KATSOMASI RESEPTIT

Leh­ti­kaa­lifrit­ta­ta

IMG_6192.JPG

 

Onkohan se niin että tietyissä systeemeissä ja rutiineissa ihmisen on helppo pysyä huolettomana ja tuntea olonsa turvalliseksi? Ehkä hiukan liioitellusti ilmaistu, mutta tarkoitan sitä, että arjen rutiinit ovat ihmiselle hyväksi liittyvät ne sitten harrastuksiin, ruokarytmeihin, nukkumiseen tai sosiaalisiin suhteisiin. Meillä on aina syksyn alettua selkeät systeemit ruuan suhteen sekä siivoamisessa. Siivoamisesta en sen enempää tänne rupattele, mutta torstaisin on isompi rupeama ja maanataiaamuisin pienempi, jonka hoidan yksin, sillä menen töihin vasta kymmeneksi. On se vaan kiva tulla kotiin, kun on imuroituna, tasot tyhjänä ja pyykitkin kaapissa. Aamuihmisenä tälllainen systeemi sopii minulle hyvin ja parissa tunnissa saa paljon aikaiseksi. 

 

Ruokatouhut taas menevät useimmiten niin, että maanantaisin on viikonlopun jämäcocktail, jossa jokaiselle on jotain ja nopeat syövät hitaat. Näin saadaan jääkaappi tyhjäksi kaikesta mitä viikonlopulta on jäänyt ja arkiruuat tilalle. Viikon mittaan kerkiää olemaan pari eri ruokaa. Viikonloppuna sitten kokataan jotain hiukan parempaa tilanteesta riippuen. Eilen viikonlopun jämätarjonnan lisäksi tein lehtikaalifrittatan, sillä lehtikaalia oli vielä hiukkanen jäljellä. Tämä sopi mainiosti ruokacocktailin kanssa ja kaikki saivat vatsansa täyteen. Lehtikaalifrittata sopii myös hyvin aamupalaksi viikonlopun brunssille tai ihan sellaisenaan iltapalaksi. 

 

Pari kertaa kuukaudessa tehdään jotain leivonnaista, mikä milloinkin kiinnostaa. Useimmiten leivomme pojun kanssa yhdessä. Kakkuja meillä ei juurikaan kukaan syö, joten kakkuja teen lähinnä tilauksesta silloin tällöin. Ne vaativat kuitenkin aika monta työtuntia useampana päivänä, joten kovin usein ei tule kakuteltua. Jos meillä haluaa tehdä miesväelle mieleistä ruokaa on se suolaista, makean menekki on aina ollut aika vaatimaton. Jos leipomisvimma iskee oikein pahasti niin onneksi on noita ystäviä, oppilaita, työkavereita ja muita tuttuja, joille kyllä makeakin kelpaa.

Pik­ku­jou­lua­ko...?

11.JPG

 

No ei kai nyt sentään, vaikka kieltämättä pikkujoulu tuli eilen mieleen yhdelle jos toisellekin. Miellä oli juustoilta, sellaisia on pyritty pitämään aina silloin tällöin ja kesällä kun ei niitä tule harrastettua, niin syksy- ja talviaikaan sitten useammin. Ensin saunaan ja sitten juustoja nassuun, koska tarjottimella sattui olemaan pipariakin, kynttilät paloivat ja ulkona oli pimeää, niin kyllähän siitä väkisinkin sellainen pikkujoulufiilis tuli. Napostelu silloin tällöin on niin helmeä.

 

2.JPG

 

10.JPG

 

Juustojen hinnat ovat kivunneet viime vuosina aika vauhdilla ylöspäin. Mielessä on käynyt että mahtaisikohan juustojen kypsyttely onnistua kotikonstein. Siitä voisi ottaa selvää. Jotain kotijuustoa on tullut tehtyä, mutta tuollaiset pitkään kypsytetyt voivat olla haasteellisia, mene ja tiedä. Joka tapauksessa ne ovat niin hyviä ja kuulun siihen onnelliseen porukkaan, joilla juustojen ja suklaan syönti ei näy negatiivisesti kasvoissa, päinvastoin. 

 

13.JPG

 

14.JPG

 

Jos kerran Anna Blume Berliinissä on tavoittamattomissa, tuodaan Anna Blume sitten kotiin. No ei tosiaan saatu ihan Anna Blumen tasoisia hedelmäleikkauksia aikaiseksi, eikä asetteluakaan, mutta ehkä jotain pientä fiilistä. Lisäksi puuttuivat valtaisan persoonalliset kukka-asetelmat, mutta me olimme sangen tyytyväisiä, sillä meillä asustaa neljä varsinaista juustohiirtä.

 

15.JPG

 

Syksyn tunnelmaa ha­pan­ker­ma­ka­kus­sa

IMG_5828 – kopio.JPG

 

Kaupallinen yhteistyö: Arla

 

IMG_5818.JPG

 

Nyt on sellainen tuote markkinoilla, että sukat pyörii jalassa nimittäin Arlan Lempi hapatettu kerma. Muistatte varmaan millainen smetanan ja ranskankerman himoitsija olen ja tällaista hapankermaa olen tosissani kaivannut ja varsinkin laktoosittomana, sillä vatsaparkani ei paljon laktoosia siedä. Lempi hapatettua kermaa onkin meillä käytetty ahkerasti moneen eri tekeleeseen, sen löytää kaupan hyllyltä helposti pikkuruisesta maitotölkin näköisestä purkista, joka sisältää 2 dl hapankermaa, tarkempia tuotetietoja löydät täältä

 

IMG_5843.JPG

 

IMG_5810.JPG

 

Muutin perinteistä hapankermakakkuohjetta hiukan syksyisemmäksi maustamalla kakkua kanelilla, ruskealla sokerilla ja pekaanipähkinärouheella, ei mitään ihmeellistä mutta juuri tarpeesi tuomaan syksyä kakkuun. Hapankerma tekee täyteläisen ja mukavan maun. Kakku on myös sopivan kostea, kunhan muistaa ettei pidä sitä yhtään ylimääräistä uunissa. Heti pois uunista, kun tikku on taikinaton. 

 

IMG_5795.JPG

 

IMG_5898.JPG

 

Varsin ihanan sekoituksen saa vatkaamalla purkin hapankermaa vaahdoksi ja purkin vispikermaa vaahdoksi. Nämä kun sekoittelee yhteen, lisää hiukkasen ruskeaa sokeria ja paljon lempimarjoja tulee tosi mainio yhdistelmä. Onko jotain parempaa kuin happaman ja makean liitto, tätä syö siis ihan sinänsä välipalana. Aavistuksen hapan kuorrute sopii loistavasti myös kahvikakkujen päälle. Tämä hapankermakakku on kuorrutettu juurikin hapankerman ja vispikerman yhdistelmällä ja koristeltu sitten tuoreilla luumuilla, karhunvadelmilla sekä pähkinärouheella. Voin vaan kuvitella miten hyvältä maistuu vispattu hapankerma suolaisen piirakan kanssa, sitä pitää ehdottomasti koittaa tulevana viikonloppuna.

 

IMG_5875.JPG

 

IMG_5857.JPG

 

Arlan Lempi-sarja on suosikkini monestakin syystä ja tärkein on ehkä se, että pyrin välttämään väri- ja lisäaineita viimeiseen saakka. Tuotteet onkin tehty mahdollisimman luonnonmukaisesti ja hapatetussa kermassakin on vain puhdasta suomalaista kermaa, johon on lisätty hapatetta. Sama ideologia toistuu kaikissa Lempi-tuotteissa, lempisarjaani siis. Hapatus muuten tekee kermasta hiukan paksumpaa mitä tavallinen vispikerma ja sitä on kiva lorautella ihan sinänsä keittojen joukkoon, miltä kuulostaisi paahdettu kukkakaalikeitto cheddarilla ja Lempi hapankermavaahdolla tai kantarellikeitto timjamilla ja lorauksella Lempi hapankermaa. Aivan, nyt jääkaapille, nälkäisenä ei saisi kirjoitella edes blogia kaupassa käymisestä puhumattakaan.

 

IMG_5852.JPG

 

IMG_5882.JPG

 

Makea aprikoosinen toscapiirakka

IMG_5706.JPG

 

Toscapiirakka aprikooseilla kuulostaa juuri sopivalta hiukan pimeneviin iltoihin, vielä kun keittää kaveriksi tummapaahtoista kahvia, sopii nautiskella kahvihetkestä. Tämä piirakka on varsin nopea tehdä, sillä pohjan ainekset sekoitetaan nopeasti keskenään ja piirakkaa pidetään reilu kymmenen minuuttia uunissa, sillä välin siivutetaan aprikoosit, jotka saavat muuten olla tosi kypsiä. Toscakuorrutteen ainekset sekoitetaan kattilassa, kiehautetaan ja pidetään lämpimänä niin kauan, että seos kaadetaan piirakan ja aprikoosien päälle. Kuorrutettu piirakka laitetaan vielä kymmeneksi minuutiksi uuniin ja se kannattaa laittaa uunissa ylätasolle, jotta kuorrute saa kauniin värin. Samalla ohjeella voi myös tehdä persikkapiirakkaa tuoreista persikoista. Säilykekin käy, mutta kannattaa valuttaa persikat kunnolla ennen piirakan päälle laittamista. 

 

IMG_5721.JPG

 

IMG_5709.JPG

 

IMG_5716.JPG

 

Matkajuttuja

 

IMG_5947.JPG

 

Kirjoituspöydän äärellä on taas vietetty aikaa ja tuloksena uudesta MAKU-lehdestä löytyy Berliinin juttuni, joka kannattaa lukaista mikäli Berliini on matkahaaveissa. Matkajuttujen tekeminen on intohimoharrastukseni ja niiden parissa kuluu monta kertaa vuodessa tovi jos toinenkin. Vajaa parikymmentä Euroopan maata on ollut tutustumisen kohteena, tosin suosikeissa on tullut käytyä useampaankin kertaan, seuraavana valloituskohteena on kiehtova Irlanti, jota työstetään juuri nyt. Matkajuttujen tekeminen vaatii uteliaisuutta, uskallusta, kärsivällisyyttä, muistiinpanojen tekemistä kilometritolkulla, persoonallisten kohteiden etsimistä, intohimoa kahviloihin ja ruokapaikkoihin, kuvailevaa ja täsmällistä kirjoittamista sekä yksityiskohtien havaitsemista. Tämä on siitä mukava harrastus, että kehittymisen varaa löytyy aina niin kirjoittamisessa kuin valokuvauksessakin.

 

IMG_5932.JPG

 

IMG_5921.JPG

 

Muistiinpanoja löytyy joka kohteesta sivutolkulla, sillä etukäteen on syytä selvittää paikallista ruokakulttuuria, parhaita ja kuuluisimpia paikkoja, omaleimaista tarjontaa, paikallisia perinneruokia sekä erikoisuuksia. Paikan päällä on syytä kirjata heti muistiin makuja, tuoksuja, ympäristön yksityiskohtia, hintoja sekä haastatteluja. Parhaat palat pitää tietysti testata ja kamera raksuu kiitettävästi. Kuvamateriaalia saa olla yllättävän paljon, sillä tarvitaan jos jonkinnäköistä potrettia lähikuvista laajempaan näkemykseen. Kuvien kautta myös asiat  muistuvat paremmin takaisin mieleen kirjoitellessa. Paljon hommaa siis yhden kaupungin tarjonnan valloittamisessa ja joka kerta jää sellainen olo, että sitä kerkiää hiukan pintaa raapaista ja paljon enemmän haluaisi tutustua paikalliseen kulttuuriin ja kohteisiin. 

 

IMG_1936.JPG

 

kohde 1 (2).JPG

 

IMG_1136.JPG

 

IMG_3089.JPG

 

IMG_1161.JPG

 

IMG_1778 (2).JPG

 

Suurimpana intoilun aiheenani on eri maiden kahvilakulttuuri. Joka kohteesta selvitän etukäteen ison määrän kahviloita, merkkailen ne karttaan ja poikkean ohi mennessäni niin monessa kuin pystyn. Pariisissa hullaannuin Laduretteen niin että poikkesin lähes kaikissa kahviloissa reissun aikana, erityisesti kiinnostavat omaleimaiset ja persoonalliset paikat sekä ne joissa interiööri on sykähdyttävä kuten alla olevissa kuvissa. Kahvinkulutus reissulla on siis aikamoista. 

 

Matkustaminen on kallista, tarua vai totta. Varmasti molempia, riippuu tietysti siitä mihin menee, koska ja millä. Usein lennot Euroopan kohteisiin saa samaan hintaan kuin junalipun täältä Helsinkiin. Monet asiat ovat myös valintakysymyksiä. Jätän juomatta jokaviikkoiset siiderit ja syömättä jättimäiset karkkipussit ja voin sillä rahalla matkustaa parikin kertaa vuodessa. Usein pienistä valinnoista tulee pidemmän päälle iso raha, tämä systeemi sopii minulle oikein hyvin. 

 

kansi.JPG

 

7 Gloriette.JPG

 

kansi Sari Kalliomäki (2).JPG

 

Näytä lisää