cacio-e-pepe-fannikaneli.jpg

Sen jälkeen kun me palattiin Amerikan reissulta pari viikkoa sitten, meidän keittiössä on ollut aika hiljaista. Tai toimintaa ainakin hyvin pienissä pätkissä.

Loman jälkeinen tohina töissä ja flunssapäivät siihen päälle. Pimeys. Päivät ovat tuntuneet tavallista lyhyemmiltä. Hankin jääkaappiin yhden asian joka pelastaa aina kun tuntuu juurikin tältä. Palan pecorino romano -juustoa. 

Roomalaisen klassikkopastan tekeminen, sitä ei voi oikeastaan edes laskea ruoanlaitoksi. Keität pastan. Lisäät siihen juustoa ja pippuria. That's it. Nauran usein, että tämän pasta on todellinen kiireisen ihmisen mac 'n cheese.

Ajatus pasta syömiseltä ilman mitään muita tykötarpeita kuulostaa tylsältä. Miten kulhollinen pelkällä juustolla ja pippurilla maustettua pastaa voi maistua miltään. Mutta uskokaas, tätä maistettua, pastaa suorastaan himoitsee uudelleen - mielellään jo seuraavana iltana!

Tämän ruoan nimi kuvaa juuri mitä se on. Cacio e pepe - juusto ja pippuri. Cacio on Rooman alueen murretta ja tarkoittaa Pecorino romanoa. Se on lampaan maidosta valmistettu juusto, joka on rakenteltaan ja napakan suolaiselta maultaan hyvin paljon parmesaanin kaltainen. Pala pecorino romanoa säilyy jääkaapissa vaikka miten kauan. Juustotiskin myyjä kertoi, että hänellä oli koko kesän mökillä pala tätä juustoa nopeita lounaita varten. Juuri se tekee tästä ruoasta niin voittamattoman - kauppareissulle ei ole tarvetta kun kaapista löytyy vain pastaa, pecorinoa ja pippurimylly.

Pecorini romanon maku on voimakas, melkein tulisen mausteinen omalla tavallaan. Saman voi sanoa mustapippurista. Tuntuu siis hurjalta miten kaksi äänekästä ja itsensä takuu varmasti esiin tuovaa makua voidaan yhdistää - ja vieläpä niin ettei kummankaan määrässä säästellä. Pippuriakin täytyy lisätä pastaan juuri niin paljon kun vai suinkin uskaltaa, ja siihen päälle vielä päälle rouhaisu tai pari. Jotain ihmeellistä kuitenkin tapahtuu kun pippuri kohtaa juuston. Kaksi voimakasta tasapainottavat toisiaan niin, että kyseessä ei voi olla muu kuin täydellinen tasapeli. Kumpikaan maku ei puske läpi ja lopputulos on jotakin muuta mitä osasi odottaan.

Ensimmäinen reissuni Roomaan keväällä vain syvensi entisestään hullua ihastustani tähän pastaan. En meinannut malttaa tilata noissa ihanissa pikkukatujen trattorioissa muuta kuin cacio e pepeä. Ihan samaan en ole kotikeittiössä yltänyt, eikä ohjeelle ole yhtä oikeaa muotoa. Mutta monen eri kokeilun jälkeen, tästä on muodostunut meidän tapa tehdä juurikin se meille täydellinen cacio e pepe. 

Oletko cacio e pepen fani?