IMG_6192.JPG

 

Onkohan se niin että tietyissä systeemeissä ja rutiineissa ihmisen on helppo pysyä huolettomana ja tuntea olonsa turvalliseksi? Ehkä hiukan liioitellusti ilmaistu, mutta tarkoitan sitä, että arjen rutiinit ovat ihmiselle hyväksi liittyvät ne sitten harrastuksiin, ruokarytmeihin, nukkumiseen tai sosiaalisiin suhteisiin. Meillä on aina syksyn alettua selkeät systeemit ruuan suhteen sekä siivoamisessa. Siivoamisesta en sen enempää tänne rupattele, mutta torstaisin on isompi rupeama ja maanataiaamuisin pienempi, jonka hoidan yksin, sillä menen töihin vasta kymmeneksi. On se vaan kiva tulla kotiin, kun on imuroituna, tasot tyhjänä ja pyykitkin kaapissa. Aamuihmisenä tälllainen systeemi sopii minulle hyvin ja parissa tunnissa saa paljon aikaiseksi. 

 

Ruokatouhut taas menevät useimmiten niin, että maanantaisin on viikonlopun jämäcocktail, jossa jokaiselle on jotain ja nopeat syövät hitaat. Näin saadaan jääkaappi tyhjäksi kaikesta mitä viikonlopulta on jäänyt ja arkiruuat tilalle. Viikon mittaan kerkiää olemaan pari eri ruokaa. Viikonloppuna sitten kokataan jotain hiukan parempaa tilanteesta riippuen. Eilen viikonlopun jämätarjonnan lisäksi tein lehtikaalifrittatan, sillä lehtikaalia oli vielä hiukkanen jäljellä. Tämä sopi mainiosti ruokacocktailin kanssa ja kaikki saivat vatsansa täyteen. Lehtikaalifrittata sopii myös hyvin aamupalaksi viikonlopun brunssille tai ihan sellaisenaan iltapalaksi. 

 

Pari kertaa kuukaudessa tehdään jotain leivonnaista, mikä milloinkin kiinnostaa. Useimmiten leivomme pojun kanssa yhdessä. Kakkuja meillä ei juurikaan kukaan syö, joten kakkuja teen lähinnä tilauksesta silloin tällöin. Ne vaativat kuitenkin aika monta työtuntia useampana päivänä, joten kovin usein ei tule kakuteltua. Jos meillä haluaa tehdä miesväelle mieleistä ruokaa on se suolaista, makean menekki on aina ollut aika vaatimaton. Jos leipomisvimma iskee oikein pahasti niin onneksi on noita ystäviä, oppilaita, työkavereita ja muita tuttuja, joille kyllä makeakin kelpaa.