KATSOMASI RESEPTIT

Terveiset Taste of Helsinki 2015 -tapahtumasta

TasteofHelsinki2015.JPG

Matcha-minipavlovat ja mustikka-kookosmurupiirakka. Siinä tulevan juhannuksen hittileivonnaiset. Ainakin jos minulta kysytään!

Leivonnan suurlähettiläänä iloitsin sydämeni kyllyydestä, että tähän astisen kesän kaunein ja lämpimin päivä oli juuri viime lauantai 13.6. Nimittäin tuolle maagiselle päivämäärälle osuivat sopivasti sekä esiintymiseni Taste of Helsinki 2015 -tapahtumassa että Ruotsin prinssi Carl Philipin ja Sofia Hellqvistin häät. Voiko olla enää mahtipontisempaa sisältöä viikonlopun ohjelmistooni!

Kun suuresti ihailemani ja arvostamani Teresa Välimäki taannoin otti yhteyttä kysyäkseen minua seurakseen Electrolux Taste Theatre -lavalle, kiljahdin riemusta sellaisella volyymillä että lemmikkihuuhkajani Babbis lehahti hetkeksi teille tiettymättömille. Olen nimittäin salaisesti ja aina haaveillut pääseväni leipomaan joskus aivan Helsingin ytimeen. Onko juhlavampaa kuin viedä leivonnan ilosanomaa eteenpäin Sanomatalon, Kiasman ja Musiikkitalon välittömässä läheisyydessä.

Pääni alkoi singota oitis lukemattomia ideoita mutta viimein päädyin ottamaan esitykseni repertoaariin vihreällä teellä maustetut Matcha-minipavlovat että Mustikka-kookosmurupiirakan. Ne ovat vallan oivallisia kesäleivonnaisia kumpainenkin. Matcha-pavlovat voi tehdä jo pari päivää etukäteen odottamaan tarjoilua. Kunhan vain malttaa säilöä ne tiiviisti. Ja entäs mustikka-kookosmurupiirakka sitten. Siihen riittää jo mukillinen mustikoita. Mustikka ja kookos solmivat kerrassaan hykerryttävän liiton.

En malta kyllin ylistää Helsinki Food Companyn ihania naisia; Teresa Välimäkeä ja Johanna Lindholmia! He tekivät vierailuni todella miellyttäväksi ja viihdyttäväksi. Oi, olisin voinut leipoa vaikka myöhäiseen yöhön asti, niin loistava tunnelma tässä urbaanissa ruokakarnevaalissa vallitsi! Suuret kiitokset Teresalle, joka leipoi ja vatkasi kanssani Helsingin makeimmat leipomukset.

Matchapavlovat, lähis.jpg

Jälleen kerran tuli todistetuksi myös se, miten baakkelssien taika toimii. Olin toki asianmukaisesti varustautunut maistiaisilla, jotka hävisivät alta nanosekunnin herkuttelijoiden suihin. Toivottavasti maistui, vaikka pahoittelen pientä annoskokoa. Ensi kerralla täytyy näemmä leipoa tupla- ellei sitten triplasatsi!

Mustikka-kookosmurupiirakka, pala lautasella.jpg

Vauhdikkaan päivän päätteeksi lennähdin vielä yksityiskoneella Tukholmaan. Ehdinkin juuri ja juuri parahiksi hääjuhlallisuuksia seuraamaan. Toimin näet häiden makeista tarjoiluista vastaavana neuvonantajana, mistä olen suunnattoman kiitollinen. Romantiikkaa ja pakahduttavaa rakkautta täynnä ollut vihkiminen ja häävastaanotto olivat niin järisyttävän fantastinen kokemus, että olen vieläkin liikutuksesta höpertynyt. Mutta heti kun tästä tokenen, raportoin teille lisää häätarjoiluista.

Nyt työn alla on myös Prinssileivos! Lämpimät onnitteluni Ruotsin hovin nuorin tulokas, Nicolas Paul Gustaf, Ångermanlandin herttua! Sekä pikkuprinssin onnelliset vanhemmat, Madeleine ja Chris!

Näihin tunnelmiin iloista juhannusta kohti,

Eleanora

Kuvat:

Henkilökuva: Johanna Lindholm, Matcha-minipavlovat: Timo Pyykkö, Mustikka-kookosmurupiirakka: Sanna Peurakoski

 

Eleanora ja makujen teatteri: Tervetuloa Taste of Helsinkiin!

Kirjan tiiserikuva.jpg

Tiesittekö, että viikon päästä Helsinki muuttuu todelliseksi herkuttelijain keitaaksi! Taste of Helsinki -tapahtumaa vietetään jälleen kerran 11.-14.6. Helsingin Kansalaistorin puistossa, aivan Musiikkitalon, Sanomatalon ja Kiasman kultaisen kolmion vieressä. Tämän urbaanimmaksi ei enää kansallinen suurpiknik voi muuttua! Ratikalla tai metrolla pääset kätevästi kulinarismin hermokeskukseen.

Olen saanut sellaisen käsityksen, että tänä vuonna tapahtumaa kunnioittavat läsnäolollaan todelliset laaturavintelit kuten muun muassa Kaskis, Emo, Bröd, Ragu, Sinne sekä Smakbyn Åland. Kaikille, jotka haikailevat vanhan markka-ajan perään, tapahtuma tarjoaa nostalgisen tuulahduksen. Tapahtuma-alueella nimittäin maksetaan "markoilla".

Odotan erityisesti pääseväni maistamaan Kaskiksen tarjoilemaa herukanlehteä, tuorejuustoa ja maitosuklaata sekä Ragun lakritsivaahtoa, marinoitua fenkolia ja sitruunajäätelöä! Pelkkiin makeisiin tarjoomuksiin minä tietysti keskitynkin!

Taste of Helsinki herättää minussa aivan erityisiä ilon ja jännityksen väristyksiä. Nimittäin nyt ja tässä teille luottamuksella paljastettakoon, että saavun muutaman mielettömän herkullisen leivontaohjeeni kera Electrolux Taste Theatre -lavalle lauantaina 13.6. ja klo 13.00! Tällöin toteutuu suuri unelmani. Saan nimittäin leipoa keskellä kesäistä Helsinkiä! Vieläpä ihastuttavan Teresa Välimäen suloisessa seurassa. En voisi olla onnekkaampi. Tulethan tervehtimään minua! Odotan Sinua makeiden maistiaisten kera!

Kurkkaa Taste of Helsinki -tapahtuman tarkempi aikataulu ja ohjelma täältä

Makein terveisin,

Eleanora

ps. Ei voisi päivä olla parempi. Samaisena lauantaina vietetään Ruotsin prinssin Carl Philipin ja hänen morsiamensa Sofian kuninkaallisia häitä Tukholmassa. Kopteri on jo tilattu, jotta pääsen osallistumaan häiden iltajuhlaan..

Leivokset lattialla, fiiliskuva.jpg

Kuvat: Laura Riihelä

Sibeliaaninen makumatka osa 2: Järvenpää ja Kellokosken ruukki

Cafe Lolipop, puhelinkoppi (2).jpg

Täällä jälleen Järvenpää ja Eleanora von Smöörin pettämätön herkkuvainu!

Viime viikolla ilmestyneen matkailuraporttini ensimmäisessä osassa tunnelmoin Tuusulanjärven maisemissa sekä kansallissäveltäjämme Sibeliuksen kotikonnuilla. Mutta matka jatkukoon kohti Järvenpään keskustaa!

Runollisen Ainolan jälkeen aivan jotain täysin toista tyylilajia edustaa Vintage Café Lolipop. Kahvila sijaitsee Järnefeltinkadulla, aivan Järvenpään ydinkeskustassa. Lokakuussa 2014 pop up -kahvilana aloittanut kahvikeidas aloitti varsinaisen toimintansa talvella 2015. Sisustus on pedroalmodovarilainen yhdistelmä kodikasta retroa ja hillitöntä surrealismia. Eri aikakausien näyteikkuna, jossa laatuespressonsa voi nauttia vaikka vanhaan puhelinkoppiin nojaten ja Suosikin legendaarisia fanikuvia kaiholla muistellen! 

Cafe Lolipop, punainen sohvanurkka.jpg

Väriä tässä lukaalissa totisesti riittää. Ja huumoria. Kahvilan perustajan, Helena Kemppaisen, mukaan paikan esikuva on madridilainen Café Lolina. Kaikki Vintage Cafe Lolipopin tuotteet ovat gluteenittomia. Vierailuni aikana en voinut olla huomaamatta, että kahvila oli myös pienten koirien suosiossa. Tänne lemmikitkin ovat tervetulleita. Mitenköhän lienee lintujen laita, jos joskus innostuisin kaartamaan paikalle lemmikkihuuhkajani Babbiksen ja arapapukaijani Lance Arinin kanssa?

Tilaa voi vuokrata myös esimerkiksi kokousten järjestämiseen. Kyllähän tällaisessa runsaudensarvessa ajatus taatusti peruspalaverihuonetta sujuvammin virtaa. Ihana väripilkku ja persoonallinen hengähdyspaikka! Sisustus on täynnä toinen toistaan uskomattomampia yksityiskohtia ja käsityötaidon helmiä. Kalusteita on hankittu eri puolilta Suomea.

Vispilänkauppa, omistaja, lähis-1.jpg

Retroilun jälkeen oli aika poiketa hakemaan täydennystä baakkelssitarpeistooni. Järvenpään kävelykadulla, Sibeliuksenkadulla, sijaitsee Vispilänkauppa-keittiötarvikeliike. Tämä puoti on todellinen leipurin hurahduspaikka, jossa on mahdollisuus saada pää pyörälle kaikista ihanuuksista. Kauppaa pyörittää omistautuneesti ja innokkaasti Eija Niemenoja, joka siirtyi makeuden palvelukseen pitkän pankkiuran jälkeen.

Vispilänkauppa, Miss Etoile -tuotteet.jpg

Vispilänkaupassa on hyvät valikoimat pastellisia Miss Etoile -leivontatarvikkeita ja koristeita. Kuka voi vastustaa satiinirusetein koristeltua kakkua! Tai glitterkirjaimin tehtyä rakkaudentunnustusta.  Liikkeen suurin hittituote Eijan mukaan on tällä hetkellä kakkupitsi, eli erityisellä silikonimuotilla jauheesta valmistettua taipuisaa ja syötävää koristepitsiä. Melkoinen jalometalliharakka kun olen, mukaani lähti kultaista kakkuspraymaalia. En myöskään voinut vastustaa Eiffel-tornin muotoisen piparimuotin kutsua.

Vispilänkauppa, hyllyt.jpg

Vispilänkaupalla on myös mainio verkkokauppa, joka palvelee myös kauempaa olevia asiakkaita. Makeuden sanansaattajana koen erittäin tärkeäksi sen, että leivontakaupassa on asiantunteva ja opastava palvelu. Vaihdoimme Eijan kanssa kuulumisia siitä, miten vain jokunen vuosi sitten suomalaiset koristelivat kakkunsa ainoastaan tomusokerilla ja muutamalla kyläkaupasta saatavalla strösselivaihtoehdolla. Niilläkin toki pärjättiin mutta mielestäni on kertakaikkisen hykerryttävää, miten leipomisesta on tullut suoranainen kansanhuvi ja harraste, jota myös erinomaisilla valikoimilla tuetaan.

Kinuskilla, ulkoterassi, lähis.jpg

Sokerimassakoristeiden ja kakkuvuokien jälkeen jatkoimme matkaa Kellokoskelle, jonne autolla ajaa Järvenpään keskustasta noin kymmenessä minuutissa. Kellokosken Wanhaan Ruukkiin on muutama vuosi sitten kunnostettu Kinuskilla-kahvila-ravintola. Ulkona hellekelejä odottaa rosoisen kaunis terassi, jossa on suorastaan Beriliinin boheemikortteleita muistuttava henki.

Kinuskilla, sisätilat, kakkuvitriini.jpg

Kinuskillan toiminnasta vastaa yrittäjäpariskunta Malla ja Pasi Tuuri-Sarinko. Kinuskillan todellinen showstopper ja kiistaton katseenvangitsija on kakkuvitriini! Tässä kohdassa vedin muutamaan kertaan syvään henkeä. Ihastuksesta tietenkin! Ja muutaman lisähengityksen otin siinä vaiheessa, kun kuulin kondiittorilta vitriinin olevan kuvan ottamishetkellä poikkeuksellisen tyhjä! Mielestäni ollakseen puolityhjä, sorttimentteja oli tarjolla varsin mukavasti. Haaveissani voin vaan kuvitella, miltä täpötäysi kakkuvitriini mahtaakaan ikimaailmassa näyttää!

Kaikki leivonnaiset valmistetaan paikan päällä. Harva kahvila Suomessa voi ylpeillä Kinuskillan tapaan omasta kondiittorista, joka tuotekehittelee ja valmistaa kaikki tuotteet itse. Tarjoiluja voi tilata etukäteen tai ostaa paikan päällä mukaan. Painakaa mieleenne kesäjuhlia ajatellen. Niin paljon kuin kotileivonnan asiaa edistänkin, suositan etenkin ainutkertaisissa juhlatilanteissa luottamaan myös valmiiden konditoriatuotteiden tarjoamaan iloon ja apuun.

Kinuskilla, focaccia.jpg

Myös muhkeat leivät ovat omaa tuotantoa. Jos olisin suolaisten tuotteiden perään, tämä ciabatta olisi ehdottomasti lähtenyt mukaani. Mutta kuten jo varmasti tiedättekin, ruokaympyräni koostuu vain ja ainoastaan makeista herkuista.

Kinuskilla, kakkupala.jpg

Kahvilan Signature-leivonnainen on Kinuskilla-kakku. Suklaapohjien välissä on raikas puolukka-mansikkatäyte ja kaiken sinettinä yltäkylläisen makea kinuskikuorrutus. Kokonaisuus on todella oivallinen yhdistelmä makeaa ja raikasta. Tätä kakkua on kuulemma saatavilla aina, niin rakastettu se jo on. 

Sibeliaanisen makumatkani jälkeen olin todella häkeltynyt siitä herkkujen ja makeuden määrästä, joka matkailijaa Uudellamaalla odottaakaan! Ja ihanista, uutterista, yritteliäistä ja kekseliäistä ihmisistä näiden kaikkien yritysten takana.

Suosittelen lämpimästi kesäpäivän elämysretkeä kakkujen ja kauniiden maisemien äärelle!

Lämpimin terveisin oma kakkureportterinne,

Eleanora

Sibeliaaninen makumatka osa 1: Tuusulanjärven museotie ja Ainola

Marin Putiikki, mustavalkoiset tavarat.jpg

Lähimatkailu avartaa! Ja bonuksena saa freesin olon ilman tuskallista jet lagia. Sain ainutlaatuisen mahdollisuuden suunnata elämyskierrokselle Tuusulanjärven maisemiin. Peräti aivan oman kuljettajan ja paikallisoppaan kera! Suuret kiitokset vielä Sarille!

Olen vakuuttunut, että lähitienoot jäävät usein vähemmälle huomiolle. Suomalaisetkin alkavat kohta luetella sujuvammin Thaimaan rantakohteita ulkoa kuin muistaa kulttuurihistoriallisesti merkittävien seutujemme sijaintia. Puolen tunnin päästä Helsingin keskustasta sijaitsee monipuolisten elämysten keidas, jonka matkailulehti Mondokin juuri hiljattain listasi yhdeksi vuoden 2015 parhaimmista matkailukohteista. Vapise Malta tai Sri Lanka. Nyt tulee Tuusulanjärvi!

Vietämmehän parhaillaan rakkaan kansallissäveltäjämme Sibeliuksen 150-vuotisjuhlavuotta, joten päätin sivistää itseäni sibeliaanisella kierroksella Tuusulanjärven ja sen lähiseudun putiikeissa ja kahviloissa.

Kun kurvaa Tuusulan rantatien varrelta vanhan pittoreskin navetan pihaan, vastassa odottaa Memories Marin putiikki. Navetan ovien takana odottaa todellinen esteetikon tavarataivas. Kauniisti kunnostettu tila on pullollaan toinen toistaan vastustamattomia houkutuksia, jotka suorastaan ojentautuvat kohti matkailijaa.

Marin Putiikki, tuikkulasit ja kynttilät.jpg

Valikoimissa on kaikkea houkuttelevaa; kynttilöitä, koruja, astioita.. Putiikin hengettärellä ja omistajalla, Mari Kylänpäällä, on hyppysissään kadehdittava taito luoda ihastuttavia asetelmia. Täältä löytää myös paljon valmiiksi koostettuja lahjapakkauksia. Oivallinen vaihtoehto näin kevätjuhlien ja tulevien kesäpippaloiden sesongin ollessa kuumimmillaan.

Marin Putiikki, tyynyt.jpg

Viehko myymälä on taiten kunnostettu vanhaan navettaan. Täällä toisilleen lyövät sujuvasti kättä vanha ja uusi. Aikakausien kerrokset saavat näkyä somasti. Niin sisustuksessa, koruissa kuin leivonnaisohjeissakin paras lopputulos tulee vanhan ja uuden kudelmasta.

Marin Putiikki, vanhat Arabian lautaset.jpg

Valikoimissa on myös vanhoja Arabian astioita, antiikkia ja uusvanhaa esineistöä, mikä helkyttelee kaltaiseni nostalgikon mieltä. En tietenkään voinut jättää muutamaa Arabian kaunokaista ottamatta. Ja paljon jäi vielä seuraavallekin kerralle hankittavaa..

Cafe Aulis, sisänäkymä.jpg

Tuusulan rantatieltä on kivenheitto suuresti rakastamaani Ainolaan, kansallissäveltäjämme Jean Sibeliuksen kotimuseoon. Ainolan lipunmyyntirakennuksessa toimii viehättävä kahvila. Kahvila Aulis remontoitiin vuosina 2009-2010 entiseen talonmiehen asuntoon. Arkkitehti Aulis Blomstedtin piirtämä rakennus henkii 70-lukulaista virtaviivaisuutta. Tilavat ikkunat tarjoavat mainion näkymän sekä Ainolaan että puutarhaan. Sään salliessa antimet voi nauttia ulkoterassilla. Kakkuvitriinin tuotteet ovat itse leivottuja. Kahvila Aulis on mahdollista varata myös yksityistilaisuuksiin ympäri vuoden. Kahvila on tunnettu herkullisista kakuistaan, joita voi tilata myös juhliin.

Cafe Aulis, näkymä Ainolaan.jpg

Jos oikein siristää kahvikupposen äärellä silmiään, voi nähdä mielessään Ainolan pihalla vanhan Sibeliuksen vaaleassa kesäpuvussaan ja hatussaan. Aino taas tuolla näyttää käyskentelevän hyötypuutarhassaan, uuden sadon kasvua seuraten ja satunnaisia rikkaruohoja kitkien. Olen varma, että Sibelius olisi ollut hykerryksissään, jos hänen aikoinaan oman pihan kahvilasta olisi saanut mitä ihanampia kakkupaloja! Maailmanmies ja herkuttelija kun oli.

Sibeliaanisen kierroksen jälkeen olin todella häkeltynyt siitä makeuden ja kauneuden määrästä, joka matkailijaa Uudellamaalla odottaakaan! Suosittelen lämpimästi kesäpäivän elämysretkeä kakkujen, kansallismaisemien ja kauniiden esineiden pariin! Raporttini jatkuu ensi viikolla, jolloin paljastan lisää lyömättömän hyviä matkailuvinkkejä.

Kulturellein kesäterveisin,

Eleanora

Ylös, ulos ja munkille!

Haltialan donitsi.JPG

Retkeilen vain maastoissa, joissa tarjoilu on kohdillaan! Nimittäin jotta reippailu tuottaa parhaimman tuloksen, on siihen syytä sisältyä myös suun huvituksia. 

Yksi mieluisimmista raikasilmakohteista Helsingin seudulla on Haltialan tila. Eläinystävänä nautin toki lampaiden rapsuttelusta mutta Haltialaan minut vetää kerta toisensa jälkeen nämä Ravintola Wanhan Pehtoorin tuoreet ja kotitekoiset munkkirinkilät!

Onko suloisempaa näkyä kuin sokerikristallien kokoontumisajot muhkean, kauniin väriseksi paistetun munkkirinkilän pinnalla. Ääni, joka suupielissäni rapsahtaa haukatessani antaumuksella tätä herkkupalaa, on kaiken sen eteen nähdyn vaivan arvoinen.

Rasvalaikkujen täplittämältä paperilautaselta nautittu herkkupala on pittoreski, mieltä tyynnyttävä ja kaikessa yksinkertaisuudessaankin hyvin voimaannuttava kokemus. Minä, joka yleensä nautin kristallikruunujen tuikkeesta, huolellisesti rakennetuista kattauksista ja Itä-Intian kauppakomppanian kallisarvoisista posliinilautasista. Mutta jokaisessa meissä asustaa myös se pieni partiolainen, joka jaksaa nuotiopaikalle herkkupalan turvin.

Ja tiedoksi kaikille lampaiden ystäville. Haltialan navetassa määkii liki sata vastasyntynyttä karitsaa. Toinen toistaan terhakkaampia tapauksia. Sanon vaan sen, että vastasyntynyt karitsa on suomalaista mielenterveystyötä parhaimmillaan. Täyttä terapiaa katsoa, saatika sitten sylissään pidellä!

Toivotan teille kaikille herkullisia keväisiä ulkoiluretkiä, sokerinkiteet suupielissä välkkyen!

Munkkiterveisin,

Eleanora

P.S. Vaikka suosin useimmiten ikuisia valuuttoja kuten kultaa ja majavannahkaa, nämä munkkirinkilät irtoavat ainoastaan perinteisellä käteisellä.

P.P.S. Otan todella mieluusti vastaan vinkkejänne ulkoilupaikoista, joista saa laadukkaat baakkelssit ja muut herkkupalat. 

Ravintola Bröd ja kauden kiinnostavin makuyhdistelmä

Raparperi, suklaafinancier, lakritsi.JPG

Kauden kiinnostavin makuyhdistelmä on tässä - raparperi ja lakritsi! Raparperisesongin kolkutellessa kohta ovella, pääni alkoi heti sauhuta toinen toistaan herkullisempia ohjeita, joissa voisin hyödyntää tätä taianomaista yhdistelmää.

Jokin aika sitten kuulin huhuja, että kaupunkiin oltaisiin avaamassa uutta hotellia ja sen mukana myös ravintola. Koska olin näihin aikoihin joka tapauksessa vetäytymässä säännölliselle kulttuuririentojen täyttämälle keskustaviikonlopulleni, päätin mäiskäyttää kaksi kultakuoriaista samalla iskulla. Koeajoin innostunein mielin Bulevardilla sijaitsevan hotellin.

Designhotelli Indigon alakerrassa sijaitsevaa Ravintola Brödiä luonnehditaan urbaaniksi skandinaaviseksi bistroksi. No ainakin skandinaavista oli muotokieleltään pohjoismaisen oljenvaalea ja puun sävyttämä sisustus. Tuolit sentään soivat punaista. Olkoonkin, että tunnen oloni kotoisammaksi Versaillesin peilisalissa, sisustus toki noudatti pohjoismaisen eleetöntä mallia, jossa designklassikot puhuvat puolestaan ja räväkät tilaratkaisut loistavat poissaolollaan. Mikäs siinä, kunnioitan toki isäntien makua, enkä tällä kertaa alkanut uudelleensisustaa oman pöytäni ympäristöä. Sitäkin olen joskus yrittänyt..

Ravintola Bröd.JPG

Sillä välin kun seuralaiseni nautti täydelliseen kyspyysasteeseen sirkulaattorissa valmistettua lohta, päädyin tutkailemaan muutamaa vallan mainota cocktailvaihtoehtoa hieman lähemmin. Brödin drinkkipohjat sekoittaa eksklusiivisesti salakapakka Trillby & Chadwickistä tuttu Son of a Punch -baarimestarien toimisto. Mistään imelänesanssisista drinkkipohjista ei ole kyse vaan varta vasten tätä ravintolaa varten suunnitelluista, erittäin eleganteista juomista, jotka pullotetaan erityisellä etiketillä varustettuna, numeroiduissa pienissä sarjoissa. Viehätyin erityisesti talviseen Martiniin, jonka sävykäs ja hienostunut aromi vei minut täysin mennessään. Huh, jopa siinä määrin, että näitä todellakin voisi hujahtaa salakavalasti muutamakin. Myös Negroni oli suutamyötäilevän pirteä, sopivasti katkeron sävyttämä, kuin aikuisempaan makuun viritetty Aperol Spritz.

Martini, ravintola Bröd.JPG

Onneksi etenin myös jälkiruokaan, sillä se vasta olikin illan huipentuma. Minulle on helppo myydä vaikka vääriä rahoja kirstullinen, jos kaiken päällä lukee "lakritsi". Valitsin listalta sekunnin sadasosan nopeudella annoksen, jossa oli raparperia, suklaafinancier ja lakritsikinuskia. Annos oli kaunis kuin taideteos. Jopa siinä määrin, että seuralaiseni vihertyi välittömästi kateudesta. Vaikka ei hänenkään omenapiirakassaan mitään moitteen sijaa ollut.

Raparperi lepäsi suklaafinancierin sylissä sekä virkistävänä jäätelönä että raikkaana hillokkeena. Suklaafinancier oli sopivan tahmainen, ei ylikypsäksi paistettu vaan juuri täydellisen al dente. Mutta pohjana tälle koko komeudelle oli mystisen täyteläinen lakritsikinuski tai -kastike. Kun vein suuhuni samanaikaisesti sekä raparperia, suklaata ja lakritsia, atomien uudelleen järjestäytyminen synnytti makureseptoreissani täydellisen fuusioreaktion. Kun näin käy, silmäni alkavat liki devioida oikealta vasemmalle. Niin hurmoksellinen voi parhaimmillaan olla makuyhdistelmien täydellinen harmonia. Harmonia, joka syntyy jopa keskenään hyvinkin erilaisista elementeistä. Oksaalihapon kirpeyttämä raparperi ja anikselta vivahtava lakritsi eivät ole makuparina niitä ilmeisimpiä - mutta taivaallisuusasteeltaan ehdoton uusi suosikkini!

Tässä jälkiruoassa yhdistyi skandinaavinen makumaailma mitä hykerryttävimmällä tavalla. Voiko olla pohjoisen kansaa voimakkaammin helkyttelevät raaka-aineet kuin liki routamaasta elinvoimaisesti puskeva kirpeän täräkkä raparperi ja mustaakin mustempi voimamakeisemme lakritsi.

Raparperisesonkia jo sydän pamppaillen odottaen ja uusia reseptejä kehitellen,

Eleanora

ps. Joko sinulle tulee Maku-utuiskirje? Klikkaa itsesi maku.fi-saitille, jonka alaosasta pääset tilaamaan itsellesi viikottain ilmestyvän uutiskirjeen. Uutiskirje antaa parhaimmat vinkit ja ohjeet, joilla ratkaiset arjen ruokapulmat ja kestitset vieraat. 

Gumbostrand: Brunssia ja taidetta

Gumbostrand, vitriini.JPG

Olinhan minä siitä kuullut. Monet ihmiset olivat vuolaasti kehuneet ja kehottaneet vierailemaan. Kuulemma kaunista ja inspiroivaa. Epäsuomalaisen esteettistä. Vihdoin tuli se harmaa sunnuntai, joka tarjosi täydellisen syyn vetäytyä hetkeksi suojaan. Pois kevättalven epämääräisestä sumusta. Hengittämään elämän kauneutta. Käänsin kaarani keulan kohti Sipoon Gumbostrandia.

Joskus isommalta tieltä kannattaa todellakin poiketa. Vanhalta Porvoontieltä puikahdin pikkutielle, tietämättä vielä, mitä muutaman mutkan päässä odottaakaan. Tie mutkitteli polveilevan maaston syleilyssä, saaden kaasujalkani automaattisesti höllentämään otettaan. Mikä ihana merenlahti muutaman tovin päästä eteeni aukesikaan. Viehättävät talot vartioivat maisemaa kukkuloiden päältä. Lukuisat laiturit kertoivat tämän olevan kesäaikaan veneilijöiden paratiisi. Tarkistin jopa navigaattorista, että olemme vielä Suomessa. Niin ihana ruotsalaisuuden henki veti minut syleilyynsä, aivan kuin sieluni olisi kääritty kashmirhuivin pehmeään turvaan.

Gumbostrand, kukat.JPG

Noudatin kerrankin opaskylttejä tunnollisesti ja kaarsin viimein vanhan tehdasrakennuksen pihalle. Tämä 1950-luvulta peräisin oleva Hartwallin tehdas on liki täydellinen oppikirjaesimerkki 2010-luvun kulttuurimesenaattitoiminnasta. Gumbostrand Konst & Form on taide- ja tapahtumakeskus, joka avasi ovensa yleisölle loppuvuodesta 2012. Aikoinaan täällä valmistettiin limonadipullojen keraamisten korkkien sinkkiosia. 

Avarat tehdashallit ovat täynnä taidetta. Juuri parhaillaan voi nauttia kuuden naistaiteilijan yhteisnäyttelystä, Eläköön moniNaisuus. Tuijotin liki hypnoottisena Ritva-Liisa Pohjalaisen maagista lasitaidetta sekä Carolina von Schantzin unenomaisia maalauksia, jotka saivat alitajuntani värähtelemään. Jos jokin teos miellyttää silmää, sen voi ostaa samalla omakseen. Muutaman teoksen kohdalla harkitsen vieläkin, varaisinko ne omakseni.

Gumbostrand, lasitaidetta.JPG

Heti sisääntulon yhteydessä on sisustus- ja designtuotteiden myymälä. Se on hyvällä maulla valikoitu kattaus etenkin ruotsalaista ja tanskalaista muotoilua ja designia. Mukana on myös grafiikanlehtiä ja valokuvataidetta. Ooh, mikä houkutusten vuolas virta!

Vaikka taide olisi kuinka upeaa tahansa, eihän sitä pelkällä hengen ravinnolla pärjää. Suuntasin rakennuksen toisella puolella olevaan bistroon, jossa oli meneillään sunnuntain brunssikattaus. Kyllähän nuori tarjoilijatar hieman hämmentyi, kun kerroin nauttivani vain pelkkää makeaa. Mutta maksoin täyden hinnan, joten pulinat pois. Silmäilin toki kiinnostuneena muiden ruokailijoiden annoksia. Pöydässä tuntui olevan raikas ja monipuolinen valikoima salaatteja, lohta, lämpimiä kasvislisäkkeitä..

Gumbostrand, tikkarit.JPG

Jälkiruoista sananen. Toki croissant taitaa olla nykyään liki synonyymi brunssille mutta miten virkistävän minikokoisia nämä sarvet olivatkaan, tarjoiltuna kahden hillon kera. Mutta sitten ne muut herkut. Maukkaalla granolalla viimeisteltyä birchermysliä, kotoisaa mansikkakiisseliä sekä nekkumaisia viipalepikkuleipiä. Etenkin näistä houkuttelevan sitkeistä pikkuleivistä erityiskiitos! Paljon mieluummin isken herkkuhampaani voin mureuttamaan pikkuleipään kuin kuivaan muffiniin. Pikkuleivät ovat vielä altavastaajan asemassa suomalaisessa kahvila- ja ravintolapöydissä. Mutta aion suunnata tarmoni myös viipalepikkuleipien renesanssiliikkeeseen.

Brunssimuruja vielä suupielistäni pyyhkien,

Eleanora

Gumbostrand, jälkiruoat.JPG

 

Kaupungin paras aamiainen: Patisserie Teemu & Markus

TeemuMarkusaamupala.JPG

Kaupungin paras aamupala löytyy Helsingin Yrjönkadulta. Patisserie Teemu & Markuksen kattaus ei ylpeile kymmenillä sorttimenteillään tai avarilla loft-tiloilla. Se tyrmää täydellisellä croissantilla, sopivan tummalla cappuccinolla ja rapealla granolalla.

Olen toki monet kerrat törmännut huhuun, että kaupungin parhaat croissantit tekevät Teemu Aura ja Markus Hurskainen. Ja hyvällä ruokahalulla ja menestyksellä olen tehnyt tuttavuutta heidän baakkelssitaiteeseensa. Jokin aika sitten lähdin keskustaan heti herättyäni, ilman että ehdin edes aamupalan murenaakaan laittaa kupuuni. Tämä on minulle täysin poikkeuksellista, lähes luonteeni vastaista toimintaa. Mutta ainahan käsilaukkuuni on kätkettynä muutamia makeita ensiaputuotteita, jos verensokeri alkaisi dramaattisesti notkahtaa.

Selvisin Yrjönkadulle asti mainiosti ja minua onnisti, kahvilassa oli vielä tilaa. Liiketila on pieni mutta kahvitteluun löytyy tilaa myymälän ikkunan edestä ja takahuoneesta. Aamiaisella preferoin yksityisyyttä, joten valitsin herkutteluhetkeeni hauskan takahuoneen tilan. Aamupalani tilasin croissantilla. Ne, joille suolainen maistuu, voivat valita täytetyn sämpylän. Aamiaiseen sai lisäksi mehun sekä kahvin haluamallaan tavalla. Kokonaisuus täydentyi itse tehdyllä, rapean pähkinäisellä granolalla, paksun jogurtin kera tarjoiltuna.

Kaikki oli kaunista ja hyvää, tarjoiluastioita ja kahvin maitovaahtoon tehtyä koristelua myöten. Mutta se croissant! Kun tämä lehtevä kaunokainen laskettiin eteeni, ihastelin ensin tovin sen symmetristä ja täydellisyyttä hipovaa muotoilua. Näin eleganttiin toteutukseen en ole törmännyt edes herkkusarven kotimaassa, Ranskassa.

Nyhdin varovasti ensimmäisen palasen irti. Mikä huumaava voin tuoksu ja lukemattomien taikinakerrosten lehtevyys croissantin sisältä paljastuikaan. Ummistin silmäni ja puraisin. Voi tirskahti mahuhermoihini juuri autuaallisen sopivasti  Ei häivähdystäkään rasvalla tainnutetuista lötköistä paistopistecroissanteista vaan juuri fantastinen rasvan, suolan, makeuden, vehnäisyyden ja rapeuden tasapaino! Silmänräpäyksessä tämä leivonnaisten aatelinen kuljetti minut Azurin siniseen, Välimeren loma-aamujen autereeseen. 

Tämän aamiaiskokonaisuuden jälkeen kehräsin tyytyväisyydestä kuin jaloin arkistokatti. Ja vaikka croissant saattaisi teidät lähes transsiin, suosittelen poikkeamaan vielä leivosvitriinin kautta. Nappasin kotiin viemisiksi kappaleen kutakin sorttimenttia. Päättämätön kun olen. Maistettuanne Teemun ja Markuksen leivonnaisia, tiedätte, että estetiikkia ja maku on mahdollista yhdistää tavalla, jota Suomessa ei ole totuttu tekemään. Kaunista ja ah, niin herkullista!

Viikonlopun croissant-hetkestä jo haaveillen,

Eleanora

TeemujaMarkuslintuhäkki.JPG

Patisserie Teemu & Markus

Yrjönkatu 25, 00100 Helsinki

Avoinna ti-pe 08.00-18.00

la 09.00-16.00, su-ma suljettu