KATSOMASI RESEPTIT

Pizzapäivä

IMG_0775.JPG

 

Lähestulkoon aina odotan, että voi taas ehdottaa pizzapäivän pitämistä, sillä teemme aina pizzoja yhdessä. Teen pohjia valmiiksi ja täytevaihtoehtoja kasataan pöydälle, siitä sitten jokainen valkkailee omat lempitäytteensä. Yhdessä tekemisen riemu on se mitä itse eniten odotan, eikä niinkään se valmis pizza. Tosin hyvät tuoksut ovat myös herkulliset ja usein teemme niin monta versiota, että riittää vielä seuraavaksikin päiväksi naposteltavaa. 

 

Pizzavariaatioita on varmasti yhtä paljon kuin tekijöitäkin ja nyt viimeksi teimme sipulipizzaa, johon laitoimme reilusti balsamicosipulia, hiukan purjoa ja reilusti sinihomejuustoa. Pohjalle tuli ensin alla oleva pizzakastike. Nopean pizzakastikkeen saa myös sekoittamalla purkilliseen smetanaa muutaman lusikallisen sweet chili -kastiketta. Reilusti kastiketta pohjalle,  balsamicosipulit ja purjot päälle, lempimausteet ja sitten sinihomejuustomurut ja vielä hiukan mozzarellaraastetta. Koska pohja on ohut (katso alta pizzataikinan ohje) riittää nopea käynti kuumassa uunissa. 

 

IMG_0788.JPG

IMG_0798.JPG

 

Kyljyksiä kolmella tapaa

IMG_4219.JPG

 

Jottei pääse unohtumaan hyvät ja helpot kyljysohjeet niin poimin tähän muutaman muistin virkistämiseksi. Maustetut porsaankyljykset ovat saaneet sopivat makuvivahteet rommista ja salviasta. Nopeasti pinnasta ruskistettujen pihvien ympäri kääräistään pekonia. Mukaan tulee vielä parmesaania ja runsaasti kermaa. Näiden kanssa sopii mainiosti bataattimuusi tai parmesaaniperunat.

 

IMG_0322.JPG

 

Juustoiset uunikyljykset on maustettu myös ruskealla sokerilla kuten aikaisemman postauksen uunikyljykset. Ruskea sokeri antaa omaleimaisen maun. Nämäkin valmistuvat ilman pannulla krääsäämistä, joten esivalmistelut sujuvat tuossa tuokiossa. Juustojen makua vaihtamalla saa kivaa vaihtelua kyljysten kuorrutteen makuun.

 

img_0504_-_kopio.jpg

 

Vaahterasiirappiset porsaankyljykset tarvitsevat pienen ruskistuksen pannulla ennen uuniin laittoa. Samalla pannulla sekoitellaan ihana mausteliemi, joka kaadetaan pihvien päälle. Mausteena on perusmausteiden paprikan, chilin ja valkosipulin lisäksi vaahterasiirappia sekä omenasiideriä. Liemen kera kypsyvät kyljykset ovat pehmeitä ja maistuvat loistavasti vaikka juuresmuusin kera. 

Valkosipuliset kermaperunat

IMG_2337.JPG

 

Lähes itsestäänselvyys miten kermaperunoita tehdään. Ehkä, mutta sitä on niin monta tapaa, että nyt kokeilin ensimmäistä kertaa keittää perunat kermassa ennen uuniin laittamista ja koin sen varsin hyväksi tavaksi. Joku laittaa sipuliperunasekoituksen vuokaan ja kermat päälle. Toinen paistaa huolellisesti perunat pannulla ennen uuniin laittoa. Kolmas keittelee kermassa ja sopivissa mausteissa ja neljäs tuikkii raaat perunat vuokaan ja kermaa päälle. Nyt on kaikkia tullut kokeiltua ja maku on ehdottomasti paras, kun itse kuorii ja siivuttaa, perunasipulisekoitus on arkipäivän hätävara. Edelleen minusta ykkösenä maun puolesta on tuo perunoiden paistaminen pannussa ennen vuokaan laittoa ja kakkosena tämä perunoiden keittäminen kermassa.

 

Puolisen tuntia, kun antaa miedolla lämmöllä perunoiden muhia kerman kanssa ja sitten vasta laittaa uuniin, eivät perunat kuivu samalla tavalla, kuin jos olisivat koko ajan uunissa. Kun vielä antaa kypsyä hiukan ylikypsiksi niin onhan se nyt niin hyvää. Valkosipulin kanssa ei kannata arastella, sillä sitä voi laittaa varsin tuhdisti varsinkin viikonlopun aikaan. Muita suurempia maustemääriä nämä eivät sitten tarvitsekaan. Tällä kertaa tosin laitoin ennen uuniin menoa päälle vielä maustettua Koskenlaskijaa, joka antoi kiva pienen lisämaun. Koskenlaskijan voi myös sulattaa kerman ja perunoiden kanssa, jolloin makua tulee tasaisemmin ja sitä voi laittaa enemmänkin mitä ohjeessa on. Jos näyttää siltä, että kermaa on liian vähän, voi sitä lisätä vielä hiukan kesken paiston. Loput kermaperunat voi sitten seuraavana päivänä paistella ja lämmitellä pannulla ja se se vasta hyvää onkin. 

 

IMG_2329.JPG

 

Uunikyljykset

IMG_2323.JPG

 

Ilma on mitä ihanin ja saunan ikkunalaudalla pesivällä mustarastaallakin on jo poikaset. Pihahommat menossa kiivaasti ja laatikkopuutarha on kasvussa, kirjoittelen siitä varmaan vielä jutun jos toisenkin sillä olen kovasti innoissani. Tarkoitus on saada laatikkoon vanhojen yrttien lisäksi pensasmustikat, vadelmat sekä mansikat. Pihatouhujen seassa pitää muistaa ruokaakin tehdä ja siksi käytössä on näitä helppoja reseptejä, yhtään aurinkopäivää ei nimittäin haaskata sisätiloissa. Uunikyljykset valmistuvat ilman esikäristelyä ja näissä on mausteena varsin nopeatekoinen kuorrute, jota ensi laitetaan toiselle puolelle ja paiston puolivälissä kyljykset tai sisäfilepihvit käännetään ja loppu kuorrute lisätään toiselle puolelle. Samaan uuniin voi laittaa kermaperunoita, jotka valmistuvat myös lähes itsekseen. Lihan paistamisen kanssa kannattaa olla tarkkana, etteivät ole liian kaun uunissa. Paksut kyljykset tarvitsevat luonnollisesti pidemmän paistoajan kuin ohuemman sisäfilepihvit. Kuorruttessa on aavistuksen makea vivahde ruskean sokerin ansiosta ja pääsiäiseltä jäänyt hiukan suklainen pääsiäisolut sopi tähän kaveriksi paremmin kuin hyvin.

 

IMG_2351.JPG

 

Pääsiäisen vakituiset

IMG_9979.JPG

 

IMG_9957.JPG

 

IMG_9933.JPG

 

Meidän pääsiäisperinteisiin kuuluu toki lammas aina hiukan eri muodossa, mutta myöskin nuorison suosikki kevään vihreä muusi sekä lihamureke pekonikuorrutteella, sitä on ollut itse asiassa niin kauan joka pääsiäinen kun vaan muistan. Hyvän lihamurekkeen sisään voi kätkeä juurikin kananmunia sekä herneitä ja maissia. Yhtä hyvin voi koittaa paistettuja sieniä, sopivaksi kuullotettua paprikaa ja kesäkurpitsaa tai vaikka valkohomejuustoa ja kapriksia. 

 

Toinen herkku pääsiäisen aikaan meillä on aina hot dogit kunnon kastikkeella ja lammasmakkaralla. Vielä kun saa kaverit mukaan aterioimaan ja juomaksi lasin hyvää punaviiniä on yhdistelmä parempi kuin hyvä. Tämä on joka kerta takuuvarma menestys.

 

IMG_6424.JPG

 

IMG_6438.JPG

 

IMG_6441.JPG

 

Tämän päivän motto: Suurin osa elämästäsi on arkea, tee siitä ihanaa. Ei ole kyse isoista rahoista tai elämää suuremmista teoista. Hyvin pienillä jutuilla saa arkeen toivottua luksusta ja varsinkin toista ajattelemalla sekä ilahduttamalla saa itselleenkin hyvä mielen. Tee jotain tavallisesta poikkeavaa tai tarjoile jotain, jolla voit helliä itseäsi ja muita. 

Parsailijan herkkuja

IMG_1026.JPG

 

Nyt pitäisi heitellä kehiin pääsiäisherkut, tosin me vietämme Ukon kanssa pääsiäisen muilla mailla, mutta pojat tarvitsevat mumman kanssa tänne jotain hyvää ruokaa. Kevään parsakausi on alkanut ja sitruunavillitys vaan jatkuu. Nämä todella sitruunaiset kanat maistuvat erinomaisesti parsan kanssa. Alunperin olen tehnyt näitä laittamalla vehnäjauhoja kuten ohjeessakin lukee, mutta viimeksi käytin vehnäjauhon tilalla gluteenittomia korppujauhoja ja hyviä tuli. Kolmeen eri astiaan sekoitellaan ainekset, paljon sitruunaa, parmesaania, valkosipulia, persilijaa ja kanafileet sitten uitetaan hyvin jokaisessa kulhossa. Fileitä paistellaan kymmenisen minuuttia uunissa ja sitten lisätään viereen parsat, jotka voidellaan sitruunaisella valkosipulivoilla ja ripotellaan päälle parmesaania. Fileiden päälle lisätään vielä sitruunaviipaleet makua antamaan. Ihanaa kevätruokaa. 

 

img_6142.jpg

 

Jotkut asiat eivät muutu, vaikka miten yrittäisi keksiä uutta, yksi tällainen on parsa ja pekoni, tämän parempaa ei ole. Leikataan parsoista kovat kannat pois. Laitetaan pekonia tiiviisti parsan ympärille, pannulla kieritellen kypsäksi ja päälle ripaus suolaa sekä mustaapippuria. Tätä ei voita juuri mikään. Parsan hento maku ei mene pannulla paistaessa ihan hukkaan ja rapsakka, rasvainen pekoni sopii parsan kanssa täydellisesti. Mitä tätä sen enempää hehkuttamaan, olet jo varmasti kokeillutkin. Tämä on mainio ehdokas vaikkapa kevään grillibileisiin.

 

img_0999.jpg

 

Pikana ruuat pöytään työpäivän jälkeen kiitos. Päivät senkun venuvat ja kello on useimpina päivinä viisi kun pääsee kotiin ja illallakin pitäisi vielä töitä jatkaa. Ruuan kanssa ei siis viitsi paljoa kikkailla, mutta laatu täytyy säilyttää. Nopeat keväiset salaatit ovat ihania ja joinain päivinä olen vienyt loput töihin eväänä. Parsat on paahdettu uunissa ja ennen paahtamista ne on voideltu sulatetulla voilla, johon on sekoitettu valkosipulimurskaa, mustaapippuria sekä ripaus suolaa. Parsaa ei kannata pitää uunissa liian pitkään, vaan ne ovat parhaimmillaan sellaisina hiukan rapsakoina, jolloin maku pysyy hyvänä. Parsalla on salaatissa kaverina cosmopolitansalaattia, keitettyjä munia ja retiisiä. Kastikkeeksi sopii maustettu kermaviili tai sitten oliiviöljyyn sekoitettu kastike, johon on murskattu muutamia hasselpähkinöitä ja joukkoon on lurautettu hiukan myös viinietikkaa. 

 

Helpot uunikyljykset

IMG_0322.JPG

 

Hyvä ruoka parempi mieli on niitä lausahduksia, jotka pitävät prikulleen paikkansa. Viime viikonloppuna oli Ukon kanssa tällainen sininen hetki ja söimme tuhdisti valkosipulisia kermaperunoita sekä kyljyksiä reseptillä, johon olen tällä hetkellä totaalisen repsahtanut. Syksyllä katsoin ohjetta, jossa lihaa oli maustettu ruskealla sokerilla ja olin hiukan skeptinen sen suhteen. Kehittelin kuitenkin oman ajatuksen tästä ja testasin sitä kyljyksiin ja se olikin sitten menoa.

 

Nämä uunikyljykset ovat monestakin syystä yksi suosikkini tällä hetkellä. Ensinnäkin valmistukseen menee aikaa ehkä kymmenisen minuuttia, mikä sopii paremmin kuin hyvin vaikka työpäivän jälkeen, kun ei aina jaksa hellan edessä heilua. Lisäksi kun pihvejä ei kärytetä pannulla etukäteen, jää sekin vaihe pois ja työtä vähemmän. Toisekseen tämän voi tehdä kyljyksistä tai porsaan ulkofilepihveistä, mitä milloinkin on saatavilla, kuvissa ulkofilettä. Kolmanneksi tykkään erityisesti ruskean sokerin ja valkosipulin sekä voin hienostuneesta makuyhdistelmästä joka on kuorrutettu vielä makua antavalla juustoseoksella. Tämä on niin ruoka minun makuuni. Ja hei, kannattaa tarkkailla kypsymisastetta etteivät pihvit pääse kuivumaan, sillä paksummat kyljykset tarvitsevat luonnollisesti pidemmän kypsymisajan mitä ohuemmat ulkofilepihvit. Jonain kertana lisäsin vielä hiukan kermaakin paistoastiaan, mutta se ei ole välttämätöntä ja kerma ei ainakaan saisi mennä maustettujen pihvien päälle. 

 

IMG_0300.JPG

 

IMG_0309.JPG

 

Mureke vai pötkylä

IMG_0111.JPG

 

Hyvä ruoka ja nimikin pitäisi olla, eikä keksi millään, eikä ainakaan kannata erehtyä kyselemään miesväeltä, sillä sieltä tuli pötkylät ja pökäleet sekä putkilot. Olkoon sitten pikkumureke, joka tosin kuulostaa aika tylsältä. Sen sijaan maistuu kyllä hyvältä ja se kai on pääasia. Tuollaisten henkilökohtaisten pikku murekkeiden teko onnistuu kaikilta, joilta taittuu lumipallon valmistus. Taikinan pohjaksi keitellään mausteista, tomaattisoseesta ja sipulista liemi, jonka jäähdyttyä lisäillään kananmunat, paahtoleivänviipaleet sekä jauheliha. Isohko lumipallon kaltainen taikinapyörylä litistetään murekkeeksi ja kuorrutetaan ennen paistoa ketsupilla. Teko on ennenkaikkea nopeaa, käy pikana lihapullien pyörittämiseen verrattuna ja mureke on sisältä mukavan pehmeä.  Tätä ruokaa varten Ukko katsasti uuden työkalupakin, joka sisältää varsin kiinnostavia makuja.

 

IMG_0270.JPG

IMG_0259.JPG

 

Viikonlopun vihannesvinkit

 

IMG_0104.JPG

 

Tässä pari nopeaa lautaselle sopivaa värikästä vihannesjuttua, jotka varmasti ovat jo entuudestaan tuttuja, mutta muistin virkistämiseksi laitan tähän. Kesäkurpitsasipsit valmistuvat tosi nopeasti uunissa ja mitä pidempään niitä uunissa pitää, sitä rapeampia niistä tulee. Itse tosin otan pois uunista jo siinä vaiheessa, kun ovat vielä sopivan pehmeitä. Kesäkurpitsa siivutetaan ja laitetaan palat leivinpaperin päälle pellille. Päälle ripotellaan hiukan suolaa, mustaapippuria sekä hiukan korppujauhoja myös maissijauhot käy, jos tekee gluteenittomana, päällimmäiseksi raastetaan parmesaania. Siivuja paistetaan 180 asteessa niin kauan, että lopputulos on mieluinen. Minulle riittää se 15-20 minuuttia. 

 

IMG_0088.JPG

 

Yksinkertainen vihannespaistos sisältää sipulin, pari valkosipulin kynttä murskattuna, punaisen paprikan, vihreän paprikan sekä kourallisen luumutomaattia. Silputut sipulit paistellaan rasvassa ja lisätään muut ainekset silputtuna, paistellaan miedolla lämmöllä sopivan pehmeäksi ja lisätään joukkoon hiukan tuoretta silputtua basilikaa ja ripaus suolaa. On niin parasta.

 

 

Kevätpäivän texmex-nakkikeitto

IMG_9795.JPG

 

Jos pitäisi valita kautta aikojen meidän perheen joku suosikkiruoka, niin se olisi varmasti kaikessa yksinkertaisuudessaan nakkikeitto. Sitä on muunneltu ja varioitu vuosien varrella monella tavalla ja olkoon mausteena ja lisukkeena mitä tahansa, aina se otetaan yhtä innolla vastaan. Tässä versiossa on hiukan meksikolaista vivahdetta ja vannoutunut chilin ystävä laittaa tietenkin mukaan omat suosikkinsa vielä ekstrana. Keiton pohjan muodostaa kasvissuikaleet, maissi sekä kesäkurpitsa ja makua antaa chilikastike, sipulit, tomaatti ja paprikainen Koskenlaskija. Tarjoiluvaiheessa kun vielä murskaa päälle tacosipsejä, saa kivaa vaihtelua ja makua. 

 

Sininen maisema lisääntyy sopivin väliajoin. Tuo voiastia on yksi suosikkini, lisäksi löysin joku aika takaisin kolmikerroksisen tajoiluastian, joka on varsin viehättävä, onneksi sarja on niin iso, että riittää kerättävää pitkäksi aikaa. Munakupit puuttuvat ja muutamia muita harvinaisempia osia sekä kahvi- ja teekalustoa. Lähetä ihmeessä viestiä, jos nurkissasi lojuu näitä käyttämättömänä ja haluaisit myydä. 

 

IMG_9788.JPG

 

IMG_9791.JPG

 

Sahramirisotto savustetulla kinkulla ja maissilla

IMG_0179.JPG

 

Fannin & Kanelin Tiina teki juuri joku aika takaisin sahramirisottoa, ruokaa joka saa hyvälle tuulelle ja suupielet hymyyn varsinkin näin kevätaikaan. Ja tämähän on se Italia-fanien ikuinen suosikki. Meillä sitä tehdään yleensä savustetun kinkun ja maissin sekä ruohosipulin kera, mutta samalla tekniikalla. Kanalientä lisäillään pikkuhiljaa, eikä keitosta unohdeta hellalle, vaan tarkkaillaan tulosta niin että se olisi mahdollisimman pehmeä, mutta kuitenkin risottomaisen napakka. Siinä sitä onkin opettelemista. Valkoviini käy muuten yhtä hyvin kuin kuiva omenasiiderikin, mutta tapana on ollut laittaa sitä omenasiideriä, sillä se omenainen vivahde sopii kyllä tähän hyvin. 

 

Sahrami on mausteena varsin hienostunut ja tuo risottoon sekä moneen muuhun ruokaan ihan uudenlaisen piirteen. Kuivakakuista saa kauniin keltaisia kuten pullastakin, ja tämä on ihanin aines hedelmien värjäämiseen ja maustamiseen. Sahramissa keitetty lämmin hedelmäsalaatti on todellinen herkku. Annos keväisen iloista risottoa, pehmeää maalaisleipää ja lasi hyvää valkoviiniä, niin makuaisti kiittää. Ja hei, jotain väriä myös sinne työpaikan lounaspöytään, tämä kun on varsin helppo eväs. 

 

IMG_0174.JPG

IMG_0184.JPG

 

Luo­mu­jau­he­li­ha­pih­vit lisukkeilla

IMG_7440.JPG

 

Yksi syy Munkkilan Maijan herkullisiin ruokiin on eettisesti kasvatettu luomunaudanliha, lähiruokaa Kuuminaisten tilalta siis. Olen jo jonkun aikaa harkinnut, että vaihtaisin kaiken syömäni punaisen lihan luomuun, ensinnäkin siksi, että sitä menee kohtuullisen vähän pysyttäisiin siis kohtuukustannuksissa, toisekseen siksi, että liha nyt vaan on täysin erilaista kaupan vakuumilihaan verrattuna ja kolmanneksi siksi, että muutenkin lisäaineet ja ylimääräinen käsittely eivät sovi. Valmistan lähes kaiken syömäni itse ja olen aika tarkka siitä mitä ruoka sisältää. Tämä ei ole laisinkaan hienostelua, vaan tällä tavoin pystyn rajoittamaan hankalaa allergista oireilua. Kun ruokavaliosta on karsittu iso kasa kaikenmoista, siitä jäljelle jäävästä haluaisi tehdä mahdollisimman hyvää. Onneksi Kuuminaisten tila on melkein kivenheiton päässä. 

 

Tässä pikku pätkä Kuuminaisten tilan sivuilta poimittua: "Tuottamamme liha on vähärasvaista luonnonlaidunlihaa. Hereford –rodulle ominainen hyvä nurmirehun käyttökyky sekä luonnonlaitumen monipuolinen kasvisto ovat perusta lihan maukkaudelle ja mureudelle. Merenrantaniittyjen monipuolinen ravinto on karjalle mieluista ja luonnonlaitumen elinolosuhteet kaikin puolin luonnonmukaisia. Laiduntava karja tekee arvokasta työtä perinnebiotooppien säilymiseksi ja auttaa säilyttämään kauniin ja monimuotoisen luonnonmaiseman. Talviaikaan karja syö itse tuottamaamme rehua, joten liha on aitoa paikallisesti tuotettua lähiruokaa." 

 

Luomuliha ei paljon mausteita kaipaa, sekoittelen jauhelihaan vain hiukan mustaapippuria sekä suolaa ja sitten pannun kautta lautaselle. Lisämakua tulee, kun mutustelee pihvien kanssa pähkinäistä rucolaa. Pihvien kaveriksi sopii perinteinen sipulimuusi, balsamicosipulitmarinoidut kurkut tai coleslaw sekä tietysti paholaisen hillo. Sitäkin on tullut tehtyä välillä itse, mutta useasti ostan miesväelle valmista paremman puutteessa. 

 

IMG_7469.JPG

 

IMG_2737.JPG

 

IMG_7573.JPG

 

 

Näytä lisää