KATSOMASI RESEPTIT

Maa­päh­ki­nä­voi­täyt­tei­set suklaakeksit & kahvi-keksijäätelö {aka tuplataivas}

suklaakeksit.jpg

suklaakeksit2.jpg

 

Viime viikonloppuna olin tämän kesän viimeisellä piknikillä.

 

Meillä oli vilttiä, oli viltin alle pressua, oli riisipiirakkaa ja viinirypälettä ja pensasmustikkaa (tai siis piknik-seuralaisella oli, minä en ole ollut niin hyvin valmistautunut edes ylioppilaskirjoituksiin mennessäni). Ja sitten seuralainen kaivoi kassistaan Reese's Peanut butter cupseja. Silmät suurina siinä niitä sitten ihmeteltiin. Hyviä olivat, ai että olivatkin hyviä.

 

Mutta niin ovat nämä noista maapähkinävoitäytteisistä suklaaherkuista inspiraatiota saaneet keksitkin! Keksit itsessään ovat hämmentävän simppelit, itselläni raaka-aineet löytyivät pienen keittiöni kaapeista, joissa ei kyllä yhtäkään superihmejauhetta säilytetä, eli perusraaka-aineilla mennään. Kekseihin tulee ihan järkyttävä määrä tummaa kaakaojauhetta, joten ne maistuvat hyvin tummasuklaisille - vähennä määrää, mikäli vähempi happamuus riittää. Tosin ihanan kermainen maapähkinävoitäyte tasapainottaa kokonaisuutta upeasti!

 

Kahvi-keksijäätelön saat, kun pakastat kolme hyvin kypsää ruskeapilkkuista banaania viipaleina yön yli ja blendaat ne kermaiseksi kylmän kahvin kera (arviolta puolisen desiä). Sekoita joukkoon käsin murskattuja täytekeksiä ja nauti kaverin kanssa ihanan keksisestä, kahvisesta ja maapähkinävoisesta taivaasta.

 

Molemmat reseptit muokattu Healthy Happy Life -blogin reseptistä.

 

Leppoisaa lauantaita! Tämä on viimeinen reseptini täällä maku.fin puolella, ensi viikolla ja ensi kuussa (iik, se on jo syyskuu!) jatketaan uudenvanhan saitin puolella Bloggerissa. Linkki sinne tulossa tänne siis ensi tiistaina 1. syyskuuta! Haluan kiittää jälleen kerran Maku-tiimiä ja teitä lukijoita tästä vuodesta, onpas tämäkin vuosi ollut makoisa matka!  

Suklaa­va­nu­kas­kak­ku & KitchenTimen kattilasetin arvonta

Yhteistyössä KitchenTime

suklaavanukaskakku12.jpg

 

Blogini on tällä reseptillä mukana KitchenTimen jälkiruokakilpailussa, jossa lempireseptiäsi äänestämällä voit voittaa Eva Solon kauniin kattilasetin! Osallistumisohjeet arvontaan löydät postauksen alalaidasta.  

 

Sain kilpailua varten valita mieleiseni tuotteen KitchenTimen verkkokaupasta jälkiruoan tekoa varten ja päädyin ehtaan ja alkuperäiseen Crock Pot -haudutuspataan. Koska monelle suomalaiselle haudutuspata (crock pot, slow cooker) on tuiki tuntematon, vaikka esimerkiksi jenkeissä käsittääkseni kyseessä on paljon yleisemmin joka mamman keittiöstä löytyvä vempain, niin kerron lyhyesti, mikä keittiövehje on kyseessä. Haudutuspata on itse lämpöä varaava, ruoan kypsentämiseen ilman uunia/hellaa tarkoitettu sähkölaite, jolla valmistuu erityisen mainiosti pitkää hauduttamista vaativat ruoat, kuten halvemmat ruhonosat ja kasvispadat.

 

Haudutuspata soveltuu erinomaisesti sekä terveelliseen että edulliseen ruoan laittoon, koska se ei vaadi kypsytykseen paljon rasvaa, ja pataan voi heittää tosiaan vähän ylenkatsottuja, sitkeämpiä ruhonosia. Kyseessä on suorastaan aika nerokas keksintö, koska ruoan voi laittaa kypsymään vaikka yön ajaksi, ja aamulla padassa odottaa valmis ruoka! Lueskeltuani haudutuspatareseptiä opin, että sillä voi valmistaa myös herkullisia haudutettuja puuroja, aromaattisia curryjä, hedelmäisiä omenahilloja, revittyjä lihoja, lämmittäviä chilejä, maukkaita lasagneja sekä miljoona ja yksi muuta ihanan kuuloista ruokaa.

 

suklaavanukaskakku6.jpg

suklaavanukaskakku8.jpg

Haudutuspadalla valmistuu erinomaisesti myös jälkkärit! Koska haudutuspata soveltuu erinomaisesti liemellisten ruokien kypsennykseen, halusin tehdä haudutuspadalla vanukaskakun. Kakku sai jonkin verran inspiraatiota tästä reseptistä, vaikkakin vaihdoin useimmat ainesosat himppusen parempiin vaihtoehtoihin; tosin siitä huolimatta tämä on sellainen pyhäherkku tämä kakku. Vanukaskakkuun kaadetaan itse taikinan päälle sokeri-kaakaoliemi, joka syöpyy kakun läpi pohjalle muodostaen tahmean vanukaspinnan (ks. kuva yllä). Siksipä kakku kannattaa annostella lautasille nurinperin, jolloin kakun herkullisin osa - tuo ihanan makea pohja - näkyy.

 

Osallistu arvontaan seuraamalla KitchenTimen Instagram-tiliä ja tykkäämällä KitchenTimen Instagrammissa siitä kilpailuun osallistuvasta kuvasta, jonka kuvaama jälkiruoka sinua eniten miellyttää. Äänestäjien kesken arvotaan upean näköinen Eva Solon Gravity-sarjan kattilasetti (hinta nettikaupassa 219 euroa), johon kuuluu 2-, 3- ja 4-litraiset ruostumattomasta teräksestä valmistetut kattilat. Äänestysaika alkaa tänään ma 24.8. noin klo 12 ja äänestysaikaa on 1 viikko.

 

suklaavanukaskakku3.jpg

 

Bloggaaja sai kompensaatioksi yhteistyöstä postauksessa mainitun haudutuspadan.

 

Raakabrownie {maistuu mokkapalan kuor­ru­tuk­sel­le} + blogini jatkosta

Blogini lopettaa maku.fissä tämän kuukauden lopussa. Huh, laastari irrotettu ja pahin takana! Siispä keskustellaan ensin näistä mokkapalan kuorrutuksen makuisista browniesta ja vasta sitten blogini tulevaisuudesta.

 

brownie3.jpg

 

Näistä browniesta siis. Valehtelisin, jos väittäisin, että olen syönyt näitä parempia brownieta. En nimittäin ole. Nämä browniet ovat tahmeita (tsekkaa kuva yllä), suklaisia, kahvisia, täyteläisiä ja rouskuvia, siis aivan täydellisiä. Minun mielestäni, ehkä joku toinen ei tykkäisi. Ja kaikki mitä tarvitaan on saksanpähkinöitä, kuivattuja taateleita, kaakaojauhetta ja muutama hassu mauste. Kookosöljy on vapaaehtoinen, mutta se parantaa massan koostumusta, helpottaa monitoimikoneen työtä ja tuo brownien makuun hienovaraista pehmeyttä. Mutta jos sinulla ei ole sitä tai et halua ostaa isoa purkkia parin ruokalusikallisen takia, älä stressaa! Browniet onnistuvat hienosti myös ilman sitä.  

 

Nämä ovat sellaiset omaan makuuni sopivat, rohkeat browniet. Siispä sekä kaakaojauhetta että kahvijauhetta on käytetty säästelemättä. Mielestäni pähkinäsattumat sopivat brownien kaltaiseen ronskiin herkkuun, joten heitin vielä itse massan sileäksi ajamisen jälkeen taikinaan kourallisen murskattuja saksanpähkinöitä. Pehmeään koostumukseen sekoitettu crunch ei ole ikinä ainakaan huonontanut yhtään herkkua.   

 

Tein oikeastaan yhden ison brownien, koska se vain tuntui hyvältä ajatukselta. Ajatella, jos sen kaiken voisi syödä itse, ja siis yhdellä kerralla! Suosittelen kuitenkin ohjeessa jakamaan brownien neljään osaan ja jakamaan kamujen kanssa, koska puolitoista desiä pähkinöitä ja toinen mokoma taateleita voi laittaa vatsan aika mullinmallin. Mutta näin ajatuksen tasolla, yksi jättimäinen raakabrownie tuntuu hyvältä.

 

brownie5.jpg

 

Sitten blogistani. Olen blogannut maku.fissä reilun vuoden päivät, ja ai että, miten monenlaista herkkua noihin päiviin onkaan mahtunut! Olen tutustunut huipputyyppeihin täällä maku.fissä ja blogini on saanut näkyvyyttä sivuston kautta ihan uudella tavalla, mistä olen ylettömän kiitollinen. Tämä on ollut blogilleni ja minulle hienoa aikaa, enkä päivääkään vaihtaisi pois. (Paitsi ehkä ne pari tuskaista tuntia eräänä sunnuntai-iltana klo 23.00-1.00, kun en teknisten ongelmien takia saanut reseptiä usean yrittämisen jälkeen ladattua sivustolle ja meinasin repiä hiukset päästäni.)

 

Tänä syksynä minua kohtaa kuitenkin uudet haasteet, hyvin aikaavievät sellaiset. Siksipä minulla ei valitettavasti ole niin paljon aikaa blogilleni kuin olen viimeisen vuoden aikana säännöllisesti postaamalla omistanut sille. Vaikka bloggaaminen on minulle rakas harrastus, saa siitäkin otettua turhia kierroksia asettamalla itselleen liikaa tavoitteita, enkä halua ylimääräistä stressiä blogistani. 

 

Aluksi mietin, että lopettaisin blogini kokonaan nyt samalla. Koska blogini on kuitenkin niin tärkeä minulle ja luopuminen ruoasta kirjoittamisesta, sen kuvaamisesta ja eritoten bloggaamiseen liittyvästä vuorovaikutuksesta samanmielisten ihmisten kanssa alkoi tuntua yhä vain kauheammalta ajatukselta, blogin jatkaminen Bloggerissa vanhan ajan malliin nousi parhaaksi vaihtoehdoksi. Blogin päivittäminen silloin, kun ehdin, olen kokannut jotain tarpeeksi mielenkiintoista ja minulla on aikaa kuvata päivänvalon aikaan. Ilman paineita ja uskoen siihen, että blogini kyllä pärjää, vaikka en sitä huomioisikaan montaa kertaa viikossa.

 

Toivottavasti olet kiinnostunut vielä seuraamaan blogiani, kun se kahden viikon päästä muuttaa takaisin Bloggeriin itsenäiseksi ruokablogiksi. Bloggaan siis täällä maku.fissä aivan tavalliseen tapaan 31.8. asti, minkä jälkeen päivitän uuden osoitteen seurantakanaviin kuten Blogloviniin ja Facebookiin, joten jos seuraat blogiani niiden kautta, ei sinulta vaadita mitään toimenpiteitä. Lisäksi linkitän toki uuden osoitteen viimeiseen postaukseeni täällä maku.fissä. 

 

Itse olen itse asiassa vähän innoissani tästäkin uudesta alusta, sillä olen jo suunnitellut keskittyväni nyt enemmän postausten laatuun, parempiin kuviin ja kivoihin teksteihin sekä ajan salliessa varmasti myös blogin ulkoasuun. Sen lisäksi aion lopettaa stressaamisen satunnaisesta voinokareesta, ruokalusikallisesta vehnäjauhoja tai muista normaalisti blogini linjaan "sopimattomista" ainesosista ja blogata siitä, mikä on hyvää ja mitä olen syönyt - kohtuuttakin kohtuudella, kuten olen aiemminkin sanonut. Tosin pääpaino on yhä samantyyppisessä ruoassa kuin tähänkin asti. Aito innostus saa nyt ajaa bloggaamistani tavoitteellisuuden sijaan. Ainoa tavoitteeni blogini suhteen tulee olemaan bloggaamisesta (ja ruoasta) nauttiminen.

 

Sinä muista nauttia tästä browniesta, jooko! Enkä minä ole mikään sinua tuomitsemaan, sikäli mikäli päädyt syömään sen kokonaan aivan itse. Kuulisin myös mielelläni ajatuksianne blogini tulevaisuudesta kommenttiboksin puolella, kiitos.

 

 

 

Terveellisempi mus­tik­ka­pii­rak­ka {#e­ve­ryt­hing­free, mutta makua piisaa}

mustikkapiirakka2.jpg

 

Mustikkapiirakka on loppukesän klassikkoruoka, joka mustikkakukon lisäksi on yksi lähimpänä sydäntäni olevista ruoista. Ja niin taitaa olla muutaman muunkin suomalaisen mielestä: nimittäin ruokablogeja ja reseptisivustoja ei voi selata tähän aikaan vuodesta törmäämättä mitä houkuttelevimpiin mustikkapiirakkaresepteihin.

 

Sen lisäksi, että olen maailman innokkainen marjastaja kun on kyse mustikoista, ovat ne lempimarjani, jos on aivan pakko valita (rakastan myös puolukoita ja mustaherukoita ja tykkään toki myös tuoreista mansikoista, vadelmista ja pensasmustikoista). Siispä mustikkametsät ovat jopa siirtyneet jo uniini, joissa näen (toivottavasti enne)unia loputtoman sinisistä mustikkamaista...

 

Mutta tämä minun piirakkani tällä kertaa onkin sellainen #everythingfree-versio! Gluteenitonta, jos käytät gluteenittomiksi sertfioituja kaurahiutaleita, maidotonta, pohjakin täysin ilman lisättyä sokeria. Tässä ehkä enemmän kakkua muistuttavassa mustikkapiirakassa ei ole lainkaan lisättyä sokeria itse piirakkaosuudessa, sen sijaan vapaavalinnainen muruseos saa hieman makua ruokosokerista, jonka määrän voi halutessaan puolittaa; itse halusin nyt vähän hampaissa ratisevaa sokrua muruseokseen. Ruokosokerin sijaan voit käyttää kookos- tai intiaanisokeria, miksei myös fariini- tai muuta tummaa sokeria taikka villeimmillään sitä perinteistä valkoista, ihan mikä vaan floats your boat

 

Saat toki piirakkamaisemman lopputuloksen, jos käytät isompaa vuokaa; minä käytin piirakkavuoan puutteessa 18 cm halkaisijaltaan olevaa irtopohjavuokaa. Toisaalta olen myös aika ihastunut tällaiseen kakkumaisempaan lopputulokseen, jossa on paksu pohja, paksulti mustikoita ja paksu kerros muruseosta, jota ei vaan voi olla liikaa!

 

Söimme tätä kaverin kanssa iltapäiväsumpeilla kera paahdettujen kookoshiutaleiden ja vaniljalla maustetun maitorahkan. Ihan kelpo setti, jopa ystäväni mielestä!

 

Ovatko teille marjasadot olleet suotuisat, onko oma metsä jo kerätty tyhjäksi ja nyt siirretty jo naapurin tontille?

Elämäni cookiet {kekseinä, palleroina ja jopa moussena}

Katsoessani arkistoja tässä yksi päivä huomasin, että blogissani todella on cookieresepti jos toinenkin. Toisin sanoen olen julkaissut lähes hävettömän monta cookiereseptiä. En vaan voi sille mitään - mielestäni hyvä cookie on heti hyvän korvapuustin jälkeen paras kahvileipä. Siksipä tässä postauksessa linkitän suosikkini, joissa on sekä vähän vähemmän että enemmän terveellisiä versioita.

 

Toivottavasti nautit näistä yhtä paljon kuin minäkin!

 

cookiet.JPG

Kikhernecookiet

 

cookiet2.jpg

Amerikkalaiset jätticookiet

 

cookiet3.jpg

Minttusuklaacookiet

 

cookiet4.jpg

Suklaa-myslicookiet

 

cookiet5.jpg

Manteliset suklaahippucookiet

 

cookiet6.jpg

Cookie dough-mousse

 

cookiet7.JPG

Cookiepallerot

 

Makoisaa maanantaita!

 

Ferrero Rocher goes mansikka! {Kolmen raaka-aineen kesäherkut 3/3}

mansikat.jpg

 

Hyvä on, dissasin julmasti suklaamansikoita suklaakirsikkapostauksessa, ja nyt joudun syömään sanani. Nimittäin nämä mantelirouheella upgreidatut suklaamansikat ovat aika kiva kevyt kesäinen jälkkäri.

 

Nämä syntyivät oikeastaan sellaisena pienenä paniikki-/vahinkojälkkärinä. Tiedättehän, ihmisiä on tulossa päivällispöytääsi, ja nektariinit jotka olit valmistellut valmiiksi uunia varten eivät koskaan päätynetkään sinne, sillä uuni olikin laitettu jo liian ajoissa pois päältä (yhdellä äkäisesti huutaneella palohälyttimellä saattoi olla tekemistä asian kanssa). Noh, onneksi oli ostettu mansikoita ja tummaa suklaata Ikeasta (meillä ei käydä Ikeassa ilman 70-prosenttisen suklaan kotiuttamista) ja mantelirouhetta niitä nektariineja varten.

 

Siispä hätä ei ollut oikeastaan minkään näköinen. Mantelirouhe tuo kivaa rapsakkuutta tumman suklaan ja makean mansikan liittoon. Mansikat kastellaan sulatetussa suklaassa ja päälle tiputellaan haluttu määrä mantelirouhetta. Jääkaapissa suklaa jähmettyy kymmenessä minuutissa, joten kyse on todellisesta pikajälkkäristä.

 

Grillatut nektariinit {Kolmen raaka-aineen kesäherkut 1/3}

nektariinit6.jpg

 

Kesällä meillä grillataan, vaikka olisi pakkasta. Viime juhannuksena villasukat jalassa ja tänä vuonna heinäkuussa 14 asteen lämmössä hupparissa, urheilutakissa ja huovassa. Niin ne vuodet vain toistavat toisiaan. Välillä lämmittelin sormiani grillin hehkussa kuin leirinuotiolla konsanaan, sillä hypotermian uhka oli suuri tenniksen lätkimisen jälkeisen ruoan nauttimisen aiheuttaman veren mahaan menemisen myötä.

 

Tällaisen savolaisen itsepäisyyden tuloksena olivat nämä grillatut nektariinit, joista tuli omasta vaatimattomasta mielipiteestäni melkoisen herkullisia. Yksinkertaisuudessaan koko show meni näin: halkaisin nektariinit, poistin kivet, ripsottelin päälle vähän sokeria (omassa keittiössä olisin käyttänyt kookossokeria tai muuta tummaa) ja lusikoin kruunuksi vähän voita (kotona käyttäisin kookosöljyä kiinteässä olomuodossaan) - sitten hyvälle hiillokselle grilliin!

 

Nektariinejahan voi grillata ihan sellaisenaan, mutta kyllä vaan pieni määrä rasvaa ja sokrua karamellisoivat ne ihanasti, tekevät upean paistopinnan ja tekevät niistä kerrassaan taivaallisia. Siispä voit jättää ne pois omalla vastuullasi, mutta vakuutan lopputuloksen paranevan niistä.

 

nektariinit2.jpg

 

Kun nektariinit ovat kääntövalmiita (eli pohja on saanut kivasti tummaa väriä), ehtii yksi grillaajista vielä polkaista kauppaan hakemaan jätskiä. Käännettäessä osa voista tippuu grillin tuliseen kitaan, jolloin kannattaa vähän varoa hiilloksesta mahdollisesti leimahtavia liekkejä/kipinöitä. Grillatut nektariinit maistuvat kyllä sellaisinaan tai vaikkapa turkkilaisen tai luonnonjogurtin kera, mutta kyllä ne vaan vaniljajäätelöstä vielä paranevat. Optimaalisessa maailmassa ripottelisin koko komeuden päälle vielä (pannulla paahdettua) pähkinärouhetta, mutta meillä sattui olemaan pähkinäistä mysliä, niin laitoin sitä annoksen rouskeeksi.

 

nektariinit3.jpg

 

Hiphei, kuten otsikosta saattoi päätellä, vuorossa on vielä kaksi muuta kolmen raaka-aineen kesäherkkureseptiä! Ajattelin, että heinäkuussa muillekin maistuvat yksinkertaiset tuoreista hedelmistä ja marjoista tehdyt herkut, joihin tarvitsee vain pari raaka-ainetta.

 

Love Rocks eli uutuusnameja maistelemassa

Sain lovechockin uusia tuotteita blogin kautta maisteltavaksi ja halusin kertoa niistä myös sinulle, koska ne ovat niin hyviä!

 

loverocks.jpg

 

Olen ihan hulluna kaikkeen lovechockissa. Siihen, miten herkullisia ne raakasuklaapatukat ovat (tämä ei ole itsestäänselvyys, sillä useassa raakasuklaassa on huono rakenne tai epämiellyttävä sivumaku); suosikkini on Cherry/Chili, nyt ja aina. Siihen, että yksityiskohtiin on panostettu aina pahvisesta pakkauksesta biohajoavaan muovikääreeseen ja siihen, että jokaisessa tuotteessa on jokin pieni viesti sisällä - se tekee siitä herkuttelukokemuksesta merkityksellisen ja henkilökohtaisen tuntuisen. Siihen, että lovechock käyttää luomulaatuisia laadukkaita raaka-aineita ja tuntuu olevan kiinnostunut yritysvastuusta muussakin kuin green washing -meiningissä.

 

Toki tästä kaikesta saa myös maksaa pitkän pennin: 50 gramman raakasuklaapatukat taitavat maksaa yli neljä euroa kappaleelta, mikä tuntuu jokseenkin absurdille summalle suklaapatukasta. Tämä selittynee raaka-aineiden laadukkuudella ja sillä, että kaikille tuotantoketjussa on maksettu jokseenkin reilu korvaus työstään. Totta kai Fazerin chilisuklaan voi kipaista lähikaupasta 60 sentillä, mutta mielestäni näitä ei ehkä oikein voi verrata keskenään. Ja paljonkos sitä yleensä maksetaankaan drinkistä näin terassikelien vihdoin koitettua...? Kaikki on suhteellista!

 

loverocks4.jpg

 

lovechockin uudet Rocks-makeiset ovat raakasuklaalla kuorrutettuja ja stressinsieto- ja vastustuskykyä voimistavalla reishillä terästettyjä herkkuja. Vaihtoehtoina on kolme makua: mulperimarja/hampunsiemen, rusina/kookos ja manteli/kaneli. Makeiset on pakattu lovechockin tyyliin kauniiseen pahvipakkaukseen, joka avautuu paljastaen 75 gramman pussukallisen nameja, jotka on helppo jakaa kamujen kanssa rasiasta.

 

loverocks2.jpg

loverocks3.jpg

 

Maistoin eri makuja innoissani, sillä kaikki kuulostivat ihanilta. Ylivoimaista suosikkia ei löytynyt, ei sitten millään. Mulperin, hampunsiementen ja raakasuklaan yhdistelmä oli aivan valloittava, ja mulperit rapisivat kivasti hampaissa, kun taas suklaa suli sopivasti suuhun. Mantelit noissa mantelinamuissa olivat ihan järkyttävän hyvän makuisia: kyllä luomumantelit vaan maistuvat niin paljon pehmeämmille kuin tavalliset! Kaneli sopi ihanasti mantelin kanssa. Rusina-kookosyhdistelmä oli ehkä vähiten suosikkini, varmaan vaan koska rusinat ovat niin tavallisia ja ehkä vähän liian makeita, vaikka kookoksen ja rusinan yhdistelmä itseäni miellyttääkin. Kaikkinensa kaikki namuset olivat todella herkullisia, ja aivan liian koukuttavia... Tarvitsin kaiken itsehillintäni, etten syönyt kaikkia kolmea pakettia kerralla!

 

Yllättävää kyllä, makeiset selvisivät sulamatta tunnin pyörälenkistä repussa kuumassa auringonpaisteesta! Kolme(tuhatta) hurraahuutoa järkevälle pakkaukselle, joka ilmeisen hyvin eristää lämpöä ja estää raakasuklaata sulamasta edes kesäisemmällä kelillä.

 

Tiedän, että tässä postauksessa kehun kyseistä brändiä maasta taivaisiin. Vaikka sain tuotteet ilmaiseksi, ova mielipiteet ovat omiani. lovechock vaan tekee niin pirun hyvää raakasuklaata, että se ansaitsee jokaisen ylistysssanan tässä postauksessa.

 

Suklaalla kuorrutetut kirsikat eli helppo ja hyödyllinen kesäherkku

kirsikat.jpg

 

Tumma suklaa ja kirsikat ovat aivan maagisen mahtava makupari. En kovasti välitä suklaaseen dipatuista mansikoista, koska rehellisesti sanoen, mielestäni mansikat ovat parhaimmillaan mansikoina, ilman kakkua tai kermavaahtoa tai suklaata tai mitään muutakaan häiritsemässä niiden herkkää makumaailmaa. Sen sijaan kirsikat ovat aika rotevan makuisia, mutta kuitenkin tarpeeksi makeita, jotta ne pärjäävät tumman suklaan happamuudelle mitä mainioimmin.

 

Voit käyttää tähän reseptiin itse tehtyä raakasuklaata tai ihan kaupan vähintään 70-prosenttista tummaa suklaata (miksei mitä suklaata vaan, mistä tykkäät, mutta oikein tumma suklaa sopii tähän erityisesti hyvin). Sulata vain suklaa kulhossa mikrossa 30 sekuntin välein sekoitellen, kun suklaa on täysin sula. Dippaa huuhdellut ja kuivatut kirsikat puoliksi suklaaseen ja anna jähmettyä lautasella jääkaapissa ainakin 15 minuuttia tai kunnes suklaa on jähmettynyt.

 

Suklaakirsikoita voi tietysti syödä sellaisenaan, mutta miksei myös esimerkiksi kookoskerman kera tai kakun koristeina

 

Itse nautin näitä juhannuksena muun muassa aamupalan jälkiruokana (jos et tunne kyseistä termiä olet missannut paljon elämässäsi), sunnuntailounaan päätteeksi sekä illalla makeannälkään. Suklaakirsikoiden hyvä puoli on se, että tuntee syöneensä ihan kauheasti suklaata, vaikka onkin syönyt ehkä pari palaa, ja siinä sivussa aimo keon palautumista edistäviä ja särkyä vastaan taistelevia kirsikoita.

 

Jos siis juhannuksesi oli niin rankka, että särkee vähän vieläkin, kirsikat toimivat ibuprofiinin lailla päänsärkyyn. Kiitos tästä löydöksestä, professori Muralee G. Nair ja Michigan State University College of Agriculture & Natural Resources.

 

Mukikakku ki­nus­ki­kuor­rut­teel­la {Terveellisten herkkujen helpot helmet 5/5}

suklaakakku6.jpg

 

Tänään vuorossa on kaksi helppoa helmireseptiä yhdellä iskulla: sekä noin kolmen raaka-aineen mukikakku että ihan sairaan hyvä taatelikinuski. Näitä komponentteja voi valmistaa yhdessä ja erikseen, sillä tämä kakku maistuu kyllä ilman kuorrutuksiakin, ja taatelikinuskia voi tarjota vaikka jälkkäripannareiden tai mustapapubrownieden kera (tai vaikka suoraan lusikalla kattilasta, testattu ja hyvä metodi tämäkin).

 

Kakku valmistuu noin viidessä minuutissa, kinuskin kanssa taas pitää malttaa vajaa kymmenminuuttinen. Koristeluun aikaa voi tuhlata omantunnon mukaan. Aikamoista pikaruokaa siis! Sopii siten yllättävään makeannälkään, joka ainakin meikäläiseen saattaa iskeä iltapäiväkahvilla tai iltapala-aikaan. Lisäksi reseptit ovat viljattomia ja maidottomia, joten myös yliherkkyyksistä kärsivät pääsevät tähän kakkupöytään. 

suklaakakku4.jpg

 

Mukikakku valmistuu iiseimmin sauvasekoittimella, joten käytä sitä, jos taloudestasi löytyy sellainen. Survo ensin saksanpähkinät paakuttomaksi jauhoksi, lisää banaani ja kananmuna ja sur-rur-rur. Puolet taikinasta menee annosvuokaan/mukiin sellaisenaan, loppuun lisätään vähän suklaan makuja kaakaojauheen ja raakakaakaonibsien muodossa. Molemmissa vaiheissa maistellaan tietysti vähän taikinaa, koska se on tunnetusti yksi leivonnan tärkeimmistä vaiheista. Vaikeimmat vaiheet edessä: nimittäin kakun mikrotus ja kumoaminen, iiks! Mikrotusaikaan vaikuttaa mikrosi tehokkuus, itse mikrotin kakkua noin 3 minuuttia 20 sekuntia. Kumoaminen kannattaa tehdä melko pian sen jälkeen, ja sen onnistumisen takaamiseksi kannattaakin vuoka/muki voidella öljyllä ennen taikinaa. 

 

Kinuski taas keitetään pienessä kattilassa ruokalusikallinen kerrallaan lisätystä vedestä, parista taatelista, maapähkinävoista ja hunajasta. Tällaisiin ällömakeisiin herkkuihin kuuluu pieni ripaus suolaa, joten sitä ei missään nimessä kannata jättää pois (tai imelyys irrottaa hampaat). Myös kinuskia saa ja pitää maistella kiehauttamisen edetessä. Eikä varmaan ole yllätyksellistä, että maailman paras parivaljakko, karamellisen makeat taatelit ja pähkinäisen rasvainen maapähkinävoi, toimii kuin 30 naisen kyykkäys Tuomiokirkon portailla (jep, ne oli aika tuskaisat #adidasheimo-treenit).

 

suklaakakku2.jpg

 

Aivan mainiota torstain jatkoa (pian on  jo viikonloppu!) ja Taste of Helsinki -viikonloppua! Ilokseni pääsen osallistumaan tapahtumaan tänä vuonna parin blogin kautta saadun ilmaislipun voimin. Yritän laittaa maisteluvinkkejä tapahtumasta jo huomenaamulla.

 

Stracchiatella-kookosjäätelö & Kind Ice Cream For You -kirjan arvostelu

stracchiatellajäätelö2.jpg

stracchiatellajäätelö.jpg

 

Aivan ensiksi haluan onnitella Vanelja-sivuston upeaa Virpi Mikkosta bloginsa voitosta arvostetussa Saveur-lehden ruokasivustojen kilpailussa Best-Designed-sarjassa. Ihan käsittämättömän mahtavaa, että Suomesta voi nousta niin upea blogi, että se pokaa kyseisen palkinnon haltuunsa! Kun finalistiblogeja silmäilee, huomaa nopeasti että kyseessä on toinen toistaan kauniimpia ja visuaalisesti miellyttävämpiä sivuja, mikä entisestään nostaa saavutuksen merkitystä. Onnea Virpi!

 

Toinen juttu: Virpiltä (tunnetaan Vaneljan lisäksi esikoiskirjastaan Kiitos hyvää - Herkkuja ilman sokeria ja gluteiinia) sekä Uusia Tuulia -blogin Tuulia Talviolta on ilmestynyt ihanan kesäinen  60 jäätelöreseptiä sisältävä englanninkielinen e-kirja Kind Ice Cream For You, jonka reseptit tekevät hyvää niin kielelle kuin mielelle. Toisin sanoen tämän kirjan herkut ovat maidottomia, valkosokerittomia, gluteenittomia ja useimmiten vegaanisia, joten ne sopivat useimmille jäätelönystäville ja tarjoavat luonnollisia vaihtoehtoja teollisesti tuotetuille pakettijäätelöille. Jos noilla ehdoilla tehdyt jäätelöt kuulostavat tylsiltä, niin saanen huomauttaa, että kirjassa on reseptejä muun muassa titteleillä Salty Caramel Popcorn Ice Cream, Dreamy Chocolate Sunday ja Caramel Peanut Ice Cream Cake. Tuhdimpien annosten lisäksi kirjassa on hyvin raikkaan kuuloisia vaihtoehtoja aina mehujäistä banaanijäätelöihin. Ei varmaan kuulosta kovin tylsältä enää...

 

stracchiatellajäätelö3.jpg

 

Kirjan visuaalinen ilme on mielettömän selkeä, kaunis ja houkutteleva. Kuvat ovat uskomattoman kauniita, valoisia ja huolella viimeisteltyjä. Tykkään kirjassa erityisesti siitä, että se sisältää Instant Ice Creams -osion, sillä monet raakajäätelöt vaativat suhteellisen pitkää etukäteisvalmistelua. Lisäksi on ihana, että ohjeet sopivat sekä jäätelökoneellisille että jäätelökoneettomille kotitalouksille, ja etenemisohjeet on annettu kummallekin vaihtoehdolle. Meinasin kirjoittaa kirjan ainoaksi miinukseksi sen, että kirja ei sisällä ohjetta jäätelön stailauksessa käytettyihin vohvelitöttreöihin, mutta upsis, onhan sekin siellä, kirjan lopussa olevassa Addings & Toppings -osiossa, joka sisältää myös ohjeen muun muassa kaurajäätelökippoihin, kookoskermavaahtoon ja suklaakastikkeeseen.

 

Itse kokeilin kirjasta heti ensimmäiseksi Coconut Stracchiatella -jäätelöä (s. 25), jonka resepti miellytti minua yksinkertaisuudellaan ja vain viidellä raaka-aineella. Vaikka olen aika suurpiirteinen reseptin noudattaja (tällä kertaa niin suurpiirteinen, etten viitsinyt lukea reseptiä loppuun ja siksi käytin kookosmaidosta eronneen kookosveden smoothieseen vaikka senkin olisi tarvinnut tähän reseptiin, "hups"), onnistuin tässä helpossa ohjeessa noin niin kuin omasta mielestä täydellisesti. Jäätelö on hyvää eikä muodostanut edes kiteitä, mitä estämään ohjeessa neuvottiinkin sekoittamaan jäätelömassaa puolen tunnin välein pakastumisen aikan. Jäätelö on ehkä himppusen liian kookoskermaista omaan makuuni, mutta tämä luultavasti johtuu omasta yllä selitetystä mokastani.

 

Tätä reseptiä en julkaise, koska se ei ole omani, mutta muistutan sen sijaan tästä erinomaisesta jäätelöherkusta. Kyseessä on siis Vaniljajäätelöä ja suolaista kinuskikastiketta carob-keksissä -reseptini, joka on yksi parhaimmista jäätelöherkuista jota olen koskaan nauttinut.

 

sandwichjäätelö.jpg

 

Sain e-kirjan Kind Ice Cream For You ilmaiseksi tekijöiltä arvostelukappaleena.

 

Mukavaa jäätelökesää ja viikonloppua!

 

Helppo ja herkullinen kaurapaistos {vain 3 pääraaka-ainetta}

kaurapaistos3.jpg

 

Kaurapaistos on yksi kesäisimmistä jälkiruoista mitä tiedän. Se on niin helppo ja vaivaton, että onnistuu olosuhteissa kuin olosuhteissa: jopa mökillä, missä ei sähkövatkaimien ja muiden tohottimien kanssa haluta ruveta puljeeraamaan. Tuoreet mansikat ovat ihania kaurapaistoksessa näin kesäisin, etenkin ne vähän liian pehmeät ja makeat kotimaiset, jotka mehullaan värjäävät ja maustavat koko paistoksen. Lisäksi kaurapaistoksessa on jotain niin kotoisen lohduttavaa ja lämmintä, että ei tule toista yhtä lempeää jälkiruokaa hevillä mieleen.

 

kaurapaistos4.jpg

 

Tällä kertaa tein paistoksesta niin yksinkertaisen kuin mahdollista, joten tarvitset oikeastaan vain kolmea pääraaka-ainetta: kaurahiutaleita, kypsää banaania ja jotain hedelmää taikka marjaa täytteeksi. (Itse käytin nektariineja, koska pari kypsyysasteen ylipäässä olevaa pehmeää lussua oli jäljellä yksinäisinä hedelmäkorissa.) Mansikat, vadelmat, mustikat, omenat, luumut ja aprikoosit ovat kaikki varteen otettavia vaihtoehtoja, tuoreina tai pakasteesta. Pakastemarjoja ei ole välttämätöntä sulattaa ennen käyttöä, mutta jos käytät ulkolaisia marjoja, muistathan kiehauttaa ne ensin paistokseen lisäämistä.

 

kaurapaistos5.jpg

 

Paistos on ihana kesäinen ilta- tai brunssipala kera paksun maustamattoman tai kreikkalaisen jogurtin. Jälkiruoan siitä saa tarjoamalla seurana vaniljajäätelöä tai vaikka itsetehtyä banaanijäätelöä. Minusta paistos on parhaimmillaan suoraan uunista, niin kuumana, että vain juuri ja juuri tohdin siihen haukkaista ja että jäätelö sulaisi sen päälle vaniljaiseksi kastikkeeksi alta aikayksikön.

 

Paras siis lusikoida nopeasti.

 

Näytä lisää