IMG_7328.JPG

 

IMG_7306.JPG

 

Että tuo kyläily kuulostaa jotenkin perin vanhanaikaiselta. Sitä on harrastettu paljon silloin kun olin pieni. Milloin oltiin serkuilla kylässä ja milloin mummulassa tai tätien ja setien tykönä sekä naapurissa. Aikuiset touhusivat omiaan ja muksut omiaan ja kivaa oli. Jos on kyläilykin vähentynyt aika lailla niin on koko sanakin kokenut suuren inflaation. Se on korvautunut sillä että pistäydytään, poiketaan, hengataan, vieraillaan, käydään katsomassa tai treffataan. Onhan näitä. Joka tapauksessa välillä kaipaan sellaista kyläilyä, että joku poikkeaa kaikessa rauhassa, tehdään herkullista tarjottavaa, suljetaan puhelimet sekä jutellaan paljon ja pitkään mukavia. Ollaan läsnä. Myönnän kuuluvani siihen joukkoon, joka töiden jälkeen mielummin käpertyy sinne filtin sisään ja touhuilee omiaan kuin järjestää treffejä tai lähtee johonkin pistäytymään, mutta kun näin tekee saa itselleen hyvän mielen. Onni on omistaa muutamia sellaisia ystäviä joiden kanssa voi rupatella vaikka aamuyöhän saakka ihan samalla aaltopituudella. Siksipä haastankin itseni sekä vähän sinutkin nyt maaliskuussa kutsumaan ystäviä kyläilemään, olkoon sitten kuinka vanhanaikainen termi tai tapa tahansa. 

 

Näille ystäville tarjottiin saaristolaisleipää ja savulohitahnaa sekä gluteenitonta suklaakakkua, joka oli vaihteeksi täytetty sekä kuorrutettu kermavaahdolla ja koristeltu ananaskirsikoilla ja suklaarakeilla. Kakkupohjan voi valmistaa jo edellisenä päivänä ja kuorrutuksen laittaa juuri ennen tarjoilua, niin se pysyy paremman makuisena ja nämä koristeet on helppo vaan nopeasti asetella päälle. 

 

IMG_7343.JPG

 

IMG_7312.JPG