KATSOMASI RESEPTIT

Kevättä ilmassa: Marjasuukot

Marjasuukot.jpg

"Valkuaisvaahto on sopivan kiiltävää, kun siitä voi lähes tulkoon peilata kuvajaisensa!"

Kevät on tullut jo Pohjolan perukoillekin. Tämän merkkinä suomalaisten katseet nousevat vähitellen taas maanrajasta. Kun räntäsade ei paina päätä alaviistoon, voidaan huomata jopa hieman vastaantulijoitakin. Kohdistavatpa rohkeimmat yksilöt katseensa jopa suoraan vastaantulijoiden silmiinkin.

Mikä siis parempi herkku orastavaan lämpöön ja luonnon heräämiseen kuin ihanat marjasuukot! Nämä ovat kyllä tuhatkertaisesti teollista tuotantoa paremmat, sillä pohja on tietysti tapani mukaisesti mantelimassaa eikä mikään kuiva ja kurkkuun juuttuva vohveliöylätti.

Suukkojen onnistumiseen vaikuttaa se, että malttaa vatkata valkuaisvaahdon riittävän kovaksi. Huoneenlämpöiset valkuaiset vatkautuvat parhaiten. Lisäksi vatkauskulhon on oltava kuiva ja puhdas. Valkuaisvaahto on sopivan kiiltävää, kun siitä voi lähes tulkoon peilata kuvajaisensa.

Sitten vaan sekaan lämmin (mutta ei kiehuvan kuuma) liivateliemi, ohuena nauhana. Tämän jälkeen vatkataan vielä hetki ja maustetaan seos marjajauheella. Enää pursotus ja siirto jääkaappiin, jonka jälkeen suukot ovatkin valmiit kuorrutettaviksi.

Voit tuunata suukot oman makusi mukaisiksi, käyttämällä joko tummaa tai vaaleampaa suklaata. Varmemmaksi vakuudeksi päälle vielä marjajauhetta, pähkinärouhetta tai strösseleitä. Tai kuten tapanani on, vaikka hyvin hienoksi jauhettua kultaa tai hopeaa..

Itse tehdyt suukot ovat varma menestys kevään juhlapöydässä. Saattavatpa ne jopa toimittaa Amorin nuolen virkaa. Sillä sen, ken osaa valmistaa tällaisia herkkuja, täytyy olla kerrassaan vastustamaton tapaus!

Hempeää ja makeaa kevättä itse kullekin säädylle toivottaen,

Eleanora

Kuva: Katri Kapanen

My Little Pony Moment: yksisarvisen sa­teen­kaa­ri­suklaa

Unicorn-suklaa ja MyLittlePony.JPG

"Värjää arjen harmaus piiloon tällä herkulla, sillä sateenkaarisuklaa toimii kuin taikapensseli!"

 

Tiedättekö mikä on My Little Pony Moment? Sehän on tikahduttavan söpö ja pastellinen hetki, jolloin maailma näyttäytyy kaikissa sateenkaaren väreissä lempeänä ja herkullisena! Juuri sellaisen hetken teille tarjoaa kehittelemäni sateenkaarisuklaa eli yksisarvisen suklaa!

En ole koskaan ymmärtänyt, miksi ruoalla ei saisi leikkiä. No juu, en minäkään lähtisi heittelemään herneitä Kuningatar Elisabethin lautaselle mutta ruoalla leikkimisen voi ymmärtää paljon kauniimmin ja avarakatseisemmin. Leikki ja ilo tulisi aina sisällyttää mukaan herkkujen luomiseen. Jokaisella leipojalla tai ruoanlaittajalla tulisi olla aina lapsen mieli - aina avoin luoville ja hieman hupsuillekin ratkaisuille.

Unicorn-suklaa ja MyLittlePony, lähis.JPG

Tämän suklaan suunnittelu lähti nostalgia-aallosta, jonka koin löytäessäni lapsuuteni rakkaat My Little Pony -leluni sinetöidystä aarrearkustani. Pystyn vieläkin palauttamaan sen onnen läikähdyksen, jonka pastellinväriset ja hulmuavaharjaksiset pikkuponit minussa aiheuttivat. Muistatko sinäkin? Suosikkini oli erityisesti tämä vaaleanpunainen yksilö, jota koristavat jäätelötötteröt. Tämä oli absoluuttisesti ihaninta, mitä tiesin (kunnes keksin korkokengät ja käsilaukut). Käsi ylös siellä kotikatsomoissa, jos sinullakin oli tämä jätskiponi!

Unicorn-suklaa ja MyLittlePony, häntä.JPG

Jahka olin selvinnyt ponien löytämisestä aiheutuneesta tunnekuohusta, aloin välittömästi suunnitella herkkua, joka heijastelisi My Little Ponyn söpöä ja pastellista maailmankuvaa. Onneksi herkkukeijut olivat puolellani, sillä kuiva-ainelaatikostani löytyikin sopiva erä valkosuklaata. Siihen vielä elintarvikevärejä ja reipas kattaus erilaisia nonparelleja ja strösseleitä. Olin valmis maalaamaan kauneimman sateenkaaren suklaaseen.

Unicorn-suklaa ja strösselit.JPG

Voiko todellakaan olla mitään kauniimpaa? Ja hauskempaa? Suorastaan intouduin hyräilemään kun sulattelin valkosuklaata mikrossa ja värjäsin suklaaerät eri sävyisiksi. Pohjalle levitin ensin värjäämätöntä valkosuklaata. Sen päälle nokareina eri värejä ja sitten vaan huis hais - kaikki onnellisesti sekaisin! Päälle ravistelin rennolla ranneliikkeellä erilaisia nonparelleja ja strösseleitä. Ja kas, komeus oli valmiina jääkaappiin jähmettymään.

Unicorn-suklaa ja terälehdet.JPG

Tämä suklaa on juuri Sinulle, joka koet, että elämäsi on juuri tällä hetkellä yhtä sirkusta. Tai Sinulle, joka kaipaat kipeästi sirkuksen riemua ja värejä elämääsi. Värjää arjen harmaus piiloon tällä herkulla, sillä sateenkaarisuklaa toimii kuin taikapensseli. Se sutii pastellista suloisuutta ympäristöönsä, saa elämän maistumaan makealta ja vetää väkisinkin suupielet hymyyn. 

Unicorn-suklaa, palat.JPG

Tämä suklaa toimii vappujuhlissa, lasten synttärikemuissa, hääjuhlissa, 100-vuotissynttäreillä, mökkitalkoissa, kevätmatineassa tai debytanttien tanssiaisissa. Ei yksinkertaisesti ole sellaista tilannetta, jossa sateenkaarisuklaa ei toimisi. Olkoon tämä yksisarvisen tervehdys kaikille universumimme herkkusuille!

Leikkisää ja pastellien sävyttämää kevättä toivottaen,

Eleanora

Vapun vallattomin herkku: Munkkitikkarit

Munkkitikkarit ja bambi.jpg

Vappu lähestyy - ja minä olen niin valmis!

Loputtoman talven viimein päätyttyä, haluan tassutella uunituoreella ruohikolla, poimia suuhuni sateenkaaren väreissä hohtavia karkkirakeita ja nauttia suurella antaumuksella vaaleanpunaisen bambin tarjoaman munkkitikkarin! Tai siis vaikka useammankin tikkarin..

Edessämme on kansakuntamme suurin munkkijuhla. Minulla ei tosin ole haaleaa aavistustakaan siitä, miksi munkkien syönnin pitäisi rajautua ainoastaan vappuun. Päin vastoin. Vastapaistettu, sokerikristallien tai tomusokerikuorrutuksen viimeistelemä munkkipallero on parasta, mitä ihmismieli voi toivoa. Etenkin veikeinä minitikkareina tarjoiltuina munkit solahtavat pikavauhdilla suupieliin. Tikussa niiden nauttiminen on mahdollista vaikka upouusien säämiskähansikkaiden kera. Siistiä ja eleganttia!

Muistelen näiden ihastuttavien herkkupallojen kera myös lapsuuttani. Nimittäin tämä suurisilmäinen ja vaaleanpunaiseksi punastunut bambi tai mikä lie herkkukauris, oli yksi rakastetuimpia lelujani. Olen edelleen viehättynyt sen muotokielestä. 

Mutta vielä munkkeihin. Nimittäin eipä ole helpompaa ja verrattomampaa tapaa tuunata munkit uuteen uskoon kuin lisätä raastettua sitruunankuorta taikinaan. Myös limetin- tai appelsiininkuori ajaa mainiosti saman, raikastavan asian. Näissä leivonnaisissa on myös reilu tujaus vaniljasokeria sekä jauhettua kardemummaa. Mutta en lakkaa korostamasta sitä tosiasiaa, että leivonnassa tulee turvautua vain ja ainoastaan aitoon vaniljasokeriin!  

Munkit ovat tuoretuote. Mutta jos teihin iskee aivan vimmattu munkinpaistoaddiktio, voitte toki pakastaa osan vastapaistetuista ja jäähtyneistä munkeista myöhempää juhlahetkeä varten. Siinä tapauksessa säästäkää sokerit ja muut koristetykötarpeet vasta sulatuksen jälkeiseen hetkeen. Munkit voi myös tuoreuttaa lämmittämällä niitä hetken joko uunissa tai mikroaaltouunissa. Mutta nämä vinkit ovat mielestäni täysin epäolennaisia. Sillä vastapaistettujen munkkien kierähtäessä tarjoiluvadille, on harvoin ongelmaa yli jääneiden leivonnaisten kanssa. Niin autuaallisen hyviä ne ovat. Ennemmin varoisin kaikenlaisia palovammoja. Puhun nyt vaan omasta kokemuksestani, sillä kieli ja näpit ovat olleet usein vaarassa. Niin malttamattomasti käyn usein vastapaistettujen munkkien testaukseen. 

Mikäli mielenne tekee donitseja, perehtykää toki bloggarikollegani Emman viehättäviin pastellisiin donitseihin. Saanen myös suositella maku.fi-sivuston suosikkiohjetta eli munkkirinkilöitä!

Keväistä mieltä, orastavaa kasvukautta ja lähestyvän vapun odotusta!

Munkkikattilan ääreltä toivottaen,

Eleanora

Munkkitikkarit.jpg

Kuvat: Reettta Pasanen

Keisarillinen herkkupala: Karpaloiset alek­san­te­rin­lei­vok­set

Aleksanterinleivokset vadilla.jpg

 

Kaipaan niin Korkeasaaren flamingoja! Tässä päivänä muutamana olin makeisiin mietteisiini vajonneena, kun kuulin selkeästi korvissani sanat: flamingo ja aleksanterinleivos. Intuitiivinen, tietoisen leivontaläsnäolon metodi toimi jälleen kerran loistavasti. Niin mikäkö on tietoisen leivontaläsnäolon metodi? No, se on tietysti mindfullnessin seuraava aalto, minun kehittämäni. Saatan nimittäin olla joskus niin hermostollisen ylikuormituksen tilassa, että leivontaan keskittyminenkin tuottaa silloin vaikeuksia. Tämä metodi on lisännyt merkittävästi hyvinvointiani. Ja tuottanut kerrassaan loistavia leivonnaisohjeita.

Flamingo on kerrassaan hykerryttävä esimerkki siitä, miten pinkkiys saa suorastaan surrealistiset mittakaavat. Että katkarapujen syöminen voi tosiaan muuttaa sinänsä maantienvärisen ja haljun linnun lasvegasmaiseksi ilmestykseksi. Näillä linnuilla on todellista shown ja draaman tajua! Kun ajattelin flamingon suorastaan neonväristä pinkkiä ulkomuotoa, muistin oitis aleksanterinleivokset. Tyylikkäät leivonnaisten aateliset, jotka ansaitsevat tulla nostetuiksi jälleen makeuden parrasvaloihin!

Täytyy sanoa, että entisajan keisareilla ei ollut lainkaan hullummat oltavat. Eri maista saapuneet hovileipurit suorastaan kilpailivat siitä, kuka kehittää hallitsijan seuraavan lempileivonnaisen. Aleksanterinleivosten historiasta liikkuu kahdenlaista huhua. Herkkupalan kehitti joko Venäjän Keisari I:n hovissa vieraillut sokerileipuri Careme tai sitten baakkelssin loihtivat Helsingissä vaikuttaneet sveitsiläiset sokerileipurit. Nimittäin Aleksanterin vuonna 1819 Suomeen tekemän visiitin kunniaksi.

Olkoon tämä samalla avoin kirje Korkeasaaren johdolle siitä, että josko pian lähitulevaisuudessa saaressa nähtäisiin taas pinkkien tikkujalkojen verraton parvi. Ja joskus vielä tulen lentämään pienkoneella sellaisen lintulahdelman yli, jossa tuhannet flamingot ojentelevat siroja nilkkojaan. Otan mielellään vinkkejä vastaan sopivista vierailukohteista.

Palaan vielä näihin aatelistason leivonnaisiin. Luulitteko, että aleksanterinleivokset ovat pelkkää kuivakkaa murotaikinan pöllähdystä? Korjatkaa moinen ennakkoluulo oitis, sillä tässä minun kehittelemässäni versiossa voin mehevöittämät leivospohjat kätkevät hellään huomaansa täyteläisen mantelimassan ja kirpeän pirteän karpalohyytelön. Kaiken kruununa loistaa suorastaan häpeämättömän makea tomusokerikuorrutus. Tämän elegantimpaa kahvipöydän herkkua saa totisesti hakea! Voin vaikka vannoa, että tämä versio olisi maistunut aikoinaan Aleksanterillekin! 

Lopuksi sinkautan teille vielä oivan haasteen. Seuraavan kerran kun saatte pitkästä aikaa rakkaan ystävänne tai mielitiettynne kylään, kehittäkää hänelle aivan oma leivos. Ele, joka varmasti huomataan!

Terveisin,

Eleanora

 

Aleksanterinleivokset paperin päällä.jpg

Kuvat: Laura Riihelä

Talven paras palautusjuoma: Kuuma suklaa

Suklaakaakao.JPG

"Kuuma suklaa pelasti minut jälleen elävien kirjoihin!"

Suomalainen talvieetos edellyttää intohimoista ulkoilua aina pakkaskelien tullen. Eilen katselin residenssini ikkunoista, miten yön aikana maisema oli saanut kauniin lumikuorrutuksen. Tuuli tuiversi kinokset dyyneiksi ja siellä täällä näkyi reipashenkisiä kansalaisia tarpomassa kuntoa kohemmaksi ja mieltä reippaammaksi. Olin juuri miettinyt entisaikojen löytöretkeilijöitä - aikakaudella ennen kaikenmaailman goretexeja ja teknisiä älykuituja. Kyllästin itseni untuvien ja erilaisten luonnonkuitujen ylenpalttisilla kerroksilla. Päätin olla rohkea ja reipas, uhmata pakkasukkoa. Minä, joka kuulun liskojen heimoon, ainakin auringontarpeeni ja ikuisen lämmönkaipuuni suhteen.

Alkumatka sujui vielä mukavasti. Askeli liihotti kinosten yllä ja mielessäni pohdiskelin tulevien leivonnaisteni erilaisia makuyhdistelmiä. Tunsin olevani kaikkien skandinaavisten ihanteiden elävä ruumiillistuma. Mutta kun tuuli puhalsi puuskissa liki Pohjoisnavan olosuhteita muistuttavalla tavalla, huomasin kasvoni muuttuvan tunnottomaksi. Vaikka käännyin oitis kotiin päin, kauhukseni kylmyys eteni lihaksissani vääjäämättä. Yritin vielä tervehtiä kohteliaasti vastaantulevia, mutta suustani kuului vain epämääräistä mökellystä ja muminaa. Kun vihdoin pääsin pelastautumaan kodin lämpöön, kasvoni olivat kuin laikkutautiset, kylmän paukamille pureskellut. Mikä onni, etten ollut menossa illalla gaalaillallisille saatika muihin sosieteettirientoihin. Nyt olin läksyni oppinut. Minut on tarkoitettu palmujen alle, vähintäänkin eteläisen Euroopan leudompiin oloihin. 

Ajatus harhaili ja motoriikkani oli täysin puutteellista. Onnekseni muistin hyvän ystäväni lahjoittaman suklaalastupurkin, josta valmistin talven elvyttävimmän juoman. Kuumensin kattilassa täyteläistä maitoa liki kiehumispisteeseen. Sitten ropsautin ties kuinka monta mitallista perään näitä jumalaisia suklaalastuja. Perään pyöräytin vielä vaniljamyllystä Madagascarin vaniljaa. Vispatessasni tuota ikiaikaista jaloa juomaa, huumaava suklaan tuoksu nousi nenääni. Tarkistin maun - ja lisäsin varmemmaksi vakuudeksi vielä ropsauksen suklaalastuja.

Suklaakaakao, purkki.JPG

Kaadoin sakean juoman kuppiini. Sinetiksi kaikelle ansaitsemalleni hyvyydelle lorautin mausteeksi vielä mantelilikööriä. Istuin nojatuoliini ja kulautin ensimmäisen annoksen kuumaa suklaata kurkkuuni. Suljin silmäni ja otin yhteyden maankuoren magneettikerrokseen. Siemaus siemaukselta ja solu solulta tunsin huvenneiden voimieni jälleen palaavan. Kuuma suklaa pelasti minut jälleen elävien kirjoihin! 

Kaakao kuuluu monen ulkoilijan talviherkkuihin. Mutta voi, miten liki parahdan täällä ääneen itsekseni, kun ajattelenkin kaakaon alennustilaa. Mitä ihmeellisimpiä keinotekoisia sokeriliemiä rinneravintoloissa ja huoltoasemilla kutsutaankaan kaakaoksi. Kaakao on yhtä kuin Kuuma Suklaa! Se tulee aina valmistaa aidosta suklaasta. Toki rouhin suklaata suoraan levystäkin maidon sekaan, mutta tällaisilla valmiilla suklaalastuilla pääsee nopeammin lopputulokseen. Ja maidon tulee olla täyteläistä. Joskus myös kermalla rikastettua.

Suklaakaakao, lastut.JPG

Tämä käyttämäni lastuseos oli belgialaisen Dolfin-suklaafirman valmistama. Siinä tanssahtelivat suloisesti tasapainossa sekä tumma että valkoinen suklaa. Kaakaon eli kuuman suklaan mausteeksi suosittelen myös kanelia, kardemummaa ja rommia. Kokeilemalla löydät oikean tasapainon. Käyttämällä omaa lempisuklaatasi, saat taatusti upean lopputuloksen. Valmiita suklaalastuja myyvät hyvinvarustetut ruoka- ja herkkukaupat. Suklaalastut kruunaavat muuten kahvikupposen, jälkiruoat tai koristavat kakun paraatikuntoon. Mikäli niitä enää kaakaohetkistä jää yli.

Ja jos ikinä enää uskaltaudun yksin arktisiin olosuhteisiin, vaadin rinnalleni Sveitsissä koulutetun pelastuskoiran. Kaulassaan pieni tammitynnyri täynnä lämmintä, sulaa suklaata.