KATSOMASI RESEPTIT

Joulun tuoksua kotiin: mausteinen potpourri kattilassa

joulu-potpourri-fannikaneli.jpg

Kun koti alkaa olla muuten valmis jouluun, kiehauta ilmaan mausteiset tuoksut!

Huomasin muutamasta amerikkalaisesta blogista kivan idean itsetehdylle tuoksusekoitukselle jouluksi. Usein potpourri on kuivattujen mausteiden ja hedelmien seos, mutta tämä jouluversio tehdään kattilassa. Kuumentuessaan liedellä, potpourri tuo tunnelmallisen tuoksun koko kotiin.

Sekoitin jouluiseen potpourriin kanelitankoja, tähtianiksia, kardemummaa, neilikoita, rosmariinia ja karpaloita. Laitoin pieneen kattilan pohjalle viitisen senttiä vettä ja sekoitin veteen tuoksuseoksen. Annoin kattilan höyrytä liedellä hiljalleen pari tuntia.

Seuravaaksi meillä tuoksuu muuten tämän vuoden ensimmäiset itse paistetut piparit!

joulu-potpourri-2-fannikaneli.jpg

 

4 x joulun ruokalahja lasipurkissa

jouluchutney-fannikaneli.jpg

Nyt nätit lasipurkit esiin ja ruokalahjoja tekemään! Tykkään puuhailla joka vuosi jonkin kivan uuden ruokaidean joulutervehdyksiksi.

Useimmat meistä herkuttelevat juustoilla joulun aikaan - tässä neljä testattua reseptiä ruokalahjaksi, jotka kaikki sopivat ihanasti juustojen kanssa nautiskeltavaksi. Jos haluat, paketoi herkkupurkin mukaan myös muutama hyvä juusto ja keksejä!

 

Herkulliset purkkilahjat juustojen ystäville

Paksun siirappisessa chutneyssa yhdistyy täydellisesti makeat hedelmät, mausteiset aromit ja tujaus etikan makua.

- Lämpöisen mausteiset pikkelöidyt päärynät ovat moderni ja hieman yllättävä lisuke juustolautasen kanssa tarjottavaksi. 

- Valkoviinissä keitetty hedelmäkombotti ihastuttaa ricottajuuston ja leivän kanssa tarjottuna.

- Kuusi vuotta sitten meidän ruokalahja jouluksi oli kauniin punainen chilihillo. Kannattaa kokeilla juustojen kanssa!

 

Maailman helpoin sorbetti - jäädytetyt persimonit

jaadytetyt-persimonit-2-fannikaneli.jpg

Tässä on yksi paras oivallus pitkään aikaan. Nyt parhaimmillaan sesongissa olevat persimonit muuntuvat makeaksi sorbetiksi. Ilman mitään lisämausteita tai tekniikkaa. Nimittäin persimonit voi pakastaa ihan sellaisenaan, kokonaisina hedelminä.

Ota jäädytetyt persimonit pakastimesta. Anna sulaa noin vartin verran ja leikkaa pois kansi. Kaiverra lusikalla persimonin kylmää sisusta. Ihan mielettömän hyvää!

jaadytetyt-persimonit-fannikaneli.jpg

 

Upeimmat Halloween-herkut x 6

brownie-peanutbutter-keksit-fannikaneli.jpg

Halloweenin aika on hauskaa. Silloin voi vetää herkkujen kanssa vähän (lue: kunnolla) överiksi. Leipoa kekseliäitä reseptejä, joissa on kunnon annos wow-efektiä.

Tykkään testailla syksyn pirskeitä varten uusia yhdistelmiä ja käyttää Amerikan tyyliin resepteissä karkkeja, keksejä ja suklaata. Ja mielellään useita yhdessä. Kerrankos sitä on Halloween!

 

Tässä muutama yllättävä ja herkullisen makea Halloween-resepti!

- Browniet ovatkin nyt keksejä! Ja niiden välissä on huima kerros maapähkinävoitäytettä! Like Reese's Pieces Peanut Butter Cups brownies.

- Kuohkean rapea marenkikakku ei riitä. Päälle vaan reilusti suklaata, kinuskia ja Snickers-patukan paloja. Why not!

- Rakastatko amerikkalaisia cookieita? Kuvittele niihin mukaan Nutellaa ja Oreo-keksin paloja. Simply genious.

- Yhdistetään tulinen kastike ja kinuskin maku. Ja kuorrutetaan sillä kasa popcorneja. Chicken wing gone popcorn!

- Silkkisen täyteläinen suklaakakku viimeistellään suolaisen rapsakoilla pretzel-kekseillä ja suolatikuilla. Hard core!

- Hyytävän viileän juustokakun koristaa suklaaseitti. Spider Man, were you here?

 

Italialainen pizzataikina ja herkullisimmat täytteet!

pizza-palat-fannikaneli.jpg

Meillä oli hauskat pizzatalkoot mökillä. Vielä viimeisen kerran tänä vuonna tarkeni kokata ulkona!

Olen intohimoinen pizzafani. Siitä ei pääse mihinkään. Tässä on meidän tällä hetkellä käyttämä ja treenaama pizzataikinan ohje. Taikinaa kohotetaan pitkän kaavan mukaan jääkaapissa. Tämä on ehdottomasti lähin mitä olemme päässeet herkullista aidon italiaispizzerian pizzaa. (Harjoittelu jatkuu!)

 

Tässä muutama herkullinen idea pizzan täyteyhdistelmiksi - italialaisia ja luovia komboja!

 

- Ruusukaalia ja sipulia

- Tomaatti, chorizo ja kesäkurpitsa

Purjo, pekoni ja ruusukaali

- Peruna ja rosmariini

Myskikurpitsa, prosciutto ja burrata

- Pinaatti, pekoni ja valkosipuli

Lehtikaalipesto ja juusto

- Kirsikkatomaatti, sinihomejuusto ja pekoni

- Viikuna, viinirypäle, sinihomejuusto ja karamellisoitu sipuli

- Curry ja kukkakaali

 

Savua, tulta ja rakkautta pizzaan!

pizza-uunissa-fannikaneli.jpg

On pizzaa. Ja sitten on pizzaa.

Olen yrittänyt laimentaa rakkauttani pizzoihin. Taidan rakastaa niitä liiaksikin, ja vitsailen usein että minussa asuu todellinen sisäinen pizzakriitikko. Olen tarkka (lue: niuho) siitä millainen pizza todellakin voittaa sydämeni puolelleen. Pohjan pitää olla juuri sopivan pehmeä, mutta samalla rapea - unohtamatta sopivan napakkaa sitkoista rakennetta. Täytteitä ei saa olla liikaa. Varsinkaan juustoa. Tomaattikastikkeessä pitää maistua tuore tomaatti ei tumma paksu tomaattisoosi.

Toisaalta, ei rakkautta tarvitse mihinkään laimentaa. Vaikkei pizza olekaan ihan joka päiväiseen ruokavalioon sopiva, on se parhaimmillaan mahtavaa. Suomalaiset rakastavat pizzaa, ja se on muotoitunut erottamattomaksi osaksi ruokakulttuuria. Pizza äänestettiin jopa suomalaisten kansallisruokien finaaliin!

Luin kesällä Pizze-kirjan. Uppoutuneena ja antaumuksella. Pizzan syvin olemus, sen historia. Pizzan ympärille liittyy paljon kiehtovia asioita. Se edustaa juuri sellaista ruokaa, joka valloitaa minut. Sillä on pitkät perinteet. Historia ja tarinoita. Se perustuu yksinkertaisiin asioihin. Hyviin raaka-aineisiin ja ainoastaan harjoittelulla opittuun taitoon. Ihailen valtavasti leipureita ja muita kädentaidon ammattilaisia. On upeaa kun joku osaa tehdä jonkin asian vuosien kokemuksen kautta todella hyvin.

Nämä ajatukset taustalla, en voi sanoa olevani kovinkaan hyvä tekemään pizzaa. Kun opiskelin kesällä pizzan tekemistä, kuten taikinan lainalaisuuksia, täytteiden valintaa ja paistamista, tajusin että pizzalla voi kuitenkin olla eri muotoja.

On niitä täydellisiä italialaisessa kiviuunissa paistettuja vuosikymmeniä kestäneen harjoituksen lopputuloksia. Käsin muotoiltuja pyöreitä, pohjalta rapeita pizzoja, joita ei pysty itse täysin jäljittelemään. Ja sitten on simppeliä kotiruokaa. Pizzoja, jotka paistetaan yhdessä perheen kanssa. Peltipizzoja, joissa pohja on hyvää, täytteet sesonkiin ja hetkeen sopivia. Ei missään nimessä täydellisiä, mutta kuitenkin huolella itse tehtyjä ja omalla tavalla viehättäviä. 

Kokeilin pääsisinkö kotikokkailijana hieman lähemmäksi tuota ihanaa italialaista huippu kuumassa uunissa paistettua pizzaa. Siihen ei nimittäin tavallinen sähköuuni taivu.

Sain testaukseen Uuni 2s -nimisen pizzauunin. Se on pieni ja helposti siirrettävä uuni, joka jäljittelee ominaisuuksiltaan juuri noita tulikuumaksi lämpeneviä pizzerioiden uuneja. Se lämmitetään kätevästi pelleteillä, ja lämpötila nousee uunin sisällä parhaimmillaan 500 asteeseen. Tätä ei uunin ulkopuolella uskoisi, sillä se näyttää eristävän lämmön melko hyvin kevyeksi uuniksi. Uunin kehittäjä on Skotlannissa asuva suomalainen Kristian Tapaninaho, joka halusi löytää kompaktin vaihtoehdon italialaistyylisen pizzan paistamiselle. Harvempi meistä voi muurata pihalleen oikeaa kiviuunia. Olin aika innoissani kun kuulin tästä, joten testatahan tätä piti syksyn viimeisenä mökkiviikonloppuna.

uuni-bw-fannikaneli.jpg

uuni-lahi-fannikaneli.jpg

uuni-sisaosa-bw-fannikaneli.jpg

Jätin B:n ja isän virittelemään Uunia pihalle, ja lähdin äidin kanssa kasaamaan pizzat mökkikeittiöön. Taikinan tein jo edellisenä iltana. Hyvin se oli tekeytynyt jääkaapissa. (Jaan meidän luotto pizzataikinan ohjeen seuraavaksi blogissa!) Tein pizzat tällä kertaan biancona ilman tomaattikastiketta. Täytteiksi valitsin muutaman meidän suosikin. Kesäkurpitsaa, perunaa (viipaloi ohuiksi, ripottele päälle suolaa ja anna valua siivilässä 15 minuuttia), kukkakaalia, mausteista makkaraa, sipuli, ilmakuivattua kinkkua ja pehmeää mozzarellaa (valuta hyvin).

Hyvin uuni lämpenikin vaikka ulkona oli jo aika koleaa. Me tyrkättiin ensimmäinen pizza uuniin reilun vartin lämmittämisen jälkeen. Kaikki kokoontui uunin ympärille katsomaan miten liuskalle käy. Ensimmäinen pizza nimettiin testikappaleeksi - se oli uunissa liian pitkään ja yksi reuna paloi reippaasti. It is hot! Paistoaika liekkien nuollessa uunin sisäosaa, kivipohjan päällä on vain minuutista pariin. Seuraava pizza onnistui jo paremmin ja viimeisistä pizzoista koko porukka oli jo aika ylpeä. En keksi kyllä hauskempaa kokkailuprojektia yhdessä porukalla!

Vaikka ulkokokkailukausi loppui meiltä nyt kesken, luulen että ensi kesänä meillä syödään erityisen hyvää pizzaa. Ripaukselle sen historiaa ja perinteitä, vähän erilaisella toteutustavalla. Todellinen rakkaus. Se ei haalistu. Pizza forever 

 

* Tuote on saatu blogin kautta testattavaksi.

pizza-uunista-tulossa-fannikaneli.jpg

pizzat-uunista-fannikaneli.jpg

pizza-mokilla-fannikaneli.jpg

pizza-palat-fannikaneli.jpg

Uunikuivatut tomaatit yrttiöljyssä

kuivatut-tomaatit-oljyssa.jpg

Olen ostanut innolla kirsikkatomaatteja. Niissä on vielä ihanat kesäsesongit aromit.

Kuivatin uunissa muutaman rasiallisen pikkutomaatteja. Yleensä käytän ne heti, mutta nyt nakkasin ne purkkiin. Sekoitin oliiviöljyyn kuivattuja yrttejä ja kaadoin puhtaaseen lasipurkkiin tomaattien päälle. (Käsittelen muuten säilöntään purkit aina näin - pesen kuumalla vedellä ja saippualla, ja laitan purkin ja kannen kuivumaan 120-asteiseen uuniin noin 10 minuutiksi.)

Öljyssä tomaatit säilyvät herkkupaloina pidempään, parisen viikkoa jääkaapissa. Voin luvata, että purkki on aika ihana ottaa esiin kiireisenä iltana ja lusikoida tomaatteja ja öljyä simppelin pastan tai salaatin päälle. Kesän maut saavat vähän jatkoaikaa!

Lue uunikuivattujen tomaattien ohje ja kokeile!

 

Poltetut sipulin terälehdet

poltetut-sipulit-4-fannikaneli.jpg

Miten teidän viikonloppu meni? Meillä syötiin lauantaina blinejä, tai siis siskon luona, jossa herkuteltiin pitkän kaavan mukaan myöhään iltaan. Muutenkin viikonloppu oli rento - kotoilu osaa sitten olla mukavaa kun ulkona on tuollainen pakkanen.

Lueskelin kahvikupposen ääressä ison kasan ruokalehtiä. Bon Apetit -lehden tammikuun numerossa pisti heti silmään kuva reunoista hiiltyneistä sipulin paloista. Ajattelin, että näytä täytyy kyllä kokeilla!

Polttaminen tai tummaksi hiillostaminen on ollut yksi ruokamaailman trendejä viime vuosina. Reilun tummaksi paistettu pinta antaa raaka-aineisiin todella mahtavia aromeita. Paistettujen sipuleiden makeuteen sopii loistavasti aavistuksen palaneiden reunojen pieni kitkeryys. Eikun siis polttamaan ruokaa - ihan tarkoituksella!

poltetut-sipulit-3-fannikaneli.jpg

poltetut-sipulit-fannikaneli.jpg

Kutsun näitä paistettuja sipulin eri kerroksia sipulin terälehdiksi. Jotenkin charred onion petals kääntyy suussa heti sipulin terälehdiksi, vaikkakaan kyse ei siis tosiaan ole kuin monikerroksisesta sipulin rakenteesta. Koverat sipulipuolikkaan kerrokset ovat kuin pieni kuppeja.

Sipulit on helppo paistaa täydellisen pehmeäksi, ja samalla reunat saavat tummanpuhuvan pinnan. Halkaisin sipulit puoliksi, ja jätin niihin molemmat kannat pitämään sipulia kasassa paistamisen aikana.

Lämmitin reilun lorauksen oliiviöljyä paistinpannulla kuumaksi, ja nostin sipulit leikkauspinta alaspäin paistumaan. Sitten lieden lämmön voi laskea lempeälle keskilämmölle ja antaa sipuleiden paistua rauhassa parisenkymmentä minuuttia. Niitä ei kannata siirrellä eikä käännellä - tässä vaiheessa ne saavat reilusti paistuneen pinnan.

Sipuli pehmenee jo pannulla, mutta loputkin osat muuttuvat makean pehmoisiksi uunissa. Tyrkkäsin pannun uuniin vajaaksi vartiksi. En voinut vastustaa kiusausta ottaa esiin töhötintä. Viimeistelin polttimen liekillä sipuleiden pintaan muutaman kunnon mustan reunan, mutta tämä ei kuulu varsinaisesti asiaan - saat sipuleihin oivan paistopinnan pelkästään pannullakin.

Sitten sipulit kannattaa jättää jäähtymään. Tässä vaiheessa kannat voi leikata, ja erottelin eri kerrokset sormin. Muutaman sipulin päälimmäinen kerros kuivahti, ja heitin ne pois kuorien mukana kompostiin.

Valmiit sipulin palaset sopii ihanasti erilaisten ruokien lisämausteeksi. Tai ihan vaan naposteltaviksi. Maku on todella mahtava - kannattaa kokeilla! 

Seuraavassa postauksessa lisää juttua näistä tummaksi hiillostetuista sipuleista, ja ennen kaikkea niille täydellisestä käyttökohteesta. (Sisältää ainakin sinihomejuustoa!)

poltetut-sipulit-2-fannikaneli.jpg

poltetut-sipulit-5-fannikaneli.jpg

 

Jouluchutney

jouluchutney-fannikaneli.jpg

Ihanaa, nyt on joulukuu. Lämmitin kanelilla ja tähtianiksella maustettua omenasiideriä kattilassa, ja lueskelin ruokalehtien vanhoja joulunumeroita. Joulun odotus on vaan yksinkertaisesti parasta aikaa. Silloin pääsee hyppäämään joulureseptien pariin - niin ja tekemään itse kivoja herkkulahjoja.

Olen tehnyt ruokalahjoja ystäville jo vuosien ajan. Kirjoitin tänään ilmestyneen Maku-lehden kolumnissa jouluchutneysta. Chutneysta on tullut ruokalahjojen suosikki, ainakin muutama purkillinen sitä on tehtävä. Paksun siirappisessa chutneyssa yhdistyy täydellisesti makeat hedelmät, mausteiset aromit ja tujaus etikan makua.

jouluchutney-4-fannikaneli.jpg

jouluchutney-3-fannikaneli.jpg

jouluchutney-5-fannikaneli.jpg

Chutney sopii kivasti kinkun ja kalkkunan kanssa, puhumattakaan juustotarjottimesta. Viime vuonna tein myös herkkua valkoviini-hedelmäkompottia, joka sopii yhtälailla juhlapöytään. Sitäkin kannattaa kokeilla jos innostuu purkittamaan enemmänkin lahjoja!

Täytyy myöntää, tykkään piiperrellä joulujuttuja. Ja vaikka rakastan puuhastella keittiössä, ehkä paras osuus ruokalahjojen tekemisestä on kuitenkin niiden koristelu ja paketoiminen. Peitin purkkien kannet puuvillaisella juustoliinalla ja kiedoin narulla purkkien ympärille kuusen- ja kanervanoksia. (Ja sitäkin mukavampaa on lahjan antaminen!)

jouluchutney-6-fannikaneli.jpg

Aloitin Ilman reseptiä -kolumnin Maku-lehdessä vuoden alussa. Sen ajatuksena oli jakaa luotto-ohjeita, jotka tulevat itsellä selkärangasta. Ruokia, joiden tekemiseen ei tarvita reseptiä kun niiden jujun oivaltaa - sellaisia ruokia, joita voi soveltaa ja tehdä milloin vaan.

Samalla kun ruokasesonkien ympyrä alkaa olla pyörähtänyt ympäri sitten tammikuun, myös lehtikolumnin vuosi tulee täyteen. Sitä oli ihana kirjoittaa - viimeinen kolumnin osa löytyy nyt ihanasta Maku-lehden joulunumerosta. Piipahda siis ihmeessä lehtikiskalle!

 

Jouluisen mausteiset pikkelöidyt päärynät

rajamaen-fannikaneli-15.jpg

Alkuviikolla kirjoitin meidän etikkatalkoista ja pikkujoulufiilistelystä - tein B:n kanssa kaksi erilaista hedelmäsäilykettä joulukauden herkkuttelua silmällä pitäen. Kuivatut viikunat ja päärynät sopivat makeina hedelminä täydellisesti mausteisen etikkaisen liemen kanssa.

Pikkelöinti saattaa kuulostaa siltä, että kyseessä on tujun voimakas etikkainen lisuke. Makeaan purkilliseen jouluisia päärynöitä etikka tuo kuitenkin juuri sopivan säväyksen eikä se ole liian ollenkaan liian voimakas. Nämä maustetut päärynät ovat mukavan makeita ja sopivat hyvin ricottajuuston kanssa patongin päälle - unohtamatta juhlien juustotarjotinta ja salaatteja.

Mausteliemi on super helppo tehdä. Kattilassa kiehautetaan hedelmät, mausteet, etikka ja sokeria. Päärynöiden kanssa valitsin mausteiksi ihanan jouluisen sekoituksen - appelsiinia, inkivääriä, kanelia, tähtianista ja neilikkaa. Mitkä tuoksut tästä höyryävästä kattilasta leijailikaan keittiöön!

Nätti lasipurkillinen mausteisia päärynöitä sopivat kivasti joululahjaksi. Voi vitsi, ihana päästä puuhailemaan pikkuhiljaa joulunajan hommia!

 

Lue lisää pikkelöityjen hedelmien kattauksesta ja shrub-cocktailista!

 

pikkeloidyt-paarynat-fannikaneli.jpg

 

Herkkuja pikkujouluun: Viikuna-ricot­tac­ros­ti­nit ja jouluinen shrub-cocktail

Kaupallinen yhteistyö - Rajamäen

rajamaen-fannikaneli-12.jpg

Etikkaiset maut. Ne ovat sitten kerrassaan ihania.

Todisteita rakkaudestani etikkaan löytyy pitkin blogin arkistoa (ja lehden sivuillakin) - merisuola-etikkaperunoita ja jos jonkinmoisia pikapikkelöityjä vihanneksia. Meidän keittiössä etikkaa käytetään reilulla kädellä ja kun sain Rajamäeltä haasteen kehitellä etikkaisia pikkujoulutarjottavia, niin ajattelin, että nyt kolahti haaste oikeaan osoitteeseen! 

Keräsin kattaukseen muutaman makean etikkaisen herkun ja trendikkään shrub-juoman - kaikki tietysti joulunmauilla siivitettyinä. Naposteltavat ja shrub sopivat ihanasti pikkujouluihin ja glögikekkereihin. Parasta tähän aikaan vuodesta on juurikin illanistujaiset ystävien kanssa ja yhdessä tunnelmointi.

Shrub on raikas juoma, joka saa makunsa hedelmien, sokerin ja etikan yhdistelmästä. Shrubin etikkaisen maustesiirapin voi tehdä melkeinpä mistä tahansa marjasta ja hedelmästä. Niiden maut tiivistyvät etikan ja sokerin kanssa makusiirapiksi, jonka voi valmistaa kattilassa liemen kiehauttamalla tai kylmäuuttamismenetelmällä. Houkuttelin maut esiin ilman kuumentamista ja annoin shrub-pohjan maustua jääkaapissa rauhassa pari päivää.

rajamaen-fannikaneli-3.jpg

rajamaen-fannikaneli-4.jpg

rajamaen-fannikaneli-2.jpg

Talvisesongin mukaan valitsin makuyhdistelmäksi omenan ja päärynän. Raastoin pari kotimaista omenaa ja päärynää säilykepurkkiin. Raasteen lisäksi sekoitin mukaan vähän tummaa fariinisokeria ja tähtianista. Purkissa maut on helppo sekoittaa omenaviinietikan ja sokerin kanssa reippaasti ravistamalla. Jo vuorokaudessa maut ovat tasaantuneet ja shrub on valmis nautittavaksi. Siivilöi makuliemestä pois raaste ja kaada neste puhtaaseen pulloon. Juomapohja säilyy jääkaapissa hyvin kun huolehdit että kaikki purnukat ja välineet ovat puhtaita, ja liemi on parhaimmillaan parin viikon ajan.

Makusiirappi sekoitetaan kivennäisveden kanssa ihanaksi juomaksi. Cocktailiksi juoma muuntuu helposti kun mukaan lorauttaa lämmittävää alkoholia kuten giniä, viskiä tai vodkaa makuyhdistelmästä riippuen. Tähän jouluiseen shrubiin sopii ihanasti bourbon. (Sitä lorautetaan meillä myös eggnogin sekaan.)

Crostinit ovat simppeli tarjottava erilaisissa illanistujaisissa - leipäviipaleiden päälle kasataan muutama herkullinen maku, ja herkkupalat on helppo koota isolle tarjottimelle ja nostaa näyttävästi pöytää. Tein leipäpalojen täytteeksi makean punaviinietikkaisia viikunoita, ja niiden lisäksi leivän päälle sopii täydellisesti samettinen ricotta. Näiden upeiden naposteltavien kasaaminen ei stressaa vaikka sen tekisi juuri ennen vieraiden saapumista - tai vaikka vieraiden kanssa shrubia siemaillen!

rajamaen-fannikaneli.jpg

rajamaen-fannikaneli-11.jpg

rajamaen-fannikaneli-13.jpg

rajamaen-fannikaneli-16.jpg

Makean etikkaisten viikunoiden tekeminen on super helppoa. Viipaloin kuivattuja viikunoita, ja kiehautin ne yrteillä maustetussa etikka-sokeriliemessä. Annoin viikunoiden maustua purkissa yön yli ja ne hävisivät seuraavana päivänä hetkessä. Kuivattuja viikunoita tulee käytettyä ihan liian harvoin - vitsi, että niiden maku oli upea timjamilla ja rosmariinilla maustettuna! Etikka ja makeus on yksinkertaisesti koukuttava yhdistelmä, kannattaa ehdottomasti kokeilla.

rajamaen-fannikaneli-8.jpg

rajamaen-fannikaneli-9.jpg

rajamaen-fannikaneli-7.jpg

Nyt kun sain onnekkaana paketillisen mielettömän ihania Rajamäen etikkoita ja pääsin kunnolla vauhtiin pikkelöinnissä, päätin tehdä toisenkin setin etikkaisia hedelmiä. Olin ostanut shrubia varten reippaasti päärynöitä, ja kiehautin lopuista joulunmakuiset etikkaiset päärynät. (Huomasit ehkä, että joku toinenkin leipien täyte vilahtelee kuvissa.) Mausteiset päärynät ovat viikunoiden tapaan herkullisia ricottaleipien kanssa.

Jaan teidän kanssa pikkelöityjen joulupäärynöiden reseptin seuraavassa postauksessa. Luvassa siis lisää etikkaista ihanuutta!

rajamaen-pullot-2-fannikaneli.jpg

rajamaen-fannikaneli-14.jpg

rajamaen-pullot-fannikaneli.jpg

 

Rakkaudesta pikkelöintiin

kauneus-terveys-fanni-kaneli.jpg

Olen kertonut teille aiemmin, aika useastikin, miten paljon rakastan etikkaa. Pikkelöin vihanneksia usein erilaisten ruokien kaveriksi. Ja kun minulta pyydettiin kommentteja pikkelöinnistä lehtijuttuun, olin tietysti heti innoissani kertomassa sen ihanuudesta.

Uusimmasta Kauneus & Terveys -lehden numerossa löytyy kaikkien muiden inspiroivien juttujen lisäksi F&K:n ideoita pikkelöintiin. Vinegar forever!

Näytä lisää