Suklaakaakao.JPG

"Kuuma suklaa pelasti minut jälleen elävien kirjoihin!"

Suomalainen talvieetos edellyttää intohimoista ulkoilua aina pakkaskelien tullen. Eilen katselin residenssini ikkunoista, miten yön aikana maisema oli saanut kauniin lumikuorrutuksen. Tuuli tuiversi kinokset dyyneiksi ja siellä täällä näkyi reipashenkisiä kansalaisia tarpomassa kuntoa kohemmaksi ja mieltä reippaammaksi. Olin juuri miettinyt entisaikojen löytöretkeilijöitä - aikakaudella ennen kaikenmaailman goretexeja ja teknisiä älykuituja. Kyllästin itseni untuvien ja erilaisten luonnonkuitujen ylenpalttisilla kerroksilla. Päätin olla rohkea ja reipas, uhmata pakkasukkoa. Minä, joka kuulun liskojen heimoon, ainakin auringontarpeeni ja ikuisen lämmönkaipuuni suhteen.

Alkumatka sujui vielä mukavasti. Askeli liihotti kinosten yllä ja mielessäni pohdiskelin tulevien leivonnaisteni erilaisia makuyhdistelmiä. Tunsin olevani kaikkien skandinaavisten ihanteiden elävä ruumiillistuma. Mutta kun tuuli puhalsi puuskissa liki Pohjoisnavan olosuhteita muistuttavalla tavalla, huomasin kasvoni muuttuvan tunnottomaksi. Vaikka käännyin oitis kotiin päin, kauhukseni kylmyys eteni lihaksissani vääjäämättä. Yritin vielä tervehtiä kohteliaasti vastaantulevia, mutta suustani kuului vain epämääräistä mökellystä ja muminaa. Kun vihdoin pääsin pelastautumaan kodin lämpöön, kasvoni olivat kuin laikkutautiset, kylmän paukamille pureskellut. Mikä onni, etten ollut menossa illalla gaalaillallisille saatika muihin sosieteettirientoihin. Nyt olin läksyni oppinut. Minut on tarkoitettu palmujen alle, vähintäänkin eteläisen Euroopan leudompiin oloihin. 

Ajatus harhaili ja motoriikkani oli täysin puutteellista. Onnekseni muistin hyvän ystäväni lahjoittaman suklaalastupurkin, josta valmistin talven elvyttävimmän juoman. Kuumensin kattilassa täyteläistä maitoa liki kiehumispisteeseen. Sitten ropsautin ties kuinka monta mitallista perään näitä jumalaisia suklaalastuja. Perään pyöräytin vielä vaniljamyllystä Madagascarin vaniljaa. Vispatessasni tuota ikiaikaista jaloa juomaa, huumaava suklaan tuoksu nousi nenääni. Tarkistin maun - ja lisäsin varmemmaksi vakuudeksi vielä ropsauksen suklaalastuja.

Suklaakaakao, purkki.JPG

Kaadoin sakean juoman kuppiini. Sinetiksi kaikelle ansaitsemalleni hyvyydelle lorautin mausteeksi vielä mantelilikööriä. Istuin nojatuoliini ja kulautin ensimmäisen annoksen kuumaa suklaata kurkkuuni. Suljin silmäni ja otin yhteyden maankuoren magneettikerrokseen. Siemaus siemaukselta ja solu solulta tunsin huvenneiden voimieni jälleen palaavan. Kuuma suklaa pelasti minut jälleen elävien kirjoihin! 

Kaakao kuuluu monen ulkoilijan talviherkkuihin. Mutta voi, miten liki parahdan täällä ääneen itsekseni, kun ajattelenkin kaakaon alennustilaa. Mitä ihmeellisimpiä keinotekoisia sokeriliemiä rinneravintoloissa ja huoltoasemilla kutsutaankaan kaakaoksi. Kaakao on yhtä kuin Kuuma Suklaa! Se tulee aina valmistaa aidosta suklaasta. Toki rouhin suklaata suoraan levystäkin maidon sekaan, mutta tällaisilla valmiilla suklaalastuilla pääsee nopeammin lopputulokseen. Ja maidon tulee olla täyteläistä. Joskus myös kermalla rikastettua.

Suklaakaakao, lastut.JPG

Tämä käyttämäni lastuseos oli belgialaisen Dolfin-suklaafirman valmistama. Siinä tanssahtelivat suloisesti tasapainossa sekä tumma että valkoinen suklaa. Kaakaon eli kuuman suklaan mausteeksi suosittelen myös kanelia, kardemummaa ja rommia. Kokeilemalla löydät oikean tasapainon. Käyttämällä omaa lempisuklaatasi, saat taatusti upean lopputuloksen. Valmiita suklaalastuja myyvät hyvinvarustetut ruoka- ja herkkukaupat. Suklaalastut kruunaavat muuten kahvikupposen, jälkiruoat tai koristavat kakun paraatikuntoon. Mikäli niitä enää kaakaohetkistä jää yli.

Ja jos ikinä enää uskaltaudun yksin arktisiin olosuhteisiin, vaadin rinnalleni Sveitsissä koulutetun pelastuskoiran. Kaulassaan pieni tammitynnyri täynnä lämmintä, sulaa suklaata.