KATSOMASI RESEPTIT

Sienirisotto

sienirisotto.jpg

Viime viikonloppuna anopilta saadut kuivatut herkkutatit löysivät tiensä sienirisottoon. Risotto nautittiin syvän hiljaisuuden vallitessa kaikkien nauttiessa täysillä jokaisesta suupalasta. Yllättäen sienirisotto maistui myös lapsille ja pannu oli typötyhjä illallisen jälkeen. Mikä hieman harmitti koska olin salaa haaveillut arancinien valmistuksesta risoton jämistä.

Meidän perheessä risotot ovat pataruokien lisäksi syksyllä ja talvella valmistettavia ruokia. Tämä kyseinen risotto oli kuulemma paras meidän kotona valmistetuista risotoista. Eipä tarvitse vaivata päätänsä mitä lopuista kuivatuista herkkutateista valmistetaan.

Sup­pi­lo­vah­ve­ro­keit­to

suppilovahverokeitto.JPG

Syksyn myötä perheemme lauantai aamupäivän perinteeksi on tullut suunnata kohti toria, jos vain satumme kotosalla olemaan. Meiltä on noin kymmenen minuutin kävelymatka torille, joten perheen pieninkin jaksaa hyvin matkan kävellä. Torilta valitsemme usein parhaimman näköiset kasvikset, josta valmistamme lounasta kotona. Torilla asioinnin jälkeen piipahdamme usein myös matkan varrella sijaitsevassa lasten suosikkileikkipuistossa. Saa nähdä jatkuuko lauantai perinne myös kunnon pakkasten saapuessa.

Viime viikonloppuna kävin torilla tyttöjen kanssa. Osuimme sattumalta paikalle sopivasti joulukadun avajaiskulkueen alkaessa. Lapset olivat innoissaan, mutta ainakaan itse en vielä oikein joulun tunnelmaan päässyt. Olihan Joulupukin reen alla pyörätkin... Torin valikoimaa tutkiessamme suppikset näyttivät vastustamattomilta. Kylmän viiman iskiessä kasvoihin näin sieluni silmin kulhollisen höyryävän kuumaa suppilovahverokeittoa kädessäni. Lounas oli siltä seisomalta suunniteltu valmiiksi.

Suppikeittoa en ole lapsille aiemmin tarjonnut ja yllätyksekseni keitto maistui erinomaisesti kaikille, jopa nirsolle kuopukselle. Kuopus, joka usein istuu ruokapöydässä temppuilemassa pitkänkin tovin söi kulhollisen suppiskeittoa hetkessä. Parempaa kohteliaisuutta ei olisi kokki voinut saada.

suppiskeitto.JPG

 

Pel­ti­sie­ni­pii­rak­ka

peltisienipiirakka.JPG

Retroherkku peltilihapiirakka on ollut jonkin sortin somehitti viimeaikoina ja siihen ei ole voinut olla törmäämättä. Peltilihapiirakkaa tulee tehtyä ehkä kerran vuodessa nostalgian nälkään. Meillä peltilihapiirakka tehdään aina itse tehtyyn rahkavoitaikinaan, se vain on niin paljon parempaa kuin kaupan valmiit voitaikinat ja helppo valmistaa.

Somekohun myötä teki itsekkin mieli valmistaa lihapiirakkaa. Lihatonta lokakuuta viettäessämme kehitin kuitenkin peltilihapiirakan pohjalta peltisienipiikan. Piirakasta ei tullut koko pellin kokoinen, mutta syötävää riitti pariksi päiväksi. Jauhelihan korvasin torilta ostamillani suolasienilla.

rahkavoitaikina piirakka.JPG

Suolasienien lisäksi piirakkaan sujahti reilusti tilliä, sienet ja tilli sopivat vain niin mainiosti yhteen. Korvasin myös riisin suomalaisemmilla ohrahelmillä. Peltisienipiirakka täytettiin siis suolasienillä, tillillä, sipulilla, keiteyillä kananmunilla ja ohrahelmillä. Lopputulos oli erittäin onnistunut ja herkullinen. Sienipiirakan kera tarjosin smetanaa. Dijon -sinappi sopi myös hyvin maustamaan piirakkaa.

sienipiirakka.JPG

 

Kanttarellit ovat metsän keltaista kultaa

kanttarelli.jpg

Kukaan muu ei ollut onneksi löytänyt mieheni kanttarelliapajia ja metsäretken saaliina olikin eilen reilusti kanttarelleja. Päätimme valmistaa kanttarellit heti illalliseksi. Kanttarellit ovat mielestäni parhaimmillaan, kun ne nauttii heti. Mies tosin haikeana muisteli sherryviinietikassa marinoituja kanttarelleja ja harmitteli ettei sherryviinietikkaa ole mökkikeittiössämme. Tällä kertaa teimme lämmintä kanttarelli-perunasalaattia muurikalla. Voi tätä toki kutsua myös kantterelli-perunapaistokseksikin.

kanttarelli muurikka.jpg

Kanttarellien lisäksi paistoimme muurikassa uusia siiklejä, pekonia ja uutta sipulia. Siikli on kyllä yksi parhaista perunalajikkeista. Lapsetkin ovat tätä mieltä ja sen takia mökin pottumaalla on kasvamassa pelkästään siikliä. Valitettavasti jäniksille ja metsäkauriille on perunoiden varret maistuneet eli saa nähdä miten sadolle käy.

Paistoimme muurikan keskellä yhden ainesosan kerrallaan ja jo paistetut ainekset siirrettiin muurikan reunoille odottamaan. Lopuksi kaikki sekoitettiin hyvin keskenään ja viimeisteltiin tillivinegretillä, joka sai kiehahtaa pikaisesti muurikassa. Lopputulos oli taivaallinen, vaikka itse niin sanonkin.

paistetut kanttarellit muurikassa.jpg

Toivottavasti kanttarelliapajamme tarjoaa kanttarellejä jatkossakin. Lapset innostuivat yllättäen kanttarelleista ja ne maistuivat heillekin hyvin. Metsäretket kanttarellien toivossa varmasti yleistyvät meidän perheessä. Sieni onnea kaikille!

lämmin perunasalaatti.jpg

Joulun suuri herkku = Sienisalaatti

sienisalaatti alkupala.JPG

Joulua ei tule meidän perheessä ilman sienisalaattia. Sauvon sienikuutioita on aina varattuna monta monituista purkkia joulunpyhiä varten. Suolasienistä tulee myös herkullista sienisalaattia. Välillä olen tehnyt suolasieniä itse syksyllä joulua varten, mutta viiden hengen ruokataloutta pyörittäessä eivät purkit oikein enää mahdu jääkaappiin. Hyvä ohje suolasienien valmistukseen löytyy linkistä.

Lauantaina aloitimme itsenäisyyspäivän vastaanoton seuraamisen kuohuvalla ja sienisalaateilla, jotka tarjoilin ruissipsien kera. Ruisnapit ja saaristolaisleipä sopivat myös erinomaisesti sienisalaattien kera tarjottaviksi. Molemmat sienisalaatit olivat todella herkullisia ja voin niitä lämpimästi suositella. Tillillä maustettu sienisalaatti sopii maidottomana monille erityisruokavaliota noudattaville.