intia3.jpg

Tämän vuotinen kesäloma on nyt vietetty ja loma olikin aivan taivaallisen ihana. Olin lähes kaksi viikkoa Sri Lankassa ja sen jälkeen kaksi viikkoa Intiassa Goalla. Varsinkin Intiassa lomailin oikein kunnolla ja mukana ei ollut edes kunnollista kameraa. Kuvat ovat nopeasti kamerakännykällä otettuja, mutta ehkä niistä välittyy hieman Intian upeaa tunnelmaa.

Ensivaikutelma saapuessamme ystäväni kanssa Anjunaan oli juuri sellainen, mitä osasin Intialta odottaa. Roskaa, kulkukoiria ja lehmiä lähes sietämättömän paljon. Tunkkaista, pölyistä ja ränsistyneitä rakennuksia. Eräs kuja, jonka kautta päätimme oikaista oli täynnä roskaa ja keskellä katua oli kuollut valtavan kokoinen rotta. Kujan päässä makoili suuri valkoinen sarvipäinen lehmä, jolla ei ollut aikomustakaan liikahtaa tieltämme. 

Majoituimme hostellissa, jossa jouduin teippaamaan ikkunat kiinni, että ne ylipäätään pysyivät ollenkaan kiinni. Miten ihmeessä olinkin tajunnut pakata teippiä rinkkaan mukaan? Kävimme parilla Anjunan lähirannalla, joilla saimme välillä kerätä tavaramme salamannopeasti ja juosta pakoon pillastuneita lehmiä. Kävelyreittiä sai monesti muuttaa, jotta pääsisimme eroon meitä seuraavista kulkukoirista. 

Intian hyvät puolet nostivat kuitenkin päätään jo heti ensimmäisenä iltana kun menimme syömään muovituoleilla varustettuun hieman rähjäiseen ravintolaan. Ruoka oli aivan mielettömän hyvää. Söimme ihanan täyteläisiä masaloita, kookosriisiä ja naanleipää. Ruoka oli taivaallista.

Anjunassa kävimme kuuluisilla lauantaimarkkinoilla, mikä oli mielenkiintoinen kokemus. Ihania ruokakojuja, mausteiden tuoksua, värikkäitä kankaita ja koruja. Ostimme yhdestä ruokakojusta mielettömän hyviä mausteisessa taikinassa friteerattuja kalapuikkoja sekä kasvispullia. Markkinoilla törmäsimme niinkin erikoiseen näkyyn kuin Intialainen rokkibändi. Kokoonpano soitti länkkäribiisien covereita niin antaumuksella, että emme oikein tienneet, miten suhtautua tilanteeseen. Intialaispainotteinen yleisö istui hiljaa rivissä paikallaan kun bändin laulaja nahkavaatteissaan esitti kaikki suurimmat rock kliseet. Kiipeili lavarakenteiden päälle ja hyppi sieltä alas, kaatoi vettä päälleen ja yritti välillä mennä kirkumaan mikkiinsä yleisön sekaan. Niin ja nämä tyypit olivat todellakin intialaisia, jos suinkin voitte kuvitella porukan intialaisia miehiä, jotka yrittivät näyttää läsimaisilta 80-luvun rokkitähdiltä. Näky oli lievästi sanottuna ristiriitainen. Markkinoiden päätteeksi vietimme loppuillan tanssien tähtitaivaan ja valtavan kokoisen puun alla, kun taustalla soi Goa transea. Tai ei se ilmeisesti edes ollut sitä. En ole vieläkään varma kuuleeko tätä Goan alueella syntynyttä musiikkityyliä oikeasti enää muualla kuin ostamalla pölyisen cd-levyn katukojusta.

Anjunasta jääneen hieman nuhjuisen mielikuvan saattelemana päätimme siirtyä seuraavaan paikkaan. Aramboliin, joka olikin kuin paratiisi upeine hiekkarantoineen, bambumajoineen ja kalastusveneineen. Olimme ajatelleet kiertävämme hieman enemmänkin eri paikkoja Goalla, mutta löysimme Arambolista kaiken, mitä täydelliseltä "aivot narikkaan" -lomalta Intiassa voi toivoa. Täydellinen ranta, täydellistä ruokaa ja useita joogakouluja. Näistä kaikista syistä johtuen jämähdimme auttamattomasti koko loppu lomaksi Aramboliin.

Oli täysin sattuma, että valitsemassamme majapaikassa oli huippuhyvä ravintola. Hadimba on kahden intialaisen miehen pyörittämä majapaikka suoraan rantahiekalla ja koostuu muutamasta bambumajasta sekä hyvin vaatimattoman näköisestä olkikattoisesta ravintolasta. Mielettömän hyvistä intialaisista herkuista voi nauttia istuen tyynykasojen päällä. Ruoka oli yksinkertaisesti niin hyvää, että testattuamme paria muuta ravintolaa, päätimme syödä kaikki loput ateriat oman majapaikan ravintolassa. Kuulostaa ehkä hieman tylsältä, mutta huomasimme, että muutkin asiakkaat palasivat samaan paikkaan yhä uudelleen.

Ravintolan omistajasta huokui valtaisa intohimo ruokaan. Hän selosti paljon raaka-aineista ja mausteista ja kertoi milloin oli menossa torille hakemaan kalaa tai vihanneksia, jotta voisimme valita, mistä aineksista illallinen tehdään. Tuore king fish (en tiedä kuuluisiko se suomentaa kuningaskalaksi) kuorrutettuna intialaisella mausteseoksella oli niin taivaallista, että meidän oli pakko antaa kokille aplodit. Intialaisesta kotijuustosta tehty masala tuli aina hieman erilaisessa muodossa, mutta maistui niin hyvältä, että olisin voinut itkeä.

Koska en syö elääkseni, vaan elän syödäkseni, parina päivänä taisin makoilla lähes koko päivän ravintolan tyynyillä. Omistaja/kokki/tarjoilija kyseli huvittuneena mitä ottaisin seuraavaksi. Chai teetä, kasviksilla täytettyä papadamia, masaloita ja intialaista jälkiruokaa nimeltä "Baksu cake" tuli syötyä varmasti enemmän kuin laki sallii, mutta olinhan sentään lomalla. Baksu cake tehdään kaikesta päätellen keksimuruista ja painellaan ohueksi levyksi. Joskus keksimurun sekaan oli sekoitettu suklaata tai sitten suklaa oli ohuena kerroksena keksikerroksen päällä. Yhdellä kertaa keksin ja suklaan välistä löytyi vielä kinuskia. (Aion varmasti suunnitella tänne blogiin oman version tästä helposta ja herkullisesta jälkkäristä.) Innokas ravintolan pitäjä oli kehitellyt listalle muutamia erikoisuuksia kuten vesimeloni-curryn ja friteeratut cashewpähkinä-manteli-kookospallot suklaakastikkeella. Ruoka oli kaiken lisäksi aivan mielettömän halpaa. Illallisen sai noin 2-4 eurolla. 

Mukavana aktiviteettina joogan ja meditoinnin lisäksi Arambolin rannalla kokoontuu joka ilta muusikoita soittamaan rumpuja piirissä, jonka sisällä ihmiset tanssivat sitä villimmin, mitä pidempään soitto kestää. Koko ranta täyttyy ihmisistä, jotka tekevät akrobatiajoogaa tai pyörittelevät vanteita tai poita. Olihan sitä pakko itsellekin ostaa vanne reissun ajaksi ja fiilistellä vanhoja hyviä voimisteluaikoja.

Kaiken kaikkiaan, jos kaipaat edullista rentouttavaa lomaa rannalla hyvän ruuan parissa, kannattaa suunnata Aramboliin!

intia.jpg

intia2.jpg

intia4.jpg

intia5.jpg

intia6.jpg

intia7.jpg

intia10.jpg

intia8.jpg

intia9.jpg

intia11.jpg

intia13.jpg