KATSOMASI RESEPTIT

Va­nil­ja­kier­teet eli dallaspullan pikkusiskot

vaniljakierteet_5.jpg

Kukapa ei tykkäisi dallaspullista, mutta pullien vaivaaminen ja kohotus vie välillä enemmän aikaa kun olisi leivonta-aikaa tarjolla. Halusin ehdottomasti testata Dr. Oetkerilta saamaani vaniljakreemijauhetta, koska aikaisemmat kokemukset vaniljakreemijauheesta ovat olleet lähinnä teollinen, harmaa ja mauton.

Tein oman versioni dallaspullista, ja nimesin nämä vaniljakierteiksi. Käytin omaa ikivanhaa kahvikierteiden ohjetta pohjana - ja täytteeksi laitoin Dr. Oetkerin paistonkestävää vaniljakreemiä. Kreemi valmistuu silmien edessä täydellisen jämäkäksi, kun pussilliseen jauhetta lisätään 3 dl kevytmaitoa. Täyte kesti hyvin paistamisen ja maistui oikeasti vaniljaiselta, melkein kuin itse keitetyltä vaniljakastikkeelta. 

vaniljakierteet_1.jpg

vaniljakierteet_2.jpg

vaniljakierteet_3.jpg

vaniljakierteet_4.jpg

lbi_2016_6.jpg

Suosittelen kokeilemaan tätä helppoa ja herkullista pullaohjetta, pullapäivä on vaikka joka päivä!

Vaniljakreemijauhe tulee pian myyntiin K-Kauppoihin!

Patrioottinen marja-vaniljatrifle

marjatrifle_01.jpg

Happy Fourth of July! Hyvää Yhdysvaltojen itsenäisyyspäivää! Leivontasivustot ja Instagram ovat täynnä komeita puna-sinisiä leivoksia ja kakkuja, ja minäkin jaan tämän juhlapäivän kunniaksi oikein patrioottisen marja-vaniljatriflen ohjeen. Viime vuonna tein saman juhlapäivän kunniaksi kanelipannareita, kurkkaa ohje täältä.

Tämä ihanan helppo ja nopea jälkiruoka valmistuu ilman uunia helteillä tai mökillä. Mansikat ja mustikat ovat ehdottomasti kesän tämänhetkisiä ykkösherkkuja ja niitä ei kannata turhaan kypsentää. Jos sinulla on kakkupohjan jämiä, voit hyvin käyttää ne tähän helppoon kerrojälkkäriin. Toinen vaihtoehto on paistaa esimerkiksi kääretorttupohja tai kolmas (ja vaivattomin) vaihtoehto on ostaa kaupan valmiita vohveleita. 

Itse keitetty vaniljakastike on ainakin minun suurta herkkuani, ja se sopii ihanasti tuoreiden marjojen kanssa. Käytä joko aitoa vaniljasokeria tai vaihtoehtoisesti vaniljatankoa, jotta saat vahvan vaniljan maun.

marjatrifle_02.jpg

marjatrifle_1.jpg

marjatrifle_2.jpg

marjatrifle_3.jpg

Marjat voi asetella triflen päälle oman maun mukaan - minä vain halusin juhlistaa näin pienimuotoisesti Fourth of Julya ja asetella marjat kaukaisesti Yhdysvaltojen lippua muistuttavaan kuvioon.

Va­nil­ja­kup­pi­ka­kut mus­tik­ka­kuor­rut­teel­la

mustikkacupcakes_1.jpg

Nyt seuraa lisää viikonlopun juhlien herkkuja! En meinannut osata päättää mitä tekisin juhliin tarjottavaksi, mutta kaupassa huomasin kuivahedelmähyllyllä purkin mustikkajauhetta (puolukka- ja mustaherukkajauhojen vieressä). Olen jo aikaisemmin miettinyt, että mustikkajauhetta voisi helposti käyttää leivonnassa: pannareissa, kakkutaikinassa ja vaikka fugdessa. Kuorrutteisiinkin jauho sopii hyvin, koska nestemäisenä lisätty mustikka tekee esimerkiksi kuppikakkukuorrutteesta ikävän löysää. Jauheesta tuli myös kivan luonnollinen väri, jota voi toki vahvistaa sinisellä tai punaisella elintarvikevärillä. Kannattaa käyttää geelimäistä väriä, koska tämä tuorejuustokuorrute on jo sellaisenaankin varsin pehmeää.

Mustikkajauhe maksoi Stockmannilla 8 euroa, mikä on tietysti ihan järkyttävästi, mutta katsoisin että yksi purkki kestää käytössäni melko kauan... ellen intoudu lisäilemään mustikkajauhetta smoothien ja puuronkin sekaan. Niihin voi kuitenkin helposti laittaa tuoretta mustikkaa!

mustikkacupcakes_3.jpg

mustikkacupcakes_2.jpg

Ystävänpäivän söpöimmät va­nil­ja­täy­te­kek­sit

vaniljatäytekeksit_2.jpg

Kuten vaaleanpunaisista sävyistä ja sydämenmuotoisista kekseistä saattaakin päätellä, nyt otettiin pieni varaslähtö ystävänpäivään, jonne on vielä muutama viikko aikaa. Mutta hei, kerrankin olen ajoissa jonkin juhlapyhän kanssa! Vaikka kaikki Suomeen rantautuneet tai rantautumista kovasti yrittävät juhlapyhät ovat ehkä vähän jopa ärsyttäviä, minä otan mieluusti vastaan jokaisen mahdollisen tekosyyn leipoa ja tarttua johonkin teemaan. Sain vielä kaksi kärpästä napattua yhdellä iskulla, kun pääsin testaamaan vaniljamyllyä, josta kirjoittelin aikaisemmin tällä viikolla.

Näin täällä kivan näköisen ohjeen ja sain heti tietynlaisen käsityksen siitä, miltä kuvan keksit maistuvat. Aika usein käy niin, että kuvittelee jonkin leivonnaisen maistuvan aivan eriltä kuin mitä pelkän ulkonäön perusteella voisi kuvitella (muistan esimerkiksi sen ihmetyksen, kun vuosia sitten maistoin macaron-leivoksia ensimmäistä kertaa), mutta näiden keksien kohdalla ulkonäkö enteili makua täysin. Keksit ovat yhtä mureita ja voisia kuin miltä ne näyttävätkin, ihan täydellisen hempeitä siis vaikka näin ystävänpäivän alla.

vaniljatäytekeksit_3.jpg

Täytteen pursottaminen saattaa tuntua piipertelyltä, mutta itseasiassa täyte on paljon kätevämpi levittää pursottamalla. Reunoistakin tulee siinä samalla tarkemmat!

vaniljatäytekeksit_4.jpg

Vaniljaiset val­ko­suklaa­do­nit­sit

valkosuklaadonitsit_3.jpg

Enpä olisi joskus uskonut, että uunidonitsit jäävät leivonnaisrepertuaariini näin pysyvästi: epäilin aikoinaan näitä epädonitseja kuiviksi ja pidin niitä melkein pyhäinhäväistyksenä hiivalla kohotettuja, uppopaistettuja oikeita donitseja kohtaan. Nämä leivokset ovat donitseja vain muotonsa, makumaailmansa ja kuorrutteensa ansiosta, mutta jokin minua uunidonitseissa kuitenkin viehättää.

valkosuklaadonitsit_1.jpg

Donitsipellissä valmistuu helposti juuri sopivan kokoinen satsi pieniä, söpöjä ja tarvittaessa myös näyttäviä leivoksia, joita voi tarjota esimerkiksi ainaisten kuppikakkujen sijasta. Makuvariaatioita voi luoda loputtomiin, ja olen aikaisemmin tehnyt mm. mustikkadonitseja, banaanidonitseja kinuskikuorrutuksella ja vegaanisia suklaa-appelsiinidonitseja. Tällä kertaa yhdistin vaniljan valkosuklaaseen ja viimeistelin donitsit valkosuklaahipuilla. Oli lähestulkoon mahdotonta pitää näpit erossa strösselipurkeilta!

valkosuklaadonitsit_2.jpg

Trio-jäätelön inspiroima täytekakku

IMG_1783.JPG

IMG_1772.JPG

triotäytekakku_4.jpg

Tänä viikonloppuna vietetään minun ja kahden kaverini yhdistettyjä 75-vuotissyntymäpäiviä, koska olemme kaikki syntyneet vuoden loppupuolella. Mikä voisikaan olla parempaa kuin hyvä syy kutsua kaikki meidän tärkeimmät ystävät ja tuttavat koolle ja hoitaa vielä kolme kärpästä samalla iskulla. Olemme kaikki kolme syntymäpäiväsankaria hyvän ruoan ja herkkujen ystäviä, joten juhlissa on yllättäen pöydät täynnä sekä suolaisia ja makeita herkkuja. Minun tehtävänäni oli hoitaa kakut (tämä + paistettu juustokakku), ja sen lisäksi tarjolla on maailman parasta focacciaa, feta-sipuli-paprikapiirakkaa, kolmen suklaan brownieita, talvista karpaloboolia sekä naposteltavia. 

Olen aina halunnut järjestää lastenkutsut ja leipoa oikein kunnon täytekakun strösseleineen ja värjäittyine kuorrutteineen. Nyt kun ollaan vasta 25-vuotiaita, miksen voisi tehdä yhteissynttäreillekin oikein lapsellisen ja söpön täytekakun. Olen netissä törmännyt usein neapolitan-nimisiin leivoksiin, joissa on kolme kerrosta ja kolme makua: suklaata, mansikkaa ja vaniljaa. Nämä mauthan ovat suoraan klassisesta trio-jäätelöstä, jota minä ainakin olen pienenä vedellyt kiitettävän paljon. Suomessa tätä kolmen maun yhdistelmää ei kutsuta napolilaiseksi, joten minä nimesin tämän täytekakun trio-täytekakuksi. 

triotäytekakku_1.jpg

Paistoin kolme eri väristä kakkupohjaa 15-senttisessä kakkuvuoassa, yksi kerrallaan. Minulla on tällä hetkellä vain yksi 15-senttinen kakkuvuoka, joten jaoin leipomisen kahdelle päivälle. Jos sinulla on kolme tai kaksikin saman kokoista kakkuvuokaa, homma helpottuu huomattavasti... Jäähtyneet kakkupohjat kääräisin yksitellen tuorekelmuun ja laitoin jääkaappiin odottamaan kuorruttamista.

triotäytekakku_2.jpg

triotäytekakku-3.jpg

Päädyin klassiseen voikreemiin (buttercream), vaikka yleensä suosinkin tuorejuustopohjaisia kuorrutteita. Tykkään voikreemin levittyvyydestä ja helppoudesta: tomusokeria tulee aina suunnilleen kaksi kertaa yhtä paljon kuin voita. Levitin joka kerroksen väliin hennon vaaleanpunaiseksi värjättyä voikreemiä ja levitin lopuksi kreemiä reunoille ja kakun päälle. Tässä vaiheessa tarkoitus on levittää kuorrutetta tasaisesti kaikkialle, jotta myöhemmässä vaiheessa kakunmuruja ei tule näkyviin eikä kakkupohja paista läpi kuorrutteesta. Jos kakkupohjat ovat tummia, kuorrutusta pitää laittaa melko reilukin kerros. Tämän kerroksen levittämisen jälkeen (crumb coating, Youtubesta löytyy paljon videioita) laitoin kakun jääkaappiin hetkeksi, jotta kuorrute jähmettyisi hiukan. 

Viimeistelyä varten säästin vajaan desin kuorrutetta, jonka levitin mahdollisimman tasaisesti kakun reunoille ja päälle. Muovinen kakkulasta on hyvä apuväline, ja halutessaan voi tehdä vaikka palettiveitsellä kuvioita reunoille ja kakun pinnalle. Minä pidin kakun hyvin yksinkertaisena ja ripottelin päälle vain sateenkaaren värisiä strösseleitä lastenkutsutyylin hengessä.

Ainiin, on muuten pakko tuskastella yhtä bloggaaja-ongelmaa: jos teen kakun jonnekin juhliin ja haluan julkaista ohjeen kuvineen blogissa, minun pitää aina joko leikata kakusta pala ennen juhlia ja kuvata se tai sitten kuvata leikattu kakku kesken juhlien. Jälkimmäinen vaihtoehto ei tule talvella yleensä kysymykseenkään, koska jo kolmelta alkaa olla liian pimeää minkäänlaiseen kuvaamiseen. Onneksi nyt läheisimmät ystävät ymmärtävät tämän problematiikan, ja esimerkiksi tämäkin kakku olisi ollut vähän ikävä esitellä tähän tyyliin: "Koittakaa nyt sielunne silmin kuvitella, miltä kakun kolme eri väristä kerrosta näyttävät." Mitä te muut bloggaajat teette: viettekö leikatun kakun pokalla juhliin?

Éclair-leivokset

eclairs_2.jpg

Tuskailin vappua edeltävänä päivänä, kun en meinannut keksiä mitään erityisen kivaa vapputarjottavaa. Selailin kaikki luottolähteeni läpi mutta muistin yhtäkkiä halunneeni jo kauan kokeilla ranskalaisia éclair-leivoksia. Olen aina ajatellut niiden tekemisen olevan jotenkin todella vaikeaa ja työlästä, ja sanotaanko että osittain olin väärässä. Éclairit tehdään samaan taikinaan kuin tuulihatutkin, mutta muoto vain on pitkulainen. Sisälle tulee yleensä perinteistä vanilja-kermakreemiä ja pinnalle jokin kuorrutus, monesti näkee suklaaganachea. 

Teknisesti éclair-leivoksissa on haastetta vain choux-taikinan tekemisessä, mutta olen jo aiemmin kerran tehnyt tuulihattuja, enkä kokenut taikinan tekemisen olevan kauhean haasteellista, joten uskaltauduin lähteä yrittämään. Ennemminkin minulle tuottaa vaikeuksia leivonnaisten ulkonäkö ja viimeistely, ja olihan näissä aika monta välivaihetta. Suosittelen kuitenkin kokeilemaan, lopputulos on uskomattoman suussasulava. Ohjeen otin osittain täältä, mutta tein kuorrutuksen eri tavalla ja puolitin määrät. Tässä ohjeessa oli aika hassusti ilmoitettu nesteetkin grammoissa, ei millilitroissa, mutta toisaalta ainakin sai olla juuri niin tarkka kuin halusi.

eclairs_5.jpg

eclairs_4.jpg

Leivokset paiston jälkeen - sisälle on muodostunut ilmakuplia. 

eclairs_3.jpg

eclairs_1.jpg

Marja-va­nil­ja­tar­ta­le­tit

marjatartaletit_7_pieni.jpg

Kesällä leivonnassa kauneimpia koristeita ovat tuoreet marjat, joiden makua ja ulkonäköä ei yleensä kannata pilata kypsentämisellä. Kun aloin miettiä, mitä hyvää haluaisin tehdä tuoreista mansikoista ja pensasmustikoista, mieleeni tuli äidin tekemä mansikka-vaniljapiirakka lapsuudesta. Piirakassa on murupohja, perinteistä vaniljakiisseliä ja reilu annos mansikoita päällä.

Näissä tartaleteissa, joiden makumaailma on peräisin lapsuuden mansikka-vaniljapiirakasta, tuoreet marjat pääsevät parhaiten oikeuksiinsa vaniljaisen kastikkeen päällä, ja yksinkertaiset leivokset näyttävät kauniin kesäisiltä. Tartaletteja voi varioida täytteen ja marjojen osalta loputtomasti, mutta tämä ohje on hyvin perinteinen.

marjatartaletit_pieni.jpg