blog_awards_finland.jpg

Huomenna koittaa se hetki vuodesta, kun valitaan Suomen parhaat blogit ja vlogit! Viime vuonna en harmillisesti työkiireiden (hehe siis päällekäisten työkiireiden) takia ehtinyt osallistua gaalaan, mutta tänä vuonna mennään sitä suuremmallakin innolla! 

Asukriisi. Näihin hienoihin tilaisuuksiin se liittyy toki aina. Innon ja kauhun sekaisia tunteita. Varsinkin ruokabloggaajalle tilaisuudessa, joka on täynnä muotibloggajia. Cannesin elokuvafestiaalit nostivat onneksi asukriisin täysin uusiin ulottuvuuksiin. Tiedän, että elämässäni ei voi enää koskaan tulla yhtä pahaa vaatepaniikkia kuin tämän vuoden toukokuussa pakatessani laukkua Rivieraa varten. Oli valmistauduttava siihen, että iltapukuja riittää 10 illalle. Ulkomailla. En uskaltanut edes viedä valtavaa määrää alustavasti sovittuja lainapukuja Suomen rajojen ulkopuolelle. Riittävän monta kertaa minulta on kadonnut lennolla laukku. Nyt onneksi riittää yksi asu. Ja laukku pysyy itselläni käsissä. Huh. 

Kaikenlaisten äärirajoille menevien asioiden tekemisessä on se etu, että rima on ikuisesti nostettu. Tai vaihtoehtoisesti laskettu. Asiat asettuvat ikäänkuin mittasuhteisiin. Niinkuin esimerkiksi Koko Suomi leipoo tv -ohjelman kuvauksissa, kun Anne huusi "Kilpailijat, 10 sekuntia aikaa!". Tiesin, että korvapuustit ovat vielä raakoja, mutta ne oli pakko nostaa uunista tarjoilukoriin vaikka paljain käsin. Mokasin korvapuustit 700 000 ihmisen katsoessa. Ja poltin sormet. Sen jälkeen ei ole tarvinnut jännittää mitään kakkutyöhöni liittyvää tilannetta. Voin aina ajatella, ettei enää koskaan tule kuumottavampaa tilannetta kuin ne korvapuustit.

Sen jälkeen oli helppo kävellä Lontoossa vahingossa sijoittajien eteen ja saada töitä brittilehdestä. Ei jännittänyt yhtään. Koska korvapuustit.

Huomenna, jos tunnen olevani ali-, yli- tai väärinpukeutunut kaiken sen supercooliuden keskellä, niin onneksi on korvapuustit. Ja Cannes.

Selviän.

Jes, huomenna juhlitaan!