KATSOMASI RESEPTIT

Alkukesän antimet

Metsä tarjoaa nyt paljon herkullisia raaka-aineita, sillä luonto on puhkeamassa kukkaan. Nuoret kasvien versot ovat parhaimmillaan juuri nyt. 

alkukesän antimet.jpg

Kokosin blogin parhaat vinkit ja reseptit hyödyntää luonnon antimia. Tämän viikonlopun lämpimät kelit herättävät luonnon hetkessä ja juuri nyt kannattaa suunnata metsään poimimaan sen parhaat palat.

Mikä on sinun suosikkisi villiyrteistä?

Tulossa elokuussa

Nyt se on virallista. Perinneruokaa prkl -kirja ilmestyy elokuussa 2017. Tässä nopea vilkaisu tulevaan. 

perinneruokaaprkl.jpg

Nyt on ollut vähän hiljaisempaa blogin puolella, mutta siihen on ollut syynsä, sillä kirjan tekemiseen kuluu yllättävän paljon aikaa. Vaikeinta on varmasti ollut miettiä reseptien sisältöjä, sillä aihepiiri on taas hieman rajoittunut. Sisällysluettelo alkaa pikkuhiljaa olla viilailtu ja ainakin tällä hetkellä olen erittäin tyytyväinen kirjan sisältöön, mutta se jääköön vielä arvoitukseksi lukijoille. Sen verran voin sanoa, että kirjassa on mukana muutamia blogista ennestään tuttuja hittireseptejä, sekä tietysti uusia vähintäänkin yhtä jännittäviä tuotoksia.

Kerron kirjasta lisää sitten syksymmällä, kun julkaisun ajankohta alkaa olemaan käsillä. Lisää tietoa tulevasta löytyy täältä. Sivulla paljastetaan myös muutamia kirjassa mukana olevia reseptejä.

Millaisia reseptejä sinä haluaisit nähdä kirjassa?

Arabian Suomi 100 -mukit + arvonta

Arabia on ollut erilaisten kuppikuntien kahvihetkissä jo yli sadan vuoden ajan. Nyt pöytä on katettu Arabian Suomi 100 -mukeilla ja kahvipöydän ikiklassikolla - äidin tiikerikakulla.

arabia-3980.jpg

Kaupallinen yhteistyö: Arabia

Heti kauppoihin ilmestyttyä nämä mukit herättivät mielenkiintoni ja nyt ne ovat päätyneet päivittäiseen käyttöön ilostuttamaan ystäviäni. Mukaan kattaukseen mahtui myös äidin valmistama tiikerikakku, jonka ohje löytyy postauksen lopusta. Tällä ohjeella kakkua on valmistettu jo miltei 50 vuotta, se on ikiklassikko, joka maistuu aina.

Suomi 100 -mukit ovat myynnissä vain rajoitetun ajan. Ne koostuvat 10 mukin sarjasta, joiden pohjassa on myös juhlavuoden leima. Mukana on suosikkikuoseja eri vuosikymmeniltä, jotka kertovat eri vuosikymmenien tyyleistä ja tarinasta. Osoitteessa http://arabiarakastetutkuviot.fi voi kuoseihin tutustua tarkemmin.

Omien suosikkien päättäminen on erittäin hankalaa, mutta muutama mukeista on noussut yli muiden. Suomen Kukka 1941, sekä She-Fo 1926 ovat tarttuneet useimmin käteen aamukahvikuppia valitessa. Mikä on sinun suosikkisi? Jutun lopussa on lisää tietoa arvonnasta, jossa voit voittaa suosikkimukisi.

arabia-3984.jpg

Pöytä on katettu

Kutsuin viime viikonloppuna kahville pari ystävääni ja tarjosin heille oikein perinteistä pannukahvia, sekä äidin ihan itse valmistamaa tiikerikakkua. Tällä samalla reseptillä sitä on valmistettu jo monien vuosikymmenien ajan, eikä sen makuun vain kyllästy. Oikeastaan se on ollut aina se ykkösjuttuni kahvipöydässä. 

Äidin kattauksessa on yleensä ollut juhlava Myrna. Ei nyt ehkä ihan jokapäiväisessä kattauksessa, mutta silloin kun on ollut aihetta juhlaan. Nyt tämäkin kuvio on päässyt koristamaan yhtä mukeista. Mitäs mieltä olet?

Pannukahvi tuntui maistuvan, sekä muut tarjottavat. Illan mittaan kupposeen taisi lorahtaa vähän muutakin, kuin pelkkää kahvia ja tiikerikakusta jäi vain muutama pala jäljelle. Onnistunut ilta kaiken kaikkiaan.

arabia-3994.jpg

Historian havinaa

Osassa Suomi 100 -mukeja on myös kauniit sisäkuvioinnit, kuten omassa suosikissani Suomen Kukka. Vuoden 1941 koristeuutuutta esiteltiin sanoin "Suomen Kukan koruton kauneus tuo mieleemme oman maamme ja sen, mistä tunnetaan Pohjolan kansa".

Hieman samanhenkisessä She-Fo mukissa on myös koristereuna sisäpuolella. Tämän kuvioinnin on sunnitellut G.L Jäderholm-Snellman, 1926. Hän toi Arabian astioihin 1920-luvun klassismia ja art deco -henkiset, hillityt ja geometriset koristeet. 

Myrna on ollut varmasti kaikkein tunnetuin ja halutuin. Siksi kuvio ehkä herättääkin eniten ristiriitaisia tunteita pelkistetyssä mukissa. Yhdistelmä on kuitenkin jännittävä ja mitä enemmän sitä katselee sitä paremmalta se alkaa näyttämään. Myrnan on suunnitellut Olga Osol, 1937. Runsas ja aito kultaus alkuperäisen kupin ja lautasen reunassa sekä filmitähden (Myrna Loy) nimi toivat ripauksen ylellisyyttä Aravian astiasarjaan. 

Suomi 100 -mukisarjaa pääsi koristamaan myös uusi Huvila -kuviointi, sen on suunnitellut Heini Riitahuhta, 2017. "Se on fiini ja hienostunut koriste, joka heijastaa 1920-lukulaista henkeä kuten Huvilaan kuuluu. Käsivarapiirto modernisoi tunnelman juhlavuoteen 2017".

arabia-4009.jpg

Arvonta!

Kerro mikä on sinun suosikkimukisi. Käy tutkimassa mukien kuviointeja tarkemmin osoitteessa http://arabiarakastetutkuviot.fi ja kerro alas kommenttiboxiin suosikkisi. Muista jättää myös sähköpostiosoitteesi. Mukeja arvotaan yhteensä 5 kpl, eli siis yksi osallistujaa kohden. Yhden mukin arvo on 18,90e. Aikaa osallistua on 27.1.2017 asti. Voittajiin ollan yhteydessä henkilökohtaisesti. 

EDIT: arvonta on päättynyt ja voittajiiin on oltu yhteydessä. Kiitos kaikille osallistujille!

arabia-3997.jpg

Näitä et nähnyt blogissa 2016

Miltei kaikista kokkailuista tulee otettua kuva, mutta usein ne jäävät kuitenkin pienemmän yleisön iloksi. Tässä ne nyt ovat - hirveimmät kokkailut 2016.

hirveimmätkokkailut2016--2.jpg

Sinällään tässä ei ole mitään ihmeellistä, mutta esillepano ei ole ehkä se herkullisin. Punajuurikukkoa ja lindströminpihvejä, punajuuriviikko tainnut olla juuri tuolloin.

hirveimmätkokkailut2016-.jpg

Löysin netistä ohjeen banaanista valmistettuihin delfiineihin ja pitihän niitä kokeilla.

hirveimmätkokkailut2016-3376.jpg

Kun taikinaa vaivaa tarpeeksi pitkään, se alkaa muistuttamaan leipojaa?

hirveimmätkokkailut2016-3838.jpg

Näiden gluteenittomien "joulutorttujen" maku oli mainio, mutta... 

hirveimmätkokkailut2016-4218.jpg

Se on "Angry birds -kakku", minkä tein yhden kaverin synttäreille. Kakku perustuu sisäpiirivitsiin, joten tätä ulkomuotoa on ehkä turha sen enempää alkaa analysoimaan :D

hirveimmätkokkailut2016-7500.jpg

Aamupalaa mökillä.

hirveimmätkokkailut2016-8162.jpg

"Kierrepullat"

Kaiken kaikkiaan vuosi 2016 oli hieno ja siitä suuri kiitos kuuluu kaikille teille lukijoille! Alkavana vuonna tulee tapahtumaan paljon, mutta niihin palataan sitten myöhemmin.

Taste of Helsinki 2016

Taste of Helsinki kerää tänäkin vuonna Helsingin kansalaistorille Suomen ravintoloiden parhaat palat. Kesäkuun 16. - 19. pääsee nauttimaan esimerkiksi ravintola Sinnen herkullisista annoksista. 

tasteofhelsinki-0552.jpg

Viidettä kertaa järjestettävä Taste of Helsinki antaa upean mahdollisuuden tutustua huippuravintoloihin kohtuuhinnalla. Kymmenen suomalaista ravintolaa tarjoaa 39 erilaista makuelämystä kesäisessä Helsingissä. Tapahtuma on loistava mahdollisuus kokoontua ennen kesälomia ystävien kanssa yhteen ja nauttia hyvästä ruoasta, juomasta ja tunnelmasta. 

Ravintola Sinne

Minulla oli mahdollisuus tutustua ravintola Sinnen Taste of Helsinki -menuun jo etukäteen. Valitettavasti kaikki annokset eivät olleet tuona iltana saatavilla, mutta sain hyvän kuvan ravintolan ideologiasta. Pääsimme maistelemaan niin omistajan oman kanalan kananmunia kuin muutakin maukasta lähiruokaa.

sinne_helsinki-1906.jpg

Villi ja vapaa - Parsaa ja 65 asteista kananmunaa

sinne_helsinki-1917.jpg

Viskilä - Viskilän kukonpoikaa, pikkelisipulia ja huhtasienikastiketta

sinne_helsinki-1924.jpg

Tätä annosta pääsee maistamaan myös Taste of Helsingissä. Suoraan Mosagårdista - Haudutettua raparperia, paahdettua valkosuklaata ja jogurttimoussea.

Lippuja tapahtumaan voi ostaa verkkokaupasta. Nähdään Taste of Helsingissä!

Vinkit pik­ku­jou­luse­son­kiin!

Oletko järjestämässä pikkujouluja kavereiden kesken? Tai osallistumassa pikkujouluihin, joihin pitää viedä jotain mukana? Stressaako se? Ja vaikuttaako tämä jo lähes Ostos TV:n mainoksen alulta? Ei hätää sillä meillä on sinulle ratkaisu...

No niin, nyt alkaa omassa päässäkin jo heittää tämä mainosmaisuus. :) Mutta siis niin, katsahdetaan vähän minkälaisia juttuja voisi tehdä pikkujoulukautena erilaisiin tilaisuuksiin. Joskus on kiva panostaa vähän enemmän ja toisinaan taas tarvitaan jotain simppeliä mutta silti näyttävää ja maistuvaa. 

Piparit

  • ​Mikä olisi parempa kuin syötävät kuusenkoristeet? Ne käyvät lahjana, ruokatuomisena, omana herkkuhetkenä... vaihtoehtoja on vaikka kuinka! Saat tehtyä koristeista juuri sen näköisiä, kuin itse haluat. Koristele siis mieleisesi koristeet ja vie mukanasi pikkujouluihin. 

    dsc_1812.jpg

  • Jos haluat oikein elvistellä, niin kunnon piparkakkutalohan on aivan huikea keino tehdä näin. Siinä on taas vain luovuus rajana. Ihan samankaltaiseen kaloripommiin ei tarvitse pyrkiä, mitä tämä Mikan piparkakkutalo oli, mutta näissä on oikeasti paljon pelivaraa. Käytä rohkeasti mielikuvitusta ja apunasi esimerkiksi erilaisia karkkeja. DSC_0240.JPG

Kakut

Kakut sopivat kyllä jokaiseen vuodenaikaan, mutta joulun edellä niistä pystyy jotenkin nauttimaan vielä enemmän. 

  • Appelsiinikakku on todellinen klassikko Mikan perheessä. Sitä on yleensä kuulemma saatavilla ympäri vuoden, mutta appelsiinin maku passaa kyllä ertityisen hyvin joulun aikaan. Kakku on helppo tehdä ja säilyy kohtalaisen hyvin, joten sitä voi tehdä vaikka vierasvaraksi kaappiin. Tähän aikaan vuodesta kun vieraitakin tuntuu käyvän useammin. appelsiinikakku2.jpg
  • Leikkisä ja värikä punajuurijuustokakku on täydellinen pikkujoulutarjottava. Se on hauskan värinen ja maistuu mahtavalta. Siinä siis kaksi asiaa, jotka saavat hyvän alun pikkujouluillalle. 
  • Kakkujen aatelia on tämä innovatiivinen joulukakku, jossa kohtaavat tämänkin listan ensimmäisenä oleva appelsiinikakku, piparitaikina ja appelsiinimarmeladi. Siitä on jo melkein vuosi, kun tätä viimeksi söi ja nyt kyllä kelpaisi kunnon siivu. Tuo kakun sisältä löytyvä marmeladi pitää kokonaisuuden sopivan kosteana. Ai että kun oli hyvää. dsc_1737.jpg

Juomat

Pikkujoulut vaativat selkeästi myös juomatarjontaa. Eihän nyt pelkällä syömispuolella pärjää. On hyvä olla silläkin saralla vähän enemmän valikoimaa, joten tässä siis pari ehdotusta. 

  • Aloitetaan joulutenulla. Siitä saa oikein maukasta juotavaa jouluksi tai jo sitä ennenkin. Hunajaa, appelsiininkuorta, kanelia, tähtianista ja neilikkaa. Näillä mauilla saat tavallisesta viinasta tai vodkasta erilaisen version. Muista vain antaa maustua tarpeeksi kauan. Tämä juoma on hyvä tehdä noin kaksi viikkoa ennen sen nauttimista. 
  • Tämän vuoden uusi suosikki on varmasti shrub-juoma. Niistä saa niin monenlaista taas aikaiseksi. Shrubin pohjana siis on hedelmä- tai marjasiirappi, johon tuodaan makua makuetikoiden avulla. Esimerkiksi blogista löytyvä karpaloshrub on todella maistuva. Sekoita siirappia esimerkiksi kuohuviinin tai vaikka vishyn kanssa ja perusjuoma on jo valmis. Äskettäin ystävän tupareissa lisäsimme kivennäisveden mukaan vielä pienen tujauksen vaaleaa rommia ja sekin toimi vallan mainiosti. 

    rajamaki-shrub-suolatikku-0620-2.jpg

     

Tässä siis muutama idea, mitä voisit kokeilla. Blogista löytyy toki vielä muitakin vaihtoehtoja ja kannattaa käydä katsomassa myös kanssabloggaajiemme blogeista ideoita. Mitä näistä tekisi mieli kokeilla?

Hävikkiviikko alkaa taas

Havikkiviikko_logo_2014_musta.jpg

Maanantaina alkaa taas se kampanja, minkä pitäisi oikeastaan olla käynnissä vuoden jokaisena päivänä. Kyseessä on hävikkiviikko, jonka taustalta löytyy Kuluttajaliitto. Hävikki ja se roskiin heitetyn ruuan määrä on todella tärkeä asia ja on hienoa, että tätä asiaa on viimevuosina lähdetty ajamaan enemmänkin. Ja tähän väliin on heti myönnettävä, että itsekin voisi tehdä paljon enemmän omalta osaltaan hävikin vähentämiseksi. Joten nyt on taas hyvä kiinnittää tähän enemmän huomiota ja harjoitella viikon jälkeistä aikaa varten. Mutta vilkaistaanpa hieman Kuluttajaliiton lähettämää faktatietoa.

Hävikkifaktaa

- Suomalaiset kotitaloudet heittävät ruokaa hukkaan vuosittain yhteensä 500 miljoonan euron arvosta. Se vastaa 100 000 keskivertoauton hiilidioksidipäästöjä.

- Henkeä kohti kotitalouksissa roskiin joutuva ruoka tarkoittaa rahassa keskimäärin 125 euroa. Niinpä neljän hengen perhe hukkaa vuodessa jopa 500 euroa.

- Suomalaisten keittiöissä ruoka-aineista eniten pilaantuu vihanneksia ja juureksia, noin 22 miljoonaa kiloa vuodessa.

- Koko ravitsemusalan (kotitaloudet, teollisuus, kauppa ja ravitsemispalvelut) yhteenlaskettu ruokahävikki on noin 335-460 miljoonaa kiloa vuodessa. Tämä on noin 10-15 prosenttia kulutetusta ruoasta.

- Noin viidennes kaikesta ravintolaruoasta päätyy Suomessa jätteeksi.

- Maailmanlaajuisesti ruokaa menee tuotanto- ja kulutusketjun eri vaiheissa hukkaan vuosittain yhteensä 1300 miljoonaa tonnia, joka vastaa noin 25-30 prosenttia kaikesta maapallolla tuotetusta ruoasta. On arvioitu, että tällä määrällä voitaisiin ruokkia jopa kaksi miljardia ihmistä.

Lähteet: MTT, FAO

Näitä lukuja kun katselee, niin onhan se aika hurjan näköistä. Ja kukapa ei nyt haluaisi käyttöönsä ylimääräistä rahaa, jota tarkemmalla suunnittelulla ja innovatiivisella ruuanlaitolla voi saada aikaiseksi. Sekin tietysti on otettava huomioon, että kaikki eivät luontaisesti osaa ajatella niin innovatiivisesti kuin toiset. Jos nyt miettii omalta kannalta tätä, niin ellei kämppiksenä olisi kokki, joka osaa sovittaa yhteen vaikka minkälaisia asioita ja tehdä niistä onnistuneita kokonaisuuksia, niin varmasti menisi paljon tavaraa roskiin. Mutta tähän avuksi löytyy kuitenkin ihan simppeleitä ja ns. normaaleja keittokirjoja ja muita apuvälineitä. Oikeastaan hei... jakakaapa omia vinkkejänne ja suosituksianne tämän postauksen alle vaikka. Mikä kirja on auttanut ruoka-asioiden suunnittelussa. Tai mikä oma niksi löytyy tähän muuten?

Ja tähän hävikkiasiaan varmasti joku voisi sanoa, että eikö se vaikuta jo muutenkin heikkoon maan talouteen. Toki ne suunnittelemalla säästetyt rahat olisivat poissa jostakin. Mutta toisaalta, onko se poissa keneltämään, että ne käytettäisiin fiksummin, parempaan laatuun vaikkapa siihen kotimaiseen työhön? Jos tuottajienkin tarvitsisi tuottaa vähemmän "sekundaa" ja keskittyä enemmän tuotteiden laatuun, niin eikös se olisi hyvä asia? Niinhän maailmassa yleensä on saatu parannuksia aikaiseksi, kun on ollut pakko miettiä jotakin tarkemmin. Ja tässä voisi olla nyt siihen tilaisuus. Tuotetaan vähemmän, parempaa laatua ja käytetään ruokaa järkevästi. Jos ei heitetä niin paljon ruokaa hukkaan, niin ehkä sillä säästöllä voitaisiin auttaa niitä, jotka eivät tässäkään maassa saa tarvittavaa määrää ravintoa hyvän elämän takaamiseksi?

Menipäs tämä nyt filosofiseksi ja pohtivaksi, mutta toivottavasti ei sentään saarnaavaksi. Tässä vain olisi parantamisen varaa niin kuin monessa muussakin asiassa ja jostainhan se on aloitettava. Katsotaan mitä sitä keksitään itse tämän maanantaina alkavan hävikkiviikon aikana. 

Voihan aromipesä

aromipesä-0037.jpg

Tästä on jo muutama viikko aikaa, kun tapahtui suuri hämmennys. Ja ei siis sillä, etteikö koko ajan olisi tavalla tai toisella hämmentynyt olo. Tämä suuri hämmennys johtui siitä, että postin tyyppi soitteli ovikelloa ja ojensi hämmentyneelle (päivän sana selkeästi tämä) Antille Aromipesän. Siitäkös se riemu repesi, kun ei tällaista osannut odottaa. Kukapa ei muistaisi näitä männävuosien helmiä, joita sai Ostos-TV:ltä tilattua. Ja sivukommenttina, että Ostos-TV tai Tvins, tai mikä ikinä sitten onkaan milläkin kanavalla nykyään, on parasta viihdettä koskaan. Oltiin meilläkin hieman Ostos-TV:n uhreja ja jostain kaappien perukoilta löytyy vieläkin Silverstar-puhdistuslevyt. 

Mutta siis aromipesä. Siitä lähti heti muistot liikkeelle aivoissa. Kaikki ne upeat mainokset ja kokkailut ja se vitsailu. En muistaakseni tunne ketään, joka olisi silloin aikanaan kyseisen tuotteen tilannut, mutta huhuja kuuli aina, että jollakulla tutun tutun tutulla sellainen ehkä olisi. 

Mitä se sitten tekee? No sehän mainosten mukaan säästää aikaa, kun esimerkiksi saa sillä niin kätevästi kypsyksi. Keität ensin niitä kattilassa 5 minuuttia, jonka jälkeen laitat ne aromipesään hautumaan kolmeksi tunniksi ja voilá... valmista tuli! Tässä kohtaa ihmetytti kyllä aina, että eikös ne kananmunat olisi saanut valmiiksi odottamalla vielä toiset 5 minuuttia, kun ne kattilassa kiehuvat? Okei, ehkä tuo oli hieman karrikoitu esimerkki. Mutta monet niistä aromipesän mainoksista silloin muinoin olivat vähän tuollaisia. 

Mika leikki heti aromipesällä ja rupesi säätämään riisipuuroa. Kymmenen minuuttia keitettiin riisiä ja sitten laitettiin aromipesään, jossa sen olisi pitänyt olla... jonkun ajan. Ei muista nyt. Kattila ei kuitenkaan mahtunut aromipesään, joten siinä säädettiin sitten muita vaihtoehtoja. Ja lopulta puuro ei puuroutunut ja niin edelleen. Valmiin puuron pesä olisi varmasti pitänyt mukavasti lämpimänä ja näin sen olisi voinut ottaa vaikka piknikille tai mökille mukaan. Ja saahan siitä hienon koristeen tai säilytysatian. Ruuanlaittovälineenä kaipaamme ehkä enemmän opastusta. Silti... kukapa ei haluaisi omistaa aromipesää!? Tässä kyllä lapsuuden/nuoruuden unelmat toteutuivat ja kaikki tämä tapahtui vielä täysin yllättäen ja pyytämättä, kuten Anneli Jäätteenmäen faksi. Kiitos siis Artekno Oy:lle, joka oli tämän näköjään meillekin lähettänyt. Muutama muukin bloggari oli tainnut olla postituslistalla, kun sosiaalinen media oli kesäkuun loppupuolella täynnä aromipesää. Jos kaipaat noita vanhoja aromipesämainoksia, niin niitä löytyy vielä YouTubesta

Niitä parhaita mansikoita

IMG_2079.jpg

Siinä on aina omat puolensa, kun käy kotona maalla. Näin kesäaikaan yksi näistä hyvistä puolista on ahomansikat ja tietysti muukin marjasato. Harmi vain siltikin, että mansikoita on usein ihan tuhottomasti teiden varsilla, mutta ei niitä oikein autoteiden varrelta viitsi ruveta keräilemään. Pienet metsätiet sen sijaan... tai oma takapiha. Sieltä löytyvät mansikat ovat täysin eri juttu. Joten timotein korsi vaan jostakin ja mansikoita keräilemään. Mikään ei sen perinteisempää olekaan. Paitsi ehkä perhosten jahtaaminen haavin kanssa ja ylioppilaslakki päässä. Ainakin vanhojen kotimaisten elokuvien mukaan. 

Kauheasti muuta ei ollut vielä omassa pihassa tarjolla, mutta lupaavalta näyttää. Viinimarjapuskat (tai herukkapensaat... ihan miten vaan), luumupuu ja karviaismarjapensaat eivät ainakaan olleet vielä valmiita. Ja vadelmissakin näkyy kestävän. Joten katsotaan tilannetta taas myöhemmin. Tässä silti vähän kuvasatoa kotoa. 

IMG_2086.jpg

Karviaisia odotellessa. Tällä kertaa räkätit ja muut linnut saavat pitää nokkansa erossa!

IMG_2088.jpg

Vuosikymmeniä vanhat punaviinimarjapuska/punaherukkapensaat eivät ole koskaan pettäneet. Satoa tulee vaikka kuinka huonoinakin vuosina. 

IMG_2090.jpg

Kyllä sieltä luumuja tulee. 

IMG_2093.jpg

 

Taste of Helsinki! Ei kun syömään.

tasteofhelsinki-0479.jpg

Kesäaika on parasta, kun kaikkialla tapahtuu koko ajan jotain. On konserttia, festivaalia ja jos jonkinlaista muuta tapahtumaa. Nyt parin seuraavan päivän ajan ruuan ystäville on tarjolla oma festivaalinsa, nimittäin Taste of Helsinki. Idea on yksinkertainen; 10 ravintolaa tarjoaa muutaman eri annosvaihtoehdon, joista voi valita mieleisensä ja ostaa maisteltavaksi. Annokset ovat sopivan pieniä, jotta pääsee testaamaan useampaakin vaihtoehtoa päivän tai illan aikana. Kuivin suin ei tarvitse olla, sillä myöskin juomavalikoimat ovat monipuoliset. Ja mikä hauskinta, nuo annokset ostetaan Taste of Helsingin omilla Markoilla. Öö... siis Markka... ei Marko. Ihan nyt vaan varmuuden vuoksi. Markkoja saa hankittua euroilla ja sen jälkeen niillä saa ostettua herkullisia ruoka-annoksia. 

Pääsimme heti ensimmäiseksi katselemaan ja kuuntelemaan Matti Jämsénin toimintaa. Hän on siis ollut mukana Bocuse d´Or -kisassa, joka on kokkien oma maailmanmestaruuskilpailu. Suomen sijoitus oli neljäs, mikä on kaikkien aikojen paras. Matti on mukana Taste of Helsingissä omalla ravintolallaan ja listalta löytyy versio tuosta kisassa hyvin menestyneestä annoksesta. Friteerattua katajanmarjalla maustettua kanankoipea ja kuusenkerkkää Bocuse d´Or 2015 kannattaa siis kokeilla. 

tasteofhelsinki-0483.jpg

Tänään tosiaan käytiin tutustumassa jo tarjontaan ja maisteltiin muutaman ravintolan annos ja voi sanoa, että hyvää oli. Ei pitäisi varmaan suosikkeja valita vielä, kun ei ole kaikkea maistanut, mutta Ragun lakritsivaahto, marinoidun fenkolin ja sitruunajäätelön kanssa oli aivan taivaallinen. Innolla odotellaan jo, mitä kaikkea tuokaan seuraava vierailu, kun lauantaina palaamme paremman ajan kanssa syömään. 

tasteofhelsinki-0507.jpg

tasteofhelsinki-0536.jpg

Tämän esikatselun perusteella voi kuitenkin jo sanoa, että hyvää ruokaa on tarjolla ja varmasti jokainen löytää jotain mieluista. Tunnelma ainakin oli katossa (vaikka katto puuttuu) alueella. Kerrankin säät suosivat Taste of Helsinkiä ja toivotaan, että tämä myös jatkuu. Kyseessä on kuitenkin täydellinen kesätapahtuma, jossa yhdistyvät herkullinen ruoka, hyvä juoma ja loistava seura. Hatunnosto kaikille ravintoloille, jotka ovat mukaan lähteneet. Ja kaikille teille lukijoille, käykää ihmeessä osallistumassa tapahtumaan. Lippuja on vielä jonkin verran saatavilla esimerkiksi lauantaille. 

tasteofhelsinki-0500.jpg

tasteofhelsinki-0552.jpg

 

Savustaen kesään

savustuspussi-0422.jpg

Niinhän siinä kävi, että aiemmin tehty yhteistyö Sinituotteen kanssa (käy katsomassa juttu savustetuista ahvenleivistä täältä!) SAVU-savustuspusseihin liittyen aiheutti savustusinnokkuutta enemmänkin. Eikä mitenkään huono juttu, sillä monet savustetut ruuat ovat todellisia herkkuja. Yhteistyön tiimoilta meillä oli vielä muutama pussi käytettävänä ja se sopi täydellisesti viikonloppuun ystävien kanssa. Tiedossa oli siis kunnon syömingit. 

Tällä kertaa tuli kokeiltua kaikkia kolmea käytettävissämme ollut pussityyppiä, kun edellinen blogipostaus keskittyi noihin leppälastupusseihin. Lohenpalanen sujahti leppälastupussiin, pekoniin käärityt grillimakkarat (ja kun grillimakkarasta puhutaan, niin sen on oltava kunnon "jauhomakkaraa". Sitä ei voita mikään.) hickory-pussiin ja kokonaiset, joskin pienet, paprikat kasvispussiin. Siinä on oikeastaan jo kokonainen ateria kasassa, mutta lisää kasviksia voi vaikka grillata seuraksi. 

Lopputuloksen näette ylläolevassa kuvassa. Täydellinen ja rento kesäateria. Nämä ovat kaikki sen verran yksinkertaisia, että reseptiä ei mihinkään tarvi. Mutta tarkoituksena onkin ehkä osoittaa se, kuinka herkullisen savustetun aterian saa aikaiseksi ihan normaalin leivinuunin avulla. Maha alkaa kurnia taas ihan vain tämän kuvan näkemisestä. Asiaa ei myöskään auta se, että käväisi lukaisemassa Joonaksen postauksen hickorysavustetusta häränniskasta. Jotenkin tuo hickorysavustus varsinkin saa veden kielelle. 

Mitä kaikkea te muuten olette savustaneet? Onko sekaan mahtunut jotain vähän eksoottisempaakin kokeilua?

Viettelevät mustikkakupit ra­vin­to­la­päi­vil­lä

Kaupallinen kampanja, yhteistyössä Sydänliitto. 

mustikkakuppi-0531.jpg

Moni pääsi maistelemaan mustikkakuppeja reilu viikko sitten Kaivopuiston Kompassitorilla. Alla käydään vähän tarkemmin läpi, miten sinne päädyttiin ja kuinka mustikkakupit syntyivät. Juttuhan ei olisi tietystikään mitään ilman mustikkakuppien ohjetta, joten resepti löytyy alhaalta myös. 

Kuten saatoittekin huomata blogista ja sosiaalisesta mediasta, olimme ravintolapäivänä liikkelle kahden muun blogin, 52 Weeks of Deliciousnessin ja White Trash Diseasen, sekä Sydänliiton Sydänmerkin kanssa. Tässä kyseessä oli siis kampanja Sydänliiton kanssa ja todella mukava sellainen. Oli mahtavaa, kun pääsi tekemään jotain aivan erilaista ja siinä sivussa tuli ensimmäistä kertaa osallistuttua ravintolapäivään. Se on ollut suunnitteilla oikeastaan koko blogin olemassaolon ajan, mutta jonkin vain ei ole täysin osunut kohdalleen. Tässä niin kävi ja oli niin paljon helpompaa suunnitella osallistuminen, kun ei yksin tarvinnut miettiä kaikkia asioita, kuten tavaroiden roudaamista, ruokien tekoa jne. 

P5160723.JPG

P5160716b.jpg

Homman nimihän oli siis se, että jokainen blogi oli vastuussa yhdestä ruokalajista. Nata White Trash Diseaselta teki todella herkullisen alkuruuan nuudelisalaatin muodossa, jota sai possulla tai ilman. Pääruuan kehitteli Anne 52 Weeks of Deliciousness -blogista ja lopputuloksena olivat maukkaat jogurttimarinoidut kanavartaat ohralisäkkeellä. Mika kehitteli puolestaan jälkiruuan. Siinä oli jonkin verran haastetta, kun kaikki pyrittiin tekemään tietysti Sydänmerkin periaatteiden mukaan, mausta tinkimättä. Jälkiruuat eivät yleisesti ottaen ole niitä kaikkein ystävällisempiä asiota tätä ajatellen. 

Mikan ajatukset lähtivät melko nopeasti tuttuihin suomalaisiin makuihin, mutta pienellä twistillä. Ehkä voisi sanoa, että innoittajana toimi jopa mustikkakukko, jota blogissakin oli aiemmin. Kunnon sisäisen aivoriihen jälkeen tuli ajatus tehdä ruistaikinasta kuppeja, joihin täytteeksi tulisi mustikkamoussea. Päälle vielä vähän tuoreita (tässä tapauksessa pensas-)mustikoita ja annos olisi kutakuinkin valmis. 

Mustikkakuppien teko ei hirvittävän vaikeata ole ja näistä saa todella hienot jälkiruuat illanistujaisiin. Resepti ja valmistusohjeet tosiaan löytyvät alta. Ravintolapäivää varten tehtiin toki hieman isompi annos ja uuni oli kuumana aamusta asti kuppeja paistaessa. Moussea oli myös jääkaapissa kilokaupalla. Kaikki nuo kulkivat kätevästi kylmälaukuissa Kompassitorille, jossa aurinko paistoi ja iloinen joukko jo ahersi teltan kanssa. 

Koko päivä oli aivan upea kokemus ja oli hauskaa viettää aikaa Annen, Natan ja muiden kanssa. Johnny Got it Wrong -bändin Tepon musisointi auttoi myös tunnelman luomisessa ja koko ajan oli kyllä meidän Sydänravintolassa vilskettä. Mikä sen parempaa, kun tapahtumalla tehtiin vielä kaiken lisäksi hyvää. Kaikki Sydänravintolan tuotot nimittäin menivät hyväntekeväisyyteen. Joten suuri kiitos jokaisella ravintolassa piipahtaneelle. Syömällä annoksiamme teitte todellakin hyvää. Edes satunnaiset pienet sadekuurot eivät pystyneet pilaamaan tunnelmaa ja koko tapahtumasta jäi varsin hyvä mieli ainakin meille. :)

Tässä alla vielä video, josta voi katsella Sydänravintolan tapahtumia ja tunnelmaa. 

Näytä lisää