KATSOMASI RESEPTIT

Valkosuklaa Rocky Road

Valkosuklaata käyttämällä Rocky Road maistuu jopa paremmalta, kuin maitosuklaasta valmistettu versio. Koristele se keltaisilla hedelmäkarkeilla ja maitosuklaaraidoituksella. Näin saat nopean pääsiäisherkun.

rockyroad-5057.jpg

Mielestäni paras Rocky Road syntyy valkosuklaasta, mutta se onkin sitten eri asia, mitä muita aineksia haluaa käyttää. Tämä versio on suunniteltu pääsiäiseksi ja se sisältää kuivattuja aprikooseja, macadamiapähkinöitä ja keltaisia hedelmäkarkkeja. On muuten tosi hyvä yhdistelmä. Päälle oli ihan pakko laittaa vielä maitosuklaaraidoitus, koska muuten lopputulos olisi ollut hieman aneeminen, ehkä tumma suklaa olisi toiminut vielä paremmin.

Nyt pakkaan Rocky Roadin sekä töhnämunat laukkuun ja lähden maalle pääsiäisen viettoon.

Herkullista pääsiäistä!

Lumiukot etelänlomalla eli sulaneet lu­miuk­ko­pi­pa­rit

lumiukot-0166.jpg

Oliskohan se aika taas hassutella vähän? Kyllä se on. Tämä menee taas siihen sarjaan, että voi tehdä jotain kivaa todennäköisesti kotoa löytyvistä tai lahjaksi saaduista aineksista. Vähän veikkaan, että nyt jo joiltakin löytyy kotoa pipareita ja vihreitä kuulia. Ne ovat varsin hyviä sellaisenaan, mutta vähän yhdistellessä niistä tulee vielä parempia. 

lumiukot-0159.jpg

Niin tarvitset siis pipareita, vihreitä kuulia, kananmunan valkuaisia ja tomusokeria. Ota kuulien puolikkaat irti toisistaan ja tökkää kukin puolikas aina piparin päälle. Se ottaa aika hyvin siihen kiinni. 

Sitten tarvitaan ne lumiukotkin vielä. Tehdään lumiukkotahnaa sekoittamalla 2 kananmunanvalkuaista ja noin 5 dl tomusokeria keskenään. Tuon kuorrutteen pitäisi olla sopivan juoksevaa, mutta ei niin paljon, että se sitten valuu hallitsemattomasti kaikkialle. Eli tuo 5 dl on siis "noin" arvio. Mikalla se oli juuri sopiva määrä. Tunge kuorrute pursotinpussiin ja pursota sitä vihreän kuulan päälle niin, että se vähän valahtelee joka puolelle. Parhaalta tämä näyttää jos kuorrute menee jostain kohtaa vähän piparin reunojen yli. Ja toiveena tietysti tosiaan on, että se jämähtää sen verran, ettei kaikki kuorrute päädy pöydälle. 

lumiukot-0160.jpg

Odotellaan rauhassa kuorrutteen jähmettymistä ennen kun tehdään mitään sen dramaattisempaa. Jos on viitseliäs ja haluaa oikein tehdä vaikutusta koristeluilla, niin tässä välissä voi tehdä vaikka massaa neniä ja hattuja varten. Mika teki nenät nyt tässä paksummasta kuorrutteesta, joka sai värinsä elintarvikevärien avulla. Ja kädet, silmät ja suut tulevat suklaasta. Tässä onkin sitten kunnon "Mikan niksinurkka"-hetki. Nuo paksummat pursotinpussit, joita kaupoista löytyy, niin ne ovat kuulemma niiiiiiiin näppäriä. Nyt nimittäin suklaan sulatuskin tapahtui suoraan pursotinpussissa. Nuo kestävät kuumuutta hyvin, joten vesihaude onnistuu ja näköjään mikronkin kanssa sulattaminen. Muutama sekunti kerrallaan. Ja sitten voi vaan leikata pienen reiän pussin päähän ja alkaa pursottaa. Ei mene puolet suklaasta pussin reunoille sitä lappaessa. Tähän pursotukseen riitti oikeasti vain kuusi palaa suklaata nyt! Uskomatonta, mutta totta. 

lumiukot-0167.jpg

Pursotuksen jälkeen voi odotella taas suklaan jähmettymistä. Mukavampi syödä näitä, kun ei ole koko naama suklaassa huonon koordinaatiokyvyn takia tai jotain vastaavaa. Mutta eivätkö olekin nättejä näin valmiina? Nyt siis "sulattelemaan" lumiukkoja kotosallakin. 

 

Kunnon vanhanajan marenki

marenki-0575.jpg

Marenki jos mikä on melko luksusta. Ainakin omasta mielestä. Ne näyttävät hienoilta, maistuvat hyvältä ihan sellaisenaankin ja tuovat vaikuttavuutta moniin jälkiruokiin. Itsetehty marenki on toki vähän työlästä ja aikaavievää, joten sitä ei ihan hetken mielijohteesta ehkä tehdä. Toisaalta... suurin osa ajasta marenkia tehdessä ei vaadi sinulta itseltäsi oikeastaan mitään, joten miksipä ei kokeilisi sitä vaikka jonain viikonloppuna. Uuni vaan lämpimäksi ja marenkien paistatellessa siellä voit lukea vaikka hyvää kirjaa. 

Marengin ainesosalista ei myöskään ole kovin suuri. Pääosassa ovat kananmunan valkuaiset ja sokeri. Valkuaiset vatkataan puhtaassa kulhossa kiinteäksi ja kiiltäväksi vaahdoksi. Valkuaisten saa antaa vaahdottua oikeasti hyvän aikaa eli ei kannata huolestua, että vatkaisit niitä liikaa. Vatkauksen aikana vaahdon sekaan lisätään myös vähän etikkaa ja ripaus suolaa. Näiden avulla Mika ainakin sai parhaimmat marengit aikaiseksi. Sitten lisätäänkin sokeria kokoajan vatkaten. Kun kulhossasi on lopputuloksena tahmea ja kiiltävä vaahtomassa, on marenkivaahto valmista. 

Uuni laitetaan 125:een asteeseen lämpiämään. Jos on kiertoilmauuni käytössä, niin silloin 100 astetta on oikea luku. Siinä uunin lämmitessä pursotetaan marenkivaahdosta haluamasi kokoisia marenkeja leivinpaperin pälle. Valtavan suuria niistä ei ehkä kannata tehdä, koska kuivuminen vie tietysti kauemman. Mutta tuollaisia ns. perusmarenkeja voi pursotella tai myös levittää massan ihan vaan levyksi leivinpaperin päälle. Riippuu siitä mitä mahdollisia suunnitelmia sinulla on marengin varalle. 

Marengit pääsevät uunin lämpööän ja viihtyvät siellä ensin 1,5 tuntia. Sen jälkeen uunin voi sammuttaa ja marengit voi huoletta jättää sinne pitemmäksikin aikaa vielä kuivumaan. Kaksi tuntia olisi kuitenkin mielellään se minimi. Ja tadaa! Nyt sinulla on herkullisia ja kauniita marenkeja edessäsi, joita voit käyttää esimerkiksi pavlovaan. Marenki menee mukavasti myös kesän marjojen kanssa. Täytyy kyllä myöntää, että useimmiten olen itse syyllistynyt syömään marenkeja ihan vain sellaisenaan. Ovathan ne todella makeita, mutta miettikää nyt millainen herkkuhetki. Ja se tunne kuinka marenki sulaa suussa. Mmmmmmm. 

Jos on tarvetta säilyttää marenkeja vähän pidempään niin se kannattaa tehdä hyvin kuivassa tilassa. Paperipussiin vaan, niin siellä säilyvät parhaiten. Sitä ei voi taata, etteikö herkkuvarkaat ehkä käy niitä napsimassa sieltä, mutta se onkin sitten aivan erillinen ongelmansa. 

 

Kuusen koristeet menivät pipariksi

DSC_1812.JPG

Joulukuusen koristelu on aina ollut jotenkin hieno asia, melkeinpä maaginen sellainen. Siihen on osallistuttu pienestä pitäen ja tänä päivänä pidän huolta vallan kuusen koristelusta. Äiti laittaa kotona kynttilät kuuseen ja minä köynnökset ja pallot. Saatan omata ehkä jonkinlaisen koristefiksaation sillä koristepalloja ja muita löytyy jo useamman pahvilaatikollisen verran. Ihan vaan siitä syystä, että halutessaan voi tehdä koristelun vain tietyillä väreillä. Useimmiten kuusesta silti löytyy klassisen sekalainen seurue palloja.

Vielä klassisempaa taitaa olla se, että kuuseen tehdään koristeita, joita voi pahimpaan nälkäänsä sieltä vaikka napostella. Piparitaikinasta siis saa nämä ihmeet aikaiseksi. Meidän kuusi on aina pysynyt käsityövapaana, mutta on piparikoristeissa kuitenkin oma viehätyksensä. Kokki intoutui niitä tällä kertaa valmistamaan, vaikka täällä olohuoneen nurkassa olevaan muovikuuseen ne eivät välttämättä oikein sovellu. Mutta niitä voi viedä maalle mukanaan.

Piparitaikinan saa tehtyä kätevästi ohjeella, joka esiteltiinkin blogin vanhalla puolella viime jouluna. Eli lämmitetään ja sekoitellaan 400 grammaa sokeria, 250 grammaa voita, desi siirappia ja toinen samanmoinen vettä kattilassa. Lämpimään seokseen lisätään kaksi teelusikallista kanelia, kaksi teelusikallista inkivääriä, kaksi teelusikallista neilikkaa, kolme teelusikallista suolaa ja teelusikallinen pomeranssinkuorta. Ruokasoodaa sekoitetaan kolmen teelusikallisen verran puoleen desiin haaleata vettä. Lopuksi lisätään vehnäjauhoja vielä 700 grammaa, jotta seoksesta tulee kiinteä taikina. Se saa olla seuraavaan päivään asti maustumassa. Tai vaihtoehtoisesti myös kaupan piparkakkutaikina käy aivan yhtä hyvin.

DSC_1753.JPG

Valmiista taikinasta kaulitaan mieleisen paksuinen taikinalevy ja siitä jonkinlaisella muotilla sitten leikellään halutunmallisia, keskeltä tyhjiä pipareita. Näistä kyseisistä pipareista tuli tähtiä ja noin kymmenen senttimetrin kokoisia. Paista pipareita 200-asteisessa uunissa viitisen minuuttia, kunnes piparit ovat kauniin ruskeita. 

Kunnolla jäähtyneitä pipareita voi alkaa koristella oman mielensä mukaan. Näiden kanssa kokki vietti useammankin tunnin, että aikaa saa uppoamaan helpostikin. Pipareiden reunoja varten kokki teki paksumpaa kuorrutetta laittamalla desiin tomusokeria teelusikallisen tai kaksi vettä sekä elintarvikeväriä, jos reunoista oli tulossa värilliset. Tästä siis sai tarpeeksi paksua pursotettavaa, ettei se heti karannut reunoilta yli. Keskiosan täyttöä varten tomusokerikuorrute saa olla vähän notkeampaa. Sen pitää antaa kuitenkin jämähtää täysin, ennen kuin sen päälle voi tehdä uusia kuvioita. Tästä äkkiä tulee otettua monta kuppia käyttöön jos tekee useampaa väriä ja näistä sekä paksumpaa, että ohuempaa kuorrutetta.

DSC_1760.JPG

DSC_1757.JPG

Valmiit koristeet voidaan sitten narun avulla laittaa kuuseen roikkumaan. Näin koristeet on itse tehty ja tarpeen tullessa niitä voi vähän verottaa vaikka yöllisellä naposteluretkellä.

DSC_1806.JPG

Halloween tulee, nyt sormet ristiin. K-18

halloweensormet.JPG

Nyt ei parane enää aikailla, kun perjantaina on Halloween. Vaikkei tämä nyt olekaan perinteinen suomalainen juhla, on se saanut enemmän ja enemmän jalansijaa myös meillä. Perjantaina on tämän teeman merkeissä tietysti jonkinlaiset pippalot ja ystäviä tulossa kylään. Tässä nyt menee heiltä ehkä vähän yllätysmomentti, kun osan tarjoiltavista näkee jo tässä vaiheessa, mutta menkööt tämän kerran. Nämä karmivat sormikeksit valmistuvat taas kädenkäänteessä ja ne kieltämättä nostattavat tunnelmaa (ja niskavilloja) tehokkaasti.

Tämä taikina on siis ihan sitä samaa, mistä tehtiin nuo aikaisemmat pihlajanmarkakeksit, eli kohtalaisen helppo homma edessä. 100 grammaa voita, 1,5 desiä sokeria ja kaksi teelusikallista vaniljasokeria vaahdoksi. Voi-sokerivaahtoon sekoitetaan yksi kappale kananmunia ja tämän jälkeen neljä desiä vehnäjauhoja. Pistetään taikina kunnolla sekaisin ja tadaa, se on valmista. Laita mieluusti jääkaappiin asettumaan ainakin puoleksi tunniksi. 

keksisormet1.JPG

Pyörittele taikinasta naru, josta leikataan  suunnilleen sormenpituisia pätkiä. Nuo pätkät painellaan muistuttamaan etäisesti sormia, eli nivelten kohtiin tarvitaan vähän paksuutta. Veitsellä vedellään vielä sormiin rystyset. "Veriset" kynnet syntyvät kokonaisista manteleista, jotka painellaan sormiin ennen uuniin menoa. Raa'at sormet paistetaan 175-asteisessa uunissa ja tuo paistoaika on 10-15 minuuttia. Kypsien sormien annetaan jäähtyä, jonka jälkeen mantelikynnet nostellaan irti ja ne uudelleenkiinnitetään punajuurisiirapilla, jonka on tarkoitus tulla näkyvästi esiin alta. Myös muut hillot tai siirapit toimivat tähän tarkoitukseen mitä mainioimmin.

keksisormet2.JPG

Valmiit sormet saavat jäähtyä toki ennen tarjoilua ja halloween-teeman mukaisesti niistä voi tehdä vielä hirvittävämmät erilaisten tykötarpeiden avulla. Muutama hämähäkkä, hämähäkinseittiä, vähän lisää siirappia ja veitsi, niin johan on kammottava näky. Keksit tosin maistuvat todella hyviltä, joten siinähän sitä sitten mussutetaan sormia halloweenina. Elintarvikeväriä voi lisätä taikinaan, jos haluaa sormista vaikkapa vihreitä, mutta nämä ovat nyt "perinteisiä" sormia.

Näiden kuvaus oli vähän erilainen operaatio, kun yleensä tarkoitus on saada mahdollisimman paljon luonnonvaloa mukaan, mutta nyt pimeys sai vallan. Ja pyykitkin pitää ripustaa.

DSC_1420.JPG

 

Pu­na­juu­ri­sii­rap­pi; kuin karkkia

DSC_0963.JPG

Tähän väliin täytyy tehdä pikainen päivitys ja täydennys varastoihin, jotta kaikki on kohdillaan taas seuraavaksi tulevaa reseptiä ja bloggausta varten. Punajuuria on vieläkin jääkaappi pullollaan ja niistä siis on tulossa yhtä sun toista tässä vielä. Kokki lähti alunperin leikittelemään ajatuksella punajuurihillosta sekään ei ollut huono suunta. Mutta tuota pohtiessaan lähti ajatus lentelemään vielä vähän lisää ja lopputuloksena oli, että tehdään punajuurisiirappia. Tästä ei ihan hirveästi ainakaan kaikkien ystävä, Google, tuntunut antavan esimerkkejä, paitsi siinä vaiheessa, kun vaihtoi kieleksi englannin. Joten taitaa punajuurisiirappi olla siis tutumpi asia tuolla rapakon takana. Saksastakin tuota näkyy löytyvän.

 

Ensimmäiseksi tarvitaan punajuuri, joka kuoritaan ja pilkotaan pieniksi kuutioiksi. Nämä kuutiot laitetaan pieneen kattilaan kiehumaan kahden vesidesin kanssa. Niistä muodostuu pintaan tietysti vaahtoa ja sitä lusikoidaan koko ajan pois. Näin lopputuloksesta tulee kirkkaamman väristä. Kun punajuurikuutiot ovat antaneet nesteelle jo kunnolla väriä ja makua, voidaan kuutiot siivilöidä pois. Ne voi hyvin käyttää johonkin muuhun (vaikkapa johonkin rosollintapaiseen jopa) tai syödä ihan vain sellaisenaan. Jäljelle jääneeseen nesteeseen lisätään desin verran sokeria ja puolikas desi sitruunamehua. Tätä seosta keitetään kokoon, kunnes sen koostumus on halutunlainen ja tarpeeksi siirappinen. Tuota voi testailla ottamalla siirappia pienen tipan pois kattilasta ja katsomalla miltä se näyttää jäähdyttyään.

DSC_0952.JPG

Valmista siirappia voi taas käyttää moneenkin eri tarkoitukseen. Väriltään se on aivan upeaa ja makukin on todella hyvä. Punajuuri toimii siis yllättävänkin hyvin tällaiseen tarkoitukseen.