KATSOMASI RESEPTIT

Linssi-kurpitsadal & ihana Deliciously Ella

linssi-kurpitsadal.jpg

 

Olen ihan tavattoman ihastunut Deliciously Ella -nimiseen brittiblogiin, joka tulvii aivan ihania vegaanisesti ja gluteenittomasti valmistettuja hyvän olon reseptejä. Seuraan Ellaa myös Instagrammissa (@deliciouslyella), koska hänen arkisista aterioistaan saa roppakaupalla inspiraatiota runsaasti kasviksia sisältäviin, värikkäisiin ja innovatiivisiin ruokiin, eivätkä kuvat hänen maailman söpöimmästä koiranpennustaankaan ole kovin häiritseviä... 

 

Siispä kun minulle tarjottiin arvostelukappaletta Ellan kirjasta Deliciously Ella - Hyvän olon ruokaa ilman gluteenia ja valkoista sokeria, en kahdesti miettinyt vaan tartuin heti tilaisuuteen. Ja siitä lähtien kun kirjan hain postista maanantaina, olenkin joka päivä selaillut tuota kaunista ensiteosta, kuolannut milloin hasselpähkinävoikuorrutteista kakkua, milloin simppeliä tomaattipastaa ja milloin ihania hummusreseptejä. Kirja on niin kaunis, että sitä selailee mielellään ihan ajankuluksi! 

 

Ensimmäiseksi kokeiltavaksi reseptiksi valitsin kirjasta mausteisen linssi-kurpitsadalin, koska se yksinkertaisuudessaan vaati minulta vain kahden raaka-aineen ostamista: myskikurpitsaa ja vihreitä linssejä (mausteet kun löytyivät minulta jo valmiiksi kaapista). Kyllä, tuntui vähän hassulta syödä helteisenä päivänä pitkään haudutettavaa pataruokaa, mutta olinkin syönyt jo koko alkuviikon tuoreita kasviksia ja hummusta lähes joka aterialla, joten pieni muutos ruokavalioon teki mielelle ja kielelle hyvää - puhumattakaan vatsasta, sillä raa'at kasvikset voivat terveellisyydestään huolimatta olla aika rankkoja sulattaa.

 

linssi-kurpitsadal2.jpg

 

Noh, siitäkin huolimatta, että sain pitkään hauduttamalla pieneen mökkiini aika trooppiset olosuhteet ja hiki valui pitkin otsaa kipakkaa dalia syödessä, olin tosi tyytyväinen valintaani! Dalissa oli mukavasti erilaisia pehmeitä makuja, mikään niistä ei ollut kovin hyökkäävä, vaikka yleensä ehkä tykkään vieläkin voimakkaammista mauista. Mielestäni mausteisten ruokien kylkeen kuuluu ehdottomasti jogurtti: tällä kertaa minulla oli Alpron workshopista saamaani kookoksen makuista soijajogurttia (NAM), jonka pehmeä kookoksinen maku sopi kivasti yhteen dalin kanssa. Yhdistelmä riisin ja jogurtin kanssa tuntui myös äärettömän vatsaystävälliseltä, sillä mahaani lankesi oikein rauhaisa ja kerta kaikkiaan hyvä olo.

 

Tämä ruoka paranee yön yli jääkaapissa huilattuaan, joten tänään (ja seuraavat pari päivää...) saan vielä herkutella tällä padalla. Ehkäpä tuunaan sitä vielä tänään kietaisemalla sen wrappiin (joku tanakampi salaatinlehti on aika kova), kaatamalla päälle chilikastiketta ja lisäämällä vähän avokadoa, kurkkua ja jogurttikastiketta. Ja siten kyllästys ei iske!    

 

linssi-kurpitsadal4.jpg

 

Yleistuomio kirjasta on, että se on aivan ihana. Aion ehdottomasti kokeilla vielä muitakin reseptejä, erityisesti suolaisten ruokien puolelta, sillä niissä inspiraationi on usein hukassa. Tykkään kirjan kauniista kuvista, joiden joukossa on tarinallisia fiiliskuvia Ellasta ja niityistä ja porkkanoista. Yllättävän hyvin toimii myös se, että osa kirjan kuvista ainakin näyttää (laadukkailta) kännykkäräpsäyksiltä, mikä tuo kivaa rentoutta muuten erinomaisesti viimeisteltyyn, esteettiseen kirjaan. Hyvä, että kirjassa on selostettu eri raaka-aineista laajasti, jotta myös vasta-alkaja tietää, miksi kannattaa ostaa juuri tietynlaisia taateleita tai miksi vegaanin kannattaa syödä papuja yhdessä riisin kanssa. Minua häiritsi hieman, ettei joka reseptissä ollut kuvaa valmiista annoksesta sekä ehkä hieman ylenpalttinen reseptien ylistäminen (ainakin joka toinen resepti tuntuu olevan Ellan lemppari). Mutta tähän syyllistyn varmasti itsekin ollessani innostunut resepteistäni, joten mikäs minä olen paasaamaan!

 

Suosittelen kirjaa kenelle tahansa hyvästä simppelistä ruoasta tykkäävälle, eritoten jos haluat lisätä kasvisten syöntiä tai ottaa ryhtiliikkeen keittiöösi tai ruokavalioosi näin syksyn tullen. Reseptit eivät vaikuta hankalilta, joten varmasti aloittelevankin kokin taidot riittävät. Vaikka kirja on vegaaninen ja gluteeniton, en näe mitään syytä, miksei myös lihaan ja leipään menevä sekasyöjä voisi nauttia näistä ruoista, vaikkakin ensisijaisesti kirja on kasvisruokaan jo kosketusta saaneille suunnattu. Siispä ainakin alustava positiiivinen suhtautuminen linsseihin, papuihin, kasviksiin ja vähäsokerisiin ja raakaherkkuihin on suotavaa. 

 

Kirja on saatu blogin kautta arvostelukappaleena. Resepti on kirjasta Deliciously Ella - Hyvän olon ruokaa ilman gluteenia ja valkoista sokeria ja se on julkaistu kirjan tuottajan luvalla.

 

Jou­lu­lah­ja­vink­ke­jä kokkaajalle osa 1/3 - Ruokakirjat

Joulu se tulla jollottaa on ehkä ärsyttävin jouluun liittyvä sanonta - etenkin näin marraskuun puolella käytettynä - joten tämä postaus on hyvä aloittaa sillä!

 

Joka tapauksessa on parempi alkaa ajatella strategisesti nyt eikä joulukuun 23. päivä ja valmistautua lahjarumbaurakkaan ainakin jo henkisesti näin hyvissä ajoin. Siksipä tämä kolmen postauksen juttusarja käsittelee kokkaajille mieluisia joululahjoja, joilla voit joko hemmotella itseäsi näin joulun kunniaksi, pyytää pukilta kiltisti tai ilahduttaa jotakuta kokkauksesta kiinnostunutta tuttavaasi.

 

 

1. Ruokakirjat

Joskus olen unohtanut toivoa joululahjaksi kirjaa - VIRHE! Mitä muuta jouluna voi edes tehdä, kuin käpertyä sohvannurkkaan hyvän opuksen ja parin suklaarasian... -palan kera? Joulunajan ohjelmatarjonta on aika itseään toistavaa ja blogit hiljenevät joulun viettoon, joten paras tapa viihdyttää itseään perinteisemmät keinot, kuten kirjat, kokkailu, lenkkeily ja vaikkapa lautapelit.   

 

gastronaatti.jpg

 

Jouluna on aikaa lukemiselle ja kokkaamiselle, joten mikäs sen kivempi lahjaidea kuin ruokakirja!

 

Sain ilmaiskappaleena blogin kautta Maku-lehden ihanan päätoimittajan Satu Koiviston esikoiskirjan Gastronaatti eli kuinka rakastua rippeisiin ja olen siitä lähtien selannut kirjan kivalta tuntuvia pahvisia sivuja usein iltalukemiseksi. Eilen sain jopa vihdoin aikaiseksi kokeilla mustikkaskonsseja (joista tosin tuli mustaherukkaskonsseja, toim.huom. äiti, mustikat on loppu taas!), jotka pistivät kirjasta heti ensimmäisenä silmääni. Skonssit ovat herkullisia, kiitos vaan Satu ihanasta ja simppelistä reseptistä ja kauniista, elämänmakuisesta kirjasta. Reseptit ovat yksinkertaisia mutta silti jollain pienellä twistillä spesiaaleiksi tehtyjä, ja kausiajattelu ja hyvien raaka-aineiden arvostus huokuu Gastronaatista

 

Liisa kirjoitti vastikään suomalais-bulgarialaisen malli-näyttelijä Vera Jordanovan kirjasta Don't Miss a Bite - Makuja ja muistoja maailmalta. Kirja vaikuttaa ehdottomasti tutustumisen arvoiselta uutuudelta, sillä kuten Liisa postauksessaan kertoo, suuri osa ruokakirjojen viehätystä on niiden kauniit kuvat ja suoma inspiraatio, vaikka varsinaisia reseptejä tulisikin rivi riviltä seurattua harvemmin. Munakoiso-saksapähkinädipin reseptin laitoin heti Liisan postauksesta talteen!

 

Yksi kirja, jota olen käynyt kirjakaupassa silittelemässä useaan otteeseen (kai joku muukin harrastaa tätä?), on australialaisen Sarah Wilsonin Irti sokerista (alkuperäinen: I Quit Sugar). Olet saattanut törmätäkin Instagrammissa hashtägeihin #iquitsugar tai #iqs, jotka molemmat viittaavat tähän sosiaalisessa mediassa kovasti levinneeseen kirjaan. Wilson käy kirjassaan läpi mielenkiintoisella tavalla sokerin prosessointia kehossa, ja ottamatta kantaa hänen lääke- tai ravitsemustieteelliseen pätevyyteensä, kirjassa on järkevä sanoma sokerin saannin rajoittamisesta. Wilsonin ruokavalio muistuttaa ehkä eniten paleoruokavaliota, mutta hänen kaikkia mielipiteitään esimerkiksi hedelmäsokerin vaarallisuudesta tai kookoksen aika ylenpalttista käyttöä ei toki tarvitse allekirjoittaa, jotta kirjasta voisi nauttia kiinnostavana lukukokemuksena.   

Kirjoitin vähän aikaa sitten Speltillä luonnollisesti parempaa -kirjasta, johon suosittelen tutustumaan, jos luonnollinen suomalainen ruoka kiinnostaa. Kirjan reseptit on jaettu vuodenajottain, ja nyt talvisaikaan tarjolle kannetaan muunmuassa lämmittävää häränhäntäraguuta, makeita speltti-suklaacookieta ja vähän fiinimmin riekonrintaa ja kvinoa-siitakesienipuuroa.

 

Gastronaatti ja Speltillä luonnollisesti parempaa saatu blogin kautta ilmaiskappaleina.

Speltillä luonnollisesti parempaa

spelttikirja.jpg

 

Sain kutsun Speltillä luonnollisesti parempaa -kirjan julkistamistilaisuuteen sekä arvostelukappaleen tästä Tammen kustantamasta kirjasta, jonka reseptejä on ollut kyhäämässä muiden muassa sellaiset tunnetut nimet kuin Teresa Välimäki, Kira Åkerström-Kekkonen, Arto Rastas ja Sasu Laukkonen. Kirjan idean isä on SunSpeltin perustaja Kari Kaipainen, joten intohimo speltin ilosanoman saattamiseen todella huokuu kirjan sivuilta.    

 

spelttikirja3.jpg

spelttikirja4.jpg

 

Olin luonnollisesti aika kiinnostunut tästä kirjasta, sillä tykkään speltistä viljana todella paljon ja olenkin käyttänyt sitä monissa resepteissäni. Speltti on maultaan vehnäjauhoa maukkaampi, täyteläisempi ja pähkinäisempi, mutta sen ominaisuudet leivonnassa ovat lähes vehnäjauhoon verrattavat, joten vehnäjauhon voi monissa resepteissä huoletta korvata speltillä (kirjassa on jopa reseptit spelttipullaan ja -pizzaan!). Itse käytän leivonnaisissakin enimmäkseen täysjyväspelttijauhoja, joissa on yli 10 grammaa kuitua 100 grammassa – yhtä paljon siis kuin kaurahiutaleissa!

 

Speltillä luonnollisesti parempaa on ehdottomasti sellainen kirja, jonka kanssa käpertyy mielellään sateisena syysiltana suunnittelemaan viikonlopun leivontatuokioita. Tarkkaan harkitut yksityiskohdat, kuten kankaalta tuntuvat pahviset kannet sekä paksut mattapintaiset sivut, tekevät lukemiskokemuksesta ylellisen. Kirjan kauniit kuvat, joista huokuu valo läpi vuodenaikojen sekä sellainen ihana olemisen keveys, ovat Sanna Peurakosken käsialaa ja houkuttelevat kokeilemaan reseptejä aina omenasmoothiesta marja-tuorejuustopiirakkaan. Kirja on paksu – numeroituja sivuja on 185 – eli ideat eivät lopu hetkessä kesken. 

 

spelttikirja7.jpg

 

Kirja on jaettu vuodenaikojen mukaan, mikä korostaa sen kotimaisten sesonkien noudattamisen periaatetta. Keväällä nautitaan Sasu Laukkosen nokkospiirakkaa ja Kira Åkerström-Kekkosen grillattua parsaa paahdetulla kvinoalla, kun taas kesällä pöytään kannetaan Arto Rastaan raparperi-lakritsipiiras ja Teresa Välimäen kesäpasta. Näin syksyn tullen vältytään flunssalta Jarmo Pitkäsen puolukka-spelttitalkkunashotin sekä Heikki Ahopellon metsäsienitoastien voimin, unohtamatta Maija Silvennoisen lohi-sitruunapapperdelleä, ja talveen taas laskeudutaan Joonas Hämäläisen häränhäntäragulla ja Tero Mäntykankaan speltti-pistaasikakulla ja lakritsipyreellä. Kari Kaipainen tarjoaa vielä palanpainikkeeksi vuodenajasta toiseen toimivia spelttiklassikoita, kuten spelttipizzaa ja -keksejä sekä savolaista mieltäni lämmittävää mustikkakukkoa speltistä. 

 

spelttikirja5.jpg

 

Kerrassaan monipuolinen, kattava ja makoisa kirja, joka tarjoaa sekä hyvin yksinkertaisia reseptejä jokakokin keittiöön (vadelmavispipuuro, spelttiperunarieska ja kvinoasalaatti) kuin vähän fine dining-henkistä piperrystä vaativia, haastavampia spelttikyhäyksiä (riekonrintaa ja kvinoa-siitakesienipuuroa, spelttipistaasikakkua ja lakritsipyreetä sekä spelttilakubrûlée). Lisäksi kirjassa on kokoelma erittäin innovatiivisen kuuloisia viritelmiä, kuten spelttipopparit, kvinoa-sushirullat ja suklaa-lakritsitryffelit. Makunautintoja speltin parissa aion jatkaa ainakin ylläolevan kääretortun voimin, minkä lisäksi spelttipizza kuulostaa enemmän kuin kokeilemisen arvoiselta.

 

Onko sinulla suosikkispelttireseptejä? Oletko ehtinyt tutustua jo tähän mitä mielenkiintoisimpaan kirjauutuuteen?  

 

spelttikirja2.jpg

 

Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta.