Nimensä leivos on saanut Johan Ludvig Runebergilta, joka pyysi vaimoaan Fredrikaa loihtimaan jotain hyvää. Kaapissa olleista aineksista sai mitä ilmeisimmin aikaiseksi kyseisen tortun ja loppu on historiaa.

runebergintorttu-2.jpg

Leivonnaiset ovat siitä helppoja tuunattavia, että niiden muodon voi muuttaa miltei millaiseksi vain. Netti on taaas pullollaan kaikenlaisia runebergintortun väännöksiä, mutta siihen itsekin olen syyllistynyt. Tällä viikolla ilmestyneessä Maku -lehdessä 1/2017 on esimerkiksi Runebergin kääretorttu. Se on ohutpohjainen ja sisältää runsaasti vadelmahilloa, jolloin lopputulos on mehukas ilman erillistä kostuketta. Toinen erilainen tapa on valmistaa runebergin kakku.

Entäpä sitten se ihan perinteinen? Alkuperäistä reseptiä tälle tortulle ei varmastikaan löydy mistään, sillä se on syntynyt vähän sen mukaan mitä kaapista on sattunut löytymään. Minun versioni runebergintortusta on helppo ja melko yksikertainen taikina. Koppujauhot tässä reseptissä voi korvata osaksi esimerkiksi piparkakuista tai hapankopuista valmistetusta hienojakoisesta murskasta. Mukaan voi kokeilla myös hieman mannasuurimoita, joista tulee miellyttävä rakenne. Kunhan muistaa pitää määrät suurinpiirtein oikein.

Parhaimman tuloksen saa paistamalla runebergintortut silikonisessa muotissa, jossa on paikat kuudelle tortulle. Jäähtyneet tortut on helppo irrottaa muotista ilman isompi repeämisiä. Pohjat leikataan hieman tasaisemmiksi, jotta torttu pysyy nätisti pystyssä. Sitten päälle hieman kostuketta tai voihan tortun myös upottaa punssiliemeen, mutta siinä on helposti vaarana liiallinen kostuminen. Lusikallinen hilloa ja sokerikuorrutteesta nätti rinkula ja runebergintorttu on valmis! Eiku syömään :) 

runebergintorttu.jpg

Ainiin! Seuraavassa postauksessa palataan runebergiin vielä pannukeksin muodossa. Sitten tämä torttuviikko saa olla puolestani ohi :)