IMG_0170.JPG

 

IMG_0185.JPG

 

Kuluneella viikolla on juhlittu 16-vuotiasta, meidän keskimmäistä. Hienotunteinen ja fiksu mopomies, tekijäihmisiä, sinnikäs jo pienestä pitäen. Reilun vuoden ikäisenä piti päästä polkemaan veljen pyörällä ja sanoin, ettei se ole vielä tässä iässä mahdollista. Kaksi päivää siinä meni, aika monta kaatumista ja mustelmaa, aina vaan uudelleen pyörän päälle. Minulle huudettiin, että älä häijitte mua. Siitä saakka on polkeminen luonannut, välillä liiankin nopeasti. Jossain vaiheessa huokailin ajan kulumisen nopeutta, enää ei kerkiä edes päivitellä koko asiaa, elämä menee kuin juna eteenpäin. Lapset alkavat olla jo niin isoja, että haaveilen sellaisesta välivuodesta, jolloin voisi tehdä kaikkia niitä asioita, joista on aina uneksinut, ehkä se vielä joskus toteutuu. Reppu selkään ja menoksi.

 

Nyt olen Ukon armollisen päättäväisyyden tuella päättänyt opiskella kolmen ohjelman salat, jotta saan kuvani kunnolla käsiteltyä. Tuskallista on, mutta torstainen käynti Villilän studiolla kuitenkin osoitti, että ehkä minulla on toivoa. Ihan sama meneekö siinä sitten vuosi taikka kaksi, tavoite on selvä. 

 

IMG_0179.JPG