sannakoe1.jpg

Kypsä kokki, Maku 6/16

Keittiöevakossa

 

Olen halveksinut tiskipöytääni. Tuota vaativaa, alati tyytymätöntä metallinpätkää, jonka kanssa olen pakotettu viettämään aikaani joka päivä. Paitsi nyt, kun yllätysremontin takia jouduimme kolmeksi kuukaudeksi evakkoon. Tilanteen äkillisyyden takia päädyimme asumaan ystäviemme tyhjillään oleviin koteihin ja kokkaamaan vieraisiin keittiöihin.

 

Ensimmäinen lainakeittiöni kuuluu Neiti Boheemille. Hänen keittiöstään puolet on kirjahyllyä. Maailmankirjallisuuden klassikoiden vieressä lepää lasagnevuoka. Marginaalirunoilijan omakustanne nojaa huteraan lautasliinapinoon. Tämän keittiön paistinpannut näyttävät siltä, että niihin on palanut pihvi jos toinenkin, kun Neiti Boheemi on punaviinilasi kädessään unohtunut sanataiteen ääreen. Keittiöstä löytyy kaikki tarvittava rapujuhlien järjestämiseen, mutta perunasurvinta ei ole. Eikä raastinta. Neiti Boheemi ei käytä elämäänsä pottuja muussaamiseen tai porkkanoiden raastamiseen. Tiskipöytä on lyhyt kuin haiku, koska miksi tuhlaisit tilaa tiskipöytään, jos voit saada kirjahyllyjä?

 

Toinen evakkokeittiöni oli Mummu Tottuneen köökki. Siellä hanan piuhat on 20 vuotta sitten laitettu väärinpäin ja niin ne ovat edelleen. Kylmähanasta posottaa höyryävän kuuma vesi ja kuumahanasta raikas kylmä. Vieras saa yllätyksen joka kerta, mutta Mummu Tottunut ei polta käsiään. Uunin kello jätättää seitsemän minuuttia ja seinäkello on aina paitsi kesäajassa, vielä 13 minuuttia etuajassakin, mutta Mummu Tottunut muuttaa ajat mielessään ja tietää aina tarkan ajan. Pesukone napautetaan päälle niin, että lantiolla työnnetään koneen oikeaa yläkulmaa tarkasta pisteestä, ja jo vain kone alkaa hyristä tyytyväisenä. Veitsillä saa kyllä leikattua, kunhan löytää oikean kulman, jossa terä on terävä. Kaikki tämä ottaa vieraalta hiukan tottumista.

 

Kolmas evakkokeittiö oli kauimpana omastani. Rouva Järjestäjän astiakaapissa on rytmikäs pino muovirasioita, ei muuta. Ei yhtä ainutta ylimääräistä kantta tai vääränkokoista rasiaa. Laatikoissa vallitsee tiukka kuri: juustohöylä makaa hiljaa paikoillaan pullonavaajan vieressä, eikä kumpikaan uskalla hievahtaakaan. Eivät ne edes haluaisi lähteä sekoilemaan irrallisten kertakäyttölusikoiden, muffinivuokien ja eksyneiden hammastikkujen sekaan epämääräiseen laatikkoon. Eikä Rouva Järjestäjän huushollista sellaista löydykään. 

 

Sain seikkaperäisen listan huomioon otettavista asioista ennen tuloani. Kaikista eniten hermostutti se, että kun minä, Leväperän Emäntä, olisin vastuussa, asettuisivat Järjestäjän vihaamat banaanikärpäset taloksi, notkuisivat roskiskaapin vetimellä, pitäisivät jatkojaan hanan seudulla kreisibailattuaan biojäteastiassa, unohdettuani laittaa kannen astian päälle. 

 

Jynssäsin keittiötä koko ajan. Rouva Järjestäjä oli osoittanut suurta rakkautta kutsuessaan minut kotiinsa tietäen miten leväperäinen huushollari olen, joten halusin ylittää itseni pitämällä samat standardit. Loppusiivousta tein kaksi päivää. Palaute oli, että se oli ammattimaisesti suoritettu. Huh!

 

Neljäs ja viimeinen kotimme remonttievakon aikana on upouusi talo, jossa kukaan ei ole asunut. Jokainen tänne tuotu tavara tuo mukanaan valtavan määrän tarinoita ja rosoa tähän neitseelliseen tilaan. En saattanut laittaa aterimia niille varattuihin lokeroihin, koska en halunnut pikavisiittini jättävän jälkiä. Varsinaisen asukkaan tulee päästä kirjoittamaan puhtaille pinnoille elämänsä kertomusta, joten minä keskityn varomaan kaikkea koko ajan. 

 

Ihan kohta pääsen omaan keittiööni. Aion suudella tiskipöytääni kun tapaamme jälleen, enkä koskaan haikaile vieraiden tiskipöytien ääreen.

 

Sanna

 

---------------------------

Sanna Stellan on kolmen lapsen äiti ja näyttelijä, joka rakastaa ruoanlaittoa ja ruokaa laittamalla. Hän tekee lohikeiton punaiseen maitoon, ujuttaa kuivattua nokkosta jokaiseen ruokaan ja tyrkyttää lapsille korianteri-limetti-kikherneitä. Tiskit hän jättää muiden hoidettavaksi.

 

Sanna Stellanin Kypsä kokki -kolumni on julkaistu Maku-lehdessä 6/16.