KATSOMASI RESEPTIT

Rouskuvan rapea granola - aamupalan kruunuksi

granola0.jpg

 

Olen ollut tänä kesänä ihan kamalassa aamupuurokierteessä - ehkäpä huonojen kelien, ehkäpä käänteentekevän kaurahiutaleiden paahtamistrikin takia. (Sitä ennen jumitin aamusmoothiessa, sitä ennen aamupannareissa, sitä ennen aamutuorepuuroissa.) Tänä aamuna ensimmäistä kertaa viikkoihin teki ihan vähän mieli jotain muuta. Ja syynkin tiedän! Saatoin eilen illalla tehdä satsin aivan tosi hyvää granolaa...

 

Minulla on monia heikkouksia, mutta jostain syystä granola on niistä suurin - kun minulla on granolaa kotona, syön sitä parhaimm... pahimmillaan joka aterialla (aamupuuron päällä, lounassalaatin krutonkeina, päivällisen jälkiruokana ja iltasmoothien koristeena, luonnollisesti). Pieni kourallinen granolaa sopii myös iltapäiväkahvin kanssa nautittavaksi herkuksi; granola siis pääsee korvaamaan hiilarit aterialla kuin aterialla. Siinäpä siis syy, miksi puuro sai täksi aamuksi vaihtua aamusmoothiekulhoon!

 

granola2.jpg

 

Granolaa voi tehdä mainiosti ilman ohjettakin tiedostamalla yksinkertaisen granolakaavan:

  • kaurahiutaleita, 4-5 dl on yleensä hyvä kerta-annos uuniin
  • täysjyväjauhoja, 1/2 - 3/4 dl - mitä enemmän jauhoja, sitä enemmän granola klusteroituu (mikä on siis omasta mielestäni ehdottoman tavoiteltavaa)
  • makeutusta: kookos- tai intiaanisokeria tai hunajaa tai agavea (jos käytät nestemäistä vähennä vastaavasti veden määrää), 2 rkl - 1/2 dl eli maun mukaan
  • rypsi-, kookos- tai rypsiöljyä, 1 rkl - 1/2 dl - mitä enemmän rasvaa, sen maukkaampi granola
  • vettä, 1/2 - 3/4 dl (osan voi korvata sitruunanmehulla) - aloita vähällä ja lisää, kunnes massa selvästi kosteahkoa
  • mausteet: itse käytän aina ainakin kanelia ja vaniljaa, muut potentiaaliset ovat kardemumma, jauhettu inkivääri, piparkakkumauste, sitruunan- tai appelsiininkuoriraaste

 

Sainpas tämänkin asian monimutkaiseksi! Pointti on siis lyhyesti, että laita kaurahiutaleet kulhoon ja ala sekoittaa joukkoon nestettä ja makeutusta oman maun mukaisesti. "Taikinasta" saa tulla aika "klimppistä". (Maailman ihanin ja ruokahalua herättävin lause.) Granolaa voi ehdottomasti maistella matkan varrella. Ilman reseptiä kokatessa ja muutenkin elämässä kannattaa varautua siihen, ettei kaikki ole aina sataprosenttisen täydellistä. Se on ihan ok. Välillä on ihan hyviä granoloita ja välillä ihan sairaan hyviä (tämä alla oleva resepti on onneksi jälkimmäinen omasta mielestäni).

 

Entäpä ne sattumat, pähkinät ja kuivahedelmät ja sunmuut, sitten? Noh, suoraan sanoen suhtaudun hyvin varauksella sattumiin granolassa, minun mielestäni niiden paikka on myslissä. Granola on keksimäisempi, isompiclusterinen kuin mysli, joka on sahanpurusempi, ja joka siksi kaipaa isoa määrää pähkinöitä, siemeniä ja rusinoita ollakseen kiinnostava. Granola ei kaipaa, lupaan. Mutta jos haluat, paahda pähkinät erillään noin vartin ajan ja sekoita haluamasi sattumat granolan sekaan lasipurkkiin.

 

Jos haluat gluteenittoman version, voit korvata spelttijauhon kaurajauhoilla (blendaa hiutaleista). Älä jätä jauhoa pois! Muuten et saa isoja clustereita, jotka ovat koko granolan idea.

 

Huomenna kyllä palaan kiltisti kaidalle tielle ja kaurapuuron pariin. Vatsani ja psyykkeeni kaipaavat sitä sisältä lämmittävää tunnetta, jonka kuumasta aamupuurosta saa.

 

Terveellisempi mus­tik­ka­pii­rak­ka {#e­ve­ryt­hing­free, mutta makua piisaa}

mustikkapiirakka2.jpg

 

Mustikkapiirakka on loppukesän klassikkoruoka, joka mustikkakukon lisäksi on yksi lähimpänä sydäntäni olevista ruoista. Ja niin taitaa olla muutaman muunkin suomalaisen mielestä: nimittäin ruokablogeja ja reseptisivustoja ei voi selata tähän aikaan vuodesta törmäämättä mitä houkuttelevimpiin mustikkapiirakkaresepteihin.

 

Sen lisäksi, että olen maailman innokkainen marjastaja kun on kyse mustikoista, ovat ne lempimarjani, jos on aivan pakko valita (rakastan myös puolukoita ja mustaherukoita ja tykkään toki myös tuoreista mansikoista, vadelmista ja pensasmustikoista). Siispä mustikkametsät ovat jopa siirtyneet jo uniini, joissa näen (toivottavasti enne)unia loputtoman sinisistä mustikkamaista...

 

Mutta tämä minun piirakkani tällä kertaa onkin sellainen #everythingfree-versio! Gluteenitonta, jos käytät gluteenittomiksi sertfioituja kaurahiutaleita, maidotonta, pohjakin täysin ilman lisättyä sokeria. Tässä ehkä enemmän kakkua muistuttavassa mustikkapiirakassa ei ole lainkaan lisättyä sokeria itse piirakkaosuudessa, sen sijaan vapaavalinnainen muruseos saa hieman makua ruokosokerista, jonka määrän voi halutessaan puolittaa; itse halusin nyt vähän hampaissa ratisevaa sokrua muruseokseen. Ruokosokerin sijaan voit käyttää kookos- tai intiaanisokeria, miksei myös fariini- tai muuta tummaa sokeria taikka villeimmillään sitä perinteistä valkoista, ihan mikä vaan floats your boat

 

Saat toki piirakkamaisemman lopputuloksen, jos käytät isompaa vuokaa; minä käytin piirakkavuoan puutteessa 18 cm halkaisijaltaan olevaa irtopohjavuokaa. Toisaalta olen myös aika ihastunut tällaiseen kakkumaisempaan lopputulokseen, jossa on paksu pohja, paksulti mustikoita ja paksu kerros muruseosta, jota ei vaan voi olla liikaa!

 

Söimme tätä kaverin kanssa iltapäiväsumpeilla kera paahdettujen kookoshiutaleiden ja vaniljalla maustetun maitorahkan. Ihan kelpo setti, jopa ystäväni mielestä!

 

Ovatko teille marjasadot olleet suotuisat, onko oma metsä jo kerätty tyhjäksi ja nyt siirretty jo naapurin tontille?

Elämäni cookiet {kekseinä, palleroina ja jopa moussena}

Katsoessani arkistoja tässä yksi päivä huomasin, että blogissani todella on cookieresepti jos toinenkin. Toisin sanoen olen julkaissut lähes hävettömän monta cookiereseptiä. En vaan voi sille mitään - mielestäni hyvä cookie on heti hyvän korvapuustin jälkeen paras kahvileipä. Siksipä tässä postauksessa linkitän suosikkini, joissa on sekä vähän vähemmän että enemmän terveellisiä versioita.

 

Toivottavasti nautit näistä yhtä paljon kuin minäkin!

 

cookiet.JPG

Kikhernecookiet

 

cookiet2.jpg

Amerikkalaiset jätticookiet

 

cookiet3.jpg

Minttusuklaacookiet

 

cookiet4.jpg

Suklaa-myslicookiet

 

cookiet5.jpg

Manteliset suklaahippucookiet

 

cookiet6.jpg

Cookie dough-mousse

 

cookiet7.JPG

Cookiepallerot

 

Makoisaa maanantaita!

 

Ferrero Rocher goes mansikka! {Kolmen raaka-aineen kesäherkut 3/3}

mansikat.jpg

 

Hyvä on, dissasin julmasti suklaamansikoita suklaakirsikkapostauksessa, ja nyt joudun syömään sanani. Nimittäin nämä mantelirouheella upgreidatut suklaamansikat ovat aika kiva kevyt kesäinen jälkkäri.

 

Nämä syntyivät oikeastaan sellaisena pienenä paniikki-/vahinkojälkkärinä. Tiedättehän, ihmisiä on tulossa päivällispöytääsi, ja nektariinit jotka olit valmistellut valmiiksi uunia varten eivät koskaan päätynetkään sinne, sillä uuni olikin laitettu jo liian ajoissa pois päältä (yhdellä äkäisesti huutaneella palohälyttimellä saattoi olla tekemistä asian kanssa). Noh, onneksi oli ostettu mansikoita ja tummaa suklaata Ikeasta (meillä ei käydä Ikeassa ilman 70-prosenttisen suklaan kotiuttamista) ja mantelirouhetta niitä nektariineja varten.

 

Siispä hätä ei ollut oikeastaan minkään näköinen. Mantelirouhe tuo kivaa rapsakkuutta tumman suklaan ja makean mansikan liittoon. Mansikat kastellaan sulatetussa suklaassa ja päälle tiputellaan haluttu määrä mantelirouhetta. Jääkaapissa suklaa jähmettyy kymmenessä minuutissa, joten kyse on todellisesta pikajälkkäristä.

 

Grillatut nektariinit {Kolmen raaka-aineen kesäherkut 1/3}

nektariinit6.jpg

 

Kesällä meillä grillataan, vaikka olisi pakkasta. Viime juhannuksena villasukat jalassa ja tänä vuonna heinäkuussa 14 asteen lämmössä hupparissa, urheilutakissa ja huovassa. Niin ne vuodet vain toistavat toisiaan. Välillä lämmittelin sormiani grillin hehkussa kuin leirinuotiolla konsanaan, sillä hypotermian uhka oli suuri tenniksen lätkimisen jälkeisen ruoan nauttimisen aiheuttaman veren mahaan menemisen myötä.

 

Tällaisen savolaisen itsepäisyyden tuloksena olivat nämä grillatut nektariinit, joista tuli omasta vaatimattomasta mielipiteestäni melkoisen herkullisia. Yksinkertaisuudessaan koko show meni näin: halkaisin nektariinit, poistin kivet, ripsottelin päälle vähän sokeria (omassa keittiössä olisin käyttänyt kookossokeria tai muuta tummaa) ja lusikoin kruunuksi vähän voita (kotona käyttäisin kookosöljyä kiinteässä olomuodossaan) - sitten hyvälle hiillokselle grilliin!

 

Nektariinejahan voi grillata ihan sellaisenaan, mutta kyllä vaan pieni määrä rasvaa ja sokrua karamellisoivat ne ihanasti, tekevät upean paistopinnan ja tekevät niistä kerrassaan taivaallisia. Siispä voit jättää ne pois omalla vastuullasi, mutta vakuutan lopputuloksen paranevan niistä.

 

nektariinit2.jpg

 

Kun nektariinit ovat kääntövalmiita (eli pohja on saanut kivasti tummaa väriä), ehtii yksi grillaajista vielä polkaista kauppaan hakemaan jätskiä. Käännettäessä osa voista tippuu grillin tuliseen kitaan, jolloin kannattaa vähän varoa hiilloksesta mahdollisesti leimahtavia liekkejä/kipinöitä. Grillatut nektariinit maistuvat kyllä sellaisinaan tai vaikkapa turkkilaisen tai luonnonjogurtin kera, mutta kyllä ne vaan vaniljajäätelöstä vielä paranevat. Optimaalisessa maailmassa ripottelisin koko komeuden päälle vielä (pannulla paahdettua) pähkinärouhetta, mutta meillä sattui olemaan pähkinäistä mysliä, niin laitoin sitä annoksen rouskeeksi.

 

nektariinit3.jpg

 

Hiphei, kuten otsikosta saattoi päätellä, vuorossa on vielä kaksi muuta kolmen raaka-aineen kesäherkkureseptiä! Ajattelin, että heinäkuussa muillekin maistuvat yksinkertaiset tuoreista hedelmistä ja marjoista tehdyt herkut, joihin tarvitsee vain pari raaka-ainetta.

 

Love Rocks eli uutuusnameja maistelemassa

Sain lovechockin uusia tuotteita blogin kautta maisteltavaksi ja halusin kertoa niistä myös sinulle, koska ne ovat niin hyviä!

 

loverocks.jpg

 

Olen ihan hulluna kaikkeen lovechockissa. Siihen, miten herkullisia ne raakasuklaapatukat ovat (tämä ei ole itsestäänselvyys, sillä useassa raakasuklaassa on huono rakenne tai epämiellyttävä sivumaku); suosikkini on Cherry/Chili, nyt ja aina. Siihen, että yksityiskohtiin on panostettu aina pahvisesta pakkauksesta biohajoavaan muovikääreeseen ja siihen, että jokaisessa tuotteessa on jokin pieni viesti sisällä - se tekee siitä herkuttelukokemuksesta merkityksellisen ja henkilökohtaisen tuntuisen. Siihen, että lovechock käyttää luomulaatuisia laadukkaita raaka-aineita ja tuntuu olevan kiinnostunut yritysvastuusta muussakin kuin green washing -meiningissä.

 

Toki tästä kaikesta saa myös maksaa pitkän pennin: 50 gramman raakasuklaapatukat taitavat maksaa yli neljä euroa kappaleelta, mikä tuntuu jokseenkin absurdille summalle suklaapatukasta. Tämä selittynee raaka-aineiden laadukkuudella ja sillä, että kaikille tuotantoketjussa on maksettu jokseenkin reilu korvaus työstään. Totta kai Fazerin chilisuklaan voi kipaista lähikaupasta 60 sentillä, mutta mielestäni näitä ei ehkä oikein voi verrata keskenään. Ja paljonkos sitä yleensä maksetaankaan drinkistä näin terassikelien vihdoin koitettua...? Kaikki on suhteellista!

 

loverocks4.jpg

 

lovechockin uudet Rocks-makeiset ovat raakasuklaalla kuorrutettuja ja stressinsieto- ja vastustuskykyä voimistavalla reishillä terästettyjä herkkuja. Vaihtoehtoina on kolme makua: mulperimarja/hampunsiemen, rusina/kookos ja manteli/kaneli. Makeiset on pakattu lovechockin tyyliin kauniiseen pahvipakkaukseen, joka avautuu paljastaen 75 gramman pussukallisen nameja, jotka on helppo jakaa kamujen kanssa rasiasta.

 

loverocks2.jpg

loverocks3.jpg

 

Maistoin eri makuja innoissani, sillä kaikki kuulostivat ihanilta. Ylivoimaista suosikkia ei löytynyt, ei sitten millään. Mulperin, hampunsiementen ja raakasuklaan yhdistelmä oli aivan valloittava, ja mulperit rapisivat kivasti hampaissa, kun taas suklaa suli sopivasti suuhun. Mantelit noissa mantelinamuissa olivat ihan järkyttävän hyvän makuisia: kyllä luomumantelit vaan maistuvat niin paljon pehmeämmille kuin tavalliset! Kaneli sopi ihanasti mantelin kanssa. Rusina-kookosyhdistelmä oli ehkä vähiten suosikkini, varmaan vaan koska rusinat ovat niin tavallisia ja ehkä vähän liian makeita, vaikka kookoksen ja rusinan yhdistelmä itseäni miellyttääkin. Kaikkinensa kaikki namuset olivat todella herkullisia, ja aivan liian koukuttavia... Tarvitsin kaiken itsehillintäni, etten syönyt kaikkia kolmea pakettia kerralla!

 

Yllättävää kyllä, makeiset selvisivät sulamatta tunnin pyörälenkistä repussa kuumassa auringonpaisteesta! Kolme(tuhatta) hurraahuutoa järkevälle pakkaukselle, joka ilmeisen hyvin eristää lämpöä ja estää raakasuklaata sulamasta edes kesäisemmällä kelillä.

 

Tiedän, että tässä postauksessa kehun kyseistä brändiä maasta taivaisiin. Vaikka sain tuotteet ilmaiseksi, ova mielipiteet ovat omiani. lovechock vaan tekee niin pirun hyvää raakasuklaata, että se ansaitsee jokaisen ylistysssanan tässä postauksessa.

 

Kirsikka-kaakaosmoothie {suklaata aamupalalla}

smoothie1.jpg

 

Kuten todettu, kirsikat ja kaakao ovat aivan ihana yhdistelmä. Tiedän, että kesällä kuuluisi olla innoissaan suomalaisista mansikoista, mutta oma intohimoni on tänä kesänä kohdistunut ehdottomasti ihaniin kirsikoihin!

 

Tässä raikkaassa smoothiessa kirsikat ja kaakao on ympätty yhdeksi kivaksi aamupalaksi, jonka voi lusikoida kulhosta vaikkapa 5 minuutin pannumyslin ja kirsikkakourallisen kera tai sitten huitaista suoraan lasista pika-aamiaisena (pinkki pilli ei ole vapaaehtoinen). 

 

Sunnuntaina kävin juoksemassa kympin Eiranrannassa ja Töölönlahdella: oli törkeän makea keli kun aurinko paistoi jo seitsemältä ja meri kimmelsi, mutta tiet olivat vielä ihan tyhjiä (paitsi kanadanhanhen kakasta, sitä sain kenkiini ihan riittämiin). Sitten tulin kotiin, söin vähän karkkia, odotin aamupalaseuraa ja tein tätä smoothieta ison puurokulhollisen kera brunssiksi. Jos helteiset kesäyöt ovat tunnelmallisempia kuin mikään, niin kyllä silti vaan lämpimiksi pikkuhiljaa kerkeävät kesäaamut ovat ihmisen parasta aikaa.

 

Pikamysli 5 minuutissa {s­moot­hie­kul­ho­jen kruunuksi}

pikamysli.jpg

 

Smoothie bowl-innostuksen myötä Insta-feedini tulvii joka aamu mitä kauniimmin koristeltuja kulhollisia aamupalaherkkuja. Itse en ole kovinkaan esteettisesti lahjakas, joten omat aamupalani ovat enemmänkin luotaantyöntäviä mössöjä kuin sellaisia kuvankauniita taideteoksia, joissa jokainen marja ja granolanmuru on aseteltu yksi kerrallaan. Niin, olen myös aamunälkäinen ihminen, joten moinen pikkutarkkuus ennen edes aamukahvia tuntuu täydeltä mahdottomuudelta.

 

Tänä aamuna selasin taas sängyssä somet läpi ennen nousemista (sinä, minä ja aika moni muu ollaan varmaan kaikki tässä samassa veneessä) ja sain kauhean myslihimon. Edelliseen kappaleeseen nojaten kaupassa kommunikointi ennen apetta ei tullut kysymykseenkään, joten päätin kokeilla mitä viidessä minuutissa voisi saada aikaiseksi kaurahiutaleista ja parista muusta tarpeesta aseenaan pelkkä paistinpannu. 

 

Noh, ihan rapsakkaa ja hyvää mysliähän siitä sai! Jos haluat, voit kutsua tätä myös paahdetuiksi kaurahiutaleiksi, mutta minä kutsun sitä mysliksi. Auringonkukansiemenet paahdoin erikseen, sillä ne vaativat eri paahtoajan kuin kaurahiutaleet. Sattumattomuuskaan ei haittaa, kun on hyvää jogurttia, paljon hedelmiä ja lämpimiä kaurahiutaleita, jotka maistuvat vähän makealle, sopivasti suolaiselle ja ainakin tosi kivan paahteiselle. Mutta tietysti, jos minulla olisi ollut vaikkapa pekaaneita ja kuivattuja karpaloita, en olisi kahdesti miettinyt niiden lisäämistä.

 

pikamysli2.jpg

 

Käytin öljynä kookosöljyä, joka sopii kaikkiin makeisiin herkkuihin ihanasti, mutta rypsiöljykin käy. Makeutuksena kookossokeri (tai muu tumma sokeri) tuo kivaa särmää makuun ja korosti paahteisuutta, mutta olen joskus tehnyt samantyyppistä settiä hunajallakin ja muistaakseni se toimii. Suola on ehdoton mutta kanelin voit halutessasi jättää poiskin.

 

Maanantain riemua!

 

Miten tehdä välipalastakin herkku {eli tahini-banaani-suklaaleivät}

leipä.jpg

 

Yksi paras oivallukseni koskaan oli se, kun tajusin, että välipaloistakin voi tehdä jälkiruokia.

 

Tämä yhdistelmä on ihan loistava: ruisleipäsiipaleelle on levitetty hieman tahinia, jonka päälle on siivutettu ilmanohuita pakastetun (kypsän) banaanin siivuja, jotka saavat kokonaisuuden maistumaan ihan jätskille. Koko komeus on kuorrutettu raakasuklaakastikkeella: tässä tapauksessa taisin käyttää ruokalusikallisen kookosöljyä, reilun 1/2 rkl raakakaakaojauhetta ja hieman hunajaa. Kookosöljy reagoi jääkylmän banaanin kanssa kovettuen suklaakuoreksi muutamassa sekunnissa. Koska kaikki kastike ei mennyt tähän leipään, annoin lopun jähmettyä sekoitusastiassa pakastimessa raakasuklaaksi ja söin herkkuna toisen kerran.

 

Tätä konseptia voi jalostaa loputtomiin:

  • Tahinin voi tietysti korvata millä tahansa pähkinä- tai siemenvoilla (perusmaapähkinävoi käy erinomaisesti!)
  • Banaanin sijasta voit käyttää pakastettua (tai tuoretta, mutta sitten kookosöljy ei jähmety niin nopeasti) mansikkaa, nektariinia, omenaa, mustikoita, vadelmia - mitä tahansa hedelmää tai marjaa tai miksei hilloakin tai hedelmäistä tai marjaisaa sosetta.
  • Suklaata ei voi korvata (paitsi ehkä parilla palalla sulatettua tummaa suklaata). Eikä jättää pois. Se on olennainen.
  • Ekstraa saa ripauksesta suolaa: se sopii yllättävän hyvin makean banaanin ja tumman suklaan korostajana. Myös taatelin tai muun kuivahedelmän palaset tuovat kivaa lisää. Tai lusikallinen mysliä.

 

Lopputulos: olo on ravittu, sillä ruisleivän kuidut yhdistettynä tahinin hyvään rasvaan ja hedelmään pitävät nälän loitolla taas pari tuntia. Samalla minusta tuntuu, että olen syönyt jälkiruoan, koska siinähän on suklaata ja vähän-niinku-jätskiä (jäiset banaanisiivut)?! Aivan fantastinen yhtälö siis ja ihanan viilentävä välipalaherkku, jos kerran kesä todella meinaa ruveta yhteisymmärrykseen näistä keleistä tällä viikolla.

 

Banaanileipä suklaahipuilla {siis leipä, ei kakku}

banaanileipä2.jpg

 

Minusta tuntuu, että viime aikoina olen nähnyt banaanileipiä ihan joka suunnassa. Kun minut oli aivopesty loputtomilla banaanileipäresepteillä bloglovin'-feedissäni, viimeistään Liisan ja Ellin ihanan näköiset reseptit aiheuttivat minussa kauhean banaanileivän kaipuun. Yhteen aikaan tein tosi usein banaanileipää - oikeastaan aina, kun minulla oli sopivan kypsiä banaaneja - jolloin käytin aina tätä reseptiä.

 

Aika vähän nykyään jaksan tai olen kiinnostunut paasaamaan ruoan terveellisyydestä tai epäterveellisyydestä, mutta minusta on hassua, että perinteiseen banaanileipään tulee aikamoisen ruhtinaallinen määrä voita ja sokeria. Banaanit itsessään tekevät mehevyyden juuri nimenomaan sokerin ja voin sijasta monessa terveellisemmässä reseptissä, joten miksi banaanileivässä ei käyttäisi hyväksi banaanin mielettömiä leivontaominaisuuksia? Lisäksi se, että banaanileivän nimessä on sana leipä eikä kakku ehkä puoltaisi vähän vastuullisempaa makrojakaumaa. Mutta mikäs minä olen amerikkalaisten kotkotuksia ymmärtämään!

 

Tämä versio ei ole mikään superherkkuleipä, vaan enemmänkin sellainen vähän iltapäiväkahvin energian boostaaja ja samalla pieneen makeanhampaan kolotukseen vastaava leipä (ei kakku). Ei siis kovasti makea, eikä liian intensiivisesti banaanin makuinen, sillä lisäsin aika paljon kaurahiutaleita, jotta leivän siivuaminen onnistuu. Lisäsin vähän tummaa suklaata, sillä jos se 30 grammaa eli muutama pala (reilu 2 g per viipale...) muuttaa kaiken, niin miksipä en sitä tietä menisi. Halutessasi laita elämä risaiseksi ja pilko joukkoon enemmän suklaata. Se on aina hyvä idea.

 

banaanileipä3.jpg

 

Söin tätä leipää tänä aamuna Banana Bread Bowlin muodossa (tämä vaan kuulostaa kivemmalta englanniksi...), kun olin herätellyt tarpeeksi nälkää aamuisella happihyppelyllä feat. Kaija Koo, joka on muuten yllättävän hyvää juoksumusaa! Tällä hetkellä olen ihan koukussa KK:n vanhempaan matskuun, ja naapurini hyppivät seinille, koska iltarutiiniini kuuluu hoilata samoja biisejä kerta toisensa jälkeen. Ja minä kun en osaa laulaa...

 

Banaanileivän kanssa nautittavaksi sopii kaikki pähkinävoit, banaanisiivut, hillo tai mikrossa sulatetut marjat, mutta miksei myös vahvanmakuiset juustot (jos juusto-suklaa-banaani-yhdistelmä ei kuulosta liian tujulta), erityisesti yhdistettynä johonkin hyvään hilloon (ajattelen viikunaa).

 

Suklaalla kuorrutetut kirsikat eli helppo ja hyödyllinen kesäherkku

kirsikat.jpg

 

Tumma suklaa ja kirsikat ovat aivan maagisen mahtava makupari. En kovasti välitä suklaaseen dipatuista mansikoista, koska rehellisesti sanoen, mielestäni mansikat ovat parhaimmillaan mansikoina, ilman kakkua tai kermavaahtoa tai suklaata tai mitään muutakaan häiritsemässä niiden herkkää makumaailmaa. Sen sijaan kirsikat ovat aika rotevan makuisia, mutta kuitenkin tarpeeksi makeita, jotta ne pärjäävät tumman suklaan happamuudelle mitä mainioimmin.

 

Voit käyttää tähän reseptiin itse tehtyä raakasuklaata tai ihan kaupan vähintään 70-prosenttista tummaa suklaata (miksei mitä suklaata vaan, mistä tykkäät, mutta oikein tumma suklaa sopii tähän erityisesti hyvin). Sulata vain suklaa kulhossa mikrossa 30 sekuntin välein sekoitellen, kun suklaa on täysin sula. Dippaa huuhdellut ja kuivatut kirsikat puoliksi suklaaseen ja anna jähmettyä lautasella jääkaapissa ainakin 15 minuuttia tai kunnes suklaa on jähmettynyt.

 

Suklaakirsikoita voi tietysti syödä sellaisenaan, mutta miksei myös esimerkiksi kookoskerman kera tai kakun koristeina

 

Itse nautin näitä juhannuksena muun muassa aamupalan jälkiruokana (jos et tunne kyseistä termiä olet missannut paljon elämässäsi), sunnuntailounaan päätteeksi sekä illalla makeannälkään. Suklaakirsikoiden hyvä puoli on se, että tuntee syöneensä ihan kauheasti suklaata, vaikka onkin syönyt ehkä pari palaa, ja siinä sivussa aimo keon palautumista edistäviä ja särkyä vastaan taistelevia kirsikoita.

 

Jos siis juhannuksesi oli niin rankka, että särkee vähän vieläkin, kirsikat toimivat ibuprofiinin lailla päänsärkyyn. Kiitos tästä löydöksestä, professori Muralee G. Nair ja Michigan State University College of Agriculture & Natural Resources.

 

Vegaaniset, viljattomat ja sokerittomat pro­teii­ni­pa­tu­kat

proteiinipatukat3.jpg

 

Ja kyllä, kun sanon "sokerittomat", tarkoitan ettei näissä ole käytetty kuivahedelmiä, hunajaa taikka muunkaan tyyppistä sokeria makeutukseen. Halusin kokeilla, voiko ilman makeutta tehdä minkäänlaista syömäkelpoista välipalapatukkaa, sillä ne sokeriset versiot saavat itselläni aikaan verensokerin vuoristoradan (ne nopeat nousut ja vielä nopeammat laskut), jolloin taas puolen tunnin päästä on mukamas nälkä. Tämä vegaanisen proteiinin ja siementen hyvien rasvojen yhdistelmä taas takaa energiaa ainakin pariksi tunniksi eteenpäin.      

 

Näissä patukoissa on oikeastaan vain makeuttamatonta ja maustamatonta hamppuproteiinijauhetta sekä manteleita, siemeniä, vähän kookosöljyä ja mausteita. Maku on todella maanläheinen eikä laisinkaan makea, mutta omasta mielestäni oikein hyvä. Tosin tiedostan ja haluan sen myös tiettäväksi tehdä, että tämä resepti ei todella ole kaikkien juttu. Manteleiden, siementen ja kookosöljyn luonnollinen makeus maistuu näissä kivalla tavalla hennosti, kun niiden makua ei ole kilo taateleita tukkimassa. Hamppuproteiinissa on myös aika ominainen ja erikoinen maku, mutta itse pidän sen rouheasta mausta. En osaa sanoa, voiko sen korvata esimerkiksi heralla tässä reseptissä, mutta halutessasi kokeile ihmeessä!

 

proteiinipatukat5.jpg

 

Drisslasin patukat raakasuklaalla, joka on makeutettu oikeastaan vain parilla tipalla steviaa, joten sekään ei ole laisinkaan makea. Sen sijaan päällyste on mielestäni ehdoton tähän reseptiin. Halutessaan vähärasvaiset patukat vaihtaisin osan siemenistä/manteleista kaurahiutaleisiin. Kookosöljyn korvaaminen hunajalla saattaisi myös toimia, jolloin patukkoihin saisi vähän makeutta.

 

Näiden huono puoli tosin on, että nämä eivät kestä kuljetusta, sillä kookosöljy sulattaa nämä tahmaiseksi mössöksi huoneenlämmössä. Tosin kesällä sitä onkin monella ehkä eri tavalla aikaa nauttiakin välipalaa kotona eikä lennossa menossa koulusta harrastuksiin tai töihin. Mutta proteiinipatukkakokeilut jatkunevat, tosin ilman sitä kookosöljyä...

 

Onko sinulla vinkkejä proteiinipatukkaresepteihin?

 

Näytä lisää