KATSOMASI RESEPTIT

Tattis portobellosta

IMG_8107.JPG

IMG_8102.JPG

Pari viikkoa sitten kauppoihin ilmestyi Jonna Vormalan esikoisteos, Jäävuoren huippu -salaattikirja, johon ihastuin ensi silmäyksellä. Jonnan salaattikirja kokoaa kansiensa sisälle monipuolisen kattauksen erilaisia salaattireseptejä, joiden valmistuksessa on hyödynnetty yli 50 eri kasvista. Salaattikirjan reseptit on jaoteltu kasvisten sesonkien mukaan, jotta käytettävissä olevat raaka-aineet ovat parhaimmillaan, mutta jos olet niin kuin minä ja alkaa himoita esimerkiksi syksyn alkuun sijoitettua tattisalaatti Tattista eikä lähi-Prismasta löydy tuoreita tai kuivattuja tatteja, voi ne hyvin korvata myös portobelloilla. 

IMG_8104.JPG

Tattiksessa sienten kaveriksi on laitettu ohraa, pinaattia, parmesaania ja hunajavinegrettiä. Yhdistelmä toimi aivan mielettömän hyvin ja tiedän jo nyt, että tulen tekemään tätä aina kyllästymiseen saakka. Jonnan salaattikirjan yhtenä suurimpana vahvuutena on mielestäni yksinkertaiset, mutta rohkeat ja mielenkiintoiset maku- ja raaka-aineyhdistelmät. Sellaiset, jotka on helppo toteuttaa ja jotka soveltuvat hyvin suomalaiseen makuun. Niitä ei ole viety liian pitkälle, mutta sopivat kauas tyypillisen salaattibuffetin tarjonnasta. Salaatin ei tarvitse todellakaan sisältää salaattia ollakseen salaatti.

IMG_8106.jpg

IMG_8105.JPG

Jäävuoren huippu -salaattikirjassa on myös yleisempiä ohjeita salaattien tekemiseen ja tarjoiluun. Hyvänä muistutuksena salaatti muun muassa kielletään tarjoilemasta jääkaappikylmänä, jotta sen maut pääsevät paremmin esille ja salaatin joukkoon suositellaan ripottelemaan hieman suolaa, jos sen maustaa vain öljyllä ja jollain happamalla.

IMG_8100.JPG

Salaattikirjasta löytyy myös 15 eri kastiketta aina Jonnan äidin vinegretistä, wasabisoosiin ja tillidressinkiin. Kirjan lopussa on lisäksi lyhyt johdanto muutaman yksinkertaisen leivän ja kasvispohjaisten levitteiden tekemiseen. Olen itse täysi tumpelo leipomisessa, mutta olen päättänyt antaa Jonnan viiden raaka-aineen aloitusleivälle mahdollisuuden. Tällä kertaa uskon myös viisaampiani ja mittaan jokaisen raaka-aineen määrän gramman tarkkuudella, vaikka ne löytyvätkin kirjan ohjeesta myös desilitroina.

IMG_8103.JPG

IMG_8109.JPG

 

Rentoa menoa Hanki Baarissa

IMG_8049.JPG

IMG_8047.JPG

IMG_8065.JPG

IMG_8054.JPG

IMG_8062.JPG

Hiihtolomamme Rukalla on ohi ja seuraavaksi on vuorossa paluu arkeen. Kun aloin tyhjentää kameran kortilta reissukuvia ei ollut vaikea huomata, että yksi lomamme vierailluimmista paikoista oli Ruka Storea vastapäätä sijaitseva Hanki Baari. Taisimme syödä siellä peräti neljä kertaa peräkkäin, sillä paikan ruoka ja tunnelma ovat aivan omaa luokkaansa.

IMG_8048.JPG

IMG_8058.JPG

IMG_8038.JPG

IMG_8064.JPG

Hanki Baarissa on lyhyt menu, joka sisältää muutamia vakioannoksia, kuten hirvilihapullat, sitruuna-pinaattipastan, carbonaran, chili cheese friesit ja kookoswokin. Lounaalla tarjoillaan myös päivittäin vaihtuvaa keittoannosta ja muutamia muita vaihtoehtoja, kuten pyttipannua ja lohisalaattia. Maistoin baarin valikoimasta peräti kuutta eri ruokalajia ja näistä tasaisen hyvistä annoksista suosikikseni valikoitui lopulta täyteläinen sitruuna-pinaattispagetti. Ajattelin kehitellä siitä oman versioni lähiviikkoina ja jaan ohjeen varmasti myös täällä blogin puolella.

IMG_8063.JPG

IMG_8057.JPG

IMG_8053.JPG

IMG_8037.JPG

IMG_8061.JPG

Hanki Baarin annosten hintaan kuuluu myös Puro Reilun Kaupan kahvi, joka on luonnonmukaisesti viljelty tummapaatoinen ja aivan taivaallisen makuinen 100%:nen arabica-suodatinkahvi. Sitä parempaa termarikahvia on mahdotonta löytää.

Iltaisin Hanki Baari muuttuu rennoksi illanviettopaikaksi ja drinkkilistalla on toinen toistaan houkuttelevampia juomia. Meidän testitiimiltä parhaat pisteet saivat jallumule ja passion-averna sour, mutta menkää, maistakaa ja jakakaa omat suosituksenne. Hanki Baari toimii!

Lämmin li­ha­pul­la­sa­laat­ti

IMG_7512.JPG

IMG_7504.JPG

Voi tätä kevättä! Olen viettänyt viime päivät tiiviisti ulkohommien parissa ja tietokoneen sekä kameran ääressä oleminen on lähinnä ahdistanut. Keväässä ja sen tuoksuissa on vain jotain niin maagista, enkä halua hukata hetkeäkään siitä, kun luonto puhkeaa kukkaan. Arkiruokamme ovat myös olleet hyvin nopeita ja helppoja, sillä en ole jaksanut käyttää yhtään ylimääräistä aikaa niiden valmistamiseen.

IMG_7500.JPG

Esimerkiksi eilen tein meille tämän lämpimän lihapulla-kikhernesalaatin, jonka aktiivinen valmistusaika jää alle varttiin. Tein salaattia varten lihapullat, joiden maustamiseen käytin nopeasti vain Creme Bonjourin chili-paprikaseosta, ja lykkäsin ne hienonnetun kukkakaalin ja hyvin huuhdeltujen kikherneiden kanssa 20 minuutiksi uuniin. Sekoitin salaattia varten kastikkeen täysjyväsinapista, omenasoseesta ja ranskankermasta, ja viimeistelin annokset lautasella lisäämällä niihin tuoretta babypinaattia, omenanlohkoja ja avokadoa.

IMG_7507.JPG

Huomenna suunnitelmissani on tehdä uuden salaattikirjailija Jonna Vormalan inspiroimana teriyakilohta ja kurkkusalaattia sekä uuniperunoita wasabituorejuustolla. Jonnan Jäävuoren huippu -ruokakirjan julkkarit on ylihuomenna ja sen on yksi tämän kevään odotetuimmista keittokirjoista. Jonna kokkasi viime lauantaina What's cooking Helsingin -näytöskeittiössä tuota lohi-kurkkusalaattikomboa enkä ole sen maistamisen jälkeen saanut sitä mielestäni pois. Yritän kysellä, josko onnistuisin saamaan yhden kappaleen tuosta kirjasta myös teille arvottavaksi.

IMG_7504.JPG

IMG_7508.JPG

 

Tonnikalaa, vihersalaattia ja avo­ka­do­vi­naigret­teä

IMG_7334.JPG

IMG_7330.jpg

IMG_7340.JPG

Espooseen tuli kevät viikonlopun aikana ja pääsimme laittamaan takapihan terassin sekä puutarhan kuntoon kertaheitolla. Ostimme myös elämämme ensimmäisen yhteisen grillin, jos mukaan ei lasketa mökille joskus kiireessä hankittua 20 euron pallogrilliä. Tämäkään grilli ei kyllä ole mikään luksusjärjestelmä vaan ihan tavallinen ja toimiva hiiligrilli, joka saa kelvata niin kauan, kunnes se oikea tulee vastaan.

IMG_7341.JPG

IMG_7331.JPG

IMG_7349.JPG

Rakasta grillaamista. Kaikki lihat maistuvat aina himpun verran paremmalta, kun ne tulevat suoraan avotulen päältä - grillitomaateista, parsoista ja kesäporkkanoista puhumattakaan. Meillä kävi heti viikonloppuna grilli niin kuumana, että saimme tuhottua yhden ison hiilisäkillisen kokonaan (eikä nyt saa muistuttaa, kenen vyötärölle kaikki ne ruoat siirtyivät).

IMG_7343.JPG

IMG_7344.JPG

IMG_7338.jpg

Pakollisten pihvien ja makkaroiden jälkeen siirryimme kalan valmistukseen. Tein meille ruokaisan lounassalaatin chilijauheella ja mustapippurilla maustetuista tonnikalapihveistä, babypinaatista, rucolanversoista, kurkusta, iduista ja vihreistä edamame-pavuista. Valmistin salaatille myös ihanan avokadovinaigretten ja tonnikalapihveille tulisen sriracha-cremen, joka varmisti sen, että lopputuloksena syntyi elämäni täydellisin salaatti. 

IMG_7348.jpg

IMG_7333.JPG

IMG_7346.JPG

Kamalan ihana kur­pit­sacar­bo­na­ra

IMG_7279.JPG

IMG_7278.JPG

Selaimeni kirjanmerkeissä on jo yli vuoden päivät roikkunut yhdysvaltalaisen Bon Appétit -lehden resepti kurpitsacarbonaraan. En ole osannut päättää ihastuttaako vai inhottaako kurpitsapyrettä kastikkeena käyttävä pasta enemmän, mutta sen mielettömän herkullinen ulkonäkö on pyörinyt mielessäni sen verran usein, että päätin lopulta antaa reseptille mahdollisuuden.

IMG_7276.JPG

IMG_7280.JPG

Pastan kurpitsapyreekastikkeessa epäilytti eniten se, että se tekisi carbonaralle liian valjun ja kasvissosekeittomaisen fiiliksen. Onneksi tämä pelko osottautui kuitenkin täysin turhaksi, sillä valkosipulilla ja pecorinolla maustettu pyree antoi aivan täydellisen suolaisenkermaisen maun ja hyvän tekstuurin pastalle. Carbonara sai kurpitsasta myös kauniin, ruokaisan värin ja hurmaavan tuoksun. Voisin kuvitella, että pyree toimisin hyvin myös sellaisenaan kurpitsarisotossa.

IMG_7274.JPG

Lihana pastassa käytin tällä kertaa pancettaa, joka on italialainen pekonin kaltainen valmiste. Luin jostain, että juuri pancettaa kuuluisi käyttää aidon carbonaran valmistamiseen, mutta meillä päin pekoni on korvannut sen lähes täydellisesti. Pancetta on käytännössä ilmakuivattua siansivua ja sitä voidaan käyttää myös sellaisenaan esimerkiksi leivän päällä.

IMG_7281.JPG

IMG_7275.JPG

 

Pikainen chili-chorizo-arkipasta

IMG_7014.JPG

IMG_7012.JPG

Tein muutama viikko sitten aivan ihanan chili-chorizopastan jääkaapista löytyneen Plantin chili-kaurakerman ympärille. Olin saanut Plantin tuotteita testattavaksi jo aikoja sitten, mutta ne olivat unohtuneet jääkaapin perälle. Kaapista löytyi myös pätkä chorizoa, paprikaa ja chiliä, joita olin käyttänyt täytettyjen paprikoiden valmistamiseen ja innostuin kokeilemaan minkälainen pasta aineksista muodostuisi.

IMG_7017.JPG

Alle vartissa valmistuva pikapasta vei heti kielen mennessään. Ensimmäisen tekokerran jälkeen lisäsin reseptiin vielä vähän timjamia ja valkosipulia sekä raastoin lopuksi annoksen pinnalle parmesaania. Nyt olen tehnyt tätä pastaa meille jo kolmatta kertaa peräkkäin, joten voitte varmasti uskoa, että siinä on sitä jotain.

IMG_7013.JPG

IMG_7010.JPG

Olen käyttänyt pastaan jokaisella valmistuskerralla Semperin gluteenitonta makaronia, jota suosin normaalin vehnämakaronin sijaan. Semperin makaroni pitää mielestäni paremmin al dente -rakenteensa eikä mene mössöksi niin helposti säilytyksen ja uudelleen lämmityksen jälkeen. Tällöin pasta on myös ilman pöydässä raastettavaa parmesaania täysin maidoton ja gluteeniton.

IMG_7016.JPG

IMG_7019.JPG

 

Maa-ar­ti­sok­ka­loh­ko­ja ja lammasta tuo­re­mint­tu­hyy­te­löl­lä

IMG_6808.JPG

IMG_6804.JPG

IMG_6795.JPG

Meidän pääsiäisateriaan kuuluu aina lammasta, minttua, valkosipulia ja maa-artisokkaa tavalla tai toisella. Sain viime viikolla testattavaksi pullollisen argentiinalaista Bodega Piedra Nagra Merlot Reservaa ja innostuin kokeilemaan miten se toimisi pääsiäispöydässämme. En juo useinkaan Merlot-rypäleestä tehtyjä viinejä ja monet viiniharrastajat tuntuvat suhtautuvan siihen hyvin kriittisesti, joten oli mielenkiintoista arvioida, miltä lampaanlihan kanssa suositeltu Piedra Negran Merlot maistuu. 

IMG_6800.JPG

IMG_6820.JPG

IMG_6807.JPG

Tein viinille ruoaksi lampaankaretta, joka on viulun lisäksi yksi lempiosani lampaasta. Tein kareelle aika voimakasmausteiset lisukkeet, joten en marinoinut sitä tällä kertaa mitenkään etukäteen. Maustoin lihan vain suolalla ja pippurilla puolisen tuntia ennen kuin paistoin sille rapeat pinnat pannulla voissa, jonka jälkeen kypsensin lihan vielä noin 58 °C sisälämpötilaan 175 °C uunissa - aikaisemmin valmistamieni maa-artisokkalohkojen jälkilämmössä.

IMG_6792.JPG

IMG_6813.JPG

IMG_6806.JPG

Ruoan kanssa Bodega Piedra Negran Merlot ensituntuma oli hyvä. Viini on upean syvänpunaisen värinen ja siinä on miellyttävän luumuinen tuoksu, ainakin omaan nenääni. Maultaan argentiinalainen Merlot ei ollut voimakkaan tanniininen vaan kohtuullisen pehmeä ja kaikin puolin helposti lähestyttävä viini, joka antoi hyvän kumppanin aiolin kanssa tarjotulle lammasaterialle.

IMG_6803.JPG

IMG_6814.JPG

IMG_6798.JPG

Tein ruoalle muuten ensimmäistä kertaa itse hyytelön tuoreesta mintusta ja se oli aivan täydellisen hyvää. Käytin sen valmistamiseen Dansukkerin hyytelösokeria eikä lopputuloksesta tullut ihan niin jämäkkä ja äkkimakea kuin kaupan valmisversiot.

Satay-kanavartaat à la Suupaloja

IMG_6570.JPG

IMG_6567.JPG

Tein meille tänään Kokit ja Potit -ruokablogin pitäjän Hannele Hyvärinen ja valokuvaaja Johanna Myllymäen uuden Suupaloja -ruokakirjan ohjeella kanavartaita ja satay-kastiketta. Suupaloja julkaistiin viime viikolla ja se on pitkästä aikaan ainakin itseäni erittäin paljon inspiroiva ruokakirja. Kirja kokoaa kansiensa väliin maailman kiehtovimpien ruokakulttuurien pikkusyötävät, mutta kaikkiin niihin tuntuu olevan upotettu myös jotain uutta ja todella innostavaa.

IMG_6564.JPG

IMG_6565.jpg

IMG_6571.JPG

Kirjan kaikki ruokaohjeet ovat myös ihanan helppoja. Tykkään tekijöiden tyylistä pitää reseptit ja niihin käytettävät ainekset tarpeeksi yksinkertaisina ja kotikeittiöissä kohtuullisen vaivattomasti toteutettavissa olevina. Kaikki rennot pikkuruoka-annokset ovat myös käsin syötävissä olevia ja niiden esillepano on onnistuttu kuvaamaan aivan mielettömän kauniisti.

IMG_6566.JPG

IMG_6569.JPG

IMG_6563.JPG

Suupaloja -kirjan myötä itseltäni hävisi kaikki stressi pikkunaposteltavien valmistamisesta erilaisiin illanistujaisiin ja juhliin seuraavaksi pariksi vuodeksi. Muistakaa minun sanoneen, että tässä on yksi tulevaisuuden keittokirjaklassikoista.

#suupaloja #rentoapikkuruokaa

Savulohipyttis ja mätikastike

IMG_6502.JPG

Viime kerralla Ikeassa vieraillessamme päädyin selailemaan Ikean uutta ruokakirjaa odotellessani muuta perhettä. Kirja taisi olla tämä, ja se sisälsi todella kivan ja vaivattoman oloisia arkiruokareseptejä Ikean herkkutorin tuotteilla toteutettuina. Yhdellä aukeamalla ollut kuva savulohipyttipannusta jäi pyörimään mieleeni ja viime lauantaina päätin tehdä siitä meille oman versioni.

vsco-photo-123.jpg

IMG_6497.JPG

Laitoin savulohipyttikseen perunoiden kaveriksi suunnilleen saman verran juuriselleriä ja yhden kesäkurpitsa. Paistoin kaikki kasvikset voissa pannulla, mutta ne olisi voinut paahtaa myös uunissa. Kaverikseen lohipyttis sai myös Kukan paistamia kananmunia. Tyttö on ollut kovin kiinnostunut ruoanlaitosta viime aikoina. Lisäksi sekotin ruoalle kastikkeen mädistä ja ranskankermasta.

IMG_6499.JPG

Meillä on muuten eletty todella merkittäviä aikoja, sillä Kukan lähes 5-vuotinen ruoka-allergia- ja refluksitaival on tullut vihdoin päätökseensä. Vielä vuosi sitten en uskaltanut haaveilla edes yhdestä lääkkeettömästä lapsesta, ja puoli vuotta sitten olisin voinut lyödä vetoa, etteivät meidän tytöt tule koskaan sietämään lehmänmaitoa. Ja nyt yhtäkkiä olemme tilanteessa, jossa kolme perheemme neljästä jäsenestä pystyy syömään kaikkia samoja ruokia. Ja sen kaikista pienimmänkin elimistö on alkanut kestämään tavallisia kotimaisia viljoja.

vsco-photo-12.jpg

So long hirssi-tattarivellit, teff-jauhot, riisimakaronit ja psyllium. Teitä ei tule ikävä!

Salsa verde spagettia ja man­te­li­jau­hos­sa paneroitua halloumia

IMG_6354.JPG

IMG_6363.jpg

Vaikka rakastan pastaa, olen viime vuosina huomannut yhä useammin korvaavani puolet käyttämäni pastan määrästä kasviksilla. Käytän tavallista spagettia kaikista eniten eri pastamuodoista, sillä sen kanssa juliennella kuoritut kasvissuikaleet menevät näppärästi yhteen. Tällä kertaa ujutin spagetin kylkeen puolikkaan keräkaalin. Kaali toimii kätevästi pastan kanssa, sillä sitä ei tarvitse kypsentää erikseen mitenkään. Kaali pehmenee aivan hetkessä sopivaksi spagetin lämmössä.

IMG_6355.JPG

IMG_6366.JPG

Maustoin eilen tekemäni kaalispagetin yrttisellä salsa verdellä, johon käytin pöydältäni parhaat päivänsä nähneen mintun, basilikan ja lehtipersiljan. Yrttien lisäksi salsa verdeen tuli myös öljyä, kapriksia, anjoviksia, valkosipulia, valkoviinietikkaa ja vähän dijonia. Perinteisesti salsa verde valmistettaisiin vain silppuamalla kaikki ainekset ja sekoittamalla ne keskenään. Nykyään kuitenkin ainesten yhdistäminen tapahtuu useimmiten sauvasekoittimella. Molempi parempi.

IMG_6365.JPG

IMG_6370.JPG

Paistoin myös pasta-annoksen pinnalle mantelijauhossa ja mustapippurissa pyöräytetyt halloumiviipaleet. Halloumille on ollut mielestäni vähän hankala saada kaunista paistopintaa ilman grilliä tai parilaa, joten kevyt panerointi auttoi asiaa huomattavasti ja toi juustolle ihanaa tekstuuria. Juuston panerointiin soveltuvat hyvin myös kaikki muut tavallisimmat jauhot.

IMG_6362.jpg

IMG_6361.jpg

 

Jää­kaa­pin­tyh­jen­nys­mi­ne­stro­ne

IMG_6133.JPG

IMG_6145.JPG

Olen ollut aika paljon omissa ajatuksissani viime aikoina. Tiettyjen asioiden suhteen olen hyvin herkkä ihminen ja vetäydyn silloin helposti omiin mietteisiini. Menetän tällöin usein myös ruokahaluni, joten saankin olla onnellinen, että Antille on kehittynyt vuosien varrella sen verran herkät tuntosarvet suhteeni, että hän ymmärtää tarvittaessa ottaa välittömästi keittiömme haltuunsa.

IMG_6141.JPG

IMG_6140.JPG

Antti tietää myös, että syön mieluiten keittoja silloin, kun mikään muu ei tunnu maistuvan. Nyt hän taikoikin ruusukaalicarbonaraan tarkoittamistani aineksista sekä kirsikkatomaateista ja pavuista ihanan minestronekeiton. Antti ohjasi minut vain apukokiksi veitsen varteen ja alkoi sillä välillä tyhjentämään kaappejamme keittokattilaan. Tästä Antin modernista minestronesta ei muuten sitten potkua puuttunutkaan, mutta keitto-ohje toimii varmasti ihan yhtä hyvin ilman chilihiutaleövereitä.

IMG_6132.JPG

IMG_6135.JPG

IMG_6139.JPG

Minestrone on alkujaan italialainen keitto, johon ei ole olemassa yhtä oikeaa reseptiä. Siitä tehdään yleensä aika paksua, ja se sisältää useimmiten mitä tahansa sesonkikasviksia, porkkanaa, selleriä, sipulia, tomaatteja, papuja ja pastaa tai riisiä. Minestroneen voi lisätä myös halutessaan lihaa, mutta sen kasvisversio on todella hyvää. Luin juuri, että pohjois-Italiassa yksi suosituimmista minestroneversiosta, Minestrone alla Genovese, sisältää paljon tuoreita yrttejä ja pestoa. Sitä onkin pakko kokeilla heti seuraavaksi.

IMG_6138.JPG

IMG_6142.JPG

Nyhtölohi ja raikas fenkolislaw

IMG_5884.JPG

IMG_5883.JPG

Nyhtöpossu on ollut varmasti yksi ruoka-alan suurimmista trendeistä viimeisen viiden vuoden aikana. Kun kovin possukausi alkoi mennä ohi, ruvettiin nyhtämään kaikkea muuta mahdollista; kanaa, kalaa, kurpitsaa ja nyt uusimpana myös kauraa. En ole ehtinyt vielä maistamaan nyhtökauraa, mutta se on saanut paljon positiivista huomiota ympärilleen ja on ehdottomasti seuraavana kokeilulistallani.

IMG_5888.JPG

IMG_5882.JPG

Tänään kuitenkin innostuin tekemään nyhtölohella täytettyjä pitaleipiä, kun kaapissani oli edellisviikon linssi-halloumisalaatista ylijäänyttä tahinijogurttia. Nyhtölohta voisi myös kutsua ihan tavalliseksi (barbaque-kastikkeella kuorrutetuksi) uuniloheksi, sillä siitä sen valmistuksessa on käytännössä kyse. Haarukalla riivittynä ja perinteisen nyhtöleivän ajatuksella rakennettuna se kuitenkin kantaa uuden nimensä hienosti.

IMG_5879.JPG

IMG_5885.JPG

IMG_5891.JPG

Lohen ja jogurttikastikkeen lisäksi tein leipää varten sitruunaisen slawn fenkolista, kurkusta, varsiselleristä ja tillistä. Maustoin myös valmiiksi kasattua leipää vielä srirachalla, koska sriracha, ja ripottelin täytteiden väliin mustia seesaminsiemeniä. Anttikin innostui pitkästä aikaa kehumaan vuolaasti tekelettäni eikä edes närkästynyt, että olin ostanut pitaleipien kanssa juomaksi alkoholitonta sitruunaolutta.

IMG_5881.JPG

IMG_5892.JPG

 

Näytä lisää