KATSOMASI RESEPTIT

Taste of Helsinki - pelkkää gourmetruoan juhlaa!

Taste of Helsinki -ruokafestivaalin ensimmäiset maistiaiset on nyt syöty! Kyseessä on siis vielä sunnuntaihin asti kestävä ruokatapahtuma Helsingin Kansalaistorin puistossa (Musiikkitalon takana), missä esillä on 10 suomalaisen gourmetkeittiön taidonnäytteitä sekä annoksiin sovitettuja viinejä, mukavaa ruokajuhlan tunnelmaa sekä (toivottavasti) runsaasti auringonpaistetta. Tapahtumassa ruoat maksetaan markoilla, joiden kurssi on 1 mk = 1 euro.

 

Omana vinkkinäni on ehdottomasti ottaa seuralainen mukaan ja maistella kaikki kokeiltavat annokset puoliksi, näin pääsee käsiksi paljon laajempaan makukirjoon. Sen lisäksi jonottaminen on paljon siedettävämpää mukavassa seurassa, vaikka ainakaan vielä avajaispäivänä torstaina homma joutui niin hyvin, ettei jonottamiseen ehtinyt missään välissä kyllästyä. Kannattaa varata sopiva nälkä ja iloinen kärsivällinen mielentila, niin festivaalista pääsee nauttimaan parhaalla mahdollisella tavalla. Valitettavasti eritysruokavaliota noudattavan on luultavasti hyvin vaikea löytää sopivaa syömistä tästä tapahtumasta, sillä allergiainfoa ei ole ainakaan näkyvillä.

collage.jpg

Yläkulmasta lukien vasemmalta oikealle:

  • Emo Crème Ninon ja mustekalaa (5mk): raikas mutta maukas keitto; mustekalan hiekka vähän ratisee hampaissa; rapean raikkaat kasvikset (fenkoli?) annoksen paras osuus; kaunis annos 3/5
  • Pastor Pastorin Casa Ceviche – Tuoretta lohta, katkarapuja, guacamolea, Rocoto chili tiger’s milk (5mk): perusvarma suoritus; kala hyvää, guacamole ok; annoksen paras osa omasta mielestäni paahdetut maissinaksut mutta kokonaisuudessa ei mitään erikoista 3/5
  • Ragu Hiillostettua miekkakalaa, sardelliaiolia ja paahdettua pecorinoa (6mk): aivan huippu, miekkakala täydellistä, pienet vihreät pallot maukkaita ja pecorinokeksi toimii; kun kaikkia komponentteja ottaa samaan haarukalliseen on kokonaisuus tajunnan räjäyttävä  4,5/5
  • Hoshito Kouji-Härkä ja Rei-Soba Wasabikastikkeella (6mk): liha on yksinkertaisesti sitkeää ja ruoka aika ikävä syödä; harmi, sillä odotukset olivat korkealla; spagetti lisäkkeenä ei oikein mielelläni kuulu "gourmetruokaan" 1/5

 

collage2.jpg

 

Yläkulmasta lukien vasemmalta oikealle:

  • Sinne Porvoo-HKI – Tuulihattu, valkosuklaamoussea ja vadelmasorbettia (5mk): mousse-tuulihattu-vadelmasorbet -yhdistelmä toimii aika perusvarmasti; avecin mielestä sorbet olisi saanut olla vähän kirpeämpää ja vähemmän makeaa; vähän hankala syödä tuulihatun sitkeyden takia 3/5
  • Bröd Jää kefiiriä, mansikkaa ja hunajaleipää (5mk): mielenkiintoisia koostumuksia: jäisen höyryävä jääkefiiri, tuoreita herkullisia mansikoita ja keksinmuruja muistuttavaa hunajaleipää; kauneimpia annoksia koko päivänä; hyvä kokonaisuus; raikas jälkiruoka 4/5
  • Ragu Lakritsivaahtoa, marinoitua fenkolia ja sitruunajäätelöä (5mk): päivän parhaita annoksia; lakritsivaahto ja sitruunajäätelö toimivat sekä yhteen että fenkolin kanssa aivan erinomaisesti; annos on myös todella kauniisti tarjolla 4,5/5
  • Tällaisissa tapahtumissa on kiva kokeilla myös sellaisia viinejä, joita ei normaalisti joisi. Lisäksi jokaiselle annokselle on valittu sopiva viini, joten voi myös maistella läpi näitä yhdistelmiä. Tämä punaviini oli erinomainen, mutta unohdin jo sen nimen eikä tapahtuman nettisivut sitä kerro...

 

Jos menisin syömään tapahtumaan yhden annoksen, söisin ehdottomasti Ragun miekkakalan; jos kaksi, sen lisäksi Ragun lakritsivaahto ja sitruunajäätelö -annoksen. Aika moni muukin on kehunut Ragun suoritusta tänä vuonna ja torstain molemmat Ragun annokset mitkä maistoimme olivat suosikkejamme, joten suosittelisin suuntaamaan Ragun telttaan. Brödin jälkkäri oli ihana ja Pastorin lohi aika perinteinen kala-alkupala mutta silti maistuva (ne maissinaksut!).

 

Lauantaina aiomme vielä käydä syömässä ainakin Ragun "Ylikypsää karitsanniskaa, karitsamakkaraa ja sinappipolentaa (6mk)" sekä Patronan "Savustettu naudankielitaco, avocadoa, mustapapua, korianteria ja punasipulia (5mk)". Myös Matti Jämsenin vaatimattoman kuuloinen "Mansikkamaitoa Matin ja Maijan tapaan (5mk)" näytti hyvältä jonkun räpsäisemässä kuvassa Instassa ja Kaskiksen suoritus sai ainakin Lotalta kehuja, joten myös Kaskiksen lohiannos sekä "Herukanlehteä, tuorejuustoa ja valkosuklaata (5mk)" voisi vielä mahdollisesti kiinnostaa.

 

Hei kerro ihmeessä mitkä annokset olivat sinun suosikkejasi, jos olet jo käynyt? Vai oletko vasta menossa, mitkä annokset siinä tapauksessa kutkuttavat?

 

Sain tapahtumaan ilmaisliput blogin kautta.

 

Torilla tavataan & kesäruokaa

aa5.jpg

 

Oletko käynyt jo torilla tänä kesänä? Jos et, niin nyt on mitä otollisin aika vaihtaa markettien persoonattomat hevi-osastot pieneen raikkaaseen happihyppelyyn torille, jonka väriloisto on näin kesäisin aivan riemuisa. Torilla ostostensa tekemisessä auringonpaisteessa on aivan eri tunnelma kuin ruokakaupan kelmeiden loisteputkien alla pakastevihannesten koriin mättämisessä. Vaikka budjetti olisi tiukkakin, torilta voi tehdä hyviä löytöjä. Erityisesti aamupäivällä torikauppiaat tahtovat päästä eroon eilisen hieman nahistuneista mutta silti erittäinkin syöntikelpoisista kasviksista, samoin kuin iltapäivällä ennen toripäivän päättymistä kasviksia voi saada tosi hyvään hintaan, kun päivän lopusta tarjonnasta halutaan eroon.

 

aa6.JPG

 

Kuvassa komeilevat vihreät herkut kustansivat minulle Hakaniemen torilla tasan kaksi euron pyörylää. Itse asiassa vihreän määrä oli todellisuudessa paljon isompi kuin kuvasta hahmottaisi, mutta sain siis erinomaisia vihreitä papuja, jättimäisen kimpun persiljaa, muutaman varren purjoa ja ison nipun salaattia. Kasvikset olivat hiukan nuukahtuneita, mutta 95-prosenttisesti syöntikelpoisia. Pavuista paistoin pannussa oliiniöljyssä rapsakoita ja nautin niitä avokadoisen persiljahummuksen kera, johon eksyi myös pieni purjo. Salaatin herkuttelin paahdettujen kikherneiden kera ja lopun persiljan popsin ruisleivän päällä ja kalan kera.

 

Olen myös kuullut villiä huhua, että Hakaniemen torilla voi sattumalta joskus löytää kukkasia aivan pilkkahintaan (tulppaanikimppuja eurolla!), mutta tätä legendaa en ole vielä toistaiseksi itse tullut todistaneeksi. Vähän käyn kyllä aina niitä kukkapöytiäkin väijymässä siinä ohessa...

 

Miten selvitä vapusta

vihersmoothie_5.jpg

 

Vapun hulinoista on taas selvitty vuodeksi eteenpäin - JIPPII! Toiset ottavat elämän haltuun jo tänään, kun kovakuntoiset saattavat vielä juhlia viikonlopun heti perään. Jos olo on vielä hieman... vappuisa, eikä tarttisi olla, näin fiiliksen voi runtata taas parempaan kuosiin:

 

1. Aamulenkki. Ihan ehdoton, sillä siten saa mukavasti raitista ilmaa ja uutta happea keuhkoihin. Ainakin Helsingissä sataa juuri nyt sopivasti vettä, niin saa raikastavan pesun samalla. Voi suunnata yhtä hyvin lähi-Alepan pakastepizzahyllylle.

 

2. Kuuma suihku. Toimii hyvin puhdistautumisriittinä fyysisestä ja henkisestä törystä. Kylmä suihku virkistää vielä enemmän, joten kokeile toki, jos olet oikein extremisti. Mukavuudenhaluiset, kuten minä, voivat pysyä kuuma suihku -vaihtoehdossa. Muista laulaa, sillä naapurit eivät varmasti ole vielä saaneet tarpeeksi vappumetelöinnistä.

 

3. Vihersmoothie tai -mehu. Mitä pahemman makuinen, sen parempi. Paljon sitruunaa ja nestettä niin olo kohonee. Kuten kohta 2, tämäkin auttaa sekä fyysiseen että henkiseen kuonaan. Kukaan ei myöskään estä lisäämästä pientä tömpsyä (siis vaikka sitä spirulinaa).

 

vihersmoothie_6.jpg

 

Kuvissa poseeraa vihersmoothie, johon tuli spirulinan ja chlorellan (levät puhdistavat elimistöä kuonasta, kuulemma) lisäksi kuorma-autollinen pinaattia, puolikas kurkku, puolikas sitruuna (koko hedelmäliha, ei kuoria), puolikas verigreippi, puolikas omena, vähän hamppuproteiinia, pieni punainen chili siemenineen ja 3 x 3 cm pala tuoretta inkivääriä.

 

Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista ja minä tästä superherkusta. Chin chin, bottoms up!

 

Viikon parhaat eli mitä söin, näin ja koin

Mikäs sen parempaa aika kuin sateinen sunnuntai-iltapäivä ottaa katsanto viikon eväisiin, opetuksiin ja kokemuksiin...

 

collage22.jpg

 

* Maanantaina auringosta nautittiin jäätelön voimin! Tai siis pakastemansikoiden ja banaanin... miten sen nyt haluaa ottaa. Mukana myös raakasuklaakastike, mulpereita ja kookosta, sillä yltäkylläisyys on ihana asia, varsinkin maanantaisin.

 

* Samana päivänä nautittiin myös ulkoilusta ihanassa auringonpaisteesta pariinkin otteeseen, ja leikin luontokuvaajaa. Nyt ulos katsoessa voi nauttia sateesta, koska eikös jokaisella kelillä ole oma fiiliksensä? Sateen jälkeen aurinkokin paistaa kirkkaammin...

 

* Tiistaina brunssailin Topi Keittiöiden ja Electroluxin keittiöesittelyssä. Ihanan kirpakka tyrnijuoma oli kyllä aivan ykkönen!

 

* Samasta Hanna Sumarin juontamasta tapahtumasta sain hänen ja parin muun blogimaailmastakin tutun health foodien ihanan Välipalat - virtaa superfoodeista -kirjan, joka valloitti minut yksinkertaisillla resepteillään. Voi kun ehtisi testata niitä kaikkia.

 

collage33.jpg

 

* Yksi viikon parhaista uutisista tavoitti minut torstaiaamuna! Pääsin Eevan heimoon #adidasheimo-juoksukouluun, jossa tähdätään porukalla säännöllisesti yhdessä treenaten Helsinki Midnight Runiin elokuun lopuilla. Siispä jos juoksutreenit kiinnostaa, nyt on hyvä hetki tune in Instassa @pipanen, erityisesti jos erittäin tohelon matka kohti mahdollisimman vaivatonta kymppiä inspiroi. Eritoten treeneistä tulee itselleni mielenkiintoisia, kun nyt parin viimeisen kuukauden aikana ison G:n ja suklaakakkujen äärellä istuminen on ollut ajankohtaisempaa kuin liikkuminen muuten kuin kodin ja koulun sekä sängyn ja jääkaapin väliä...

 

* Kakuista puheenollen, sunnuntai korkattiin brunssilla Sandro Eirassa! Kolme sanaa: tee pöytävaraus ajoissa. Varattiin pöytä jo tiistaina, jolloin sekä Eiran että Kallion Sandrossa oli tilaa enää klo 10 kattauksessa, klo 12 ja 14 oli jo myyty loppuun. Koska brunssi on hyvin pääruoka- ja salaattipainotteinen eli lounasmainen, suosittelen menemään myöhemmin kuin heti aamusta.

 

Sinänsä Sandron brunssin hinta-laatusuhde oli erinomaiseen lounaaseen nähden suuri pettymys: samoja ruokia sisältävä lounas on noin kympin, brunssi taasen tarjoaa lisäksi vähän lämpimiä ruokia, runsaan jälkiruoka- ja kakkupöydän sekä lasin skumppaa ja hinta on suolainen 26,90 euroa. Brunssin parhaat palat olivat ihana mehevä lohi, kasvislasagne sekä sahramileipä, toki lounaalta tutut salaatitkin upposivat. Kakkuja maistoin kaikkia (tietysti), mutta yhtäkään pientä palaa en syönyt loppuun, ja oikeastaan vain tuo keskellä oleva vaaleanpunainen oli oikeasti hyvää.

 

* Eira-kierros päätyi sunnuntain jumalanpalvelukseen Mikael Agricolan kirkossa, koska bussin saapumiseen oli taulussa vielä 15 minuuttia eikä kukaan nyt sieltä Eiran perukoilta Kamppiin asti vesisateessa kävele! Siispä vähän sunnuntaista procrastinationia ennen töihin tarttumista.

 

Välipalat - virtaa superfoodeista -kirja sekä Topikeittiöt/Electrolux-brunssi saatu ilmaiseksi blogin kautta.

 

Mitä sinä olet puuhaillut tällä viikolla?

 

Keit­tiö­ka­ta­stro­fit osa 1: kyllä, ruo­ka­blog­gaa­jat­kin mokaa!

Seuraa tietovisakysymys: kumpi kuvassa olevista upeista pannarikokeiluista on ruokabloggaajan käsialaa?

 

pannarit222.jpg

 

Tämä oli tietysti kompa. Nehän ovat molemmat syntyneet ihkaomassa keittiössäni. Tuo vasemmanpuoleinen vastaa ehkä enemmän sitä, mitä ruokablogeissa näytetään, ja tuo oikeanpuolimmainen sitä, mitä myös joskus kulisseissa tapahtuu... maistuisiko sinulle nuo pohjasta pannuun kiinni palaneet ja raa'aksi kokkeliksi käännellyt pannarit? Onneksi ei tarvitse, sillä  kauniimman kuvan helpot ja hyvät korvapuustipannarit löytyvät täältä ja ovat avain täydelliseen sunnuntaiaamiaiseen.

 

Koska pannarit ovat suosikkiruokani polttaa, tässä seuraa lisää viihdettä teille näistä Instagrammissakin jo julkaistuista kaunokaisista:

 

pannariyt.png

 

Kyllä, paljon tuon mustemmaksi ja rapsakammiksi ei pannareita saa poltettua. Multitasking ylipäänsä ei vaan toimi keittiössä, joten parit koodausflow'n takia poltetut pannarit olivat ihan odotettu seuraus. 

 

kakut.jpg

 

Eräänä lauantaina kokeilin ensimmäistä kertaa suklaafondantia ja karamellisoituja saksanpähkinöitä jälkiruoaksi. Perusreseptillä onnistuttuani olin itsevarma ja innostunut, että tästähän saa tehtyä vaikka miten kivan jälkiruoan myös "puhtaammista" raaka-aineista, ilman voita ja vehnäjauhoja siis. Siitä tulikin lopulta varsinaisen herkullinen uunitettu suklaavanukas, kuten oikeanpuolimmainen kuva näyttää. Fondantin kumottuani sitä suklaataikinaa oli siis aivan pitkin keittiötä. Jotenkin sen katastrofin jälkeen jätin fondantin muodonmuutoksen vielä hyllylle...

 

Lisäksi minulta on aina laastarit loppu kotoa, sillä leikkaan, raastan tai poltan sormeni vähintään kerran viikossa. Hyvä että edelliset haaverit ehtii parantua ennen uusia. Tälläkin hetkellä oikeassa käsivarressani komeilee parin senttimetrin kupliva palovamma, jonka sain kun poltin uunin yläkarmiin ottaessani ruokaa uunista.

 

collage123.jpg

 

Useammin kuin kerran olen saanut kuulla, että joku ystäväni on kokeillut jotain reseptiä, mutta heti perään he yleensä toteavat "ei siitä tullut kyllä yhtä kaunis kuin kuvassa". No, todellisuudessahan ruokablogeihin päätyvät kuvat käyvät läpi kriittisen valikointiprosessin: onko ruoka tarpeeksi hyvin onnistunut, saako sen aseteltua kauniisti, näyttääkö se hyvältä kuvissa, saako ruoan stailattua hyvännäköiseksi, oliko tarpeeksi valoa valokuvata ruoka, sattuiko kuvista tulemaan hyviä ja saiko kuvat käsitelty vielä niin, että ruoka on varmasti kuvissa parhaimmillaan.

 

Erityisesti jenkkiruokabloggaajat tekevät reseptien kehittämistä, ruokien valmistamista ja kuvaamista kokopäivätyökseen, joten ei ole ihmekään jos lusikan kulma kuvassa on täysin optimaalinen niin, ettei se varjosta itse päätähteä, ruoka-annosta, ja jos nonparellit on aseteltu täydellisesti leivonnaisen ympärille. Jopa tällaiset harrastelijat miettivät näitä asioita, vaikkeivat kokkaus- tai kuvaustaidot, varusteista puhumattakaan, olisikaan kummoiset.

 

Tämän postauksen pointti? Toivon että nautit tästä postauksesta, sillä itse ainakin nauroin noille kuville vieläkin. Ehkä syvällisempänä opetuksena voisin todeta, että keittiömokia sattuu meistä kaikille, ja niihin on hyvä suhtautua sopivalla huumorilla. Etenkin, jos vieraat riisuvat jo kenkiään eteisessä kun huomaat polttaneesi pääruoan (vaikkei ollut tarkoitus, kuten porkkanaranskiksissa)... epätäydellisyys on aivan kauhean samaistuttavaa ja kaunista, ja kyllä aina ruokaa jostain saa pöytään järjestettyä. Se, että keittiössä on kivaa, on kaikkein tärkeintä!

 

Rentouttavaa sunnuntaita! Jaa toki parhaat keittiömokasi kanssani, sillä minä muun muassa yhden synttärikakun parvekkeen lattialle alassuin pudottaneena en ole mikään ketään tuomitsemaan kokkailumokistaan...

 

P.S. Osa 2 tulee sitten, kun pääsen taas mokaamaan lisää ja muistan ikuistaa nämä tilanteet!

Aamut on ihmisen parasta aikaa

image.jpg

 

Olen aina ollut aamuihminen. Tykkään kaikista aamuun liittyvistä asioista: aamukahvista, seesteisyydestä ja rauhasta (ymmärrän että lapsiperheessä tämä voi olla kaikkein kauimpana aamun määritelmästä),  uusista aluista ja aamupalaruoista. Edes pieni kiire arkiaamuisin ei haittaa. Aamu on aina uusi alku, uusi tilaisuus pyyhkiä vanhat murheet mielestä ja keskittyä siihen kaikkeen kivaan, mitä päivä voikaan tuoda tullessaan.

 

Aamulla kaikki on tuoretta: ajatukset, rypyttömät vaatteet, lähi-Alepan myyjien hymyt, koska en koskaan muista kahvimaitoa.

 

Kahvikin maistuu parhaalta juuri aamulla. Se ensimmäinen kuppi, jopa ensimmäinen kulaus, on aivan verraton seuraajiinsa nähden. Ehkä vähän liian kuumaa, mutta se ei haittaa - ei  aamuisin.

 

Aamulla kaikki on vaan niin hyvin. Oikeastaan ainoa asia, mitä toivoisin viikonloppuaamuihini, olisi pidempää unta. Mutta jääpähän enemmän aikaa nauttia aikaisen aamun rauhasta.

 

"Vain mummot tykkää aamuista." Noh, olenpahan ainakin hyvässä seurassa. Milloin muka sinun mummosi on koskaan ollut väärässä?

 

Niinpä. Ei minunkaan, koskaan.

 

Ihan parasta sunnuntaiaamua sinulle! Toivottavasti olet varannut niin paljon suklaamunia, että kun virpojia ei tulekaan, voit nautiskella pienet suklaaöverit iltapäiväkahvilla.

Kiitoksen cookie

keksi.jpg

 

Tänään haluan kiittää sinua! On ihan suunnattoman mukavaa kirjoittaa tätä blogia, ja aivan yhtä ihanaa, että sinua kiinnostaa lukea tätä. Miten suunnattomasti voinkaan innostua siitä, että pääsen jakamaan jonkun yli odotusten onnistuneen herkkureseptin. Lisäksi ainakin kerran viikossa jokin ihana kommentti pelastaa päiväni.

 

Olen myös iloinen, että useammassa some-kanavassa on vastikään ylittynyt uusia virstanpylväitä. Bloglovinissa Terveen Hyväällä on 1221 seuraajaa (!!), Facebookissa 417 tykkääjää, Instagrammissa 550 seuraajaa ja (hieman unohtuneessa, mutta nyt elvytyksessä olevassa) Pinterestissä 70 seuraajaa.

 

Tykkään numeroista ihan hirmuisasti, mutta tässä asiassa on pakko sanoa, että laatu menee määränkin ohi. Blogiani on nimittäin siunattu mitä mukavimmilla lukijoilla: en ole koskaan saanut aidosti ilkeää ja pahaa tarkoittavaa kommenttia, mikä on minusta aivan upean hienoa.

 

Tässä vielä linkit kaikkiin sosiaalisen median kanaviin, joissa voit halutessasi pysyä kärryillä siitä, mitä kaikkea olen kokkaillut viime aikoina:

Bloglovin

Facebook

Instagram

Pinterest

 

Kiitos sinulle! Olkoon sunnuntaisi täynnä rauhaisaa lepoa, hyvää fiilistä, naurua ja elämyksiä - vaikka sitten keittiössä, sunnuntaikävelyllä, juoruilubrunssilla (tiedät kyllä mistä puhun) tai harrastustesi parissa. 

 

P.S. Kuvassa on ihan super hyvä amerikkalainen cookie. Kyllä, blogissa taitaa olla jo kymmenkunta cookie-reseptiä, mutta tiedäthän, ihmisellä ei voi liikaa hyviä ystäviä, aiheita nauruun, mustia nahkakenkiä (etenkään Suomen sadassamiljoonassa erilaisessa kelissä) tai cookie-reseptejä. Ja nämä ovat ehkä parhaat tähän mennessä, joten tämäkin resepti varmasti saa parrasvalonsa täällä ensi viikolla.

 

Herkkuja auringossa: Streat Helsinki EATS

Streat Helsinki -tapahtuma huipentuu tänä viikonloppuna Helsingin torikortteleissa järjestettävään EATS-katuruokariehaan. Näemmä toista kertaa järjestettävä ruokafestivaali tarjoilee makuja ympäri maailmaa helposti (ja välillä vähemmän helposti) seisaaltaan kävellessä nautiskeltavia herkkupaloja. 64 erilaisen katukeittiötä edustavan kojun joukosta löytyy niinkin eksoottisia herkkuja kuin sammankonreisiä ja sonninkiveksiä, mutta älä hätäile, myös tavanomaisempia hamppareita, leipiä ja ruoka-annoksia löytyy.

 

collage.jpg

Itse nappasin tänään alkupalaksi Fritti Bluen Konttiravintola Mortonista. Annoksessa oli pieni palanen friteerattua Peltola Blue-homejuustoa sekä tulista karviais-punasipulihilloketta. Mainio aloitus!

 

Pääruoaksi herkuttelin (pitkästä jonosta huolimatta, vaikka hymyilevät miehet ripeästi annoksia nälkäisille taikoivatkin) Levantin falafel-rullan, jossa oli korianterisen falafelin lisäksi hummusta, tahinia ja kasviksia. Marinoitu punasipuli oli annoksen suurin tähti, sitä olisi ehdottomasti saanut olla enemmän.

 

Jälkiruoaksi skaba oli aivan huikea Hymyn herkkujen ja Brooklyn Bakeryn kuppikakkujen välillä! Noh, sitten ne kuppikakut voittivat, koska Hymyä olen jo kokeillut mutta Brooklyn Bakeryä en. Ruokaseuralaiset koeajoivat maapähkinävoi ja suklaa-maapähkinävoikuppikakut, itse otin Red Velvetin - ja olen aivan myyty! Aivan täydellinen aito, ehta ja amerikkalainen kuppikakku, nam. Ja kyytipojaksi kahvia, tietysti.

 

Kojuthan ovat vielä tänään seitsemään asti, ja huomenna ehtii toiselle kierrokselle! Kannattaa mennä, ihana tunnelma, paljon hymyileviä ihmisiä, auringonpaistetta, hyvää räppiä taustalla... tosin merituuli = hiukset kiinni, ei huulikiiltoa, pipo päähän ja tarpeeksi vaatetta. Nimimerkillä hiukset ihan huulikiillossa ja suussa niin että joka toinen haukku oli falafel-rullaa ja joka toinen hiuksia... ja kädet irtoaa kohta koska kylmä.

 

Missä kojuissa itse vierailit? Mitä suosittelisit ehdottomasti maistamaan?

 

Kuinka tulla in­no­va­tii­vi­sek­si ruo­an­lait­ta­jak­si

inspiraatio.jpg

Tuntuuko sinustakin välillä, että syöt samoja juttuja päivästä toiseen, mutta et ehdi/jaksa/keksi laittaa mitään muutakaan syötävää?

 

No hyvä, etten ole ainoa! Voin aivan hyvin syödä samaa ruokaa päivätolkulla putkeen, koska en vaan saa mitään parempaakaan ideaa. Pohdiskelin, millaisia inspiraation lähteitä voisin tällaisessa tilanteessa käyttää, ja päätin jakaa muutamia hyväksi havaitsemiani vinkkejä teidänkin kanssanne.

 

Vaikka välillä inspiraatio ehtyykin ja jumitan johonkin tylsään perusruokaan, olen tämän blogin 2,5 vuotta kestäneen elämänkaaren aikana tehnyt aika jänniäkin juttuja: ihania brownieta mustapavuista ja toisia tosi hyviä bataatista, ranskiksia kesäkurpitsasta ja bataatista, kahdessa minuutissa valmistuvaa suklaakakkua (jota yksi ystäväni muuten sanoi tekevänsä päivittäin iltapalaksi yhdessä vaiheessa), 3 raaka-aineen pannareita (joita minä söin aamupalaksi päivittäin yhdessä vaiheessa), jäätelökakkua banaanista ja marjoista, maapähkinävoita sauvasekoittimella (tuota reseptiä on muuten katsottu yli 12 000 kertaa!) ja niin pehmeää cookie dough-moussea tofusta. (Hah, toivottavasti en kuulosta kauhean ylimieliseltä.)

 

Ehkä ihan ensimmäisenä ei tulisi mieleen tehdä raejuustosta pursotettavaa kuorrutetta porkkanamuffineille tai suklaakastiketta pelkästään kaakaosta, maidosta ja hunajasta. Tai siis, ei ainakaan minulle. Mistä nämä (hullut?) ideat sitten saavat alkunsa?       

 

1. Ennakkoluulottomuus

Tiedän, että tämä on vinkkinä vähän sarjaa No....Sherlock, mutta! Anna kun konkretisoin ajatukseni. Kun ensimmäistä kertaa näin mustapavuista tehtyjä leivonnaisia, olin luonnollisesti hyvin skeptinen ja - noh, rehellisesti sanoen - järkyttynyt. Kesti vähän aikaa ennen kuin lämpesin idealle, mutta kokeiltuani kerran olin täysin vakuuttunut. Mustapapubrowniesta ja kikhernekekseistä tuli pari vuotta sitten niin peruskauraa keittiössäni, että kaikki tutut joutuivat kyläillessään niitä maistamaan (sorry!), ja eipä niitä taideta enää kauheasti kummastella yleisestikään. Monesti niistä kaikkein absurdeimmista raaka-aineista ja leivonnaisista tulee hassun tavallisia ja niitä kaikkein suosituimpia ajan myötä.

 

2. Lukulistalla kaikenlaiset ruokablogit

Itse seuraan ruokablogeja aivan laidasta laitaan: vegaaneja, jenkkileivontablogeja joissa cookiessa on pakko olla suklaan lisäksi ainakin Snickers-paloja, M&M:iä, toffeehippuja, maapähkinävoita ja valkosuklaapaloja jotta ne lasketaan cookieksi, perinteisempiä kokkaajia, upeisiin viikonloppuannoksiin keskittyviä fine dining-tyyppisiä näperrysblogeja, raakaruokailijoita ja paleon kannattajia.

Vaikka ei sellaisenaan toteuttaisi ikinä joistain blogeista yhtäkään resepiä, saa kaikista niistä valtavasti inspiraatiota, sillä erilaiset ideat kasvattavat omaa perspektiiviä ja kannustavat ajattelemaan ilman minkäänlaisia bokseja. Myös ruoasta instaavat tilit ovat hyvä tapa saada uusia ideoita - raakaruokailijat värikkäine kuvineen ovat ehdottomia Insta-suosikkejani!

Pari blogisuosikkiani: Kissoja ja kasvisruokaa ja Veikeä Verso (vegaani), Lunni leipoo ja Sally's Baking Addiction (leivonta), Minimalist Baker (minimalistinen?), This Rawsome Vegan Life (pääasiassa raaka),  Feel Good Kitchen (terveellinen) ja Syötävän hyvä (sokeriton ja viljaton). Tosin näillä ei pääse edes alkuun, kun maailmassa on niin paljon upeita ruokablogeja...

 

3. Älä jumitu keskiosaan hevi-osastolla

Kaupassa kannattaa katsastaa muutkin kuin ne keskelle hevi-osastoa läjättävät vihannekset (näihin kuuluvat ne perinteiset banaanit, omenat, salaatit, kurkut ja tomaatit). Kasvisosastolla on kuitenkin niin paljon enemmän annettavaa! Laitamilta löytyy sellaisia herkkuja kuin punakaali, pinaatti, bataatti, lime, myskikurpitsa, parsakaali, kyssäkaali, punajuuri ja paljon muuta. Varsinkin näin talvisaikaan kasvisosaston reunamilta löytyvät erilaiset kaalit ja juurekset ovat kasvisosaston parasta antia. Yhdistettynä tummanvihreisiin lehteviin kasviksiin niistä saa tosi ravitsevia, rapsakoita ja herkullisia salaatteja. Juurekset ja kaalit sisältävät myös paljon kuitua ja vaativat paljon pureskelua, joten ne pitävät lehtisalaattia paremmin nälkää ja ovat siksi oivia salaattipohjia.

Pieni tutkimusretkeilijän asenne ruokakaupassa muillakin osastoilla voi johtaa aivan uudenlaisiin herkkuihin. Jos osaat reittisi läpi vakikaupassa vaikka sokkona, voi olla hyvä aika ravistaa vähän rutiineja... ja eksyä vaikka käytävänpätkälle, jolla et muuten ikinä käy!

 

4. Kokeile välillä raaka-aineita, joista (luulet että) et tykkää

Aikaisemmin minulla oli paljon raaka-aineita, joita ajattelin inhoavani: banaanit (!?), taatelit (!!??) kesäkurpitsat, sipulit, sitrushedelmät, kiivit, luumut, kaalit ja niin edelleen... Nykyään on oikeastaan vain yksi hevi-osaston raaka-aine, jonka kanssa en pääse kavereiksi ja se on varsiselleri (hyi). Unohtamalla vähän lapsellisen ajatuksen, että "en vain tykkää", voi löytää aivan uuden makujen kirjon, joka muuten olisi jäänyt nauttimatta.  

Sama pätee ruokalajeihin. Kokeile ennakkoluulottomasti erilaisia juttuja, vaikka ne eivät olisikaan suurin suosikkisi. Saattaa olla, että inhokkisi eivät enää pidäkään pintaansa, ja saat uusia suosikkeja!

 

Kyllä, tästä taisi tulla myös vähän aivopesu kasvisten syöntiin. Mutta se osasto nyt on kaikkein mielenkiintoisin ja alati muuttuvin, vai mitä? Millaisia inspiraation lähteitä sinulla on ruoanlaittoa koskien? Mitkä ovat lempparisi ruoka-aiheisista blogeista/Instagram-tileistä?

 

Kuinka tulla aamu-urheilijaksi (+ sen jälkeisiä aa­mu­pa­la­vink­ke­jä)

youcandothismr.jpg

 

Kuinka moni luottaakaan edellämainittuun tummanpuhuvaan kannustajaan, joka on tsempannut allekirjoittaneenkin ylös sängystä jo vuodesta 2005? Entä kuinka moni haluaisi olla pienisuuri oman elämänsä sankari, jonka ensimmäinen teko aamulla ei ole unenpöpperössä keittiöön raahautuminen ja kahvinkeittimen porisemaan laittaminen, vaan rivakka lenkki, jolla unihiekat karisevat silmistä kuin itsestään?

 

Moni, luulen! Aamulenkkeilyn aloittaminen kirpaisee ehkä enemmän kuin minkään muun tavan, vaikka 30-40 minuutin lenkki aamussa on vain 2-3 % koko päivästäsi, ajattele! Aamulla on vain niin paljon helpompi vetää peitto tiukemmin ympärille ja kääntää kylkeä lenkkikellon soidessa. Aamu-urheilussa on kuitenkin niin paljon järkeä: illasta on hankalampi löytää aikaa, sohva kutsuu hanakammin kuin kylmä ja märkä ulkoilma pitkän päivän uuvuttamana, liian myöhä urheilu vie yöunet, ja ruokailujenkin ajoittaminen niin, että ei olisi kamala nälkä muttei ruoka painaisi enää mahassakaan lenkillä, tuntuu täydeltä mahdottomuudelta.

 

Siksipä haluan tarjota nyt kolmen kohdan muistilistan uuden hyvän tavan, aamulenkkeilyn, aloittamiseen:

1) Rutiinit. Rutiinit tekevät kaikesta niin paljon helpompaa! Aloittaminen on aina vaikeaa, mutta kolmantena aamuna peräkkäin heräät jo luultavasti paljon helpommin, ehkä jopa ennen kellonsoittoa. Myös juokseminen helpottaa päivä päivältä, joten älä vaivu epätoivoon jos ensimmäinen lenkki tauon jälkeen ei maistu niin makealta kuin toivoisit. 

Muita tärkeitä rutiineita: tuttu lenkki, jonka tiedät jaksavasi suhteellisen kivuttomasti (ainakin alussa on kiva, että lenkkeilystä jää hyvä mieli, niin harrastus todennäköisemmin jatkuu). Mukavat tuulelta suojaavat vaatteet, mutta älä pukeudu liian paksusti: alussa saa olla vähän kylmä. Laita vaatteet valmiiksi odottamaan ja lenkkarit ulko-oven eteen jo edellisenä iltana. Kukaan ei halua kohdata niitä ulkoiluttamattomia lenkkareitaan ovensuussa päivän muihin rientoihin lähtiessä.

 

2) Henkinen manipulointi. Ei ole fyysisistä seikoista kiinni, lähdetkö aamukuudelta lenkille vai jäätkö sänkyyn pötköttämään. Ajatuksen voimalla on elämässämme niin suuri valta: tiedäthän, "whether you think you can or can not, you are absolutely right". Itse tykkään ponkaista kellon soidessa mahdollisimman rivakasti liikkeelle, jotteivat aivoni oikein ehdi edes tajuta, että mitä ihmettä tapahtui. Sitten olenkin jo kuudessa minuutissa ulos ovesta lenkkikamat päällä ja sopivaa jammailumusiikkia korvissa.

Toinen pointti mistä muistutan itseäni, jos ei oikein huvita, on se, miten hyvä fiilis lenkistä tulee, miten paljon iloisempi jaksan olla urheiltuani, miten paljon paremmin nukun yöni, miten paljon paremmalta aamupala maistuu lenkin jälkeen ja miten paljon enemmän jaksan kun liikutan itseäni. Minusta siinä on aika monta hyvää syytä pienen hetken epämukavuudesta, joka vaihtuukin jo parisadan metrin aikana juoksuflow'hun. 

 

3) Palkinto. Vaikka lenkki olisi kuinka ihana, voittaa juoksuhuumankin se huikea saavuttamisen tunteen ja euforian sekainen fiilis, kun pääsee lämpimään suihkuun, saa kupillisen tummapaahtoista kahvia ja istua ihan pienen rauhallisen hetken ennen päivän kiireitä. Silloin saatan lukea pari postausta lempiblogeistani, selata Instagrammista ketkä muut ovat jo suorittaneet aamu-urheilunsa tai vaan nauttia aamun rauhasta ja juoksun tuomasta henkisestä ja fyysisestä tyyneydestä. Aamupalaksi lenkin jälkeen maistuu vaikkapa arkipannari (voi tehdä edellisenä iltana valmiiksi jääkaappiin), chiavanukas, mustikka- tai carob-proteiinituorepuuro tai hetkessä valmistuva mansikkatuorepuuro, Banana Bread-puuro, kuohkea marjasmoothie banaanigranolan kera tai vihersmoothie vaikkapa maapähkinävoilla ja banaanisiivuilla päällystetyn ruisleivän kanssa.

 

aamupala.jpg

 

Bonuksena ei saa unohtaa hyvää musiikkia! Mielestäni aamulenkillä on erityisen tärkeää, että musiikki on tarpeeksi energistä. Valitsen jo illalla ensimmäiseksi sellaisen biisin, jonka voimin haluan aloittaa lenkkini. Sen pitää olla nopeasti täydellä sykkeellä alkava, ja tämän vaatimuksen täyttää minusta parhaiten Will.i.amin Heartbreaker. Sen rytmikkäällä biitillä alkaa myös tämä suosikkijuoksulistani, jonka voimin taittaa kivasti noin puolentunnin lenkin:

 

Alun sykähdyttävät biitit: Will.i.am. ft. Cheryl Cole - Heartbreaker // Girls Aloud - Something New // Don Omar ft. Lucenzo - Danza Kudoro // ENVY - Am I Wrong (näissä biiseissä on tarpeeksi sykettä, jotta varmasti heräät etkä kompastu heti rappukäytävässä jalkoihisi)

Keskilenkin jamittelut: Inna ft Play & Win - INNDia // John De Sohn ft. Andreas Moe - Under the Sun // DJ Assad - Addicted // Macklemore & Ryan Lewis ft. Ray Dalton - Can't Hold Us (mukana laulaminen ei ole kiellettyä vaan suorastaan pakollista)

Lopun tsempparit & fiilistelyt: Little Mix - Wings // Nicki Minaj - Va Va Voom // Becky G - Shower (viimeiset metrit jaksaa kunnon tyttöenergialla ja viimeisen biisin eksplisiittisellä lupauksella lämpimästä suihkusta)

 

Mistä juoksumusiikista sinä pidät? Mitkä urheilun jälkeiset aamu-/välipalat ovat sinun lemppareitasi? Niin ja laitoithan jo lenkkarit eteiseen valmiiksi?

 

Tiedätkö montako ainesosaa banaanissasi on?

Söin juuri E-koodeja... mustikan muodossa.

mustikat.jpg

 

Kun ihmiset sanovat, etteivät syö mitään, minkä ainesosia eivät tunnista... tietävätkö he, että banaanissa on ainesosia enemmän kuin siinä kaikkein teollisimmassa muropaketissa tai kaikkein eniten värikoodeja sisältävässä karkkipussissa? Lisäksi osa näistä ainesosista merkittäisiin teollisesti tuotettuun tuotteeseen E-koodilla: esimerkiksi keltaista väriään banaanin on kiittäminen koodeista E101 (riboflaviini eli B2-vitamiini) ja E160a.

 

Minulle linkattiin tämä mitä mielenkiintoisin listaus kemiallisista komponenteista, joista banaani koostuu. Facebook-ilmiöksi aiemmin nousseesta australialaisen kemian opettajan James Kennedyn banaanipostauksesta on kirjoitettu New York Timesia myöten. Mielenkiintoista kyseisessä jutussa on muunmuassa se, että superfood-statuksen mustikalle antavat antosyaanit tunnetaan myös kotoisalla nimellä E163.

 

Jos ravintonörtteily kiinnostaa, suosittelen ehdottomasti lukemaan sekä NYT:n artikkelin että präläilemään Kennedyn postereita eri kasvikunnan tuotteista. NYT:issä on linkki myös todella mielenkiintoiseen (mutta vähän vanhentuneeseen) tieteelliseen artikkeliin, jossa nostetaan esille se, että synteettisten torjunta-ainejäämien määrä kasvikunnan tuotteissa on suhteessa mitätön, sillä 99,9% torjunta-aineista joita saamme elimistöömme ovat luonnollisia ja kasvien itsensä tuottamia (tässä tosin 25-vuotiaaan artikkelin tiedon nykyaikaan soveltuvuuden voi kyseenalaistaa, mutta viitteellinen suuruusluokka täsmännee yhä). Lisäksi artikkelissa kerrotaan, että vähiten kasviksia ja hedelmiä syövällä neljänneksellä on kaksinkertainen riski moniin syöpätyyppeihin verraten siihen neljännekseen, jolla on suurin kasvisten kulutus.

 

Mielenkiintoisia faktoja, joiden johdosta kannattaa varmaan katsastaa se bataattiranskisten resepti vielä uudestaan.

 

Itse koukutuin täysin sivustoon ja luin varmaan kaikki posterit kommentteineen eilen illalla; esimerkiksi juuri banaanin kohdalla kommentit ovat silkkaa argumentaation riemujuhlaa. Esimerkiksi luonnollisuuden käsitettä, joka on nykyään hyvin vaikea kaikenkattavasti määrittää, pohdittiin niin uskonnollisesta kuin kasvien jalostuksen näkökulmasta. Jos vapaa-ajan kemian opiskelu kiinnostaa enemmänkin, siitäkin pääsee sivustolla nauttimaan.

 

Mietin, mikä johtopäätös tästä kaikesta seuraa. Se ei ole ainakaan se, että on aivan sama syödä E-koodinsa teollisessa muodossa kuin banaaneina. E-koodit kun ovat ihmisen kehittämä tapa nimetä luonnosta peräisin olevia ja synteettisesti kehitettyjä aineita. Toisaalta kenellekään ei varmaan tule yllätyksenä, että monet kasvikset ja hedelmät eivät ole enää kovin luonnollisia siinä suhteessa, että ne ovat ihmisten pitkälle jalostamia. Tämän vuoksi esimerkiksi alkuvehnä speltti on ravintorikkaampi vilja, jota itse tykkään käyttää leivonnassa vehnäjauhojen sijaan.

 

Mielestäni tähän keskusteluun kuuluu HS:n kolumni, jonka luin tällä viikolla. Haluan ajaa rennon ruokaan suhtautumisen ilosanomaa enkä tukea ruokapöydässä nipottamista. Rennolla suhtautumisella tarkoitan sitä, että on terveellisempää nauttia hyvällä omallatunnolla se teollisen tuotannon riemuvoitto, suklaapatukka, jos sitä mieli tekee, kuin stressata siitä, ettei lautaselle ikinä eksy yhtäkään E-koodia (kuten se mustikan antosyaani).  

 

Vielä yksi esimerkki siitä, miten kompleksisia mitä yksinkertaisimmat asiat voivat olla:

 

Haluaisitko sinäkin kieltää divetymonoksidin käytön elintarvikkeissa? Mustikassakin on sitä  jopa 84 prosenttia, vaikka se aiheuttaa niin äärimmäistä riippuvuutta, että annostuksen lakattua ihminen menehtyy jo muutamassa päivässä!    

 

Divetymonoksidihuijaus on yksi hyvä demonstraatio siitä, miksi ravintoasioitakaan ei kannata polarisoida liiaksi. Tieto on niin rajoittunutta, eikä asioiden mustavalkoistaminen yleensä johda mihinkään hyvään, eikä varsinkaan totuuteen.   

 

Pahoittelen kaikkia kemiallisten aineiden mahdollisia kirjoitusvirheitä (ja muita asiavirheitä); en ehkä osaa lausua enkä kirjoittaa niitä, mutta juuri siksi postauksen aloittava lause ei kuulu enää repertuaariini.

 

Tämän postauksen tarkoitus ei ole pahoittaa kenenkään mieltä tai väittää kenenkään olevan oikeassa tai väärässä. (Etenkin, kun todellisuudessa en tiedä asiasta mitään, olen vain äärettömän kiinnostunut.) Tämän postauksen tarkoitus on antaa vähän hengenravintoa (food for thought), herättää keskustelua ja antaa sinulle pientä ravintonörtteilytietoutta, jos vaikka haluat vähän päteä muiden ravitsemuksesta kiinnostuneiden ihmisten seurassa. (Niin minä ainakin tekisin.)

Näytä lisää