KATSOMASI RESEPTIT

Marsipaania ja mansikoita

Mansikat.JPG

"Oma kirjanpitoni kattaa kultakannan lisäksi myös liki kaikki elämäni aikana nauttimani marsipaaniharkot!"

 

Kävin iltakävelyllä Stockmannin Herkussa. Kun näin silminkantamattomiin kauniisti lajiteltuja mansikkalaatikoita (ja vieläpä kullan kurssiin verrattuna liki mitättömän edulliseen hintaan), olin myyty! Ummistin silmäni ja annoin vaistoni ohjata sormeni valitsemaan sen parhaimman pakkauksen. Miten kauniita ja kiinteitä, makeitakin vielä! Kesä on vihdoin saapunut lautaselleni!

MarzipanTorte, pakkaus.JPG

Mansikoiden lisäksi mukaani tarttui toki muutakin. Nimittäin taattua tavaraa ja perusruokavaliooni olennaisesti kuuluvaa Niedereggerin marsipaania suoraan Lyypekistä! Yleensä olen ostanut kerralla kilokaupalla marsipaanipatukoita mutta ilolla tervehdin tällaista somaa pikkutorttua. 

Muistannette saksalaiset sukujuureni, joten Marzi Pane eli Maaliskuun Leipä on minulle Jokapäiväinen Leipäni. Asia jota ilman en kertakaikkiaan kykene elämään! Ja marsipaanin on toki tultava perinteikkäästä hansakaupungista, Lyypekistä

Olen toki vieraillut Saksanmaalla useammin kuin jaksan tähän hätään muistaa. Mutta erityisen kirkkaat muistot minulla on Lyypekistä kultaiselta 1980-luvulta, jolloin erään turneen yhteydessä vanhempani veivät minut paikalliseen parhaimpaan marsipaanipuotiin. Kaikista houkutuksista huolimatta katseeni naulitui heti marsipaanista valmistettuun leppäkerttuun, joka istui vihreällä lehdellä. Leppäkertun yhteydessä luki saksaksi "viel Glück"eli paljon onnea.

Onnenkerttuni säilyi näin jälkikäteen katsottuna ällistyttävän pitkään kokonaisena, sillä säästin sitä tovin kuin kalleinta aarrettani. Kun vihdoin ymmärsin, ettei marsipaani mihinkään maailmasta lopu, puraisin jo kovettuneeksi muuttunutta kerttua. Sittemmin olen oppinut nauttimaan marsipaanin aina viivyttelemättä.

MarzipanTorte, kokonaine.JPG

Marsipaanitorttu on mielestäni aivan loistava iltapala, sillä sisältäähän se runsaasti superfoodiksikin luokiteltavaa mantelia hyvine, pehmeine rasvoineen. Lisäksi muistuttaisin, että päällyste on tummaa suklaata, pumpattuna täyteen antioksidanttisia flavonoideja.

Minäkään en nuorru, joten olen tiedostanut sen, että minun on suojeltava solujani vapaiden radikaalien aiheuttamalta hapettumiselta. Ja se tapahtuu parhaiten syömällä MARSIPAANIA! 

MarzipanTorte, avattu.JPG

Tiedän, marsipaani jakaa mielipiteitä kuin veitsi voikimpaleen. Mutta onko loistavampaa leipää olemassakaan! Jaakko Kolmonen pitää kirjaa elämänsä aikana syömistään ruisleivistä. Onnea hänelle. Vastineeksi voisin todeta, että oma kirjanpitoni kattaa kultakannan lisäksi myös liki kaikki elämäni aikana nauttimani marsipaaniharkot. 

IMG_0800.JPG

Kieltämättä marsipaani on täyttä ravintoa, joten tasapainoitin makusilmujani nauttimalla heti perään laatikollisen makeita mansikoita. Ei hullumpaa tämä kesäelämä! Nyt vielä päälle lasillinen kuohuvaa..

Aurinkoista ja jatkuvaa korkeapaineen rintamaa teille rakaat lukijani!

Eleanora

 

Talvihedelmien aatelia: tuoreet klementiinit

Klementiinit, avattu.JPG

"Kerran Borneolla matkatessani otin aikaa, kumpi selviytyy pikkusitrusten kuorimisesta nopeammin, oranki vai minä."

Tein tässä päivänä muutamana ostoksia tapani mukaan Stockmannin Herkussa. Elintarvikekeitaassa, jossa olen tottunut asioimaan pikkutytöstä lähtien. Taisin tätä seikkaa pitää lapsuudessani kovaan ääneen myös koulutovereideni seurassa esillä. Eräänkin kerran yksi heistä tuhahti kovin työlääntyneenä: "Eleanoran perheessä mandariinitkin ostetaan Stockmannin Herkusta!" Laadun ja tietyn kvaliteetin ympärillä käytävä keskustelu on Suomessa niin kovin nuorta ja värittynyttä. Muka ollaan olevinaan, jos maksetaan hyvästä eikä puolittain nahistuneesta.

Klementiini, satsuma, mandariini.. Talvisilla pikkusitruksilla on monta nimeä. Mutta yhtä kaikki, hehkuvan oranssit ja kirpeän makeat vitamiinipommit saavat minussa liki addiktiivisia tuntemuksia aikaan. Siinä ei monta kertaa tarvitse kellosta aikaa katsoa, kun aimo annos sitruksia on hävinnyt makureseptoreideni syövereihin. Kerran Borneolla matkatessani otin aikaa, kumpi selviytyy pikkusitrusten kuorimisesta nopeammin, oranki vai minä. Voitto heltisi niukasti mutta kiistattomasti. No olkoon, kilpakumppani oli kenties lauman harmaahapsisin mutta silti. Minä olin orankia nopeampi. 

Klementiinit.JPG

Katsokaa tätä kauneutta! Kiiltävä, pinkeän kiinteä ja oranssina hohtava kuori, symmetrinen muotokieli ja vihreinä huutomerkkeinä olevat lehdet. Väheksyä ei voi myöskään sitä tosiseikkaa, että pakkaus on puoli ruokaa. Puukoriin pakatut klementiinit saavat herkuttelijassa oitis mielleyhtymän siitä, että tässä oltaisiin kuin itsekin sadonkorjuussa, etelän paahtavan auringon alla.

Ja se maku sitten! Makean hedelmäinen tirskahdus suussa jatkuu juuri sopivan kirpeyden saattelemana. Nimittäin kirpeyden ja makeuden balanssi on todellinen taitolaji. On eri asia olla raikas kuin ikenet vetäytymään pakottavan hapokas.

Viime päivät ovat olleet meteorologisesti aivan uskomattoman ankeaa, harmaata suhrua. Joten kyllä tässä klementiinejä nyt kaivataankin! Kauan eläköön Stockmannin Herkku ja nämä tuoreet klementiinit!! Piristäkäämme itseämme tuoreilla vitamiineilla ja torjukaame talvinen ankeus ja uupumus!

Klementiineistä voit myös leipoa yhtä sun toista. Kuten maan manion Klementiini-chilkakkuni

Teitä iloisesti tervehtien,

Eleanora

Klementiinit, lähis.JPG

PS. Meneillään on suuri karnevaaliviikko niin Rio de Janeirossa kuin Karibian kuumimmassa soca-musiikin keitaassa, Trinidad & Tobagossa, muista lukuisista kohteista puhumattakaan! Rohkenehan siis viettää tällä viikolla omia karnevaalihetkiäsi niin kotona kuin työn ääressäkin. Sulat otsalle, kilvet kaulalle ja paljetit helmoihin! More is More!

Lumikauden pe­las­tus­pak­kaus: Vegaaniset browniet ilman uunia

Vegaaniset browniet ja hopeapihdit.JPG

"Kävin lainaamassa Alaskan pelastushelikopterilentäjiltä untuvatakin, joka täyttää kovimmatkin arktiset vaatimukset. Sen taskut täytän näillä brownie-paloilla." 

 

Mikä maistuu suklaalta, karpaloilta, kookokselta, taateleilta, manteleilta? No nämä huikeat vegaaniset browniet tietysti! Tällä ohjeella valmistat universumin parhaat energiapatukat, jos vaikka satut jäämään kinosten keskelle saarroksiin. Tai jos kuulut minulle tuiki tuntemattomien ultrajuoksijoiden klaaniin. Ja vieläpä siihen erikoisryhmään, joka harjoittelee talvella paidatta ja traktorinrengasta perässään vetäen. TAI jos vain haluat jotain erityisen hyvää helposti ja vieläpä ilman uunia!

Olen helmikuussa syntynyt, joten minähän en ihan pienestä säikähdä talven tuloa. Jos toki miinuskelit eivät olekaan hipiälleni hyvästä. Näillä pakkaslukemilla täytän kelluntatankkini kookosöljyllä, lämmitän seoksen noin 42-asteiseksi ja kellun öljyn hyväilevässä aallokossa jopa tunnin. Tällä konstilla saan ihoni pysymään kuta kuinkin siedettävässä kunnossa.

Vegaaniset browniet ja lankarulla.JPG

Kelluntatankkini takia hankin kookosöljyä jättimäisinä erinä. Siinä ei kuulkaas ihan pienet törpöt riitä vaan nyt puhutaan surkuluttajan erikoiseristä. Kookosöljyni tulee omalta paratiisisaareltani, joten pystyn valvomaan haukansilmän tarkkuudella tuotanto- ja logistiikkaketjun eettisyyden ja inhimillisyyden. 

Olen havainnut kookosöljyn sopivan erinomaisesti myös tiettyihin herkkuihin, joten varaan parhaimman erän leivontaa varten ja loput hyödynnän ihonhoitoon. Joskus ammoin, ennen kookosöljyjen tuloa markkinoille, aloitin ensimmäiset herkkukokeiluni kookosrasvalla. Tiedättehän, ne tiiliskiven näköiset kalikat voihyllyssä. Sellaisesta sain valmistaa pienillä, vasta makeuden maailmassa haparoivilla kätösilläni, riisisuklaata.

Vegaaniset browniet, lähis.JPG

Riisisuklaasta on kieltämättä taivallettu pitkälle. Nämä herkkupalat syntyivät suoranaisesta tarpeesta kehittää talven keskelle jokin kompakti, energiatiheydeltään sakea ja makumaailmaltaan hivelevän makea tuote. Sillä myönnettäköön, että niin sanottujen välipalapatukoiden tarjonta on kovin kirjavaa. Joskus olen äärimmäisessä hädässä turvautunut sellaisiin ja saanut kitalakeni  kuorrutettua kittimäisellä massalla. Ei kovin nautinnollista.. 

Näiden selviytymispatukoiden etuna on myös, että niiden raaka-aineet ovat ravitsemukseltaan ensiluokkaisia. Sokerikin on tummaa muscovadoa ja makeus saadaan suurilta osin kuivatuista karpaloista ja taateleista. Ei pöllömpää sekään, että nämä ovat kaiken hyvyyden lisäksi myös vegaanisia.

Vegaaniset browniet, ylhäältä päin.JPG

Minua saatetaan pitää hieman hienosulkaisena otuksena. Mutta ette tiedäkään, miten riuska lumen luoja minusta tositilanteessa sukeutuu. Meidän skandinaavisten aatelisten pitää osata käyttää lumilapiota ja hallita hankiralli.

Jotta en täysin kohmettuisi, kävin lainaamassa Alaskan pelastushelikopterilentäjiltä untuvatakin, joka täyttää kovimmatkin arktiset vaatimukset. Sen taskut täytän näillä brownie-paloilla. 

Tulkoon vaan lunta, minä kyllä saan autoni puhtaaksi. Ja kun varmistan, ettei sivullisille koidu vaaraa, nautiskelen kotikujallani estottomasta sivuliirrosta puuterilumessa. Luulenpa Kalle Kustaankin pöllyttelevän lunta omalla Porschellaan. 

Pysykää energiassa ja makeudessa talven keskellä! 

Teitä tervehtien,

Eleanora

Retroherkun uudet vaatteet: Salmiakki-riisisuklaa

Salmiakki-riisisuklaa.jpg

"Nämä riisisuklaat vievät ensin pikkusormen ja sitten koko käden! Totaalisen addiktoivaa!"

Tiedättekö mistä makeuden taipaleeni ja leipurin harrastukseni kauan sitten alkoi? Riisisuklaasta! Riisisuklaa on alku ja juuri sille kaikelle leivontaharrstukselleni, joka sittemmin vuosien saatossa on saanut kehittyä todelliseksi elämäntehtäväkseni.

Riisisuklaan ja minun välinen suhde on syystäkin nostalginen. Niin paljon mahtuu matkan varrelle käänteitä. Hädin tuskin pysyin omilla jaloillani, kun äitini Silvia jo antoi minun ottaa riisisuklaamassasta lusikalla nokareita ja annostella niitä paperisiin muffinivuokiin. Tähtäysprosentti oli kaukana sadasta mutta lähipiirini kesti sotkun. Sillä osaamista ja sen mukana tulevia vallankumouksellisia makuyhdistelmiä ei synny ilman alkusotkua.

Jahka edistyin riisisuklaasta pidemmälle, minusta tuli jopa kopea. Ylenkatsoin vanhaa herkkua ja käänsin katseeni kaiken maailman macaron-leivoksiin ja mantelimassaa tihkuviin masariineihin. Toki ne olivatkin tekniikaltaan pidemmälle vietyjä mutta samalla unohdin, mille peruskivelle makeat muuraukseni loppujen lopuksi tukeutuivatkaan.

Tarvittiin himppu iän mukanaan tuomaa kypsyyttä ja nerokas ajatus siitä, mitä makumaailmoja vanhaan kunnon riisisuklaaseen voisi yhdistää. Vasta sitten olin valmis kohtaamaan avoimin mielin lapsuuteni rakastetuimman herkupalan taas uudestaan.

Näiden herkkupalojen vastustamaton lumovoima perustuu apteekista saatavaan Haganolin apteekkiliuokseen. Siinä vasta kameleonttimainen tuote, jota voi suositella kaikille salmiakin ystäville! Vahvan salmiakin rinnalle lisäsin riisisuklaaseen suolapähkinöitä ja pehmeää lakumattoa pieniksi kuutioituna. Kannattaa muuten varata lakumattoa hieman ylimääräistä, sillä tekoprosessin aikana suuhun saattaa hujahtaa pala jos toinenkin..

Nämä riisisuklaat ovat muotoiltu aikuiseen makumaailmaan. Niissä on kuitenkin riittävästi lapsuuden retrotunnelmaa, jotta ne toimivat turvaherkun tavoin. Mutta ottakaa vastaan myös varoituksen sananen. Nämä riisisuklaat vievät ensin pikkusormen ja sitten koko käden! Totaalisen addiktoivaa!

Mutta mitä pahaa siinä sitten on?

Päästä sisäinen salmiakkitiikerisi irti ja tartu riisisuklaan uuteen tulemiseen! Nämä sopisivat mainiosti myös syntymäpäivätervehdykseksi tänään merkkipäiväänsä viettävälle Ruotsin hurmaavalle prinssi Carl Philipille!

Lämpimin terveisin,

Eleanora

 

Kuva: Sanna Peurakoski

Viikon ilonaihe: pääsiäisrakeet

Pääsiäisrakeet.jpg

Onko varmempaa kevään merkkiä kuin pääsiäisrakeiden saapuminen huushollini joka pöydälle ja piirongin päälle. Ei ole olemassa niin pientä pöytää tai jakkaraa, johon en saisi sujuvasti istutettua pientä kulhollista tai suurta saavillista pääsiäisrakeita!

Olen jo viikkojen ajan syynännyt silmä tarkkana kauppojen makeisvalikoimia, etsien merkkejä pääsiäismakeisista. Enkä nyt puhu mistään muovikrääsää sisältävistä ylläripyllärimunista vaan erilaisista hienostuneista suklaa- ja mantelituotteista. Niinpä ilon aihe olikin melkoinen, kun löysin oikein monta erilaista sorttimenttia makeita rakeita.

Silmäni nauliutuivat erityisesti näihin Tigerista löytämiini pastellinvärisiin sokerimanteleihin. Voiko olla esteettisesti sykähdyttävämpää kuin vaalean pastellinen, helmiäisenä hohtava pinta! Ja sisäänsä nämä kätkevät kokonaisen mantelin, suklaa-sokerikuoren alle peiteltynä. Menin hakemaan askartelutarvikkeita mutta tämä putiikki möikin yhtä sun toista herkkua. Ei mielestäni ole sellaista tuotetta, minkä yhteyteen eivät myös herkut sopisi täydennykseksi. 

Olen myös sangen viehättynyt suklaarakeista, jotka imitoivat taidokkaasti pieniä linnunmunia. Pienet pilkulliset munat ovat niin kauniita, että ne toimisivat taatusti myös pikkulintujen atrappimunina, onnistuneen muninnan aloittajina. Ostin myös lakrtisirakeita, mutta nehän menevät vain ja ainoastaan lääkinnällisiin tarkoituksiin. 

Tulen jatkamaan edelleen tuote-etsintää, tämän pääsiäisen täydellisimpien rakeiden toivossa. Onko viehättävämpää iltapuhdetta valoisina kevätiltoina, kun asetella erilaiset rakeet kauniisiin vaaseihin eteeni ja aloittaa systemaattinen aistinvarainen arviointi. Lapsuudenkodissani pääsiäismakeiset olivat lasisen ruskean kanan sisällä pöydällä. Edelleen näitä lasikanoja näkyy myytävän. Mutta en vain ole löytänyt omille varannoilleni riittävän suurta tarjoilukanaa. Viimeksi jouduin jo ottamaan vanhan hopeisen samppanjacoolerin käyttööni.

Kevään valoa, röykkiöittäin tulppaaneja ja kasapäin herkkurakeita!

Teille toivottaen,

Eleanora

Ps. Otan ilomielin vastaan mainioita vinkkejänne siitä, mistä olette löytäneet parhaimmat pääsiäisrakeenne!