KATSOMASI RESEPTIT

Tulossa elokuussa

Nyt se on virallista. Perinneruokaa prkl -kirja ilmestyy elokuussa 2017. Tässä nopea vilkaisu tulevaan. 

perinneruokaaprkl.jpg

Nyt on ollut vähän hiljaisempaa blogin puolella, mutta siihen on ollut syynsä, sillä kirjan tekemiseen kuluu yllättävän paljon aikaa. Vaikeinta on varmasti ollut miettiä reseptien sisältöjä, sillä aihepiiri on taas hieman rajoittunut. Sisällysluettelo alkaa pikkuhiljaa olla viilailtu ja ainakin tällä hetkellä olen erittäin tyytyväinen kirjan sisältöön, mutta se jääköön vielä arvoitukseksi lukijoille. Sen verran voin sanoa, että kirjassa on mukana muutamia blogista ennestään tuttuja hittireseptejä, sekä tietysti uusia vähintäänkin yhtä jännittäviä tuotoksia.

Kerron kirjasta lisää sitten syksymmällä, kun julkaisun ajankohta alkaa olemaan käsillä. Lisää tietoa tulevasta löytyy täältä. Sivulla paljastetaan myös muutamia kirjassa mukana olevia reseptejä.

Millaisia reseptejä sinä haluaisit nähdä kirjassa?

Reseptien aarteet -keittokirja tuo omatkin muistot pintaan

DSC_1635.JPG

Tässä nyt on edessä sellainen kirja, joka sopii tämän blogin teemaan melkolailla täydellisesti. Verna Kaunisto-Feodorowin Reseptien Aarteet, jonka tarjosi Gummerrus, keskittyy klassikkoruokiin, joita siirretään sukupolvelta toiselle. Näinhän se monesti menee ja pitäisikin mennä. Nämä keittokirjat, joiden väliin on leikelty lehdistä hyviksi koettuja, ja monesti myös muokattuja, reseptejä ovat sitä sukupolvien välistä parasta antia. Tietysti parempi on, jos nämä on välitetty uusille sukupolville ihan henkilökohtaisesti ja melkein kädestä pitäen opastaen.

Omakohtaisesti ehkä harmittaa näin jälkeenpäin, että mummen (samassa taloudessa kun oli mummu ja isomummu, niin isomummusta tuli mumme) kanssa tullut hirveästi opeteltua ruuanlaiton saloja. Toki yhdessä teimme ruokaa, kun siellä pienenä olin hoidossa äidin ollessa töissä, mutta osallistuminen ei ollut ehkä ihan sitä luokkaa, mitä se olisi voinut olla. Ja olihan sitä sen verran pieni, ettei niistä opetuksista edes kaikkea muista. Mutta yhdessä tekeminen oli kuitenkin mukavaa.

Verna kertookin alkusanoissaan, että "reseptien pohtiminen ja vertailu elävien sukulaisten kanssa on ollut omiaan tiivistämään yhteishenkeä ja yhteenkuuluvaisuuden tunnetta". Eikä mikään ihme, sillä ruoka on kuitenkin asia, joka on ainakin perinteisesti ollut kaikille yhteinen. Ehkä kaikki eivät ole osallistuneet aktiivisesti ruuanlaittoon, mutta ruokapöydän ääreen kerääntyminen toivat kuitenkin kaikki saman ruuan ääreen. 

Reseptejä kirjassa on jos jonkinlaisia tilaisuuteen kuin tilaisuuteen. Nimensä puolesta yksi kirjan lemppareistani on lanttuvarkaan lampaanlapapalapata. Sanoppa se nopeasti peräkkäin viisi kertaa niin, ettet sekoile sanoissa. Sitä ei nyt toistaiseksi ole tullut tehtyä, mutta voisi olla ihan hyvä korjata tämä asia mitä pikimmiten. Tällä kertaa kokki teki pikapikaa kirjan mukaan paistetut silakkafileet. Silakat nyt eivät valitettavasti edelleenkään lukeudu lemppareihini, joten itselle monet muut kirjan ruuat toimisivat varmasti paremmin.

Tiedä vaikka jonain päivänä intoutuisi kaivelemaan kaikki mummulasta talteen otetut paperit ja kirjat ja rupeaisi pohtimaan jotain vastaavaa projektia. Kokkihan tätä on jo pohtinut ja siltä puolelta löytyisi enemmän tietotaitoa. Katsotaan. Mutta nyt kuitenkin syvennytään lisää "Reseptien aarteet - sukupolvelta toiselle" -keittokirjaan ja muistellaan omia kokemuksia myös. Suosittelemme kaikkia tekemään näin ja juttelemaan vaikka heti mummun kanssa näistä asioista, jos se on mahdollista.

Gastronaatti kotiin ja ruuan tekeminen helpottuu

DSC_1587.JPG

Tässä taannoin kävi sellainen iloinen yllätys, että postiluukusta tipahti Gastronaatti-kirja. Satu Koiviston aikaansaannos on mainiota luettavaa ja varmasti tulee löytymään useammastakin keittiöstä. Kirja ei turhaan kursaile ja ainekset ovat sellaisia, joita kaikilla on mahdollisuus saada. Oli kyseessä sitten porkkanat, parsa, tomaatti tai moni muu, kirja tarjoaa monipuolisia vinkkejä näitä ajatellen.

Kirjan kantavana ideana on se, kuinka ruuanlaitosta saadaan tehtyä mahdollisimman helppoa ja kuinka käytetään mahdollisimman suuri osa kaikista hankituista elintarvikkeista. Turhaan ei mennä heittämään mitään käyttökelpoista hukkaan. Kirja tarjoaa myös hyviä oppeja niille, jotka ovat aina liian kiireisiä tekemään ruokaa. Kaikki on kiinni esivalmisteluista ja nämähän voi tehdä viikonloppuna ja vähän suuremmassa erässä. Ei kaikkea tarvitse tehdä tässä ja nyt vaan monet asiat voi valmistella etukäteen ja sitten vaan tehdään muutama pikkujuttu varsinaista ruokaa varten ja voila. Valmista on. Lisäksi muun muassa uuni on ystävä, joka saa paljon hyvää aikaiseksi ilman, että se vie omaa aikaa. Näitä niksejä kannattaa siis todellakin ruveta hyödyntämään.

Satu avaa mukavasti myös omaa suhdettaan ruokaan ja ruuanlaittoon. Onkin ilo lukea noita tarinoita erilaisista raaka-aineista ja kuinka niiden käyttö on usein opittu kotoa ja äidin esimerkeistä. Nämä tarinat luovat kirjaan heti jotenkin läheisemmän ja henkilökohtaisen tuntuman. Hyvänä esimerkkinä on vaikkapa maidon käyttö, jota Sadun lapsuudenkodissa on ollut aina tarjolla kiitos lypsylehmien. Maito-osion alta löytyvät reseptit muun muassa herkulliseen kotijuustoon ja pannariin.

DSC_1590.JPG

Käväisin tosiaan myös aiemmin viini, ruoka ja hyvä elämä -messuilla, joilla kirja ja kirjailija olivat esillä ja mikäpä sen parempi tapa saada käsitystä kirjasta, kuin se, että kirjailija itse valmistaa kirjansa esimerkkiruokia ja kertoo näistä samalla tarinaa. Tomaattihummus ja kurpitsainen leipätaikina valmistuivat kädenkäänteessä, sillä esivalmistelut oli tietysti tehty kunnolla, kuten kirjassa ohjeistetaan.

Kannattaa siis tutustua kirjaan ja sen ideologiaan ja tehdä ruuanlaitosta helpompaa.

Paleoruokaa kivikauden tapaan

paleokeittokirja.JPG

Puhutaanpa hetki keittokirjasta. Yhdestä tietystä, joka tipahti postiluukusta tuossa reilu kuukausi sitten jo, mutta joka on tuossa keittiön pöydällä ja hyllyllä seilaillut sen jälkeen. Atena Kustannus Oy tarjosi tämän mielenkiintoisen kirjan ja vaikka nyt onkin joillain lihaton lokakuu, niin tämän kirjan kanssa uidaan vastavirtaan.

Paleodieettihän on nyt ollut tässä jonkin aikaa jo tapetilla ja sille löytyy vankkoja kannattajia. Kirjan ja kirjailijan, Thomas Rode Andersenin, reseptit perustuvat todellakin kutakuinkin kivikauteen ja niiden pohjana on käytetty tutkimustietoa ihmisten genetiikan ja ruokavalion välisestä suhteesta. Hänen haaveenaan oli ilmeisen pitkään päästä tarjoamaan modernia kivikauden ruokaa gourmet-ravintolassa ja saavuttikin tämän haaveen ravintolassa, jossa tuolloin työskenteli keittiömestarina.

Mies on kieltämättä kunnollisella asialla, sillä nykyään syömme niin monia asioita, jotka eivät ole meille luonnollisia. Sehän tietysti näkyy sairaustilastoissa sekä ihan yksinkertaisesti liiallisena ylipainona. Vaikka ei kivikaudellakaan varmasti jokainen omannut sixpack-vatsalihaksia ja niin edelleen, mutta nykyään on ruoka niin paljon epäterveellisempää, ellei siihen kiinnitä huomiota.

Kirjan esimerkkireseptit ovat kohtalaisen simppeleitä ja niitä pystyy kyllä helposti tekemään. Esimerkkejä löytyy aina jugurttiaamiaisesta thaipossuun ja grillatusta sienipurilaisesta kanaviillokkiin. Eli jokaiselle on jotakin. Aineksissa on keskitytty tosiaan luonnollisiin raaka-aineisiin (ja usein siis niiden luomuversioihin). Erilaiset lihat, kasvikset, juurekset, pähkinät ja sienet ovat näkyvässä osassa ja ainakin oma logiikka sanoo, että ei noiden kanssa voi mennä kauhean pahasti pieleen. Jälkiruokiakin löytyy, joten ei tarvitse siitäkään huolta pitää.

Kasvisruokavalion ystäville kirja ei ihan hirveästi vaihtoehtoja tarjoile, koska ruokavalio suurelta osin perustuu lihaan. Ja kirjan alkuosan kuvasarja ottaakin heti luulot pois, kuvaamalla tuulilasiin päätyvän kauriin, josta nuotiolla valmistunee oletettavasti jokin ateria. Tämähän tosiaan käy aika suoraan lihattoman lokakuun sanomaa vastaan, jossa lihansyöntiä olisi tarkoitus vähentää. Jotkut ovatkin huomauttaneet, että maapallo ei pystyisi tuottamaan sellaista lihamäärää, joka tarvittaisiin kaikkien siirtyessä tähän dieettiin. Toisaalta... eipä tämä tilanne tällä hetkellä muutenkaan niin ideaalilta näytä, joten jokainen voi tykönään miettiä, mitä voisi tehdä asian eteen. :)

Nyt siis vain nuotio luolansuulle ja kokeilemaan herkullisia ruokia kivikauden dieettiin pohjaten. Kirjailijahan on myös tulossa Helsingin Kirjamessuille, joten mikäli aihe herättää kiinnostusta, kannattaa käydä kuuntelemassa asiantuntijaa. Itse ainakin ajattelin laittaa tuon kalenteriin.