pizza-uunissa-fannikaneli.jpg

On pizzaa. Ja sitten on pizzaa.

Olen yrittänyt laimentaa rakkauttani pizzoihin. Taidan rakastaa niitä liiaksikin, ja vitsailen usein että minussa asuu todellinen sisäinen pizzakriitikko. Olen tarkka (lue: niuho) siitä millainen pizza todellakin voittaa sydämeni puolelleen. Pohjan pitää olla juuri sopivan pehmeä, mutta samalla rapea - unohtamatta sopivan napakkaa sitkoista rakennetta. Täytteitä ei saa olla liikaa. Varsinkaan juustoa. Tomaattikastikkeessä pitää maistua tuore tomaatti ei tumma paksu tomaattisoosi.

Toisaalta, ei rakkautta tarvitse mihinkään laimentaa. Vaikkei pizza olekaan ihan joka päiväiseen ruokavalioon sopiva, on se parhaimmillaan mahtavaa. Suomalaiset rakastavat pizzaa, ja se on muotoitunut erottamattomaksi osaksi ruokakulttuuria. Pizza äänestettiin jopa suomalaisten kansallisruokien finaaliin!

Luin kesällä Pizze-kirjan. Uppoutuneena ja antaumuksella. Pizzan syvin olemus, sen historia. Pizzan ympärille liittyy paljon kiehtovia asioita. Se edustaa juuri sellaista ruokaa, joka valloitaa minut. Sillä on pitkät perinteet. Historia ja tarinoita. Se perustuu yksinkertaisiin asioihin. Hyviin raaka-aineisiin ja ainoastaan harjoittelulla opittuun taitoon. Ihailen valtavasti leipureita ja muita kädentaidon ammattilaisia. On upeaa kun joku osaa tehdä jonkin asian vuosien kokemuksen kautta todella hyvin.

Nämä ajatukset taustalla, en voi sanoa olevani kovinkaan hyvä tekemään pizzaa. Kun opiskelin kesällä pizzan tekemistä, kuten taikinan lainalaisuuksia, täytteiden valintaa ja paistamista, tajusin että pizzalla voi kuitenkin olla eri muotoja.

On niitä täydellisiä italialaisessa kiviuunissa paistettuja vuosikymmeniä kestäneen harjoituksen lopputuloksia. Käsin muotoiltuja pyöreitä, pohjalta rapeita pizzoja, joita ei pysty itse täysin jäljittelemään. Ja sitten on simppeliä kotiruokaa. Pizzoja, jotka paistetaan yhdessä perheen kanssa. Peltipizzoja, joissa pohja on hyvää, täytteet sesonkiin ja hetkeen sopivia. Ei missään nimessä täydellisiä, mutta kuitenkin huolella itse tehtyjä ja omalla tavalla viehättäviä. 

Kokeilin pääsisinkö kotikokkailijana hieman lähemmäksi tuota ihanaa italialaista huippu kuumassa uunissa paistettua pizzaa. Siihen ei nimittäin tavallinen sähköuuni taivu.

Sain testaukseen Uuni 2s -nimisen pizzauunin. Se on pieni ja helposti siirrettävä uuni, joka jäljittelee ominaisuuksiltaan juuri noita tulikuumaksi lämpeneviä pizzerioiden uuneja. Se lämmitetään kätevästi pelleteillä, ja lämpötila nousee uunin sisällä parhaimmillaan 500 asteeseen. Tätä ei uunin ulkopuolella uskoisi, sillä se näyttää eristävän lämmön melko hyvin kevyeksi uuniksi. Uunin kehittäjä on Skotlannissa asuva suomalainen Kristian Tapaninaho, joka halusi löytää kompaktin vaihtoehdon italialaistyylisen pizzan paistamiselle. Harvempi meistä voi muurata pihalleen oikeaa kiviuunia. Olin aika innoissani kun kuulin tästä, joten testatahan tätä piti syksyn viimeisenä mökkiviikonloppuna.

uuni-bw-fannikaneli.jpg

uuni-lahi-fannikaneli.jpg

uuni-sisaosa-bw-fannikaneli.jpg

Jätin B:n ja isän virittelemään Uunia pihalle, ja lähdin äidin kanssa kasaamaan pizzat mökkikeittiöön. Taikinan tein jo edellisenä iltana. Hyvin se oli tekeytynyt jääkaapissa. (Jaan meidän luotto pizzataikinan ohjeen seuraavaksi blogissa!) Tein pizzat tällä kertaan biancona ilman tomaattikastiketta. Täytteiksi valitsin muutaman meidän suosikin. Kesäkurpitsaa, perunaa (viipaloi ohuiksi, ripottele päälle suolaa ja anna valua siivilässä 15 minuuttia), kukkakaalia, mausteista makkaraa, sipuli, ilmakuivattua kinkkua ja pehmeää mozzarellaa (valuta hyvin).

Hyvin uuni lämpenikin vaikka ulkona oli jo aika koleaa. Me tyrkättiin ensimmäinen pizza uuniin reilun vartin lämmittämisen jälkeen. Kaikki kokoontui uunin ympärille katsomaan miten liuskalle käy. Ensimmäinen pizza nimettiin testikappaleeksi - se oli uunissa liian pitkään ja yksi reuna paloi reippaasti. It is hot! Paistoaika liekkien nuollessa uunin sisäosaa, kivipohjan päällä on vain minuutista pariin. Seuraava pizza onnistui jo paremmin ja viimeisistä pizzoista koko porukka oli jo aika ylpeä. En keksi kyllä hauskempaa kokkailuprojektia yhdessä porukalla!

Vaikka ulkokokkailukausi loppui meiltä nyt kesken, luulen että ensi kesänä meillä syödään erityisen hyvää pizzaa. Ripaukselle sen historiaa ja perinteitä, vähän erilaisella toteutustavalla. Todellinen rakkaus. Se ei haalistu. Pizza forever 

 

* Tuote on saatu blogin kautta testattavaksi.

pizza-uunista-tulossa-fannikaneli.jpg

pizzat-uunista-fannikaneli.jpg

pizza-mokilla-fannikaneli.jpg

pizza-palat-fannikaneli.jpg