KATSOMASI RESEPTIT

Juttusarja 4/4: Mittaaminen ja mittayksiköt

valkuaisvaahto_pieni.jpg

Tämän juttusarjan viimeisessä osassa käsittelen mittaamista ja mittayksiköitä ja ehkä hieman tarkemmin sanottuna mittaamisen tärkeyttä leivonnassa. Toivon, että tekstin lukemisen jälkeen ainakin leivontaan hurahtaneet harkitsevat vaa’an ostamista ja kiinnittävät jatkossa hieman enemmän huomiota tarkkaan mittaamiseen.

Minun täytyy heti aluksi myöntää, etten ole leipurina (enkä ihmisenäkään) välttämättä maailman tarkin tai pedantein. Varsinkin jos leivon jotakin minulle tuttua, saatan mitata jauhot ja sokerit suunnilleen, samoin leivinjauheet ja ruokasoodatkin. Esimerkiksi muffinitaikina on minulle niin tuttu, että tiedän käsi- ja silmätuntumalla, miltä sen pitää tuntua ja näyttää. Näppituntuma on leivonnassa mielestäni todella tärkeää, mutta kaikkea en luottaisi näppituntuman varaan. Hyvänä esimerkkinä voin käyttää macaron-leivoksia, jotka olen saanut onnistumaan vain ja ainostaan ainekset mittamalla, vaikka toki macaron-leivoksiin tottunut voi luottaa enemmän tuntumaan. 

Kun aineksia mittaa desimitoilla, tärkeää on painaa esimerkiksi jauhot melko tiiviisti mittaan ja tasoittaa pinta huolellisesti. Yksi desi vehnäjauhoja painaa 65 grammaa, ja alla olevasta kuvasta huomaa, miten erilaiselta tuo 65 grammaa voi näyttää desimitassa. 

vehnäjauhot.jpg

Seuraavassa kuvassa taas kymmenen gramman ero näyttää yllättävän pieneltä! Varsinkin jos vehnäjauhoja tulee taikinaan esimerkiksi neljä desiä ja jokaisen desin mittaa kymmenen grammaa yli, taikinaan tulee peräti 40 grammaa liikaa vehnäjauhoja. Näin suuri ero vaikuttaa varmasti jo koostumukseen ja paistumiseen.

vehnäjauhot_2.jpg

Tästä pääsemmekin siihen, miksi digitaalivaaka on mielestäni niin mahtava apuväline leivonnassa. Kaikissa digitaalivaaoissa on taarausominaisuus, minkä avulla mittaaminen on superhelppoa. Voit läimäistä vaa'an päälle taikinakulhon, painaa taarauksesta painon nollaan ja kaadaa tai siisilöidä taikinaan suoraan oikean määrän esimerkiksi juuri jauhoja. Tällöin pieniäkään heittoja ei tule ja säästyt vieläpä mitta-astiatiskiltä!

Jotta aineita voi mitata vaa'alla, täytyy tietysti tietää, miten paljon mikäkin aine painaa. Olen omin kätösini askarrellut teille taulukon, josta näkee tavallisimpien aineiden painon desilitraa kohden. Lisäksi tein samalla vaivalla toisen taulukon, josta voi tarkistaa, miten ulkomaalaiset mittayksiköt muuntuvat suomalaisiksi. Minä ainakin joudun välillä tarkistamaan desipainoja ja ulkomaalaisia yksiköitä, joten voin jatkossa itsekin tulla tänne lunttaamaan. 

digitaalivaaka.jpg

Paino / 1 dl:

mittataulukko.jpg

amerikkalaiset_mitat.jpg

Viimeinen mittaamiseen liittyvä asia, jonka haluaisin mainita, on digitaalinen lämpömittari. Omani olen ostanut vasta n. vuosi sitten, mutta lämpömittarille on ollut käyttöä jo ainakin vaahtokarkkeja (ja muita makeisia), lemon curdia ja italialaista marenkia tehdessä. Jos tiedät, että tulet tekemään usein makeisia, kehottaisin panostamaan lämpömittariin. Minua ainakin helpottaa kovasti, kun esimerkiksi lemon curdin kypsyyden saa takuuvarmasti mitattua lämpömittarilla eikä tarvitse alkaa arvioimaan, hyytyykö tahna jääkaapissa vai ei.

lämpömittari.jpg

Aikaisemman juttusarjan osat löydät täältä tai sivupalkin juttusarja-tunnistetta painamalla. Näitä on ollut niin hauska kirjoittaa, että aion jatkossakin kirjoitella vinkkejä, tuotearvosteluja ja muuta leivontaan liittyvää. Toiveita saa esittää koska vain, täällä tai vaikka Facebookissa!

Juttusarja 3/4: Leivonnan perusraaka-aineet

suklaa_pieni.jpg

Kolmannessa osassa kirjoittelen omia ajatuksiani raaka-aineista, jotka ovat minulle keskeisimpiä leivonnassa. Aina ei ole helppo valita oikeita jauhoja tai sokeria, kun kaupassakin on niin hurjasti valinnanvaraa. Itse voin ainakin myöntää, että leivontakaapissani on muutamia pussukoita, jotka olisi ehkä voinut jättää ostamatta. On aina ikävää raahata kotiin iso pussi esimerkiksi tattarijauhoja tai raakaruokosokeria, joista leipoo ehkä ainoan yhden kerran jotakin, joten näillä vinkeillä vältät toivottavasti hutiostokset.

jauhot_2_pieni.jpg

1. Jauhot

Leivonnassa käytän enimmäkseen tietysti vehnäjauhoja: erikoisvehnäjauhoja ja puolikarkeita vehnäjauhoja. Erikoisvehnäjauhot ovat jauhatukseltaan karkeampia kuin puolikarkeat vehnäjauhot, joten erikoisvehnäjauhoja käytetään yleensä taikinoihin joihin ei haluta sitkoa. Tällaisia ovat esimerkiksi kakku-, muffini- ja keksitaikinat. Puolikarkeat vehnäjauhot sitovat enemmän vettä itseensä ja muodostavat paremman sitkon, joten niitä käytän pulla- ja leipätaikinoihin. Sämpylöiden leivonnassa suosin Myllärin Luomu Hurjan Viljainen –sämpyläjauhoja, joista tekee joka kerta parhaimmat sämpylät, suorastaan aivan täydelliset.

Näiden lisäksi kaapissa kannattaa olla grahamvehnäjauhoja, joilla voi halutessaan korvata osan tavallisista vehnäjauhoista. Suosittelen yleensä korvaamaan enintään puolet vehnäjauhoista grahamvehnäjauhoilla, jotta lopputuloksesta ei tulisi liian kuivakka. Gluteenittomaan leivontaan voi käyttää esimerkiksi kaurajauhoja, joita voi itse jauhaa kaurahiutaleista monitoimikoneessa, tai mantelijauhoja, joita tarvitsee esimerkiksi macaron-leivosten valmistamisessa.

Jauhoihin liittyen esitetään yleensä vielä yksi kysymys: perunajauhoja vai maissitärkkelystä (Maizenaa)? Itse valitsisin perunajauhot, joilla voi sekä suurustaa että leipoa esimerkiksi gluteenittomia kääretorttuja tai kakkupohjia.

sokeri_pieni.jpg

2. Sokeri

Sokereissa on vähintään yhtä paljon valikoimaa kuin jauhoissakin, mutta itse pärjään aika hyvin näillä neljällä: tavallinen taloussokeri, fariinisokeri, tomusokeri ja ruokokidesokeri. Ruokokidesokeri on tavallista sokeria tummempaa ja maukkaampaa, ja sitä tulee käytettyä esimerkiksi crème brûléen karamellisointiin tai leivosten pintaan, kun sokerilla halutaan viimeistellä esimerkiksi piirakkakannen ulkonäkö.

Pitkälle pääsee tietysti aivan tavallisella taloussokerilla, mutta tummat sokerit tuovat enemmän makua ja rakennetta leivonnaisiin, ja erityisesti amerikkalaistyylisissä sitkeissä kekseissä kannattaa käyttää fariinisokeria. Jos fariinisokeri sattuu olemaan loppu, 1 desin voi korvata ¾ desillä taloussokeria ja ¼ desillä siirappia. Olen kokeillut tätä joskus, kun kaapissa oli vain kivikova fariinisokeritiili, ja hyvin toimi!

Lisäksi edellä mainittuja harvemmin tulee käytettyä raesokeria (lähinnä vain pullien leivonnassa), siirappia (tummaa ja vaaleaa) sekä hyvin harvoin glukoosisiirappia, jota tarvitaan joidenkin makeisten valmistuksessa.  

voi_pieni.jpg

3. Voi

Joskus käytin voita leivonnassa vain erityistapauksissa, kuten voipitoisissa kekseissä ja  pullan leivonnassa, mutta vuosia sitten luovuin margariinista leivonnassa kokonaan. Kardiologin tyttärenä ja suomalaisten 90-lukulaisten ravintosuosituksien vuoksi suosin kauan margariinia, mutta omalta osaltani voin sanoa voin valtakauden alkaneen! Voi on kalliimpaa mutta margariiniin verrattuna luonnollisempaa ja ennen kaikkea maistuvampaa. Olen järkeillyt asian niin, että koska en syö leivonnaisia joka päivä enkä muutenkaan kaksin käsin, margariinin käyttäminen ei säästäisi kukkaroani tai sydäntäni sepelvaltimotaudeilta juuri ollenkaan (ja margariinin sydänystävällisyydestähän voi olla montaa mieltä). 

Ostan usein luomulaatuista normaalisuolaista voita, en koskaan suolatonta voita. Suola korostaa makuja myös makeassa leivonnassa, ja suolaista voita käyttäessä ei tarvitse lisätä suolaa erikseen taikinaan. Ulkomaalaisissa ohjeissa usein kehotetaan lisäämään ripaus suolaa, koska esimerkiksi Englannissa ja Yhdysvalloissa voi on yleensä suolatonta.

Olen huomannut, että minun kannattaa ostaa  monesti vain pieni paketti voita jääkaappiin, koska pitkään jääkaapissa seissyt voi alkaa imeä jääkaapin makuja epämiellyttävästi. Jos kuitenkin tiedän tarvitsevani voita tavallista enemmän, ostan kilohinnaltaan halvemman puolen kilon voipaketin.

4. Leivinjauhe ja ruokasooda

Minulta kysytään välillä, voiko leivinjauheen korvata ruokasoodalla tai toisin päin. Tähän vastaan aina kieltävästi, tai ainakaan en suosittele ottamaan riskejä. Joissakin ohjeissa leivinjauhe reagoi muiden aineiden kanssa oikealla tavalla, kun taas välillä tarvitaan ruokasoodaa. Perinteisesti hapanmaitotuotteita käytettäessä tarvitaan ruokasoodaa, mutta välillä ohje vaatii sekä leivinjauhetta että ruokasoodaa. Näiden kahden yhteisvaikutuksesta en uskalla lähteä sanomaan yhtään mitään – leivonta on välillä varsinaista kemiaa.

Ruokasooda sekä leivinjauhe maksavat molemmat alle euron ja säilyvät ikuisuuden, joten suosittelen ostamaan molempia. Säästeliäänä ihmisenä ostan aina täyttöpusseja leivinjauheesta ja ruokasoodasta ja käytän lasipurkkeja tai kerran ostettuja pahvipurkkeja säilytykseen.

5. Hyydykeaineet

Yleisin ja ehkä kätevin hyydykeaine on liivate liivatelehtien muodossa. Aika usein kuulen kaikenlaisista liivatelehti-faileista, kun liivatelehtiä ei joko ole liotettu tarpeeksi kauan kylmässä vedessä (n. 10 min. on yleensä hyvä aika) tai sekoitettu kunnolla kuumaan nestetilkkaan ennen taikinaan lisäämistä. Nestettä pitää olla lisäksi tarpeeksi, jotta liivate sekoittuu sen joukkoon helposti. Muuten käyttämisessä ei pitäisi olla mitään sen kummempaa.

Liivatelehtien lisäksi käytän välillä liivatejauhetta, joka sekoitetaan kylmään veteen (1 rkl nestettä / 1 tl liivatejauhetta) ja sen jälkeen hyydytettävään asiaan. Liivatejauhe on riittoisaa, koska 1 tl vastaa kahta liivatelehteä.

Liivatteessa on se huono puoli, että se ei sovellu eläinperäisiä tuotteita välttäville. Minulta on vielä testaamatta vegaaninen vaihtoehto agar-agar, mutta lupaan raportoida kun leivon sillä jotakin.

ulkokanan_munat_pieni.jpg

6. Kananmunat

Olen leiponut aina luomumunilla ja kieltäytynyt häkkikanaloiden munista sekä virikemunista, mikäli minulle on tarjottu tuotenäytettä. Haluan varmistaa, etten tue millään tavalla epäeettisesti toimivia kanaloita ja lisäksi uskon, että vapaana kuljeksiva, lajinomaista käyttäytymistä harjoittava ja laadukasta ruokaa saava kananen munii myös paremman makuiset munat.

Minulle tarjottiin kesällä mahdollisuus testata Laitilan ulkokanalan munia, ja olin hyvin ilahtunut luettuani kanojen elämästä ulkokanalassa. Kanat saavat ulkoilla vaikka ympäri vuoden ja pääsevät halutessaan aina lattiakanalaan suojaan. Tällaisessa kanalassa yhdellä kanalla on 4 neliömetriä tilaa, mikä on todella hienoa! Nykyään ostankin aina joko luomumunia tai ulkokanalan munia saatavuudesta riippuen. 

suklaa_2.jpg

7. Suklaa

Vaikkei olisikaan tumman suklaan suuri ystävä, suosittelen aina käyttämään tummaa, kaakaopitoista suklaata leivonnassa. Jos maitosuklaaseen sekoitetaan voita ja sokeria, mausta tulee mielestäni hyvin tunkkainen ja liian makea, kun taas tummaa suklaata käyttämällä saa syvän suklaan maun leivonnaisiin. Myös kitkeryys katoaa tummasta suklaasta, kun leivonnassa käytettävä sokeri tasapainottaa makuja. 

Minä suosin n. 70-prosenttista suklaata, mutta ihan hätätapauksessa esimerkiksi Pandan tumma suklaa kelpaa ihan hyvin. Joskus ostan jopa yli 80-prosenttista suklaata, eikä kukaan leivonnaisiani maistanut ole tähän mennessä sanonut suklaan maistuvan liian tummalta tai kitkerältä. Lidlin Ecuador-suklaa on yksi lemppareistani, ja sitä tulee kyllä myös syötyä ihan ihan pelkiltään.

Kaakaojauheista valitsen sellaisen, jossa ei ole muita aineita kuin kaakaota. Tällaisia ovat esimerkiksi Van Houten -kaakaojauheet, joita voin ainakin suositella. Kaakaojauhe on niin hienojakoista, että se tulee aina siivilöidä taikinaan lisättäessä.

Seuraavassa ja viimeisessä juttusarjan osassa kirjoittelen mittaamisesta ja mittayksiköistä, ja kaikki juttusarjan osat löydät kätevästi täältä tai sivupalkin juttusarja-tagia painamalla!

Juttusarja 2/4: Leipurin pe­rus­työ­vä­li­neet

 

IMG_8753_pieni.jpg

Hei taas juttusarjan tiimoilta! Viime viikolla kirjoittelin pursottamisesta ja lempityllistani, tällä kertaa vuorossa ovat leipurin muutkin työvälineet. Juttusarjan toisessa osassa ajattelin esitellä kätevimmiksi osoittautuneita ja eniten käytössäni olevia leivontatarvikkeita, joilla jokainen pääsee alkuun perusleivonnassa. Näitä välineitä tarvitset, jos haluat leipoa erityisesti muffineita, kakkuja, leivoksia ja keksejä. Fantasiakakuille on ihan oma välineistönsä, josta minulla ei ole sanoa juuta eikä jaata. Koitin tosissani tiivistää välineistön ihan muutamiin juttuihin, joita itse käytän useimmiten, ja jätin suosiolla hienoudet pois. Näillä välineillä pääsee minun mielestäni hyvin alkuun, ja lisää tarvikkeita voi alkaa hankkia kun omat mielenkiinnonkohteet leivonnassa selkiytyvät.

IMG_9734_numerot.jpg

1. Irtopohjainen kakkuvuoka

Paistan melkein kaikki kakkuni tässä irtopohjaisessa kakkuvuoassa, ja monikäyttöinen vuoka sopii myös hyydytettyjen kakkujen tekemiseen. Jos haluan paistaa esimerkiksi sokerikakun pohjan tasaisesti, kietaisen silikonisen suojuksen (Lékué-vuoasta) ympärille tasaamaan lämpötilaa. Irtopohjaisia kakkuvuokia on eri kokoja 10-senttisistä 26-senttisiin, mutta olen kokenut 20-senttisen parhaimmaksi omiin tarkoituksiini. Monet ulkomaiset ohjeet on mitoitettu n. 20-senttiselle vuoalle, jolloin 24-senttiseen vuokaan tehtynä tulos on yleensä tylsän litteä. 20-senttistä vuokaa saa yleensä hakea hieman enemmän kuin 24-senttistä, mutta omani löysin Stockmannilta. 20-senttisen vuoan lisäksi minulla on 15-senttinen irtopohjavuoka, jota käytän jos haluan erityisen pienen tai erityisen korkean kakun. Esimerkiksi Linda Lomelinon ohjeissa käytetään 15-senttistä vuokaa.

IMG_8746_pieni.jpg

2. Aaltoreunainen piirakkavuoka

Klassinen aaltoreunainen piirakkavuoka on melkein yhtä usein käytössä kuin irtopohjavuokakin. Tässä valmistan sekä suolaiset että makeat piirakat, ja halkaisija vuoassa on 20 senttiä. Panostaisin hieman pienempään ja korkeareunaisempaan piirakkavuokaan, varsinkin jos tykkää tehdä quiche-piirakoita. Omassa vuoassani on irrotettava pohja, mutta se ei ole mielestäni piirakkavuoassa välttämätöntä. Lisäksi minulla on monenlaisia muitakin piirakkavuokia, jotka ovat kuitenkin paljon vähemmällä käytöllä. Toiseksi eniten käyttöä tulee n. 10-senttisille tartalettivuoille (6 kpl), joita suosittelen piirakan ystäville.

3. Mitta-astiat

Kaikilla on varmasti kotonaan mittalusikkasarja, jossa on desin, puolen desin, ruokalusikan, teelusikan ja ehkä vielä maustemitan kokoiset lusikat. Lisäksi kannattaa hankkia puolen litran mittakannu (tässä luki ensin puolen desin mittakannu, hehee), jossa on hyvä mitta-asteikko kannun sisäpuolella. 

4. Kulhoja ja nuolija

Kannattaa hankkia ainakin yksi suuri metallinen tai lasinen kulho sekoitusta ja vatkaamista varten. Metallinen ja lasinen kulho pysyy paremmin puhtaana eikä päästä makua, toisin kuin muovinen. Esimerkiksi lemon curdia keittäessä käytän aina vesihauteessa metallikulhoa, koska hapan sitruuna saattaa imeä makua muovikulhosta. Lisäksi valkuaisvaahdon teen mielelläni aina metallikulhossa. Muut kulhot voivat olla hyvin muovisia, mielellään eri kokoisia. Lisäksi tarvitset hyvän nuolijan, jolla pystyt sekoittamaan vaahtoja ja taikinoita pohjia myöten. Nuolijalla saa myös kaiken taikinan vuokaan asti todella kätevästi.

IMG_8750_pieni.jpg

5. Muffinipelti ja paperisia vuokia

Teen muffineita todella usein, eivätkä muffinit yksinkertaisesti onnistu ilman muffinipeltiä! Ilman peltiä, pelkissä löysissä paperivuoissa paistetut muffinit kasvavat leveyttä eivätkä korkeutta, eikä rakenteesta tule oikeanlainen. 12-koloinen muffinipelti ei maksa kuin ehkä kymmenen euroa, ja siinä voi muffinien lisäksi valmistaa esimerkiksi minipiiraita tai muita minikakkusia. Kun ostaa paperisia vuokia, muffinivuoan peseminenkin helpottuu. Näillä kahdella onnistut aina muffineiden teossa! 

6. Metallivispilä ja sitruunankuoriraastin

Kaksi välinettä, jotka ovat todella usein käytössäni keittiössä, ovat metallinen vispilä ja raastin, jolla saa hienoa sitruunankuoriraastetta. Minulla on myös silikoninen vispilä, mutta usko minua: hanki metallinen! Silikonisesta ei ole mihinkään, kun taas metallista olen käyttänyt ongelmitta vaniljakastikkeiden ja curdien keittämisessä. Sitruunankuoriraastin tulee toden totta tarpeeseen, jos teet minun resepteilläni herkkuja. Sitruunan kuorta eksyy lähes kaikkialle minun keittiössäni…

7. Digitaalivaaka

Pärjäsin kauan ilman digitaalivaakaa, mutta enää en voisi kuvitellakaan leipovani ilman sitä. Voisin melkein kuulostaa niin dramaattiselta, että julistan jakavani elämäni kahteen osaan: aikaan ilman vaakaa ja aikaan vaa’an kanssa. Vaa’an käyttäminen on myös tuottanut hieman onnistuneempia kakkuja ja macaroneja, enkä ole siis katunut tuota noin 20 euron ostosta hetkeäkään. Vaa’an käyttäminen on tietysti tarkempaa kuin mitta-astioilla mittaaminen, mutta vaaka myös säästää tiskiä ja nopeuttaa leipomista kovasti. Oman vaakani (johon olen ollut todella tyytyväinen) ostin aikaoinaan Clas Ohlsonilta, joten kannattaa vilkaista kaupan valikoima jos on miettinyt vaa'an ostamista.

Onko teillä joitakin muita leivonta-/keittiövälineitä, joita ilman ette pärjäisi?

Juttusarja 1/4: Lempityllani

Olen jo kauan pyöritellyt päässäni ideaa juttusarjasta, jossa kävisin läpi leivonnan perusteita osa-alue kerrallaan. Vaikken olekaan leivonnan ammattilainen ja kotileipurinakin omasta mielestäni melkoinen vasta-alkaja, olen lähtenyt nollasta ja opetellut leivontaa erehdysten ja onnistumisten kautta. Kun olin vasta innostunut leivonnasta, olin eniten kiinnostunut hyvien reseptien ja kirjojen löytämisestä sekä reseptien testaamisesta, mutta nykyään olen koko ajan enemmän kiinnostunut omien reseptien kehittelemisestä ja erilaisista tekniikoista. Koristeluasioissa (sokerimassat, marsipaanit, kuviokaulimet…) olen täysin noviisi, enkä tiedä onko minulla kärsivällisyyttä lähteä koskaan perehtymään asiaan sen tarkemmin. Tarkoitus on siis jakaa omia, hyväksi todettuja vinkkejä tällaiseen perusleivontaan, jota minäkin harjoitan.

Ensimmäinen osa käsittelee vähän hassusti pursottamista ja lempitylliani, ja ajattelinkin aluksi ajoittaa tämän jutun vasta muiden jälkeen. Minulle tuli kuitenkin kommentiboksiin kysymys aiheesta ja olen kirjoittelut vähän aikaa sitten kuppikakuista muutenkin, joten kirjoitus tulee nyt enemmän tai vähemmän luonnollisesti tähän väliin. Seuraavat kolme juttua käsittelevät leivonnan perustarvikkeita, perusraaka-aineita ja mittaamista sekä mittayksiköitä.

kuorrute_17_pieni.jpg

Cupcaket eli kuppikakut ovat olleet esillä jo pitkän aikaa, ja teen melko usein kuppikakkuja niiden helppouden ja varioitavuuden takia. Vaikka leivokset on mielestäni helppo valmistaa, ne ovat kuitenkin näyttäviä ja sopivat hienompaankin juhlaan. Kuppikakuissa tärkeintä on mielestäni kuorrutus, ja olenkin julkaissut aikaisemmin ohjeen sekä cookies and cream -kuorrutteeseen että kinuskikuorrutteeseen. Kuorrutuksen lisäksi yhtä tärkeää on kuitenkin pursottaminen, joka antaa ulkonäöllisen loppusilauksen leivokselle. Kun itse olin vasta-alkaja kuppikakkujen kanssa, tuskailin ohjeille, joissa ei yleensä kerrota kauheasti itse pursottamisesta. Eipä auta aloittelijaa kauheasti, kun ohjeessa lukee "pursota kuorrute leivosten päälle" ja kun omalla, kaupan pursotuspussien mukana tulleella muovipursotinterällä ei "ihan" pääse yhtä kauniiseen lopputulokseen kuin mitä ohjeen kuvien perusteella olisi toivonut. Olen sittemmin kasvattanut tyllakokoelmaani ja katsonut Youtubesta lukemattoman määrän pursotusvideioita, ja haluan siis kertoa teille omista lempityllistani. Eikö kuulostakin lohduttavalta, jos sanon että neljällä tyllalla pääsee mainiosti pidemmälle kuin alkuun?

kuorrute_11_pieni.jpg

kuorrute_13_pieni.jpg

Tyllat ylhäältä alas: Wilton 4B, Wilton 2D, iso ympyrätylla, iso tähtitylla (Städter 14 mm)

kuorrute_16_pieni.jpg

Ensimmäinen tyllahankinta on selkeä: iso, avoin tähtitylla. Minulla on Städterin 14-millinen tylla, jossa on kuusi sakaraa ja joka vastaa suosittua Wiltonin 1M-tyllaa. Ostin oman Städterini Tampereen Kakkuateljeesta ja suosittelen kyllä lämpöisesti Städter-merkkisiä tyllia. Wiltonin tyllat ovat myös mahtavia, mutta mielestäni Städterin (ja muum merkkiset) terät pysyvät kertakäyttöisessa pursotinpussissa paremmin paikoillaan ilman liitintä. Isolla tähityllalla saa klassisen pursotuksen: aloita pursottaminen leivoksen reunalta, pursota myötäpäivään kohti keskustaa tasaisella paineella. Juuri ennen kuin aiot viimeistellä pursotuksen, vähennä painetta ja lopuksi lakkaa puristamasta pursotinpussia.

kuorrute_9_pieni.jpg

Minä itse käytän ehkä eniten Wiltonin 2D-tyllaa, jolla saa sekä ruusupursotuksen tai nätin perinteisemmän pursotuksen (esim. täällä). Jos haluat tehdä ruusupursotuksen, aloita pursottaminen leivoksen keskeltä, ei reunalta. Pursota myötäpäivään (ainakin minulle luonnollisempaa) ja taas vähennä painetta pursottamisen loppuvaiheilla. Viimeistele pursottus leivoksen reunaan nätisti. Unelmanani on joskus kuorruttaa kokonainen täytekakku 2D-tyllalla niin, että kakku näyttää olevan täysin ruusujen peitossa.

kuorrute_8_pieni.jpg

Uusin tyllani on Wiltonin 4B (siis mistä nämä nimet oikein tulevat?), jota kutsutaan myös nimellä french tip. Tämä tylla on todella monikäyttöinen, ja näissä kuvissa olen tehnyt perinteisen ja mielestäni tosi tyylikkään simpukkamaisen pursotuksen, joka aloitetaan leivoksen reunalta ja päätetään keskelle. 4B:llä voi tehdä myös suihkuhattutyylisen pursotuksen tai vaikka ison hörselöpursotuksen. Suosittelen kurkkaamaan linkin, jossa I am Baker -blogin kirjoittaja Amanda esittelee neljä erilaista pursotustapaa 4B:lle.

kuorrute_15_pieni.jpg

Viimeinen ja ehkä vähiten käytössäni oleva tylla on suuri ympyrätylla, jonka reiän halkaisija on reilu 1 cm. En tiedä, minkä merkkinen tämä tylla on, koska olen ostanut sen jo kauan sitten, mutta sitä vastaa Wiltonin 2A. Tällä tyllalla saa todella perinteisen ja yksinkertaisen kuorrutuksen, mutta monesti käytän ympyrätyllaa myös esimerkiksi leivosten täyttämiseen ja macaronien pursottamiseen. 

Nyt kun tyllista on ollut puhetta, voisi samalla mainita jotakin pursotinpusseista. Minulla on kankainen pursotinpussi, mutten koe sitä kauhean hygieniseksi vaihtoehdoksi. Pussi on hieman värjäytnyt ja epämiellyttävän näköinen, joten ostan ihan tavallisesta ruokakaupasta kertakäyttöisiä pursotinpusseja. Pesen ne tosin melkein aina käytön jälkeen, ja niiden puhdistaminen on jotenkin paljon helpompaa kuin kankaisten pussien. Lisäksi jos haluaa eri värisiä pursotuksia, kannattaa kankaisen pussin lisäksi olla kertakäyttöisiä aina kotona.

Mikä pursotuksista on mielestäsi nätein? Vai tykkäätkö mieluummin vain levittää kuorrutteen kuppikakun päälle?