KATSOMASI RESEPTIT

Love Rocks eli uutuusnameja maistelemassa

Sain lovechockin uusia tuotteita blogin kautta maisteltavaksi ja halusin kertoa niistä myös sinulle, koska ne ovat niin hyviä!

 

loverocks.jpg

 

Olen ihan hulluna kaikkeen lovechockissa. Siihen, miten herkullisia ne raakasuklaapatukat ovat (tämä ei ole itsestäänselvyys, sillä useassa raakasuklaassa on huono rakenne tai epämiellyttävä sivumaku); suosikkini on Cherry/Chili, nyt ja aina. Siihen, että yksityiskohtiin on panostettu aina pahvisesta pakkauksesta biohajoavaan muovikääreeseen ja siihen, että jokaisessa tuotteessa on jokin pieni viesti sisällä - se tekee siitä herkuttelukokemuksesta merkityksellisen ja henkilökohtaisen tuntuisen. Siihen, että lovechock käyttää luomulaatuisia laadukkaita raaka-aineita ja tuntuu olevan kiinnostunut yritysvastuusta muussakin kuin green washing -meiningissä.

 

Toki tästä kaikesta saa myös maksaa pitkän pennin: 50 gramman raakasuklaapatukat taitavat maksaa yli neljä euroa kappaleelta, mikä tuntuu jokseenkin absurdille summalle suklaapatukasta. Tämä selittynee raaka-aineiden laadukkuudella ja sillä, että kaikille tuotantoketjussa on maksettu jokseenkin reilu korvaus työstään. Totta kai Fazerin chilisuklaan voi kipaista lähikaupasta 60 sentillä, mutta mielestäni näitä ei ehkä oikein voi verrata keskenään. Ja paljonkos sitä yleensä maksetaankaan drinkistä näin terassikelien vihdoin koitettua...? Kaikki on suhteellista!

 

loverocks4.jpg

 

lovechockin uudet Rocks-makeiset ovat raakasuklaalla kuorrutettuja ja stressinsieto- ja vastustuskykyä voimistavalla reishillä terästettyjä herkkuja. Vaihtoehtoina on kolme makua: mulperimarja/hampunsiemen, rusina/kookos ja manteli/kaneli. Makeiset on pakattu lovechockin tyyliin kauniiseen pahvipakkaukseen, joka avautuu paljastaen 75 gramman pussukallisen nameja, jotka on helppo jakaa kamujen kanssa rasiasta.

 

loverocks2.jpg

loverocks3.jpg

 

Maistoin eri makuja innoissani, sillä kaikki kuulostivat ihanilta. Ylivoimaista suosikkia ei löytynyt, ei sitten millään. Mulperin, hampunsiementen ja raakasuklaan yhdistelmä oli aivan valloittava, ja mulperit rapisivat kivasti hampaissa, kun taas suklaa suli sopivasti suuhun. Mantelit noissa mantelinamuissa olivat ihan järkyttävän hyvän makuisia: kyllä luomumantelit vaan maistuvat niin paljon pehmeämmille kuin tavalliset! Kaneli sopi ihanasti mantelin kanssa. Rusina-kookosyhdistelmä oli ehkä vähiten suosikkini, varmaan vaan koska rusinat ovat niin tavallisia ja ehkä vähän liian makeita, vaikka kookoksen ja rusinan yhdistelmä itseäni miellyttääkin. Kaikkinensa kaikki namuset olivat todella herkullisia, ja aivan liian koukuttavia... Tarvitsin kaiken itsehillintäni, etten syönyt kaikkia kolmea pakettia kerralla!

 

Yllättävää kyllä, makeiset selvisivät sulamatta tunnin pyörälenkistä repussa kuumassa auringonpaisteesta! Kolme(tuhatta) hurraahuutoa järkevälle pakkaukselle, joka ilmeisen hyvin eristää lämpöä ja estää raakasuklaata sulamasta edes kesäisemmällä kelillä.

 

Tiedän, että tässä postauksessa kehun kyseistä brändiä maasta taivaisiin. Vaikka sain tuotteet ilmaiseksi, ova mielipiteet ovat omiani. lovechock vaan tekee niin pirun hyvää raakasuklaata, että se ansaitsee jokaisen ylistysssanan tässä postauksessa.

 

Torilla tavataan & kesäruokaa

aa5.jpg

 

Oletko käynyt jo torilla tänä kesänä? Jos et, niin nyt on mitä otollisin aika vaihtaa markettien persoonattomat hevi-osastot pieneen raikkaaseen happihyppelyyn torille, jonka väriloisto on näin kesäisin aivan riemuisa. Torilla ostostensa tekemisessä auringonpaisteessa on aivan eri tunnelma kuin ruokakaupan kelmeiden loisteputkien alla pakastevihannesten koriin mättämisessä. Vaikka budjetti olisi tiukkakin, torilta voi tehdä hyviä löytöjä. Erityisesti aamupäivällä torikauppiaat tahtovat päästä eroon eilisen hieman nahistuneista mutta silti erittäinkin syöntikelpoisista kasviksista, samoin kuin iltapäivällä ennen toripäivän päättymistä kasviksia voi saada tosi hyvään hintaan, kun päivän lopusta tarjonnasta halutaan eroon.

 

aa6.JPG

 

Kuvassa komeilevat vihreät herkut kustansivat minulle Hakaniemen torilla tasan kaksi euron pyörylää. Itse asiassa vihreän määrä oli todellisuudessa paljon isompi kuin kuvasta hahmottaisi, mutta sain siis erinomaisia vihreitä papuja, jättimäisen kimpun persiljaa, muutaman varren purjoa ja ison nipun salaattia. Kasvikset olivat hiukan nuukahtuneita, mutta 95-prosenttisesti syöntikelpoisia. Pavuista paistoin pannussa oliiniöljyssä rapsakoita ja nautin niitä avokadoisen persiljahummuksen kera, johon eksyi myös pieni purjo. Salaatin herkuttelin paahdettujen kikherneiden kera ja lopun persiljan popsin ruisleivän päällä ja kalan kera.

 

Olen myös kuullut villiä huhua, että Hakaniemen torilla voi sattumalta joskus löytää kukkasia aivan pilkkahintaan (tulppaanikimppuja eurolla!), mutta tätä legendaa en ole vielä toistaiseksi itse tullut todistaneeksi. Vähän käyn kyllä aina niitä kukkapöytiäkin väijymässä siinä ohessa...

 

Jou­lu­lah­ja­vink­ke­jä kokkaajalle osa 3/3 - Raaka-aineet ja herkut

Joululahjajuttusarjan viimeisessä osassa taataan makea suu myös ensi vuodeksi, sillä kalliimmat raaka-aineet ovat oiva, hyödyllinen ja pitkään ilahduttava lahjaidea.

 

Toki vehnäjauhopussikin voi olla suurleipurin mieleen, mutta ennemminkin tarkoitan erikoisempia ja siksi kilohinnaltaan aika ronskeja raaka-aineita, joita perinteisestä sokeri-vehnäjauho-voi-leivonnasta poikkeavassa ruoanlaitossa käytetään. Myös jouluisen herkkukorin voi koostaa tavanomaisesta kahvi-suklaa-linjasta innovatiivisemmille poluille loikaten.  

 

raakasuklaakakku4.jpg

 

3. Raaka-aineet ja herkut

Monet etenkin raakaleivontaan käytettävät raaka-aineet ovat tyyriitä: esimerkiksi yllä olevassa kakussa ei lämpimän veden lisäksi esiinny ainuttakaan ainesosaa, jonka kilohinta olisi alle 20 euroa. Siksipä joulu on hyvä hetki täyttää kaapit tai pyytää pukilta lahjakorttia johonkin erikoiselintarvikkeita myyvään kauppaan, kuten Ruohonjuureen tai Punnitse & Säästään.

 

Raakaleivonnan kulmakivet kookosöljy, kaakaovoi, pähkinät ja raakakaakaojauhe ovat kaikki raaka-aineita, jotka säilyvät hyvin eivätkä mene miksikään kuusen alla, toisin kuin jääkaapissa paremmin viihtyvät tuoretaatelit.     

 

Lahjakortti on logistisista syistä erinomainen vaihtoehto, mutta itse koottu herkkupaketti on persoonallisempi ja huokuu lahjanantajan vaivannäköä. Suklaa ja kahvi ovat herkullinen ydin herkkukorille, johon mahtuu paljon muutakin:

 

* erilaisia raakapatukoita (Nak'din Pecan Pie, Cashew Cookie ja Cocoa Mint ovat suosikkejani, löytyy Punnitse & Säästästä)

* kaunis lasipurkillinen itsetehtyä mysliä

* itse kerätty valikoima niitä kaikkein herkullisimpia kuivahedelmiä, kuivattuja marjoja, jogurtti- ja suklaarusinoita sekä pähkinöitä kivasti rapisevaan kinkunpaistopussiin pakettuna ja kauniilla ruutukuvioisella joulunauhalla solmittuna

* raakasuklaata (Lovechock on hyvää)

* purkki itsetehtyä raakaa mantelivoita tai paahdettua mantelivoita

* hyvää teetä (jouluksi jotain mausteista, jossa on kardemummaa ja/tai lakritsinjuurta, jotka auttavat makeannälkään; tykkään Clipperin ja Pukkan teestä)

* itsetehtyjä raakaleivonnaisia (jos lahjan saa kohtuullisessa ajassa jääkaappiin!): omenakookosraakalaisia, raakatryffeleitä tai raakabrownieta

raaka-aineet.jpg

 

Hauskaa joulukuun ensimmäistä, herkullista joulunodotusta ja paljon kärsivällisyyttä joululahjojen metsästykseen!

 

Lovechock - raakasuklaata rakkaudella

lovechockc.jpg

 

Olin Sugar Helsingin järjestämässä raakasuklaan ja teen maisteluillassa, jossa herkuteltiin Lovechockin ihanilla raakasuklailla. Raakasuklaan kaakaopapuja ei paahdeta, vaan ne jauhetaan alhaisissa lämpötiloissa, jolloin ravintoaineet - mm. kaakaon antioksidantit - säilyvät paremmin. Lovechockissa makeutukseen on käytetty kookoskukkasokeria, jolla on matala glykeeminen indeksi, joten sen vaikutus verensokerin heilahteluun on matalampi kuin valkoisella sokerilla. Raakasuklaalle tyypillistä on tummasuklainen ja kaakaomaisen (hyvällä tavalla) kitkerä maku, mutta useisiin Lovechockin suklaisiin on lisätty makeita sattumia, jotka tekevät niistä herkullisia myös miedomman ja makeamman suklaan ystäville. 

 

Ostan aika harvoin raakasuklaata, sillä sen valmistaminen itse on aika iisiä ja mukavaa puuhaa, mutta silloin kun ostan, on Lovechockin kirsikka-chili valintani. Siinä on täydellinen yhdistelmä tulista chiliä (rakastan mausteisuutta!), makeaa kirsikkaa ja tummaa raakasuklaata. Lovechockin suklaassa on mielestäni myös parempi koostumus kuin useimmissa raakasuklaissa, ja suklaapatukan koko (40 g) on myös hyvä pieneen herkutteluun. Yhtiön ekologinen ja sosiaalinen näkökulma on kunnioitettava: muovisen näköinen käärepaperi valmistetaan eukalyptuksesta ja on täysin biohajoavaa 90 päivässä. Suklaat tehdään käsityönä, johon on työllistetty henkisesti tai fyysisesti vammautuneita ihmisiä, ja ecuadorilaisille kaakaoviljelijöille maksetaan markkinahintaa parempaa korvausta.     

 

Nyt pääsin maistelemaan myös noita muita Lovechockin makuja, joita en aikaisemmin ollut kokeillut. Vaihtoehtojahan on paljon:

Manteli-viikuna

Goji-appelsiini

Raakakaakaonibsejä sisältävä perussuklaa

Ananas-inkamarja

Mulperimarja-vanilja

Kirsikka-chili

 

Uudeksi kakkossuosikiksi kirsikka-chilin jälkeen nousi goji-appelsiini, joka sopisi varsinkin joulusuklaaksi hyvin. Ainakin minulle appelsiinisuklaa on ehdoton joulun merkki, koska joskus pienenä Englannissa käydessäni joulun aikaan siellä syötiin sellaista appelsiinisuklaata, joka oli pakattu pallon muotoon ja suklaapalat oli tehty appelsiinilohkojen näköisiksi viiruineen kaikkineen!

 

Tuotteet saatu ilmaiseksi blogin kautta ilman velvollisuutta kirjoittaa niistä. Kuitenkin jos tutustut yrityksen tarinaan, ei varmaan ole vaikea ymmärtää, että tällaiselle yritykselle ja tuotteelle annan enemmän kuin mielelläni näkyvyyttä, jonka se on ansainnut!

 

Onko sinulla jokin suosikkiraakasuklaa? Oletko maistanut Lovechockin tuotteita?

 

Miksi pähkinävoi on niin kallista?

mantelivoit2.jpg

Visuaalinen vastaus otsikossa esitettyyn kysymykseen:

Tältä näyttää 4,80 euron edestä manteleita. Noista purkkien vieressä makaavista pikkulusikoista voi päätellä, että nämä ovat tosiaan sellaiset pienet, 1-2 desilitran vetoiset purkit. 300 grammaa manteleita menee yllättävän pieneen tilaan monitoimikoneen käsittelyssä!

 

Itse tehdyn mantelivoin jälkeen ei enää ihmetytä, että pieni 150 gramman luomulaatuinen pähkinävoipurnukka maksaa joskus enemmän kuin puoli kiloa sitä itseään, niitä samaisia pähkinöitä kokonaisina. Toki silti itse pähkinävoinsa tekemällä saa sekä tuoreempaa kamaa että säästää vähän pennosia, mikä pähkinävoiden suurkuluttajataloudessa on hyvinkin suotavaa.

 

Mantelivoin ohjeen olen kirjoittanut blogiini aikaisemminkin, mutta kirjoitan lyhyet ohjeet vielä tähän (ohje toimii lähes kaikille pähkinöille ja siemenille):

 

Tarvitset: 300 grammaa ruskeita manteleita, halutessasi ripauksen suolaa, uunin ja tehokkaan yleiskoneen

Toimi näin: Paahda manteleita 175-asteisessa uunissa leivinpaperilla päällystetyllä pellillä noin 10-15 minuuttia tarkasti niitä koko ajan silmällä pitäen, etteivät ne pala. Mantelit ovat valmiit, kun ne tuoksuvat paahteiselle. Kippaa mantelit monitoimikoneen kulhoon ja laita kone päälle. Käytä korvatulppia! Jos massa kipuaa kulhon seinämiä, pysäytä kone välillä ja kaavi massa taas terän ulottuville. Anna koneen pyöriä, kunnes manteleista on muodostunut juoksevaa voita (n. 15 min). Lisää halutessasi suolaa vajaa 1/4 tl tai maun mukaan ja pyöräytä vielä tasaiseksi. Purkita lasipurkkiin ja säilytä jääkaapissa.

 

P.S. Tuossa oikeanpuolimmaisessa suklaaversiossa on lisäksi hieman tummaa kaakaojauhetta ja pari tippaa toffeesteviaa.

 

Tummaa, marjaisaa & makoisaa - maistelin Uganda-suklaata

suklaalevy2.jpg

 

Cachetin belgialaisia tummasuklaalevyjä olin katsellut kaupassa jo muutaman kertaa ennen kuin viimein koppasin yhden mukaani testattavaksi. Tämä 80-prosenttinen Uganda-niminen suklaa kuuluu sarjaan, josta olen nähnyt myytävän Suomessa ainakin 64-prosenttista Perua ja 71-prosenttista Costa Ricaa. Mitä tummempi sen parempi, ajattelin tällä kertaa ja siispä testasin Ugandaa.

 

Tuoksu on tummalle suklaalle tyypillinen: marjainen, kaakaoinen ja ehkä ripauksen kahvipapuinen, varmaan juuri tuon marjaisuuden takia. Levy on melko ohut, mikä on itselleni tärkeää – suklaan pitää napsahtaa paloja murtaessa, joten paksut levyt pilaavat tämän osan suklaaelämystä. Tämä levy napsahti ihan kivasti! Tosin levy voisi olla vähän ohuempikin, jos tarkkoja ollaan. Palat on sopivan isoja, joten niistä mahtuu haukkaamaan (ks. alempi kuva). Maku on hyvin marjainen – karpaloinen ja jopa hivenen tumman kirsikkainen tarkemmin kuvattuna – ja täyteläinen. Koostumus ei jollain tapaa sykähdytä, suuhun jää edulliselle suklaalle tyypillisesti rasvainen kalvo.

 

suklaalevy.jpg

 

Suosittelisin Uganda-suklaata leivontaan sekä arkiherkuksi päiväkahville tai illallisen painikkeeksi. Levyllä taisi olla hintaa 2,29 euroa ihan tavallisessa ruokakaupassa, joten hinta-laatusuhde on mielestäni hyvinkin kelpo. Samaan hintaluokkaan mahtuva Maraboun 86-prosenttinen tummasuklaa on kuitenkin ollut pitkään leivonta- ja arkisuklaasuosikkini, eikä tämä kyllä hyvästä yrityksestä huolimatta mene sen ohi.  

 

Mikä on sinun suklaasuosikkisi? Osaatko suositella jotain erityisen hyvää ja erityisen tummaa suklaata? Lindtin 99-prosenttista olen katsonut myös sillä silmällä jo jonkun aikaa...

 

Suklaista perjantaita ja herkullista viikonloppua!

 

Speltillä luonnollisesti parempaa

spelttikirja.jpg

 

Sain kutsun Speltillä luonnollisesti parempaa -kirjan julkistamistilaisuuteen sekä arvostelukappaleen tästä Tammen kustantamasta kirjasta, jonka reseptejä on ollut kyhäämässä muiden muassa sellaiset tunnetut nimet kuin Teresa Välimäki, Kira Åkerström-Kekkonen, Arto Rastas ja Sasu Laukkonen. Kirjan idean isä on SunSpeltin perustaja Kari Kaipainen, joten intohimo speltin ilosanoman saattamiseen todella huokuu kirjan sivuilta.    

 

spelttikirja3.jpg

spelttikirja4.jpg

 

Olin luonnollisesti aika kiinnostunut tästä kirjasta, sillä tykkään speltistä viljana todella paljon ja olenkin käyttänyt sitä monissa resepteissäni. Speltti on maultaan vehnäjauhoa maukkaampi, täyteläisempi ja pähkinäisempi, mutta sen ominaisuudet leivonnassa ovat lähes vehnäjauhoon verrattavat, joten vehnäjauhon voi monissa resepteissä huoletta korvata speltillä (kirjassa on jopa reseptit spelttipullaan ja -pizzaan!). Itse käytän leivonnaisissakin enimmäkseen täysjyväspelttijauhoja, joissa on yli 10 grammaa kuitua 100 grammassa – yhtä paljon siis kuin kaurahiutaleissa!

 

Speltillä luonnollisesti parempaa on ehdottomasti sellainen kirja, jonka kanssa käpertyy mielellään sateisena syysiltana suunnittelemaan viikonlopun leivontatuokioita. Tarkkaan harkitut yksityiskohdat, kuten kankaalta tuntuvat pahviset kannet sekä paksut mattapintaiset sivut, tekevät lukemiskokemuksesta ylellisen. Kirjan kauniit kuvat, joista huokuu valo läpi vuodenaikojen sekä sellainen ihana olemisen keveys, ovat Sanna Peurakosken käsialaa ja houkuttelevat kokeilemaan reseptejä aina omenasmoothiesta marja-tuorejuustopiirakkaan. Kirja on paksu – numeroituja sivuja on 185 – eli ideat eivät lopu hetkessä kesken. 

 

spelttikirja7.jpg

 

Kirja on jaettu vuodenaikojen mukaan, mikä korostaa sen kotimaisten sesonkien noudattamisen periaatetta. Keväällä nautitaan Sasu Laukkosen nokkospiirakkaa ja Kira Åkerström-Kekkosen grillattua parsaa paahdetulla kvinoalla, kun taas kesällä pöytään kannetaan Arto Rastaan raparperi-lakritsipiiras ja Teresa Välimäen kesäpasta. Näin syksyn tullen vältytään flunssalta Jarmo Pitkäsen puolukka-spelttitalkkunashotin sekä Heikki Ahopellon metsäsienitoastien voimin, unohtamatta Maija Silvennoisen lohi-sitruunapapperdelleä, ja talveen taas laskeudutaan Joonas Hämäläisen häränhäntäragulla ja Tero Mäntykankaan speltti-pistaasikakulla ja lakritsipyreellä. Kari Kaipainen tarjoaa vielä palanpainikkeeksi vuodenajasta toiseen toimivia spelttiklassikoita, kuten spelttipizzaa ja -keksejä sekä savolaista mieltäni lämmittävää mustikkakukkoa speltistä. 

 

spelttikirja5.jpg

 

Kerrassaan monipuolinen, kattava ja makoisa kirja, joka tarjoaa sekä hyvin yksinkertaisia reseptejä jokakokin keittiöön (vadelmavispipuuro, spelttiperunarieska ja kvinoasalaatti) kuin vähän fine dining-henkistä piperrystä vaativia, haastavampia spelttikyhäyksiä (riekonrintaa ja kvinoa-siitakesienipuuroa, spelttipistaasikakkua ja lakritsipyreetä sekä spelttilakubrûlée). Lisäksi kirjassa on kokoelma erittäin innovatiivisen kuuloisia viritelmiä, kuten spelttipopparit, kvinoa-sushirullat ja suklaa-lakritsitryffelit. Makunautintoja speltin parissa aion jatkaa ainakin ylläolevan kääretortun voimin, minkä lisäksi spelttipizza kuulostaa enemmän kuin kokeilemisen arvoiselta.

 

Onko sinulla suosikkispelttireseptejä? Oletko ehtinyt tutustua jo tähän mitä mielenkiintoisimpaan kirjauutuuteen?  

 

spelttikirja2.jpg

 

Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Tahinit tulelle - maapähkinävoin uusi haastaja

tahini2.jpg

 

Hummuksen eli kikhernetahnan ehkä kikherneitäkin tärkeämpi raaka-aine on tahini eli seesaminsiementahna. Seesaminsiemenet ovat jännällä mutta kivalla tavalla vähän kitkerän makuisia, joten tahiniin ei välttänättä ensimaistamalla ihastu. Tämä maku tasoittuu kuitenkin huomattavasti kun tahnaa käytetään ruoassa sen sijaan, että sitä lusikoitaisiin suoraan purkista (tiedän että luultavasti sinäkin harrastat tätä, joten en häpeä).

 

Omasta mielestäni tahini sopii erityisesti suolaisiin ruokiin, erityisesti kastikkeisiin, papu- ja linssitahnoihin sekä pastan kanssa. Käytättekö te tahinia myös makeissa herkuissa? Minulle tahini on aina ollut se suolaisten ruokien pähkinävoi, kun taas maapähkinä- tai mantelivoita en lähes koskaan käytä suolaisissa ruoissa.

 

Paahdoin kuorelliset seesaminsiemenet 200-asteisessa uunissa vartin verran ennen surruttamista voiksi. Paahtaminen helpottaa monitoimikoneen työtä ja parantaa pähkinöiden ja siementen makua; tuo esille aivan erilaista, monipuolisempaa ja hieman savuista aromia.

 

Tahinia valmistaessa pientä päänvaivaa aiheuttaa se, että kevyet siemenet nousevat monitoimikoneen reunoja pitkin terän ulottumattomille toisin kuin painavammat pähkinät, joita kone jauhaa aina ihan kiltisti. Ratkaisin tämän ongelman lisäämällä siementen joukkoon vähän oliiviöljyä, joka sitoi siemenet toisiinsa niin, että kone pystyi ne hienontamaan. Prosessissa meni taas pieni ikä ja (naapureiden) terveys, joten suosittelen kärsivällisyyttä, korvatulppia ja viihdykettä hyvän kirjan muodossa (minulla oli tällä kertaa Talebin Musta Joutsen - Erittäin epätodennäköisen vaikutus).

 

Nyt kun tahini-innostus on taas piiiiitkästä aikaa sytytetty, tahinireseptejä on luvassa yltäkylläisesti! Siispä seesaminsiemeniä kaupasta ja tahinit tulille!

 

Se aika vuodesta

Minun keittiössäni se aika vuodesta on kahdesti auringonkierron aikana: kerran keväällä ja kerran syksyllä.

 

viikunat.jpg

 

Keväällä on tietysti kyse parsoista, joiden ilmestyminen kauppoihin saa foodistin jos toisenkin käymään ylikierroksilla kuin kahden espresson tärinässä konsanaan. (Aivan mieletön tunne muuten tuo espressotärinä! Suosittelen kokeilemaan - tosin omalla vastuulla... En ole ikinä ennen saanut sellaisessa flow'ssa niin paljon aikaiseksi niin lyhyessä ajassa.)

 

Syksyllä taas saan saman innostuksen tunteen viiden euron kilohintaan myytävistä tuoreista viikunoista.* Hullunkiilto silmissä kahmin kauneimman violetteja yksilöitä hellävaraisesti paperipussiin ja tunnen huumaavaa voitontunnetta, kun puntarilla hinnaksi kalahtaa vaivainen parisen euroa.

 

Viikunoita nautin paitsi hymy myös punaista huulipunaa huulilla. Mieluiten korkkarit jalassa ja lempimekko päällä. Se vain tuntuu sopivalta.

 

Viikunat eivät nimittäin ole arkiruokaa, vaan juhlaherkku. Vaikka niitä sitten pilkkoisi sateisen maanantai-illan viikuna-vuohenjuustosalaattiin, niitä kohtaan tuppaa tuntemaan juhlallista kunnioitusta.

 

Tuoreet viikunat ovat parhaimmillaan juustojen, etenkin homejuustojen, vuohenjuuston ja halloumin, seurassa (toiset tykkäävät myös mozzarellasta, mutta se on mielestäni usein vähän liian mautonta viikunan seuraksi). Vegaanin salaattiin viikunan seuralaiseksi sopivat saksanpähkinät ja tofu. Vahvanmakuiset salaattisekoitukset, joissa on esimerkiksi rucolaa ja pinaattia, ovat suosikkejani hedelmä-juustosalaatteihin.

 

Leivonnassa viikunat ovat itselleni vielä musta aukko. Ehkäpä tänä sunnuntaina (=leivontapäivä) valotan itselleni, mihin viikuna oikein taipuukaan!

 

* Joku saattaa olla kiinnostunut ostopaikasta: Stockan Herkku oli viikunoiden alkuperä tällä kertaa.

Pähkinätöntä puhtia päivään: hedelmä-kaurapatukat

Huh hellettä - kauniista ilmoista huolimatta syksyn kiireet ovat tuntuneet todella alkavan syyskuun etenemisen myötä. Syksy tuntuu hyvältä ajankohdalta saada paljon mielenkiintoisia asioita aikaiseksi, minkä takia onnistun silloin tällöin keräämään itselleni kovin täyden kalenterin. Tällöin erilaiset itsetehdyt tai kaupasta haetut raaka- ja välipalapatukat ovat minusta otollinen valinta nopeaksi energiavaraston täydennykseksi (tosin raaka-aineluettelot kannattaa syynätä maku- ja lisäaineiden sekä lisättyjen sokerien varalta).

raakapatukat.jpg

 

Melkein kaikki raakapatukat kuitenkin sisältävät pähkinöitä ja/tai siemeniä, minkä takia nämä raakapatukoita muistuttavat Fruitus luomu hedelmä-kaurapatukat olivat mielenkiintoinen löytö Punnitse ja Säästässä. Itselläni ei ole pähkinäallergiaa, mutta yliherkkyys pähkinöille lienee yleisimpiä allergioista. Nämä pienet välipalat sisältävät kauran lisäksi ainoastaan hedelmiä, hedelmä- ja marjamehuja sekä auringonkukkaöljyä. Melko sopivia siis napattavaksi viikolla vaikkapa koulusta suoraan harrastuksiin mennessä tai työpaikalla nopeaksi aamupäivänälän helpottajaksi.

 

Patukat maistuvat kivan hedelmäisille ja kauraisille, mutta pähkinäisiin patukoisiin tottuneena jäin kaipaamaan rouheampaa koostumusta ja pähkinöiden tuomaa täyteläistä makua. Patukat eivät omaan makuuni ole liian makeita välipalalle, toisin kuin monet paljon taatelia sisältävät raakapatukat.

 

Monelle nämä luomupatukat sopivat mussutettavaksi, sillä patukat ovat vegaanisia, vehnättömiä ja maidottomia, eikä niissä ole lisättyä sokeria. Luontaista sokeria hedelmistä ja muista raaka-aineista patukoissa on n. 10-13 grammaa, mikä vastaa aika hyvin kotimaisesta omenasta tai pienestä banaanista saatavaa sokerin määrää.  

   

raakapatukat3.jpg

 

Aprikoosi: Kaurahiutaleita, aprikoosia (27%), sultaanirusinoita, auringonkukkaöljyä, omenamehua

 

raakapatukat2.jpg

 

Marja: Kaurahiutaleita, rusinoita, sultaanirusinoita, hedelmämehutiiviste 6,5% (vadelma, mansikka, mustikka), auringonkukkaöljy, omena, omenamehutiiviste

 

Molemmissa patukoissa on noin 130 kcal, eli yhtään suurempaa nälkää taltuttamaan välipala kaipaa vahvennusta esimerkiksi oman puun omenasta tai muusta hedelmästä, kourallisesta siemeniä tai pähkinöitä (jos et ole allergikko, luonnollisesti), rahkasta (jos välipalaa ei tarvitse nauttia juostessa pisteestä A pisteeseen B) tai vaikkapa pienestä tetrasta kaura-, riisi- tai mantelimaitoa.

 

Miksei pari palaa raaka- tai tummaa suklaatakin, sillä en ole vielä kokenut maanantaita, joka ei pienestä suklaa-annoksesta paranisi!

 

Syksyinen maapähkinävoi ja tervetuloa uuteen blogiin!

Lämmin tervetulotoivotus tänne uuden (mutta samalla hengeltään vanhan) blogin puolelle!

Mietin miten tahtoisin toivottaa teidät uudelle tontille, ja tämä pohdiskelutuokio kesti noin kolme sekuntia: no uuden maapähkinävoireseptin voimin tietenkin!

mpv3.jpg

mpv2.jpg

Koska uuden luomiseen liittyy aina vanhan muistelu, voisin nostalgisesti muistella aikoja parin vuoden takaa, kun postasin ensimmäisen maapähkinävoireseptini. Tuohon aikaan, kuumana kesänä 2012, lähes kukaan Suomessa ei lusikoinut mpv:tä kohti pläsiä, eikä tosiaankaan pieninkään lähikauppa kantanut valikoimassaan pariakin sorttia, kuten nykypäivänä.

 

Noista ajoista maapähkinävoimakuni on kehittynyt, ja jokin pieni spesiaali lisäys on nykyään toivottu lisä, vaikka puritaanina aloitinkin mpv-taipaleeni. (Googlasin "puritaanin" ja se ei tarkoittanutkaan puhdasmakuaistista henkilöä joka pitää puhtaista yksinkertaisista mauista, niin kuin luulin. Noh, mitäs pienistä!)

 

Tässä maapähkinävoissa maistuu hennosti makea vaahterasiirappi ja lämpimän mausteinen kaneli. Sanalla sanoen: syksy. Se tässä maistuu. Värikkäissä vaahteralehdissä kylpemisen nostalgia ja sateessa juoksentelun jälkeen nautitun lämmittävän kaakaon ja omenapiirakan lempeä syleily.

 

 

Toivottavasti uusi blogi ja uudet kuviot miellyttävät! Otan yhä mielelläni vastaan palautetta, kommentteja, toiveita ja mielenpahoituksia kommenttiboksissa! Olen alati kiitollinen aktiivisista lukijoistani, jotka osallistuvat mielellään keskusteluun ja kertovat vaikka omista seikkailuistaan keittiössä!

 

 

Kuvahaaste: arvaa paljonko ostokset maksoivat?

 

Minusta on hauskaa joskus mennä ruokakauppaan muutaman vaihtorahan kera ja katsoa, mitä summalla sattuu tuona päivänä saamaan. Tarkoituksena on nimenomaan päästä mahdollisimman täsmällisesti kolikoiden yhteissummaan niin, että mukana olleista senteistä yhtäkään ei jäisi käyttämättä. Nykyisessä valintojen tulvassa tällainen ruokashoppailu rajaa mukavasti vaihtoehtoja ja pakottaa harjoittamaan mukavasti päässälaskua. Sitten näistä innovatiivisista aineksista voi loihtia ties mitä eksoottisia herkkuja... Tänään ostin seuraavia kuvassa näkyviä tuotteita:

 

4 jättimäistä Stanley-lajista luumua

6 banaania

6 (irto)porkkanaa

2 pussia (yhteensä 500 g) maapähkinöitä

pala inkivääriä

 

Nyt sitten huvin ja urheilun kannalta tiedustelisin, paljonko uskoisit näiden ostosten maksaneen marketissa? Lähimmäksi veikannut saa kosolti mainetta ja kunniaa!

 

(Lähdettehän mukaan tähän juttuun, etten joudu ihan nolona leikkimään yksin. Pliis.)

Näytä lisää