KATSOMASI RESEPTIT

Lakufanin unelma: Lakritsifudge

Lakritsifudge.jpg

"Jos olet armoton lakufani, suojaa fudgen säilytysrasia aikalukolla!"

 

Lakritsi on yksi tämän hetken kuumimmista raaka-aineista! Siitä ei ole epäilystäkään kun seuraa, millä kohinalla lakritsijuuresta jauhettava herkku on levinnyt herkuttelijoiden tietoisuuteen.

Suomessakin on jo muutaman vuoden ajan saatu nauttia syksyllä järjestettävistä Lakritsi- ja salmiakkifestivaaleista joiden esikuvana on Ruotsissa huikean suosion saavuttanut Lakritsfestivalen-tapahtuma. Jo tässä vaiheessa tosiharrastajien on syytä piirtää kalentereihinsa iso rasti 23.-24.4. kohdalle. Maailman suurin lakritsitapahtuma järjestetään nyt jo kahdeksannetta kertaa ja viime vuonna paikalle saapui 11 000 lakritsin ystävää.

Nämä lakritsifudget ovat kielen vievä kotimakeinen, jossa lakritsi pääsee mahtavasti oikeuksiinsa. Kondensoidusta maidosta (myydään säilyketölkeissä leivonta- tai säilykehyllyillä), ruokokidesokerista, kermasta ja voista keitetään jyhkeä massa, joka maustetaan lopuksi lakritsijauheella. Ja koska minulle ei mikään vähäinen riitä, kierittelin valmiit fudget vielä varmemmaksi vakuudeksi lakritsijauheessa. 

Fudge on pehmeää toffeeta, jonka valmistaminen onnistuu helposti kotioloissakin. Muutaman niksin kun muistaa, homma on tekemistä vaille valmis. 

- Käytä pinnoitettua kattilaa ja sekoita lastalla, joka ei naarmuta pinnoitetta.

- Malta vaivata massaa koko ajan kiehumisen aikana, jotta fudge ei pala pohjaan.

- Käytä digitaalista lämpömittaria mutta pidäthjän huolen, että mittarin kärki ei ole kattilan pohjassa kiinni. Silloin saat nimittäin taatusti ihan erilaisia mittatuloksia.

- Mittarin puttuminen ei ole este. Muista silloin isoäitiemme mainio metodi: kuulakoe. Tipauta noin vartin keittämisen jälkeen nokare fudgemassaa kylmään veteen. Jos massasta voi muotoilla kuulan, lämpötila on juuri sopiva. Jos taas massa liukenee veteen, on vain maltettava jatkaa keittämistä.

- Jälkiveivaus antaa fudgelle kuohkean ja pehmeän rakenteen. Sekoita siis voimakkaasti massaa senkin jälkeen, kun olet nostanut kattilan pois levyltä. Fudge alkaa olla valmista vuokaan kumottavaksi, kun massa muuttuu selkeästi paksummaksi ja irtoaa kattilan reunoilta.

Lopuksi tekisi mieli vielä varoittaa fudgen addiktoivasta vaikutuksesta. Jos olet armoton lakufani, suojaa fudgen säilytysrasia aikalukolla tai anna sen jonkun luotetun henkilön turviin, joka annostelee sinulle tasatunnein yhden lakupalan. Muuten se on menoa! 

Mainitsinkin tuossa alkuun, että lakritsi elää todellista kultakauttaan. Ei ole sellaista huippukokkia, joka ei näinä päivinä olisi tehnyt lakritsin kanssa kokeiluja myös ravintolakeittiössä.

Sain kunnian osallistua muutama viikko sitten Lakrids-dinnerille. Kyseessä oli tanskalaisen Lakrids by Johan Bülow -yrityksen huikea tribuutti lakritsille. Kokoonnuimme Ragu-ravintolaan, jossa suomalais-tanskalainen keittiötiimi loihti kuuden ruokalajin illallisen siten, että jokaisessa ruokalajissa oli hyödynnetty kekseliäästi lakritsin suomia mahdolisuuksia. Suuret kiitokset vielä Antti Asujamaa, Sasu Laukkonen, Mikkel Marschall ja Olli Kuokkanen sekä tietysti mainio tanskalainen Team Lakrids!

Ilta oli täynnä upeita makuja. En tosiaan niistä suolaisista niin tiedä, koska keskityn pelkkiin makeisiin. Mutta se jälkiruoka!

Lakrids-jälkiruoka.JPG

Pahoittelen kuvan hämäryyttä, ilta oli tuossa vaiheessa jo pitkällä.. Mutta voi lakritsijuuri sentään mikä tekstuurien ja makujen sinfonia; tyrnisorbettia, kuohkeaa jogurttia, lakritsilla maustettua tyrnikinuskia ja karamellisoitua valkosuklaata. Ja niin, suolaheinää sekä päälle ripoteltua lakritsijauhetta.

Joku pöytäseurueessa kommentoi ensialkuun, olihan ruokalajeja ollut tätä ennen viisi, että isolta annokselta näyttää. Totesin siihen vaan ihan ykskantaan, että ei suinkaan. Nythän juhlat vasta omalla kohdallani alkavat! Ja niin vaan epäilijöidenkin lautaset loistivat tyhjinä alta aikayksikön.

Sellaista se on lakritsin kanssa. Kaikki menee! Ja alta aikayksikön!

Ihania kokeiluja lakritsin kiehtovassa maailmassa!

Teitä tervehtien,

Eleanora

Lakritsifudgen kuva: Laura Riihelä

PS. Innostuitko lakuleivonnasta? Kokeile lakritsi-macadamiacookie-keksejä, lakritsi-jäätelökeksejä, tyrni-lakritsimarenkeja, lakritsimutakakkua tai lakritsista juustokakkua.

Hunajaa ja Oopperan Kummitusta

Honey Tea & Bubbles.JPG

"Oopperan mehiläiset taitavat olla trendivainun harjalla, sillä hunajasta erottuivat selkeästi toffeen ja kinuskin maut."

Mehiläispesä Oopperatalon katolla? Urbaanilegendaa vai makean viekoitteleva yksityiskohta maamme kulttuuritarjonnassa? Mutta totta se on! Kesän aikana Suomen Kansallisoopperan katolla ovat majailleet muutama pesällinen ahkeria pölyttäjiä, joista on kiittäminen huikeasta hunajasta.

Minulla oli ainutlaatuinen tilaisuus vierailla Suomen Kansallisoopperan ja sen ravintolatoiminnasta vastaavan Kanrestan vieraana. Hyppäsin kiireisen päivän nuuduttamana taksiin. Minähän en tukka liiskassa ja korkokengät vettyneinä kulttuurin kehtoon astele! Mutta hienoinen väsymys oli kuin taikaiskusta pois pyyhitty, kun sain huulilleni tämän syksyn virkistävimmän maljan. Kanresta Oopperaravintoloiden ravintolapäällikkö Anuliina Pineda oli ideoinut keittiötiiminsä avustuksella todella elegantin tunnelman kohottajan. Vahvaksi keitettyyn valkoiseen teehen oli liuotettu Oopperan omaa, uuden sadon hunajaa. Tämä tee-hunajaseos tarjottiin cava-kuohuviinillä jatkettuna, jolloin tuloksena oli pirskahteleva, raikas ja viehkon makea juoma.

Paikalla olleiden, muiden bloggaajakollegoiden kanssa saimme kuulla Oopperatalon mehiläispesien hoitajilta, minkälaista on urbaani mehiläistarhaus keskellä Helsinkiä. Pesän mehiläiset keräävät mettä 3-4 kilometrin säteellä. Kuluneen kesän hunajasato oli lingottu vain kymmenen päivää aikaisemmin, joten saimme maistella todella tuoretta lähimakeaa.

Oopperan hunaja, lusikan kera.JPG

No miltä Lumous 2015 -hunaja sitten maistuu? Täytyy sanoa, että Oopperan mehiläiset taitavat olla trendivainun harjalla, sillä hunajasta erottuivat selkeästi toffeen ja kinuskin maut. Molemmat olleen tämän hetken kuumimpia ilmiöitä leivonnaisissa ja jälkiruoissa. Väriltään tämä notkea, jumalaisen makuinen nektari muistutti meripihkaa. Hunajassa on tänä vuonna erityisesti villiviiniä ja lehmusta, jota Töölönlahden ympäristössä kasvaa runsaasti.

Oopperan hunaja.JPG

Missä oopperan hunajaa voi sitten päästä maistelemaan? Hunajaa käytetään Oopperan väliajalla myytävien, paahdettujen mantelien valmistukseen. Myös Oopperaravintoloiden juustolautanen sisältää tätä kallisarvoista herkkua. Koska Suomen kesä ei kesä- ja heinäkuussa suoranaisesti helteillä hemmotellut, mehiläisparat saivat kasaan alle sata kiloa hunajaa. On mahdollista, että pieni erikoiserä tätä himoittua hunajaa saadaan myös yleisölle myytäväksi Kanresta Oopperaravintolaan.

Tutustu Kanresta Oopperaravintoloiden väliaikatarjoiluihin täältä. Ravintolapäällikkönä toimivan Anuliinan omaan SoupOpera-ruokablogiin pääset täältä.

Todellisena hunajaisena yllätyksenä illan kruunasi kutsuvieraille järjestetty ennakkoesitys Oopperan Kummitus -musikaalista! Andrew Lloyd Webberin mahtimusikaali on saatu Kansallisoopperan huikean ja sitkeän työn saavutuksena vihdoin Suomeen. Kummituksen sävelet ovat tallessa kollektiivisessa muistissamme, sen huomasin jo ensimmäisten tahtien aikana.

Oopperan kummitus.JPG

Sydämeni pamppailee vieläkin siitä tunnekuohusta, jonka tämä huippuproduktio minussa aiheutti. Ajoittain myrskyävä mieleni tempautui täysin palkein tämän musikaalin pauloihin. Mikä kaleidoskooppinen synteesi pakahduttavaa rakkautta, musiikin lohduttavaa universaalia voimaa ja riemukasta parodiaakin!

Oopperan lavastamo oli jälleen ylittänyt itsensä. Sellaisia kuvajaisia lipui silmieni eteen, että jo entuudestaan vilkas unielämäni sai paljon inspiraatiota. Tässä teoksessa lavasteet eivät ole ainoastaan lavalla vaan koko katsomo on osa loisteliasta show´ta. Te onnekkaat, jotka olette saaneet lipun tähän himoittuun teokseen, kiinnittäkää erityistä huomiota kultaiseen kattokruunuun. Enempää en paljasta! Oopperan Kummitus on jo ennen ensi-iltaansa ylittänyt kaikki odotukset lipunmyynnin suhteen. Syksy on jo loppuunmyyty, keväälle saattaa vielä saada lippuja. Jos pidätte kiirettä..

Tämä todella suurella koneistolla toteutettu klassikkomusikaali ansaitsisi tässä enemmänkin huomiota. Mutta haluan nostaa illan suurimmaksi elämykseksi Kummituksen roolissa loistaneen Ville Rusasen. Tästä oopperalaulajasta kuulemme vielä paljon! Sallikaa minun esittää teille Ville Rusanen tässä mitä nöyrimmät kiitokseni siitä, miten äänenne soi lähes huilumaisen herkästi - nousten seuraavassa hetkessä kosken pauhua muistuttavaan volyymiin. Bravo, bravo ja vielä kerran bravo! Jos olisin ollut paremmin valmistautunut, olisin ilman muuta tilannut kottikärryllisen ruusuja kiitokseksi siitä, että osoititte, mikä universaali ja lahjomaton voima musiikilla on.

Hunajaisin terveisin,

Eleanora

Eleanoran herkkulöytö: Matcha-suklaa

Matcha-suklaa.JPG

"Tämä oli todellakin teeseremonia minun makuuni!"

Tuntuuko teistäkin, että matcha-teetä näkee nyt ihan joka ilmansuunnassa? Mikään uusi keksintöhän tämä hienostunut, kallisarvoinen vihreä tee ei ole. Mutta sen leviäminen maailman lehdistöön ja blogeihin on ollut kerrassaan hykerryttävää seurattavaa.

Eräs viikonloppujeni harrastuksista on etsiä kauppojen herkkuhyllyistä uutta maisteltavaa. Uteliaisuus on eteenpäin työntävä voimani - makeudenhimon ohella tietysti. Niinpä lähes kiekaisin ääneen ihastuksesta, kun löysin Stockmannin suklaahyllystä uutta testattavaa. Sukujuuriani kunnioittaen käteni kurkotti saksalaisen Lauensteinin Matcha-suklaata kohti. Paitsi että pakkauksessa luki matcha, mielenkiintoni vangitsivat myös sanat Yuzu ja inkivääri.

Matcha-levy, ilman kääreitä.JPG

Pakkaus oli epäilyttävän kevyt, ainoastaan 60 grammaa. Huh, näin pieninä määrinä en ole tottunut suklaata ostamaan. Mutta uutuudenviehätys vei nyt voiton. Sisältä foliokääreen alta paljastui kevään vihertävä suklaalevy, jonka pinnalle oli ripoteltu sokeroituja inkiväärinpalasia. Tuoteselosteesta kävi ilmi, että suklaa oli maustettu inkiväärin ohella Yuzu-öljyllä ja Bourbon-vaniljalla. Ja mikä ihmeellisintä, olin vapaaehtoisesti ostanut valkosuklaalevyn, jota tyypillisesti hieman välttelen ja käytän valkosuklaan mieluummin leivontaan. Mutta testi alkakoon.

Matcha-jäätelö, ilman kääreitä.JPG

Väri oli erittäin onnistunut ja kertoi, että matchaa on todellakin käytetty. Tuoksussa saattoi erottaa selkeästi inkiväärin ja sitruksisen Yuzun. Kävin siis maistoon, antaen valkosuklaalle kerrankin reilun mahdollisuuden. Voi hyssykät sentään. Asetin palan ruohonvihreää suklaakevättä kielen kärjelleni sulamaan. Suljin silmäni, kuten aina teen suklaata maistaessani. Terästää nimittäin makuaistia huomattavasti. 

Suuhuni tulvahti Japanin aamukasteesta kimmeltävät teepensaat, inkiväärin pirteä potkaisu ja aromaattisen sitruksen suunmyötäinen raikkaus. Kokonaisuus laajeni makusilmuissani varsin täyteläiseksi kokemukseksi. Poissa olivat valkosuklaalle ominainen äkkimakeus. Tilalla teelehtien ruohomainen vihreys sekä inkiväärin ja sitruksen raikkaus. 

Yllätyin myös, miten alati malttamattomat kätöseni pystyivät kerrankin murtamaan levystä vain pieniä palasia kerrallaan. Niin täyteläistä oli tämä maistamani uutuus. Nyt on siis todistettu, miten mainiosti matcha-tee ja valkosuklaa lyövät toisilleen kättä! Lämmin suositus, kun haluatte laajentaa makuaistimustenne kokoelmaa. Tämä oli todellakin teeseremonia minun makuuni! 

Suklaisin sunnuntaiterveisin,

Eleanora

Matcha-suklaa, lähis.JPG

 

Viikon ilonaihe: pääsiäisrakeet

Pääsiäisrakeet.jpg

Onko varmempaa kevään merkkiä kuin pääsiäisrakeiden saapuminen huushollini joka pöydälle ja piirongin päälle. Ei ole olemassa niin pientä pöytää tai jakkaraa, johon en saisi sujuvasti istutettua pientä kulhollista tai suurta saavillista pääsiäisrakeita!

Olen jo viikkojen ajan syynännyt silmä tarkkana kauppojen makeisvalikoimia, etsien merkkejä pääsiäismakeisista. Enkä nyt puhu mistään muovikrääsää sisältävistä ylläripyllärimunista vaan erilaisista hienostuneista suklaa- ja mantelituotteista. Niinpä ilon aihe olikin melkoinen, kun löysin oikein monta erilaista sorttimenttia makeita rakeita.

Silmäni nauliutuivat erityisesti näihin Tigerista löytämiini pastellinvärisiin sokerimanteleihin. Voiko olla esteettisesti sykähdyttävämpää kuin vaalean pastellinen, helmiäisenä hohtava pinta! Ja sisäänsä nämä kätkevät kokonaisen mantelin, suklaa-sokerikuoren alle peiteltynä. Menin hakemaan askartelutarvikkeita mutta tämä putiikki möikin yhtä sun toista herkkua. Ei mielestäni ole sellaista tuotetta, minkä yhteyteen eivät myös herkut sopisi täydennykseksi. 

Olen myös sangen viehättynyt suklaarakeista, jotka imitoivat taidokkaasti pieniä linnunmunia. Pienet pilkulliset munat ovat niin kauniita, että ne toimisivat taatusti myös pikkulintujen atrappimunina, onnistuneen muninnan aloittajina. Ostin myös lakrtisirakeita, mutta nehän menevät vain ja ainoastaan lääkinnällisiin tarkoituksiin. 

Tulen jatkamaan edelleen tuote-etsintää, tämän pääsiäisen täydellisimpien rakeiden toivossa. Onko viehättävämpää iltapuhdetta valoisina kevätiltoina, kun asetella erilaiset rakeet kauniisiin vaaseihin eteeni ja aloittaa systemaattinen aistinvarainen arviointi. Lapsuudenkodissani pääsiäismakeiset olivat lasisen ruskean kanan sisällä pöydällä. Edelleen näitä lasikanoja näkyy myytävän. Mutta en vain ole löytänyt omille varannoilleni riittävän suurta tarjoilukanaa. Viimeksi jouduin jo ottamaan vanhan hopeisen samppanjacoolerin käyttööni.

Kevään valoa, röykkiöittäin tulppaaneja ja kasapäin herkkurakeita!

Teille toivottaen,

Eleanora

Ps. Otan ilomielin vastaan mainioita vinkkejänne siitä, mistä olette löytäneet parhaimmat pääsiäisrakeenne!

Lei­von­ta­tar­vik­kei­den aateliset 2014

Eleanoran valinnat, leivontatarvikkeet.JPG

Uusi vuosi on kaikenlaisten inventaarioiden ja listausten aikaa. Niin myös minä kannan herkullisen korteni makeuden kekoon. Olkaa niin hyvät, tässä ovat vuoden 2014 parhaat leivontatuotteet Eleanora von Smöörin rojalistisesta koekeittiöstä!

Kattauksessani on mukana sekä luotettuja kestosuosikkejani jo useamman vuoden ajalta että verrattomia uutuuksia, jotka ovat iskeytyneet tajuntaani komeetan lailla. Apunani minulla ei ole ollut suurta raatia vaan tämä kaikki perustuu lahjomattomien makureseptoreideni toimintaan. Ellei sitten siivekkäitä lintuystäviäni lasketa mukaan. Tietäisitte vaan, minkälainen herkkupyrstö huuhkajani Babbis tosielämässä onkaan!

Eleanoran valinnat, mantelimassa.JPG

Aloitetaan yhdestä leivontatieteeni kulmakivistä - mantelimassasta. Olen jo vuosikausia luottanut järkähtämättömästi tähän Mauste-Sallisen maanmainioon mantelimassaan. Makeamantelin osuus on siinä mukavan korkea, 44 prosenttia. Toki mukana on myös vettä, sokeria ja inverttisiirappia. Tuotteen maku on aidon mantelinen, ilman konstikkaita aromeita. Koostumus on kostea ja olomuoto notkea, mikä tekee siitä kerrassaan erinomaisen kaikenlaisissa leivonnaisissa. Jos haluatte vähentää vehnäjauhojen määrää, mantelimassaa vaan taikinaan. Sanon minä! Vähäisin Sallisen eduista ei ole myöskään, että kyseessä on suomalainen perheyritys Naantalista. Varsinais-Suomi on aina ollut makeuden airut maassamme. Ja heiltä löytyvät myös mainiot pähkinätuotteet, riittävän isoissa myyntipakkauksissa. Sen sijaan tuotekehitysyksikköön heille terveisiä, että mantelimassan haluaisin myytävän isommassa tuubissa. Noin 300 grammaa, jos saan toivoa.

Aito vanilja on yksi maustekaappini luottoystävistä. Tuote, jota ilman en yksinkertaisesti voi leipoa. Toivon todella, että synteettinen vanilliini poistuu alta aikayksikön leivontahyllyjen valikoimista. Sillä ei ole mitään tekemistä tämän ihastuttavan, orkideakasveihin kuuluvan trooppisen kasvin kanssa. En edes muista, kuinka mones mylly minulla on menossa tätä Dr.Oetkerin loistavaa vaniljamyllyä. Kompakti pakkaus sisältää yhteensä 5 tankoa Madagascarin Bourbon-vaniljaa. Mikä huumaava tuoksu siitä aina salonkiini leviääkään, kun hieman vaniljaa rouhaisen. Myllyssä vanilja pysyy tuoreena, ilma hapettumisen vaaraa.

Risentan hasselpähkinäjauhon olemassaoloa olen monet kerrat kiitoksella muistanut. Kaukana ovat onneksi ne ajat, jolloin jauhoin hasselpähkinöitä maanisella kiihkolla, jotta saisin jauhelmasta tarpeeksi hienoa. Hasselpähkinäjauho on paitsi gluteenitonta myös oivallisen aromaattista ja jälleen kerran mantelimassan ohella mitä suloisin tapa vähentää ohjeen vehnäjauhojen määrää. Plussaa hienojakoisesta rakenteesta. Säilytä rasvapitoinen pähkinäjauho tiiviisti suljettuna ja käytä se ripeähkössä tahdissa.

Eleanoran valinnat, lakritsi- ja tyrnijauhe.JPG

Entäs lakritsijauhe sitten. Silkkaa sietämättömän herkullista mustaa magiaa! Vieläpä luomuna. Lakritsi on ikuinen heikkouteni ja elintärkeä lääkeaineeni, matalasta verenpaineestani johtuen. Tanskalaisen Urtekramin puuterimaisen hienojakoinen lakritsijauhe toimii taianomaisen hyvin esimerkiksi fudge-karamelleissa, mutakakuissa ja brownie-leivonnaisissa. Viimeksi muistin teitä perunaleivosten ohjeella, jossa tämä toimii myös oivallisesti. 

Lakritsijuuren ohella eräs upeimmista kasvikunnan tuotteista on tyrnimarja. Piikikkäässä pensaassa kasvava vitamiinipommi ei antaudu poimittavaksi helpolla. Mutta marjan aromaattisuus on silkkaa dynamiittia. Suomalaisen Biokian tyrnimarjajauhe valmistetaan Suomussalmella. Suosittelen tyrnijauhetta lämpimästi whoopies-leivonnaisiin, macarons-täytteisiin, marenkeihin.. Sitä paitsi tyrnijauheella leivonnaisesta sukeutuu todellinen funktionaalinen elintarvike, niin korkeat ovat marjan B-, C- ja E-vitamiinipitoisuudet, flavonoideista nyt puhumattakaan.

Eleanoran valinnat, sokerit.JPG

Sokeria, sokeria, enemmän sokeria! Joskus pienenä tyttönä kuuntelin huulet epäuskosta väpättäen sukulaisteni päivittelyä siitä, miten Suomesta ei aikaisemmin saanut tummaa sokeria. Pelkällä valkoisella piti pärjätä. Von Smöörit ovat onneksi aina käyneet kauppaa kaikilla mantereilla ja sokerimakuani on koulittu jo lapsuudestani lähtien. Ilolla vastaanotan tämän runsauden, josta suomalaiset leipojat saavat nykyään nauttia.

Yksi viime aikojen ihanimmista sokerilöydöistäni on ollut Java Kiss - kookospalmun kukinnoista uutettu sokeri. Sataprosenttinen luomutuote. Jos tuotteen nimi on jaavalainen suudelma, sokerin valmistustapa ei voi olla tätä ihanampi: kookospalmun kukinnoista saatava nektari kuumennetaan suurissa padoissa avotulella, jolloin uuttamisen lopputuloksena syntyy sokerikristalleja. Kookospalmusokerin maku muistuttaa silkkaa kinuskia. Ripottele tätä tuoreen ananaksen päälle niin saaat äkkilähdön tropiikkiin. Sokeri toimii loistavasti myös kaikessa leivonnaisessa ja esimerkiksi suklaamoussen makeuttamisessa.

Muscovado on sokereista se, jota ilman en kerta kaikkiaan voisi tulla toimeen. Tavallinen suklaakakku tai brownies-palat nousevat tummalla muscovadosokerilla täysin uusiin sfääreihin. Puhumattakaan esimekiksi pullapitkon tai korvapuustien täytteestä. Lakritsinen maku toimii ylettömän hyvin myös jäätelöissä tai mansikoiden päälle ripoteltuna.

Kotijäätelöiden ja fudge-makeisten valmistusta on mullistanut DanSukkerin glukoosisiirappi. Tämä notkea herkku takaa sen, että kotijäätelöt sekä sorbetit eivät ole kivikovia jääkalikoita vaan pysyvät rakenteeltaan pehmeämpinä.

Eleanoran valinnat, suklaat.JPG

Suklaa on kiistatta yksi raaka-aineiden aatelisista. Mielialalääke ja taianomainen lisä taikinoihin. Kotimaisella uutuustuoterintamalla yllätti iloisesti Fazerin Pure Dark -sarja. Etenkin tämä 70 % kaakaota sisältävä Coffee & Cardamom on aseistariisuva makuyhdistelmä. Siinä yhdistyvät suklaaseen kaksi muuta intohimoani - kahvi ja kardemumma. Ja kerrankin kardemumman maku on riittävän intensiivinen. Suklaalevy nostaa minkä tahansa kahvitteluhetken taivaalliselle tasolle. Olen käyttänyt tätä menestyksekkäästi myös pullataikinan täytteissä että pikkuleivissä. Ja plussaa pakkauksesta, joka hivelee tunnetusti vaativaa esteettistä silmääni.

Lämpimästi suosittelen myös brittiläisen Seed & Bean -sarjan suklaita, joissa orgaanisuus kohtaa reilun kaupan ja vieläpä erittäin laadukkaan makumaailman. Tämä tumma suklaa & inkivääri on äärettömän koukuttava. Mutta suosittelen tekemään tuttavuutta myös sarjan laventelisuklaan kanssa.

Makeaa, herkullista ja kerrassaan ihastuttavaa alkanutta vuotta 2015!

Eleanora