KATSOMASI RESEPTIT

Ruokabloggarin Långweekend

IMG_7038.JPG

IMG_7037.JPG

Pääsin viime viikonloppuna nauttimaan Långvik-kylpylähotellin Thank God It's Långweekend -hemmotteluviikonlopusta yhteistyössä 13.5. järjestettävän PING Helsinki -tapahtuman kanssa. PING Helsinki on Pohjoismaiden suurin sisältömarkkinoinnin tapahtuma, joka kerää yhteen suomalaisia bloggaajia, instaajia ja tubettajia sekä yrityispuolen edustajia saman katon alle Långvikiin.

IMG_7057.JPG

IMG_7055.JPGEn ole aikaisemmin käynyt Långvikissä, vaikka aina silloin tällöin Facebookissani on näkynyt kaveripariskuntien päivityksiä kylpylähotellista ja sen konsepti oli sitä kautta tullut tutuksi. Pääsin viikonlopun aikana tutustumaan Långvikin palveluihin vahvasti ruokabloggarin näkökulmasta eli kokeilemalla hotellin ruokapalveluita läpi mahdollisimman monipuolisesti.

IMG_7036.JPG

IMG_7049.JPG

Kun tulimme perille suuntasin lounaalle PING Helsingin järjestäjien ja muiden bloggareiden kanssa. Antti meni tekemään työhommiaan hotellihuoneeseemme ja siinä vaiheessa, kun palasin lounaalta, oli herralla sen verran huutava nälkä, että päädyimme tilaamaan hänelle Långvikin burgerin ja hedelmälautasen huonepalvelusta. Hampurilainen ylitti välittömästi kaikki odotukset. Sen lisäksi, että se oli tarjoiltu todella herkullisen näköisesti, oli burgerin bbq-kastikkeella maustettu pihvi juuri oikean kypsyinen ja rakenteeltaan täydellisen mehevä.

IMG_7033.JPG

IMG_7022.JPG

Långweekendin aikana hotellissa on tarjolla paljon erilaista ohjelmaa. Muun muassa kylpyläosastolla alkaa lauantai-iltapäivällä vain aikuisille tarkoitettu Möet & Chandon Bubbling hours, hotellin elokuvateatterissa pyörii näytöksiä ja alkuillasta Långvikin viinikellarissa järjestetään shampanjatasting asiantuntijan johdolla. Osallistuin itse tuohon tastingiin, jossa syvennyttiin Moët & Chandon Brut Imperialin, Veuve Cliquot Vintage Rich 2002 ja Ruinart Blanc de Blancs -shampanjoiden makuihin sekä historiaan. En yleensä ole makeampien kuohuvien suurin ystävä, mutta tässä maistelussa omaksi suosikikseni nousi Veuve Cliquotin 28g/l sokeria sisältävä vintageshampanja.

IMG_7063.JPG

IMG_7062.JPGShampanjamaistelun jälkeen siirryimme illalliselle Långvikin Bistroon. Vaikka huonepalveluruokien laatu oli nostanutkin jo odotuksiani hotelliravintolan suhteen, oli sen korkea taso silti pienoinen yllätys. Söin läpi ravintolan maistelumenun, jonka annokset sisälsivät lohta, perunanlapaa, avokado- ja ankanmaksamoussea, kuningasrapua, muikunmätiä, häränfilettä ja pähkinämaitoa. Maistelumenun kakki annokset olivat todella onnistuneita ja sivukorvalla kuulin, että myös kolmen ruokalajin Kirkkonummimenu oli hyvin kehuttu.

IMG_7068.JPG

IMG_7069.JPG

Långvikin Bistro ei ole vain hotelliasiakkaiden käytössä vaan siellä voi käydä illallistamassa kuka tahansa. Näin lauantai-iltana ravintola oli aivan täynnä, joten pöytävaraus on suositeltava. Ainoa, joka illallisessamme jäi harmittamaan, oli ruokailun puolessa välissä alkanut Earth Hour, jonka vuoksi ravintolasta sammutettiin kaikki valot. Yli puolet upeista annoksista jäi siis kuvaamaatta, joten ne kannattaa sitäkin suuremmalla syyllä käydä kokeilemassa henkilökohtaisesti paikan päällä.

IMG_7061.jpg

IMG_7024.JPG

Långweekend -hemmotteluviikonloppuun kuuluu monipuolinen buffetaamiainen, mutta me päätimme kuitenkin tällä kertaa tilata aamiaisen huoneeseemme ja se osoittautui aivan täydelliseksi ratkaisuksi. Perushuoneaamiaiseen sisältyy todella runsas leikkele- ja kasvisvalikoima, tuoremehuineen, kananmunineen, croissanteineen ja jälkiruokineen. Lisäksi aamiaisen päälle on tilattavissa erikseen myös pekoni-munakaslautanen, terveellinen jogurtti-mysli-marjavalikoima ja iso kasa pannukakkuja, jotka sai kerrankin nauttia pelkässä aamutakissa vaakatasossa eikä kiireestä ollut tietoakaan.

IMG_7067.JPG

IMG_7044.JPG

Kiitos Långvik ja PING Helsinki! Olisipa jokainen viikonloppu yhtä ihana.

Tukholman Burger & Lobster

IMG_6709.JPG

IMG_6700.JPG

IMG_6714.JPG

Olimme viime viikonloppuna käymässä Tukholmassa lapsiperheporukalla. Menimme lauantainalounaalle englantilaisen Burger & Lobster -franchisingravintolaketjun ainoaan pohjoismaiseen toimipisteeseen. Ravintolassa tarjoiltiin nimensä mukaisesti vain hummereita ja hampurilaisia. Burger & Lobsterin listalla on itseasiassa vain kolme annosta ja ne kaikki maksavat tismalleen saman verran.

IMG_6694.JPG

IMG_6695.JPG

IMG_6699.JPG

Tarjolla on kokonainen grillattu tai höyrytetty hummeri voikastikkeella, hummerirulla ja juusto-pekonihampurilainen. Kaikki annokset tarjoillaan pienen lisäkesalaatin ja ranskalaisten kanssa. Lisäksi kaikista pöydistä löytyy kastikkeeksi perus ketsupit ja majoneesit.

IMG_6701.JPG

IMG_6712.JPG

Ravintolassa ei ole erillisiä lastenannoksia, mutta hummerirullan ja hampurilaisannoksen voi saada useampaan pienempään osaan jaettuna. Meillä riitti yhdestä hummerirullasta hyvin annokset kolmelle alle 5-vuotiaalle lapselle. Juomaksi pikkuväki sai tuorepuristettuja mehuja.

IMG_6698.JPG

IMG_6704.JPG

Maistelin itse myös läpi kaikki annokset ja ne olivat aivan mielettömän hyvin valmistettuja. Annosten kylkeen löytyi listalta myös erittäin mielenkiintoinen kattaus erilaisia cocktaileja ja tietysti shampanjaa sekä olutta. Burgerin kanssa juomasuosikiksi nousivat Brooklyn Floater. Hummerin kanssa ottaisin ehdottomasti vain kuohuvaa.

IMG_6710.JPG

IMG_6715.JPG

Burger & Lobsterilla on muita ravintoloita Yhdysvalloissa, Englannissa, Kuwaitissa ja Dubaissa. Iltaisin osa ravintolasta muuttuu yökerhoksi ja voisin kuvitella, että tähän miljööseen, ruokalistaan ja meininkiin yhdistettynä se on aika mielenkiintoinen yhdistelmä.

IMG_6705.JPG

IMG_6708.JPG

 

Parasta Tallinnassa: Umami

IMG_5607.JPG

IMG_5603.JPG

IMG_5601.JPG

Arvaatteko mitä tapahtuu, kun ruokabloggaaja vannoo kerrankin olevansa yhden kokonaisen illallisen valokuvaamatta? No silloin tietysti päädytään ihan vahingossa koko Tallinnan parhaaseen ravintolaan ja todetaan, että onneksi lupauksia tehdään välillä myös rikottaviksi. Luvassa on siis pieni kurkistus illalliseemme ravintola Umamissa, Mustamäen kaupunginosassa Tallinnassa.

IMG_5610.JPG

IMG_5609.JPG

IMG_5600.JPG

Olen varmasti aikaisemminkin maininnut, että Tallinnan vanhassa kaupungissa sijaitseva Leib Resto & Aed on ollut jo vuosia yksi lempiravintoloistani. Olin siis syystäkin aivan innoissani, kun kuulin viime syksynä, että Leibin ravintoloitsijat ovat avanneet uuden ravintolan noin 10 minuutin taksimatkan päähän turistikeskustasta.

IMG_5611.JPG

IMG_5608.JPG

IMG_5605.JPG

IMG_5604.JPG

Ravintola Umami on rakennettu vanhaan valkoiseen puutaloon ja kesäisin myös sen ihana ikivanhojen omenapuiden suojassa oleva piha on katettu. Umamissa ruoan, juoman ja tarjoilun taso on tismalleen sama kuin Leibissä, mutta keittiö on kuitenkin hieman kokeilunhaluisempi. Annoksissa otetaan riskejä rohkeilla makuyhdistelmillä ja huolettomammalla esillepanolla. Ilmapiiri on todella rento ja kaikki vaikuttaa ihanan mutkattomalta. Yhdistelmä muuttui vieläkin täydellisemmäksi, kun eteeni kannetiin elämäni parhaimmalta maistunut tartar-annos. Lisäksi oluen kanssa tarjoiltiin hanhenmaksamoussea, pikkelöityä punakaalia sekä un croissant - ihan mahtavaa.

IMG_5625.JPG

IMG_5623.JPG

IMG_5626.JPG

Mustamäen alueelle on muutenkin avautunut viime vuosina todella mielenkiintoisia ravintoloita ja suosittelen kaikkia poikkeamaan sillä suunnalla seuraavan Tallinnan matkalla. Umami on avoinna noin puolilta päivin aina ilta kymmeneen asti. Viikonloppuisin ja iltaisin pöytävaraus on melkeimpä ehdoton, mutta senkin saa hoitumaan kätevästi ravintolan nettisivuilta. Umamissa on myös todella kivat lasten leikkitilat, joten perheellistenkään ei kannata jättää tätä ravintolavierailua välistä.

IMG_5621.JPG

IMG_5602.JPG

IMG_5624.JPG

Li­ha­pul­la­ra­vin­to­las­sa

IMG_5741.JPG

IMG_5748.JPG

IMG_5734.JPG

IMG_5745.JPG

Palasimme eilen kahden äidin ja neljän lapsen minireissulta Tukholmasta. Vaikka normaalisti suorastaan kammoksun isoja risteilyaluksia, on niissä puolensa lasten kanssa matkustaessa. Matkaseuranani oli tälläkin kertaa ihana Homerun -blogia kirjoittava Marja, jolla on lähes tismalleen samanikäiset lapset kuin meillä. Marja on aivan mielettömän kova urheilemaan, joten saan hänestä aina täydellisen kärryttelykaverin. Olemme nyt muutaman kerran viettäneet päivän Tukholmassa jalkasin niin, että matkaa on taittunut päivän aikana toista kymmentä kilomertiä.

IMG_5744.JPG

IMG_5742.JPG

IMG_5740.JPG

IMG_5749.JPG

Tällä reissulla olimme jo etukäteen suunnitelleet tekevämme täsmäiskun Södermalmilla sijaitsevaan lihapullaravintolaan, Meatballs For The People. Matkaa sinne on Siljalinen terminaalilta noin 6 kilometriä suuntaansa ja meillä meni sen taittamiseen noin tunnin verran. Ravintolaan pääsee kyllä Tunnelbanallakin reilussa vartissa, jos kävely ei innosta. Olimme tehneet ravintolaan etukäteen pöytävarauksen mikä osottautui järkeväksi, sillä paikka täyttyi puoliltapäivin paikallisista lounasruokailijoista.

IMG_5731.JPG

IMG_5737.JPG

IMG_5739.JPG

IMG_5743.JPG

Meatballs For The People on Ruotsin ensimmäinen ja ainoa pelkästään lihapullille omistetu ravintola. Päivittäin vaihtuvalla lounaslistalla näkyy keittoja ja salaatteja, mutta joka ikisessä annoksissa on aina lihapullia, edellä mainitut mukaan lukien. Ravintolan lihapullavalikoima on todella laaja ja kaikki annokset ovat täysin gluteenittomia. Jokaisesta lista-annoksesta on saatavilla myös lastenannokset neljällä lihapullalla puoleen hintaan. Lisäksi kaikkien annosten hintaan sisältyy alkupalaksi tarkoitettuja pikkelöityjä kasviksia sekä kahvi ja jälkiruokakeksi. Pöydistä löytyy myös aivan täydellistä itsetehtyä näkkileipää sekä tuoreita yrttejä.

IMG_5738.JPG

IMG_5732.JPG

IMG_5733.JPG

Suosittelen!

Lounaalla Ribessä

IMG_5576.JPG

IMG_5582.JPG

IMG_5578.JPG

Olimme viikonloppuna kahdestaan minilomalla Tallinnassa. Olin saanut kutsun kolmen ruokalajin lounaalle ravintola Ribeen Tallinnan vanhaan kaupunkiin. En ollut aikaisemmin käynyt ravintolassa, vaikka olin lukenut siitä joskus. Ribe on jo kauan lukeutunut Tallinnan parhaiden ravintoloiden listauksen kärkisijoille, joten odotukseni lounaan suhteen olivat korkealla.

IMG_5579.JPG

Aloitimme lounaan talon lasillisilla kuivaa Tribaut Schloesser shampanjaa ja keittiön tervehdyksillä. Kolmen ruokalajin menu sisälsi kaksi vaihtoehtoa, joten pääsimme maistamaan yhteensä kuutta erilaista annosta. Menukokonaisuuden hinta on 29 euroa per henkilö ja viinipaketti siihen päälle 17 euroa. Riben ruoka-annokset ovat todella isoja verrattuna tavallisiin suomalaisiin fine dining -ravintoloihin, joten nälkäisenä ei tarvitse poistua.

IMG_5581.JPG

IMG_5580.JPG

IMG_5589.JPG

Alkupaloina söimme tartaria ja todella mehevää kaniterriiniä. Tartar tarjoiltiin pikkelöityjen sienien, sinapinsiementen ja rapean saaristolaisleipäkeksin kanssa. Annos oli voimakkaasti maustettu ja tumman saaristolaisleivän makeus toi siihen erittäin mielenkiintoista syvyyttä. Selleriremouladen ja omenalohkojen kanssa tarjoiltu kaniterriini oli aivan fantastisen makuista ja mielestäni myös koko lounaan paras annos.

IMG_5591.JPG

IMG_5596.JPG

Pääruoiksi saimme porsaankylkeä ja -filettä sekä aivan mielettömän rapuvinegretin ja polentakakun kanssa tarjoillun turska-annoksen. Kalalautanen oli visuaalisesti niin upean näköinen, ettei sitä melkein malttanut syödä. Turska oli täydellisesti kypsennetty ja lisukkeidensa kanssa se oli varmasti paras turskasta valmistettu ruoka-annos, jonka ole ikinä syönyt.

IMG_5586.JPG

IMG_5583.JPG

IMG_5595.JPG

Kolmen ruokalajin lounaan päättivät karamellisoidusta päärynästä ja mascarponejäätelöstä tehty jälkiruoka sekä hasselpähkinäkerman kanssa tarjoiltu kvittenisorbetti-vaniljakakku. Kakun kanssa jälkiruokaviininä tarjoiltiin virolaista 2005 vuoden makeaa omenaviiniä. Olimme sen verran täynnä isojen jälkiruoka-annosten saapuessa pöytään, että itseäni melkein hirvitti. Jälkiruoat olivat hyviä, mutta parasta oli ehdottomasti illan suurin yllättäjä; aivan ihanan makuinen virolainen vuosikertaomenaviini. Valmistavatkohan suomalaiset tilaviinien tuottajat vastaavanlaisia herkkuja?

IMG_5593.JPG

IMG_5597.JPG

IMG_5587.JPG

IMG_5588.JPG

Riben pääkokkina on ollut vuodesta 2014 slovakialainen (supersöpöRadoslav Mitro, joka on aikaisemmin työskennellyt useissa Michelin-tähdin palkituissa ravintoloissa ympäri Eurooppaa. Mitron ruoanlaiton perustana ovat yksinkertaiset raaka-aineet, jota hän yhdistelee klassisesta ranskalaisesta ja pohjoismaisesta keittiöstä saamiinsa vaikutteisiin. Se näkyy todella selvästi myös Riben ruokalistalla. Tulen ehdottomasti vierailemaan Ribessä vastaisuudessakin ja suosittelen sitä lämpimästi kaikille tallinnanmatkailijoille.

IMG_5590.JPG

IMG_5599.JPG

IMG_5584.JPG

 

Torikuvia Bangkokista

Klong Toey Fresh Market

IMG_5434.JPG

IMG_5429.JPG

IMG_5448.JPG

IMG_5452.JPG

Sanotaan, että Klong Toeyn ruokatori ruokkii koko Bangkokin.

IMG_5442.JPG

IMG_5445.JPG

IMG_5437.JPG

IMG_5454.JPG

IMG_5453.JPG

Kaikki ravintoloitsijat Michelin-tason fine dining -ravintoloista pieniin katuruokakärryihin käyvät hakemassa tuoreet raaka-aineensa täältä.

IMG_5451.JPG

IMG_5444.JPG

IMG_5450.JPG

IMG_5433.JPG

IMG_5436.JPG

Raaka-aineita on saatavilla niin elävinä kuin vastanyljettyinä eikä mitään ruohonosaa tai eläinlajia jätetä hyödyntämättä.

IMG_5449.JPG

IMG_5440.JPG

IMG_5447.JPG

Torilla näkyy myös käsityöläisiä valmistamassa erilaisia kevätkääryleitä, tahnoja ja kastikkeita sekä taikinalettuja. Katuruokakärryjä löytyy vain muutamia torin laitamilta.

IMG_5439.JPG

IMG_5446.JPG

IMG_5443.JPG

IMG_5432.JPG

En suosittele Klong Toeyta kaikista herkimmille matkailijoille, mutta kaikkiruokaisille seikkailijoille tämä on täysin ainutlaatuinen kokemus.

IMG_5428.JPG

IMG_5435.JPG

IMG_5430.JPG

Thaimaan paras Tom Yum Kung

IMG_5344.JPG

IMG_5335.JPG

IMG_5326.JPG

IMG_5324.JPG

Saimme Jennin Liemessä -blogin facebooksivulle vinkin Bangkokin parhaasta Tom Yum Kung nuudelikeitosta, joka löytyy Pe Aor -ravintolasta yhdeltä kaupungin kehutuimmalta katuruokakadulta, Phetchburi Soilta, Rachathewin kaupunginosasta. Täydellisiä ruokia-annoksia ja makuelämyksiä etsiessä oli ehdottomasti parasta se, että me molemmat Jennin kanssa suhtauduimme yhtä vakavasti juuri sen yhden ja oikean annoksen löytämiseen. Saatoimme haahuilla kaduilla tunteja etsiessämme sitä kaikista parasta versiota lempiruoistamme eikä se haitannut kumpaakaan.

IMG_5328.JPG

IMG_5332.JPG

IMG_5336.JPG

Vaikka Pe Aorin Tum Yum Kung on jo ehtinyt tulla tunnetuksi ruokamatkailijoiden joukossa, on ravintola muuten pysynyt ihanan autenttisena. Ravintolan menu on saatavilla ainoastaan thai-aakkosilla kirjoitettuna ja lounasaikaan paikka oli täynnä pelkästään paikallisia ruokailijoita. Emme nähneet lainkaan länsimaalaisia ihmisiä ravintolan lähialueilla ja välillä jopa tuntui, että olisimme olleet itse sillä hetkellä se paikan erikoisin nähtävyys.

IMG_5341.JPG

IMG_5345.JPG

IMG_5323.JPG

Tom Yum Kungin lisäksi söimme ravintolassa jonkun äyriäisiä ja kananmunaa sisältävän riisiannoksen. Kielimuurin ja thai-kirjaimiston vuoksi sen tarkka nimi ja sisältö jäivät kuitenkin epäselviksi. Pe Aorin hintataso oli edullinen. Kaksi annostamme plus kaksi isoa Singhaa maksoi yhteensä hieman reilut 200 bahtia eli noin 7 euroa.

IMG_5340.JPG

IMG_5342.JPG

IMG_5338.JPG

Thaimaalaiset ruoka-annokset ovat muuten pääsääntöisesti aika makeita ja tulisia. Ruokapöydistä löytyy aina maustekorit, joissa on ainakin chilitahnaa tai -jauhetta ja chiliöljyä sekä etikkaa ja kalakastiketta. Pe Aorin annoksissa maut olivat kuitenkin sen verran kohdillaan, että kaikki lisämaustaminen oli tarpeetonta.

IMG_5334.JPG

IMG_5343.jpg

IMG_5330.JPG

Kuuluisin jälkiruoka on varmasti kookoksinen ja makeansuolainen Mango Sticky Rice, jota löytyy myös Rachathewin kaduilta ja oikeastaan kaikkialta Bangkokista. Pääsette mahdollisesti maistamaan sitä huhtikuussa Teurastamolla minun ja Jennin valmistamana, mikäli kaikki palikat loksahtelevat paikoilleen oikealla tavalla. Ilmoittelen siitä kyllä sitten myöhemmin lisää. Jos ja kun.

Aitoa kiinalaista Bangkokissa: Tang Jai Yoo

IMG_5321.JPG

IMG_5303.JPG

IMG_5305.JPG

Palasimme eilen aivan mielettömältä ruokamatkalta Bangkokista. En ole vielä oikein ehtinyt jäsentelemään päässäni kaikkea kokemaamme, mutta sen tiedän jo nyt, että viimeiseksi kerraksi tämä ei jäänyt. Kävimme ensimmäisenä iltana syömässä Bangkokin Chinatownissa sijaitsevassa kiinalaista ruokaa tarjoilevassa Tang Jai Yoossa. Ravintola on Anthonyt Bourdainin ja thaimaalaisen kuuluisan ruokakriitikon McDangin ylistämä eikä sinne ole asiaa ilman pöytävarausta. Varaus on kuitenkin helppo tehdä esimerkiksi pyytämällä hotellihenkilökuntaa soittamaan suoraan ravintolaan. 

IMG_5322.JPG

IMG_5307.JPG

IMG_5315.JPG

Vaikka Tang Jai Yoo on erittäin kuuluisa supertuoreista ja herkullisista kala-aterioistaan, on paikan ehdoton vetonaula Golden Barbecued Suckling Pig. Rasvaa tirisevä possuateria on niin makunsa kuin visuaalisen esillepanonsa ansiosta todellinen elämys. Ensin possusta syödään rapsakka nahka pieninä palasina erilaisten mausteliemien ja tuoreiden yritten kanssa taikinarullaan kääräistynä. Sitten kun nahat on syöty, tulevat tarjoilijat hakemaan possun pois ja pilkkovat sen pieniksi palasiksi, jotka maustetaan aivan ihanalla suolaisenmakealla kuorrutteella ja vielä friteerataan ennen uudelleen tarjoilemista.

IMG_5308.JPG

IMG_5317.JPG

IMG_5313.JPG

Tang Jai Yoon listoilta löytyy myös hanhenjalkoja, jotka ovat hyvin tyypillinen ja perinteinen kiinalainen ruoka. Jalat sisältävät paljon luita, joten niiden syöminen on hieman haastavaa, mutta makua löytyy senkin edestä, joten vaiva todella kannattaa.

Thaimaalaisessa keittiössä käytetään muuten lihasta lähes kaikki osat. Olimme nähneet päivällä Klong Toeyn tuoremarkkinoilla kananjalkoja, joita valmistetaan hyvin samalla tavoin kuin hanhenjalkoja. Klong Toey ruokamarkkinat on myös yksi sellainen kohde, jota ruokamatkailijan ei kannata ohittaa. Markkinakuvia ja vinkkejä kannattaa lukea ihanan Liemessä-Jennin blogista tämän linkin takaa

IMG_5312.JPG

IMG_5306.JPG

IMG_5304.JPG

IMG_5311.JPG

Ruokailun jälkeen lähdimme metsästämään tuorepuristettua granaattiomenamehua ja Mango Sticky Ricea Chinatownin yöhön. Bangkokin kiinalaiskaupunginosasta löytyy hurja määrä katuruokaloita, erilaisia eksoottisia rohdos- ja maustekauppoja sekä elintarvikekojuja. Iltaisin syttyvät jättimäiset mainosvalot, kuumana sihisevät valurautapannut ja tasaisena massana ajelehtiva väkijoukko luovat Yaowaratin kadulle ainutlaatuisen tunnelman.

IMG_5314.JPG

IMG_5320.JPG

IMG_5302.JPG

Five nights in Bangkok

IMG_4616.JPG

Ai niin, meikkis sitten meni voittamaan sen ravintola Tamarinin järjestämän ruokamatkakilpailun tällä postauksella ja reseptillä. Lähden siis reilun viikon kuluttua tutustumaan Bangkokin katuruokakultturiin ihanan Liemessä -blogin Jennin kanssa. Pientä pakkaamisstressiä alkaa pukkaamaan. Vaikea orientoitua ajatukseen, että pian pitäisi pukeutua +50 °C lämpimämpään ulkoilmaan.

vsco-photo-1.jpg

Olenkin viime päivien iltalukemisena ahminut thaimaalaisia matka- ja ruokakirjoja. Alkaa näyttää pahasti siltä, että tällä reissulla en ehdi tehdä mitään muuta kuin syödä. Matkan aikana blogiini päivittyy pari vanhempaa lempireseptiäni, jotka olen julkaissut jo kertaalleen Lilyn puolella ja jos vain nettiyhteydet toimivat, päivitän blogia myös reissussa.

Näyttökuva 2016-01-22 kello 14.53.26.png

(https://www.youtube.com/watch?v=P9mwELXPGbA)

Thaimaalaista pikaruokaa

 

tamarinhetki8.JPG

tamarinhetki7.JPG

Tiesittekö, että vaikka rakastan aasialaisia makuja ja thaimaalaista ruokaa, en ole itse asiassa koskaan käynyt Thaimaassa. En ole oikein ikinä ollut perinteisten rantalomien perään ja aina, kun olen haaveillut Aasiaan suuntautuvasta kaukomatkasta, on sen kohteena ollut joko Bangkok, Singapore tai Hongkong. Taisinkin vähän kuolla, kun luin Jennin Liemessä -blogista, että nyt suomalainen thairavintolaketju Tamarin vie yhden onnekkaan bloggarin ja yhden Instagram-kilpailuun osallistujan ystävänsä kanssa ruokamatkalle Bangkokin katukeittiöihin.

tamarinhetki3.JPG

tamarinhetki.JPG

Thaimaalainen ruoka on ollut aina lähellä sydäntäni. Ihastuin siihen ensi kertaa yli kymmenen vuotta sitten, kun veljeni Thaimaan lomansa jälkeen valmisti itselleen ja minulle tom yum kungia, yhtä kaikkein tunnetuinta thaimaalaista keittoa. Otin nopeasti selvää erilaisista thairesepteistä ja -mausteista, ja olenkin elämäni aikana juossut yhden jos toisenkin kerran erilaisten galang-juurien ja kaffirlimetin lehtien perässä läpi Helsingin etnoruokakauppoja. Nykyään ängen jopa hapankaalilaatikkoonkin kookosmaitoa, joten täytyy myöntää, että olen koukussa ja pahasti.

tamarinhetki5.JPG

tamarinhetki1.JPG

Sanani eivät siis varmasti riitä kuvaamaan kuinka hienoa olisi päästä ylipäätään ruokamatkalle, mutta vielä että Bangkokiin ja kerrankin yksin ilman lapsia. Pelkkä ajatuskin pistää polvet tutisemaan. En menisi ehkä ihan niin pitkälle kuin joskus villissä nuoruudessani, jolloin lupauduin Maikkarin suorassa lähetyksessä juoksemaan Mannerheimintien päästä päähäni ilman vaatteita, mikäli Back Street Boys tulisi Suomeen esiintymään. Lupaisin kuitenkin, että jakaisin joka ikisen kokemukseni ja nauttimani suupalan myös täällä blogini puolella.

tamarinhetki4.JPG

Koin oman #tamarinhetkeni pari päivää sitten kotikeittiössämme, kun katuruokahimoissani päädyin valmistamaan tätä kuvissa olevaa thaibasilika-possukastiketta (pad kra pao moo). Kyseessä on hyvin tyypillinen thaimaalainen pikaruoka, johon proteiinina voi käyttää mitä tahansa lihaa tai tofua. Yleisimmin kuitenkin possua, kanaa tai rapua. Kastike valmistuu yhdessä käden käänteessä ja sen kanssa tarjotaan aina jasminriisiä sekä paistettua kananmunaa.