KATSOMASI RESEPTIT

Linssi-kurpitsadal & ihana Deliciously Ella

linssi-kurpitsadal.jpg

 

Olen ihan tavattoman ihastunut Deliciously Ella -nimiseen brittiblogiin, joka tulvii aivan ihania vegaanisesti ja gluteenittomasti valmistettuja hyvän olon reseptejä. Seuraan Ellaa myös Instagrammissa (@deliciouslyella), koska hänen arkisista aterioistaan saa roppakaupalla inspiraatiota runsaasti kasviksia sisältäviin, värikkäisiin ja innovatiivisiin ruokiin, eivätkä kuvat hänen maailman söpöimmästä koiranpennustaankaan ole kovin häiritseviä... 

 

Siispä kun minulle tarjottiin arvostelukappaletta Ellan kirjasta Deliciously Ella - Hyvän olon ruokaa ilman gluteenia ja valkoista sokeria, en kahdesti miettinyt vaan tartuin heti tilaisuuteen. Ja siitä lähtien kun kirjan hain postista maanantaina, olenkin joka päivä selaillut tuota kaunista ensiteosta, kuolannut milloin hasselpähkinävoikuorrutteista kakkua, milloin simppeliä tomaattipastaa ja milloin ihania hummusreseptejä. Kirja on niin kaunis, että sitä selailee mielellään ihan ajankuluksi! 

 

Ensimmäiseksi kokeiltavaksi reseptiksi valitsin kirjasta mausteisen linssi-kurpitsadalin, koska se yksinkertaisuudessaan vaati minulta vain kahden raaka-aineen ostamista: myskikurpitsaa ja vihreitä linssejä (mausteet kun löytyivät minulta jo valmiiksi kaapista). Kyllä, tuntui vähän hassulta syödä helteisenä päivänä pitkään haudutettavaa pataruokaa, mutta olinkin syönyt jo koko alkuviikon tuoreita kasviksia ja hummusta lähes joka aterialla, joten pieni muutos ruokavalioon teki mielelle ja kielelle hyvää - puhumattakaan vatsasta, sillä raa'at kasvikset voivat terveellisyydestään huolimatta olla aika rankkoja sulattaa.

 

linssi-kurpitsadal2.jpg

 

Noh, siitäkin huolimatta, että sain pitkään hauduttamalla pieneen mökkiini aika trooppiset olosuhteet ja hiki valui pitkin otsaa kipakkaa dalia syödessä, olin tosi tyytyväinen valintaani! Dalissa oli mukavasti erilaisia pehmeitä makuja, mikään niistä ei ollut kovin hyökkäävä, vaikka yleensä ehkä tykkään vieläkin voimakkaammista mauista. Mielestäni mausteisten ruokien kylkeen kuuluu ehdottomasti jogurtti: tällä kertaa minulla oli Alpron workshopista saamaani kookoksen makuista soijajogurttia (NAM), jonka pehmeä kookoksinen maku sopi kivasti yhteen dalin kanssa. Yhdistelmä riisin ja jogurtin kanssa tuntui myös äärettömän vatsaystävälliseltä, sillä mahaani lankesi oikein rauhaisa ja kerta kaikkiaan hyvä olo.

 

Tämä ruoka paranee yön yli jääkaapissa huilattuaan, joten tänään (ja seuraavat pari päivää...) saan vielä herkutella tällä padalla. Ehkäpä tuunaan sitä vielä tänään kietaisemalla sen wrappiin (joku tanakampi salaatinlehti on aika kova), kaatamalla päälle chilikastiketta ja lisäämällä vähän avokadoa, kurkkua ja jogurttikastiketta. Ja siten kyllästys ei iske!    

 

linssi-kurpitsadal4.jpg

 

Yleistuomio kirjasta on, että se on aivan ihana. Aion ehdottomasti kokeilla vielä muitakin reseptejä, erityisesti suolaisten ruokien puolelta, sillä niissä inspiraationi on usein hukassa. Tykkään kirjan kauniista kuvista, joiden joukossa on tarinallisia fiiliskuvia Ellasta ja niityistä ja porkkanoista. Yllättävän hyvin toimii myös se, että osa kirjan kuvista ainakin näyttää (laadukkailta) kännykkäräpsäyksiltä, mikä tuo kivaa rentoutta muuten erinomaisesti viimeisteltyyn, esteettiseen kirjaan. Hyvä, että kirjassa on selostettu eri raaka-aineista laajasti, jotta myös vasta-alkaja tietää, miksi kannattaa ostaa juuri tietynlaisia taateleita tai miksi vegaanin kannattaa syödä papuja yhdessä riisin kanssa. Minua häiritsi hieman, ettei joka reseptissä ollut kuvaa valmiista annoksesta sekä ehkä hieman ylenpalttinen reseptien ylistäminen (ainakin joka toinen resepti tuntuu olevan Ellan lemppari). Mutta tähän syyllistyn varmasti itsekin ollessani innostunut resepteistäni, joten mikäs minä olen paasaamaan!

 

Suosittelen kirjaa kenelle tahansa hyvästä simppelistä ruoasta tykkäävälle, eritoten jos haluat lisätä kasvisten syöntiä tai ottaa ryhtiliikkeen keittiöösi tai ruokavalioosi näin syksyn tullen. Reseptit eivät vaikuta hankalilta, joten varmasti aloittelevankin kokin taidot riittävät. Vaikka kirja on vegaaninen ja gluteeniton, en näe mitään syytä, miksei myös lihaan ja leipään menevä sekasyöjä voisi nauttia näistä ruoista, vaikkakin ensisijaisesti kirja on kasvisruokaan jo kosketusta saaneille suunnattu. Siispä ainakin alustava positiiivinen suhtautuminen linsseihin, papuihin, kasviksiin ja vähäsokerisiin ja raakaherkkuihin on suotavaa. 

 

Kirja on saatu blogin kautta arvostelukappaleena. Resepti on kirjasta Deliciously Ella - Hyvän olon ruokaa ilman gluteenia ja valkoista sokeria ja se on julkaistu kirjan tuottajan luvalla.

 

Kesän vikat grillaukset: ihana lohisalaatti

lohisalaatti.jpg

lohisalaatti2.jpg

 

Hassua, miten kesä on täällä taas! Vaikka viime viikonloppuna sai vielä vetää (useampaa) takkia päälleen marjametsään (ainakin vähän pohjoisemmissa maisemissa), niin nyt niitä on sitten saanut ihan urakalla kiskoa pois päältään. Mutta en valita...

 

Viikonloppuna meillä grillattiin viimeistä kertaa tänä kesänä. Grillattu lohi on vasta tänä kesänä löytämämme herkku, vaikka kalan ystäviä muuten olemmekin. Lohen maku paranee ehdottomasti grillin savuisuudesta! Sen kanssa tarjottiin grillissä makeaksi poltettua suippopaprikaa sekä lähimetsästä kipaisemiani metsävattuja. Nämä kaikki punaisen sävyt näyttävät niin nätiltä vasten vihreää pinaattipetiä! Salaatin kruunaa voissa paistetut hampaissa rapsahtavat ruisleipäkrutongit. En voi suositella mitään muuta rasvaa kuin voita: maku eikä rakenne ole läheskään sama.

 

Tämä salaatti rakennettiin jäähtyneistä raaka-aineista, mutta voit käyttää myös lämmintä lohta ja paprikaa. Jos grilliä ei ole käytössäsi, voit myös paistaa lohen uunissa kypsäksi ja polttaa paprikan mustaksi samaten uunissa.

 

Lohisalaatille sopii oliiviöljystä, sitruunanmehusta, hunajasta, suolasta ja pippurista oman maun mukaan sekoitettu kastike. Itse laitan sitruunanmehua suunnilleen puolet öljyn määrästä, koska olen niin hapan tyyppi, ja ihan vähän vain hunajaa pyöristämään makua. (Tuore punainen chili käy myös kivasti hienoksi hakattuna.)

 

 

Vihreä katkarapu-kookoscurry {mausteiden maailma}

P8060224.jpg

 

Maailmassa on kahdenlaisia syöjiä: sellaisia, jotka tykkäävät voimakkaista mauista, ja sellaisia, joille kaurapuurokin maistuu veteen mikrossa ilman suolaa tehtynä. Tunnen tällaisia molempien pöytäkuntien ihmisiä, ja kun erilaisia syöjiä joutuu miellyttämään samassa pikkukeittiössä, on se hieman haasteellista. Itse olen kyllä enemmän vahvojen makujen ystävä, ja siksi rakastan chiliä, pippuria, sitrushedelmiä, tuoretta inkivääriä, tuimia yrttejä ja ylipäätänsä kaikkea raakaa, kasviksista kalaan ja lihaan. Tämän postauksen curry on tuon ensimmäisen porukan ruoka: mausteinen ja täynnä erilaisia makuja ja vivahteita.

 

Tässä currymaisessa wokissa kasvikset suikaloidaan ja kuullotetaan kevyesti, jonka jälkeen lisätään soija- ja kalakastike, joiden annetaan tiivistyä ja maustaa kasvikset. Joukkoon heitetään kookosmaitoa ja limeä, joiden myös annetaan porista kasaan. Katkaravut ja korianteri kannattaa lisätä vasta viime hetkellä ja kuumentaa nopeasti: katkaravut siksi, että ne sitkistyvät muuten, ja korianteri siksi, ettei tuore yrtti menetä makuaan.

 

P8060240.jpg

 

Saatoin jo kirjoittaa aiemmin, että olen suuri inkiväärin ystävä. Haluaisin t-paidan, jossa lukee "I ♥ GINGER". Paitsi siinä voisi ehkä tulla pienet 90-luvun Spice Girls -vibat, mutta eikös retroilu ole aika coolia, jos se on vaan tarpeeksi epäcoolia? 

 

Kesäkurpitsa-hernepyörykät {vihreää protskua pöytään}

kesäkurpitsa-hernepyörykät.jpg

 

Herne on oiva kotimainen kasvisproteiinin lähde, jota monet eivät ehkä tule käyttäneeksi samassa mittakaavassa kuin papuja. Itsekään en ole oikein mieltänyt herneitä samalla tapaa proteiinin lähteeksi kuin papuja, jotka monesti toimittavat tuota virkaa lautasellani. Näissä pyöryköissä on oikeastaan yhdessä paketissa koko ravintoympyrä, sillä kaurahiutaleet tarjoavat kivasti kuitua, rypsiöjy hyviä rasvahappoja ja yhden kesäkurpitsankin sain (taas kerran) ämpättyä mukaan.

 

Pyörykät maistuvat kivasti herneelle, jonka makeutta ripaus ruokosokeria korostaa. Näitä mausteisia kasvispyöryköitä nautin sekä tortillan välissä että sellaisenaan salaatin ja jogurttikastikkeen kanssa.

 

omenapiirakka.jpg

 

Myssyfarmi otti minuun yhteyttä blogini kautta ja ilahdutti minua lähettämällä paketin, jossa oli luomurypsiöjyä, hernerouhetta ja kokonaisia kuivattuja herneitä. Pyörykkäresepti onkin muokattu pussin kyljessä olleista kasvispihveistä. Hernerouhetta ja rypsiöljyä ehdin jo kokeilla näiden pyöryköiden lisäksi gluteenittomiin ja kananmunattomiin omenatarteletteihin, joiden jatkoon menoa vielä vähän arvon (herne makeassa herkussa on jännä maku!). Monikäyttöisiä nuo kotimaiset tuotteet, herne ja rypsiöljy!

 

 

Pestoinen peruna-ke­sä­kur­pit­sa­sa­laat­ti {parempaa perunasta}

perunasalaatti2.jpg

 

Vihreällä ryyditetty perunasalaatti on minusta mitä fantastisin kesäruoka. Kesä on ehkä ainoa vuodenaika, jolloin tulen syöneeksi perunoita, jotka eivät yleensä lukeudu suurimpiin suosikkeihini. Tosin tässä salaatissa perunat saavat makua chilisestä ja valkosipulisesta kesäkurpitsasta, raikkaan hedelmäisestä appelsiinista sekä vihreästä pestosta, joten mauttomiksi niitä ei voi tällä kertaa syyttää.

 

Itse otin tähän ruokaan tällä kertaa lievän pikaruoka-asenteen enkä tehnyt itse pestoa. Astetta viitseliäämpi kokki toki pyöräyttäisi sen nopeasti itsekin, mutta jos ostat valmista, kannattaa suosia tuorepestoa tai niin hyvää purkkipestoa kuin sinulla on varaa. Se on kuitenkin tämän salaatin pääraaka-aineita, joten laadulla on väliä.

 

Itse nautin tätä perunasalaattia paistetun tofun ja chilikastikkeen kera, sillä kasvisruoka on maistunut reissun jälkeen älyttömän hyvin. Söisin tätä myös mielelläni grilliruoan kera, jolloin käyttäisin tähän ehdottomasti grillattua kesäkurpitsaa paistetun sijaan. Miksei myös kevyesti keitettyjä ja sitten grillattuja perunoita? NAM. 

 

 

 

Sushibar+Wine: lounaalla sushia ja salaattia

Kävin taannoin lounastamassa Sushibar+Winessa Fredalla. Paikan lounaskonsepti oli sushiravintolaksi oikein loistava: lounaslistalta sai valita yhdestä kolmeen komponenttia, ja jokaisesta komponentista lounaan hinta nousi viidellä eurolla, eli kolmen komponentin lounaan saa 15 eurolla. Lounaaseensa voi valita lohisashimia, erilaisia (perus)susheja, pieniä salaattiannoksia sekä megamisoksi nimitettyä misokeittoa.

 

Itselleni riitti kohtalaiseen nälkään kaksi annosta, joten valitsin ihanan mehevää lohta sisältävän Shake Saladin sekä California makit jättikatkaravunpyrstöillä. Erityisesti tuo pienehkö salaattiannos, jossa oli kuitenkin reilusti lohta, oli tavattoman herkullinen! Annoksen goma-kastike vei kielen mennessään. California-makit olivat aika peruskauraa: hyviä mutteivat mitenkään erityisen ihmeellisiä.

 

Ensi kerralla haluan maistaa megamisokeittoa ja paikan nigirit, ja myös paikan illallinen on varmasti tsekkaamisen arvoinen. Illallismenussa näkyykin vähän erikoisempia juttuja, kuten nigirejä isopiikkimakrillista ja kampasimpukasta sekä lemppareitani, kevyesti grillattuja sashimeja.

 

sushibarlounas.jpg

 

Sushibar+Wine

Fredrikinkatu 42

 

Avokadomousse {kalan kastikkeeksi}

avokadotahna2.jpg

 

Tykkään erilaisista kylmistä jogurttipohjaisista kastikkeista erityisesti kesällä. Ne toimivat siis aivan kaiken kanssa, joten pistelen niitä kyytipoikana sekä salaatille, tofulle että kalalle. Kaikkein yksinkertaisimmillaan saatan kaataa suoraan luonnonjogurttipurkista kastiketta esimerkiksi silvutun varhaiskaalin päälle, lorauttaa päälle vähän makeutta hunajasta ja happoa sitruunanmehusta sekä maustaa ripauksella suolaa ja pippuria ja pistellä kohti ääntä.

 

Jogurttipohjaiset kastikkeet raikastavat aika kivasti kokonaisuutta, erityisesti jos olet suolannut uunissa rapeiksi grillatut kesäkurpitsasi aivan kapakaloiksi (been there, done that, ja silloin oli tietysti myös vieraita kylässä).

 

Tämä kastike on tehty avokadosta, kermaviilistä ja limenmehusta. Käytän itsekin kermaviiliä ehkä kerran viidessä vuodessa, joten sen voit korvata mitä luultavimmin paksulla jogurtilla, esimerkiksi kreikkalainen/turkkilainen toimisi. Koska limen maku on aika vahva, kastike toimi uunilohen kanssa kivasti! Aion kokeilla tätä myös porkkanatikkujen ja kukkakaalinnuppujen dippaukseen.

   

Pehmeä avokado rakastaa chiliä, mutta tällä kertaa jätin omastani sen pois (koska jotain kummaa tapahtui vihanneshyllyn ja keittiöni välillä ja se pieni punainen chili ei koskaan löytänytkään tietään leikkuulaudalleni). Jos olisin sinä, saattaisin kuitenkin vielä harkita pientä chilistä potkua, ettei homma mene ihan liian pehmoksi.

 

 

Kolmen kovan koon pasta eli kookoksinen kesäkurpitsa-kikhernepasta

kesäkurpitsapasta2.jpg

 

Suhtautumiseni kesäkurpitsaan on reilussa viidessätoista vuodessa tehnyt täyskäännöksen. Lapsuuden intohimoisesta kesäkurpitsavihasta, joka johti muun muassa raakojen kesäkurpitsapalojen lattialle piilottamiseen päiväkodissa (kaikkea oli pakko maistaa ja kaikki piti syödä lautaselta, #lapsuudentraumat), on ollut pitkä matka tähän pisteeseen, jossa raaka hapossa ja öljyssä marinoitu kesäkurpitsa on suursuosikkini, puhumattakaan sitten grillatusta kesäkurpitsasta, kesäkurpitsaranskiksista tai pannulla aivan pehmeäksi ja makeaksi haudutetusta kesäkurpitsasta. 

 

Tässä pastaruoassa monta suosikkiani on lykätty yhteen: ikirakkauteni kikherneet, ihanat pikkuruiset kiinteämaltoiset kesä-kesäkurpitsat (ne talvi-kesäkurpitsat eivät vertaa kesä-kesäkurpitsojen kanssa...) sekä kookosmaito, joka toimii ihanasti yhteen paljon makua itseensä keräävien kesäkurpitsojen kanssa.

 

kesäkurpitsapasta4.jpg

 

Sain PR-toimisto Sugar Helsinkistä blogin kautta kokeiltavaksi Clearspringin gluteenitonta luomulaatuista leveää pastaa, joka valmistuu 10 minuutissa liottamalla kuumassa vedessä. Toisin kuin useat gluteenittomat pastat, tämä on 100-prosenttista täysjyvää! Ainesosina on käytetty vain riisijauhoa, vettä ja suolaa. Vaikka tällainen jalostaminen jakaa mielipiteitä ja toisten mielestä riisi kannattaa syödä riisinä, ovat nämä mielestäni oiva tuote gluteenitonta ruokavaliota noudattaville ja keliaakikoille. Sitä paitsi itse tykkään kauheasti kokeilla erilaisia perinteisestä poikkeavia tuotteita, vaikken keliaakikko olekaan.

 

Annoin pastan liota noin 12 minuuttia juuri keitetyssä vedessä, jolloin siitä tuli sopivan pureskeltavaa, muttei liian napakkaa. Tykkään eniten juuri pappardellemaisesta (eli leveästä) pastasta, koska niitä on jotenkin kivempi kieputella haarukan ympärille kuin vaikkapa spagettia. Maku ei ollut kovin voimakas, mutta eihän se normaalissakaan pastassa ole, ja kastikkeen imeydyttyä pastaan se maistui oikein kivalle.

 

kesäkurpitsapasta3.jpg

 

Tämä ateria on muuten hyvä esimerkiksi vegaaneille, sillä riisi ja pavut yhdessä ovat lihan kaltaisesti ns. complete protein, eli sisältävät kaikkia ravinnosta tarvittavia aminohappoja. Kun soppaan lisätään vielä vähän hyviä rasvoja sisältäviä auringonkukansiemeniä, on koossa jo aika ravitseva setti. Itse nautin tästä ateriasta aurinkoisen tunnin pyörälenkin jälkeen, minkä jälkeen vatsa kurni ja pieni urheilun jälkeinen pastanhimo (hiilarit nam) oli ehdottomasti nostanut päätään. Kaikkein parasta oli se, että ateria oli jo pöydässä 20 minuutissa, minkä aikana ehdin myös venytellä, käydä suihkussa ja vaihtaa puhtaat vaatteet. Sellainen ihan pieni multitasking päällä siis...

 

Ihanaa helteistä perjantaita ja viikonloppua!

 

Myskikurpitsa-kik­her­ne­sa­laat­ti: väriterapiaa salaatin muodossa

kurpitsasalde2.jpg

 

Voi kesä ja kukkaset sentään, että tämä olikin niin maukas salaatti! Lisäksi nuo värit ovat yhdessä niin nätit, että kaikki tuo oranssi yhdistettynä hentoon vihreään ja valkoisiin valopilkkuihin saa minut melkein hihkumaan. Ihan kuin pieni kaunis kukkatarha lautasella.

 

Tämä salaatti vaatii vähän enemmän preppausta kuin sellainen pikaversio, jossa tavarat vain isketään lautaselle ja haarukoidaan ääntä kohden. Myskikurpitsan paahtamiseen kannattaa varata se puolituntinen aikaa, mutta sen voi kyllä paahtaa myös etukäteen vaikkapa edellisenä iltana, sillä empiirisen tutkimuksen (N = 2) tuloksena olen todennut, että se on jopa parempaa seuraavana päivänä kylmänä kuin lämpimänä suoraan uunista.

 

Käytin tähän ruukussa myytävää lehtikaalta, mikä oli mielestäni paljon miedomman makuista kuin hieman kitkerä ja pippurinen pussissa myytävä lehtikaali. Luulen, että sekin tosin kävisi tähän oikein hyvin. Itse en käyttäisi tähän vähärasvaista fetaa enkä salaattijuustoa vaan niin hyvää versiota kuin on varaa. Eron kyllä maistaa.

 

Myskikurpitsa (butternut squash) on sellainen puikulamainen pienikokoinen vaaleanoranssi kurpitsalajike, jota myydään nykyään aika hyvin marketeissa ainakin pääkaupunkiseudulla ympäri vuoden. Sen makua kuvaillaan joskus bataattimaiseksi, mutta se on kuitenkin paljon vähemmän makea kuin bataatti, koska se sisältää puolet vähemmän sokeria. Itse syön hyvin pestyn myskikurpitsan paahdettuna kuorineen, mutta kuoren voi toki paahtamisen jälkeen halutessaan poistaa.

 

Tämä salaatti on lähtöisin juoksukoutsi-ruokaguru Kolun edesmenneestä Kauhaa ja rakkautta -blogista, mutta matkan varrella bataatti vaihtui myskikurpitsaan, persilja ruukussa olevaan (miedonmakuiseen) lehtikaaliin ja kastikettakin rukattiin vähän sen mukaan, että tahinia saatiin kulutetuksi enemmän. Toiset myös saattoivat syödä loppuja myskikurpitsan paloja dipaten suoraan pelkkään tahiniin. Kyllä, kun joku pitää pähkinä- tai siemenvoista ainakin yhtä paljon kuin sinä itse, tiedät että jokin on aika kohdallaan.

 

Pari kesäistä kivaa ruokapaikkaa {Helsinki, Finland}

Häämöttääkö edessä kesälomamatka Helsinkiin? Ovatko ruokapaikat vielä ehkä vähän hakusessa? Lomalla ei ehkä käy syömässä perinteiseen lounasaikaan tai voi olla tarve vähän epäformaalimmalle päivälliselle vatsan täyttämiseksi kohtuuhintaan muiden loma-aktiviteettien lomassa. Ruoka saisi tulla pöytään nopeasti ja sitä pitää olla riittävästi. Ja jos aurinko paistaa, niin olisi tietysti tarvis istuskella ulkona. Kahvin täytyy olla hyvää ja vahvaa, jotta taas jaksaa kulkea ja ihmetellä.

 

Tällaisia kohteita olen kerännyt tähän postaukseen muutaman viime aikoina hyväksi todetun (ja suhteellisen perinteisen); lista ei siis missään nimessä ole kaiken kattava.

 

collage.jpg

1. Fafa's

Pohjoinen Rautatienkatu 21 (Kamppi), Helsinki (myös lukuisia muita sijainteja Helsingissä)

Fafa's tarjoilee rennossa ilmapiirissä ronskeja annoksia muun muuassa falafeleja, pitaleipiä ja salaatteja. Suurensuuri plussa siitä, että suurimman osan annoksista voi saada gluteenittomina ja laktoosittomina, soveltuu siis monille ruoka-allergikoille. Osa annoksista on vegaanisia. Annosten hinnat ovat kympin molemmin puolin ja nälkä lähtee takuulla.

Kuvan annos on Falafel meze -niminen salaatti: 5 falafelia, salaattisekoitusta, tabulea, hummusta, matbuhaa, tzatzikia, paistettua munakoisoa ja tahinia. Falafelit olivat ihan hyviä, paistettu munakoiso sen sijaan tajunnanräjäyttävää.

Rento ja kiva paikka, voi syödä ulkona (ei merkittävää lokkivaaraa*). Aukioloajat iltaan saakka, Kampissa perjantaisin ja lauantaisi aamuviiteen saakka.

 

2. Ravintola Teatteri Wine & Deli

Pohjois-Esplanadi 2, Helsinki

Konsepti on aika simppeli: tilaat tiskiltä kahden valinnaisen täytteen salaatin monista monista vaihtoehdoista ja luovutat kukkarostasi sitä vastaan kympin. Vegevaihtoehtoja vähän huonosti, juustoja tosin useaa eri sorttia valittavana, vegaanille jäisi ehkä nälkä. Gluteeniton ja maidoton ruokavalio onnistunevat. Keskeisellä paikalla, ruoan saa nopeasti ja siksipä yllättävän nälän sattuessa oikein kiva paikka.

Salaatit ovat tosi suuria ja hyviä, paikka on aika suosittu myös muulloin kuin lounasaikaan. Myynnissä myös tuorepuristettuja mehuja ja viiniä, ei siis kovasti vaihtoehtoja. Ruokavaihtoehdot ovat siis käytännössä salaatti tai ei mitään. Terassille pääsee syömään eikä lokkivaara ole kohtuuton*, vaikka niitä viereisessä Esplanadin puistossa pörrääkin ihan tuhottomasti. 

 

3. Skiffer

Erottaja 11, Helsinki tai Liuskaluoto (saari), jonne yhteysalus lähtee Merisataman rannasta Skifferiä vastapäätä, Café Caruselin ja Kompassin puolesta välistä

Lähinnä jättimäisiä pizzoja, jotka sisältävät mielenkiintoisia täyteyhdistelmiä kuten Juustoja, mozzarellajäätelöä, pähkinöitä sekä viikunaa ja Savustettua särkeä, hauen mätiä, uppomuna sekä mummon kurkkuja. Kuvassa vähän perinteisempi Palvattua possun niskaa, Valdeon sinihomejuustoa ja tuoretta ananasta, josta ystäväni piti kovasti. Itse en ole suuri pizzan ystävä, mutta käsittääkseni Skiffer on Putte'sin lisäksi yksi kivoimpia pizzapaikkoja Helsingissä (myös muita hyviä saa vinkata).

Skifferillä on ravintola sekä Erottajalla että Liuskaluodolla, joka on saari Helsingin edustalla. Ulkona syöminen siis onnistuu, saaressa aurinkoisena tämä kohottanee ruoan maukkautta ennestään. Pizzat kustantavat noin 15 euroa ja vievät kyllä nälän, lähes tajun samalla. Ovat siis aika suuria.

 

4. Caffi

Mannerheimintie 22-24 (Lasipalatsi, Kamppi), Helsinki (myös muita sijainteja)

Sympaattinen pieni paahtimo- ja suklaakauppa, josta saa kupillisen hyvää kahvia tai espressoa muutamalla eurolla virkistämään vaikkapa aleshoppailun tai nähtävyyskierroksen lomassa. Kahvin voi nautiskella ulkona tai sisällä askeettisella puupenkillä; kyseessä ei siis voi olla kovinkaan pitkän leppoisa kahvitauko, enemmänkin lyhyt energian boostaus ja jalkojen lepuutus.

Kaupassa on myös myynnissä laadukkaita kahveja ja suklaakonvehteja; niistä tosin itselläni ei ole muuta kokemusta kuin vitriinin lasin läpi ihastelu.

 

* Lokkivaara viittaa tässä postauksessa noihin Helsingissä tuhottoman paljon ulkona syömisen nautintoa verottaviin ystäviimme, joiden olen jo tänä kesänä nähneen nokkaisevan uhriensa kädestä kuusi jäätelöä, kaksi leivottua syötävää ja yhdet ranskalaiset perunat. Itse en saanut lintupelkoa Linnut-elokuvasta vaan Helsingissä asumisesta. Bonusvinkki: älä koskaan syö jäätelöä tai muuta hyvää Esplanadin puistossa tai Tuomiokirkon portailla! Lokkivaara on silloin ainakin tuhat (asteikolla yhdestä sataan)!

 

Aurinkoista viikonloppua! Juuri nyt paistaa, jos oikein uskoo siihen, että tuo pilvien välistä hieman kimmeltävä ilmassa väreilevä ilmiö on auringonpaistetta.

Aika täydellistä uunibataattia

bataatti.jpg

 

Olen tähän saakka luullut, että bataatit ovat parhaimmillaan miedossa lämpötilassa pitkään (175 astetta vajaa pari tuntia) aivan pehmeiksi uunitettuina. Kuitenkin pienen aikataulurajoitteen ja uuninfiksausongelmien takia jouduin paistamaan bataatit 225 asteessa. Lykkäsin ne uunin toiseksi ylimmälle tasolle ja ristin sormeni ja varpaani, että tunti ja vartti riittäisi!

 

Yllätys oli suuri, kun tällä metodilla tulikin kaikkein maukkaimmat bataatit, mitä olen saanut aikaiseksi! Sisältä sellaiset makeat ja pehmeät, niin kuin uunibataatin ehdottomasti kuuluukin olla, ja päältä sieltä täältä nokista paahtopintaa kartuttaneet. Tykkään paistaa bataatin aina läpikotaisen kypsäksi, niin että se muuttuu melkein - mutta vain melkein - sosemaiseksi sisältä, sillä raa'an rapsakka uunibataatti maistu hyvälle, eikä suutuntuma ole laisinkaan hyvä. Porkkanat pureskellaan sitten erikseen raakana, bataatin kuuluu olla kypsää

 

Kuvassa bataatti on tarjoiltu (vähän sovelletun) makeansuolaisen kana yakitorin ja muun muassa uunissa mustiksi poltetuista paprikoista, manteleista ja tomaattimurskasta pyöräytetyn romesco-salsan kera. Yllättävän makoisa yhdistelmä!

 

Mielestäni bataatit ovat myös erittäin maukkaita seuraavana päivänä huoneenlämpöisinä tai mikron kautta syötynä, joten kannattaa tehdä isompi satsi kerralla.

 

Paahdetut mausteiset kikherneet {kisakatsomon eväät}

kikherneet2.jpg

 

(Huomaa valkosininen stailaus kuvassa. Nyt on tosi kyseessä.)

 

Suhteeni penkkiurheiluun on hyvin ristiriitainen. Toisaalta en ole vuosikausiin katsonut urheilua, sillä meillä kotona sitä seurattiin niin intensiivisesti, että olen suosiolla ottanut kaiken ilon irti oman kaukosäätimen herruudesta. Kuitenkin, kun altistun urheilun katsomiselle (livenä tai telkkarista) ja etenkin jos Suomi pelaa, olen hyvin rasittavaa katsomisseuraa, sillä en osaa ottaa sitä kevyesti. Jokainen vastustajan maali riipii sydäntäni ja jokainen Suomen maali tekee minusta sellaisen ärsyttävän naapurin, jonka ovikelloa kohta soitetaan, lyöhän kello jo puolta kahtatoista illalla...

 

Mutta! Siirrytään aiheeseen, sillä hyvät eväät takaavat pelinkatsomisnautinnon silloinkin, kun ei vähempää voisi kiinnostaa. Nämä paahdetut kikherneet ovat oiva naposteltava telkkarin ääreen, sillä niiden ensisijaisesti mausteinen mutta samalla myös suolainen ja makea maku on erittäin koukuttava. Lisäksi kikherneet tarjoavat sopivasti vatsantäytettä kuitujen ja proteiinin muodossa, ettei sohvalta tarvitse poistua voileivän tekoon kesken mitä jännittävimmän matsin.

 

Itse käytin kuivia kikherneitä, jotka liotin yön yli, huuhtelin ja keitin aamulla reilun tunnin ajan. Voit myös käyttää purkissa olevia valmiiksi keitettyjä: huuhtele ja valuta huolellisesti, ja sitten voit tehdä kuten resepti neuvoo. Tarvitset ainakin pari purkkia, jos teet kokonaisen reseptin.

 

Jos kaneli ja kardemumma tuovat mieleesi enemmänkin korvapuustin kuin suolaiset snäcksit, anna minun vielä ylistää niiden tarpeellisuutta tässä makuelämyksessä. Itse rakastan kanelia etenkin suolaisissa ruoissa, joissa se täydentää muun muassa chilin makua aivan fantastisesti. Käytin jauhettua kardemummaa, enkä suosittele korvaamaan sitä rouhitulla, sillä rouhittu on maultaan dominoivampi ja koostumukseltaan liian rouhea tähän. Happo (riisi)viinietikasta ja sitruunanruohotahnasta taittavat tulisuutta, mutta jos jostain tinkisin, niin sitten vaikka niistä (molemmat voisi korvata vaikkapa sitruunanmehulla).

 

kikherneet3.jpg

 

Anteeksi ylistys, olen vielä vähän high miten hyviä nämä ovatkaan, kun juuri pistelin lounaaksi ihanan punakaalisalaatin, jossa oli reilusti näitä päällä. (Punakaaliveneissä silputtua punakaalia, avokadoa, paahdettuja kikherneitä + sitruunanmehua, oliiviöljyä ja chilinen jogurttikastike. LIIAN HYVÄÄ!)

 

Jos kikherneitä jää yli (älä huoli, ei jää), ne ovat ihania myös salaatissa krutonkeja paikkaamassa. Itse haaveilen paljossa sitruunanmehussa ja oliiviöljyssä marinoidusta lehtikaalisalaatista, jossa olisi hyvää fetajuustoa, paahdettua paprikaa, saksanpähkinöitä ja tietysti näitä paahdettuja kikherneitä.

 

Huomenna pelataan taas! Mitä teillä silloin syödään?

 

Näytä lisää