KATSOMASI RESEPTIT

Terveiset Puerto Ricosta!

Sun Bay.JPG

"Oi, miten nautinkaan siitä, että vaelsin rannoilla ilman timanttikäätyjen painoa kaulallani tahi hiekkaan uppoavia korkokenkiä!"

 Terveiset Karibialta, Puerto Ricosta! Olen saanut ladata aurinkopaneelini ja antaa lempeiden tuulten puhdistaa mieleni ja ajtukseni. Virvoittavien maisemien ja tunnelmien elähdyttämänä olen valmis tekemään tästä keväästä makeamman kuin koskaan!

Tehdäänpä näin alkajaiseksi mindfullness-harjoite  - sehän on vallan trendikästäkin. Parhaimmillaan jopa rentouttavaa.

Kuvittele ihollasi lempeä tuuli, joka paijaa sinua höyhenen lailla. Varpaidesi alla on sametinpehmeää hiekkaa, joka hyväilee jalkapohjiasi silkkisellä kosketuksellaan. Korvissasi soi sulosävelten lailla aaltojen vaimea kohina. Seuraava laine kastelee jalkasi lämpimällä vedellä. Anna katseesi kiertää turkoosin veden kautta siniselle taivaalle, jossa näet pelikaanin lenkottavan rauhallisena. Ja jos katsot rannalla kukkivan puun oksistoon tarkemmin, näet pienen kolibrin pyrähtelevän mettä tavoitellen. Oletko unessa? Et ystäväiseni, olet Puerto Ricossa!

Palmu.JPG

Ollen osa Yhdysvaltoja ja sen autonominen itsehallintoalue, Puerto Rico on kuin lapsuuden monivärinen kaleidoskooppi. Samassa hyrrässä pyörivät niin alkuperäiskansa Taínojen vaikutteet, espanjalaisten valloittajien perintö, afrikkalaiset vivahteet kuin amerikkalaisuuskin. Yhdistelmä on kiehtovan vivahteikas. Latino-amerikkalainen värikkyys keinuu karibialaisten rytmien tahdissa. Jos näissä maisemissa ei sielu lepää, ei sitten missään.

Esperanza, Malecon.JPG

Kytkökseni Karibiaan ulottuvat jo vuosien taakse mutta Puerto Ricossa en ole aiemmin käynyt. Onneksi norjalainen lentoyhtiö Norwegian lentää tätä nykyä joko Lontoon tai Tukholman kautta Puerto Ricon pääkaupunkiin, San Juaniin. Joten en voinut olla käyttämättä tätä oivallista logistista mahdollisuutta.

Yleensä turvaudun omaan suihkukoneeseen mutta koska matkustin seurueessa, päätin tinkiä sosiaalisista syistä matkustusmukavuudestani hippasen ja nousta isomman lentolaivan kyytiin. Mutta huoleni oli turha, Norwegianin Atlantin ylittävä kalusto on uutta Dreamliner-mallistoa, jonka tarjoama kyyti oli sangen tasaista.

Lentokuva Viequesiin.JPG

Matkani ehdoton kohokohta oli vierailu Puerto Ricoon kuuluvalla pienellä Viequesin saarella. Pieneen potkurikoneeseen noustessani tuli kieltämättä omaa jettiäni ikävä, mutta matkailu avartaa. Ja otin tämän suorastaan huvipuistolaitteena. Pieni potkurikone singahti kuin leija taivaalle, lentosää oli mitä upein ja vajaa puolen tunnin matka Viequesin saarelle sujui kirjaimellisesti siivillä turkoosia vettä, vedenalaisia riuttoja ja pääsaaren maisemia ihaillen.

Sitä paitsi järkeilin mielessäni, että jos mottoori sammuu, putoamme melko matalalta lämpimään veteen. Kiljahtelin riemusta, sillä jokainen pienikin töyssy otti ihanasti vatsanpohjasta. MUTTA jos pelkäät jumbojetissä, tämä ei ole sinua varten. Ei silti kannata vääntää suupieliä mutruun, sillä Viequesin ja viereisen, vielä pienemmän Culebran saarille pääsee San Juanista myös edullisella lauttayhteydellä.

Viequesissä majoituimme Esperanzan kylään, joka oli hippimäisin keidas, jossa olen koskaan ollut. Hurmaavan boheemi ja dekadentti yhdistelmä villihevosia, kanoja, maailmaa parantavia ikihippejä, pastellisävyin maalattuja majataloja ja reggeaeton-rytmejä huudattavia jenkkiautoja. Olin varustautunut jos jonkinlaisin kostyymein ja koruin, mutta tajusin oitis, että tässä on minun mahdollisuuteni retkahtaa hetkeksi kimalluksen ulkopuolelle. Ja oi, miten nautinkaan siitä, että vaelsin rannoilla ilman timanttikäätyjen painoa kaulallani tahi hiekkaan uppoavia korkokenkiä. 

Mutta siitä ja näistä ihanista churroista sun muista herkuista sitten lisää tuonnempana! Antakaa anteeksi, mutta olen vielä osittain karibialaisella taajuudella ja aikavyöhykkeellä. Loman jälkeen ihminen tarvitsee lomaa! Näin se on.

Churrot.JPG

Mutta palaamisiin ja siihen asti mitä suloisinta orastavaa kevättä tänne Suomeenkin! Ostin tänään magnolianoksia - suositan teitäkin tekemään samoin!

Karibialaisin terveisin,

Eleanora

 

Loma kutsuu

Pina colada -jäätelö-2.jpg

Leopardikuosinen kaftaani: pakattu. Kultaiset sandaalit: pakattu. Aurinkokräämit: pakattu. Kultaharkot: pakattu. Huh, tärkeimmät alkavat olla jo kasassa. Vielä kynsien huolellinen lakkaus ja korujen valinta.. 

Loma koittaa!! Lähden virvoittamaan harmaan loskan masentamaa mieltäni suuren veden tuolle puolen. Palmun alla aion sulkea silmäni ja nauttia gekkoliskon tavoin lämmöstä ja valosta. Hipiäni luon uudelleen, onhan se Suomen talvessa pahoin kuivunut ja kosolti inhimillistä kärsimystä minulle aiheuttanut.

Pina colada -jäätelö-1.jpg

Makea mieleni kaipaa myös nollausta, uusia makuja ja maapallon magneettikuoren inspiroivaa värähtelyä. Sillä vain sademetsässä tai turkoosin veden äärellä ajoittain kiihtynyt mieleni rauhoittuu. Ja tämä jos mikä on tärkeää sekä oman itseni että lähipiirini hyvinvoinnin kannalta.

Mutta ei syytä huoleen. Olen muistanut teitä muutamin herkkulähetyksin, jotka toivottavasti modernin tekniikan avustuksella ilmestyvät blogiini juuri suunnitellulla hetkellä. Tätä kirjoittaessani tuntui, että nettiyhteyteni oli jo leimannut itsensä lomalle. Niin hidasta ja nykivää oli verkon toiminta. Verkko-ongelmat saavat sormeni tikuttamaan näppiksellä tuhatkertaisella nopeudella. Harvoin siitä kuitenkaan on mainittavaa apua, mutta itselleni tulee dynaamisempi olo ja luulo, että voin vaikuttaa sorminäppäryydelläni internetin ihmeelliseen maailmaan.

Pina colada -jäätelö-3.jpg

Saattelen teidät lomatunnelmiin tämän ihanan jäätelön myötä. Yksi kaikkien aikojen suosikeistani on Pina colada -jäätelö, jonka makumaailma vihjaa myös, mihin suuntaan saatan olla lennähtämässä. Kookosta, ananasta, rommia - me so like!!

Raportoin toki teille seikkailuni sitten myöhemmin. Jos olen sellaisen sivilisaation keskellä, että Instagram toimii, seuraathan käänteitäni myös siellä areenalla: @bakinginstinct

Mutta nyt on kiire valita vielä viimeiset tilpehöörit mukaan. Loppuillasta istun todennäköisesti matkalaukun päällä tai käytän hydraulista puristinta, jotta saan kaiken haluamani mukaan, vaikka sitten vakuumiin pakattuna.

Ihanaa helmikuuta ja talvilomasesonkia! Hiihtolomasta en ainakaan täällä pääkaupunkiseudulla puhuisi..

Iloisiin jälleennäkemisiin!

Eleanora

Kuvat: Katri Kapanen

Sibeliaaninen makumatka osa 2: Järvenpää ja Kellokosken ruukki

Cafe Lolipop, puhelinkoppi (2).jpg

Täällä jälleen Järvenpää ja Eleanora von Smöörin pettämätön herkkuvainu!

Viime viikolla ilmestyneen matkailuraporttini ensimmäisessä osassa tunnelmoin Tuusulanjärven maisemissa sekä kansallissäveltäjämme Sibeliuksen kotikonnuilla. Mutta matka jatkukoon kohti Järvenpään keskustaa!

Runollisen Ainolan jälkeen aivan jotain täysin toista tyylilajia edustaa Vintage Café Lolipop. Kahvila sijaitsee Järnefeltinkadulla, aivan Järvenpään ydinkeskustassa. Lokakuussa 2014 pop up -kahvilana aloittanut kahvikeidas aloitti varsinaisen toimintansa talvella 2015. Sisustus on pedroalmodovarilainen yhdistelmä kodikasta retroa ja hillitöntä surrealismia. Eri aikakausien näyteikkuna, jossa laatuespressonsa voi nauttia vaikka vanhaan puhelinkoppiin nojaten ja Suosikin legendaarisia fanikuvia kaiholla muistellen! 

Cafe Lolipop, punainen sohvanurkka.jpg

Väriä tässä lukaalissa totisesti riittää. Ja huumoria. Kahvilan perustajan, Helena Kemppaisen, mukaan paikan esikuva on madridilainen Café Lolina. Kaikki Vintage Cafe Lolipopin tuotteet ovat gluteenittomia. Vierailuni aikana en voinut olla huomaamatta, että kahvila oli myös pienten koirien suosiossa. Tänne lemmikitkin ovat tervetulleita. Mitenköhän lienee lintujen laita, jos joskus innostuisin kaartamaan paikalle lemmikkihuuhkajani Babbiksen ja arapapukaijani Lance Arinin kanssa?

Tilaa voi vuokrata myös esimerkiksi kokousten järjestämiseen. Kyllähän tällaisessa runsaudensarvessa ajatus taatusti peruspalaverihuonetta sujuvammin virtaa. Ihana väripilkku ja persoonallinen hengähdyspaikka! Sisustus on täynnä toinen toistaan uskomattomampia yksityiskohtia ja käsityötaidon helmiä. Kalusteita on hankittu eri puolilta Suomea.

Vispilänkauppa, omistaja, lähis-1.jpg

Retroilun jälkeen oli aika poiketa hakemaan täydennystä baakkelssitarpeistooni. Järvenpään kävelykadulla, Sibeliuksenkadulla, sijaitsee Vispilänkauppa-keittiötarvikeliike. Tämä puoti on todellinen leipurin hurahduspaikka, jossa on mahdollisuus saada pää pyörälle kaikista ihanuuksista. Kauppaa pyörittää omistautuneesti ja innokkaasti Eija Niemenoja, joka siirtyi makeuden palvelukseen pitkän pankkiuran jälkeen.

Vispilänkauppa, Miss Etoile -tuotteet.jpg

Vispilänkaupassa on hyvät valikoimat pastellisia Miss Etoile -leivontatarvikkeita ja koristeita. Kuka voi vastustaa satiinirusetein koristeltua kakkua! Tai glitterkirjaimin tehtyä rakkaudentunnustusta.  Liikkeen suurin hittituote Eijan mukaan on tällä hetkellä kakkupitsi, eli erityisellä silikonimuotilla jauheesta valmistettua taipuisaa ja syötävää koristepitsiä. Melkoinen jalometalliharakka kun olen, mukaani lähti kultaista kakkuspraymaalia. En myöskään voinut vastustaa Eiffel-tornin muotoisen piparimuotin kutsua.

Vispilänkauppa, hyllyt.jpg

Vispilänkaupalla on myös mainio verkkokauppa, joka palvelee myös kauempaa olevia asiakkaita. Makeuden sanansaattajana koen erittäin tärkeäksi sen, että leivontakaupassa on asiantunteva ja opastava palvelu. Vaihdoimme Eijan kanssa kuulumisia siitä, miten vain jokunen vuosi sitten suomalaiset koristelivat kakkunsa ainoastaan tomusokerilla ja muutamalla kyläkaupasta saatavalla strösselivaihtoehdolla. Niilläkin toki pärjättiin mutta mielestäni on kertakaikkisen hykerryttävää, miten leipomisesta on tullut suoranainen kansanhuvi ja harraste, jota myös erinomaisilla valikoimilla tuetaan.

Kinuskilla, ulkoterassi, lähis.jpg

Sokerimassakoristeiden ja kakkuvuokien jälkeen jatkoimme matkaa Kellokoskelle, jonne autolla ajaa Järvenpään keskustasta noin kymmenessä minuutissa. Kellokosken Wanhaan Ruukkiin on muutama vuosi sitten kunnostettu Kinuskilla-kahvila-ravintola. Ulkona hellekelejä odottaa rosoisen kaunis terassi, jossa on suorastaan Beriliinin boheemikortteleita muistuttava henki.

Kinuskilla, sisätilat, kakkuvitriini.jpg

Kinuskillan toiminnasta vastaa yrittäjäpariskunta Malla ja Pasi Tuuri-Sarinko. Kinuskillan todellinen showstopper ja kiistaton katseenvangitsija on kakkuvitriini! Tässä kohdassa vedin muutamaan kertaan syvään henkeä. Ihastuksesta tietenkin! Ja muutaman lisähengityksen otin siinä vaiheessa, kun kuulin kondiittorilta vitriinin olevan kuvan ottamishetkellä poikkeuksellisen tyhjä! Mielestäni ollakseen puolityhjä, sorttimentteja oli tarjolla varsin mukavasti. Haaveissani voin vaan kuvitella, miltä täpötäysi kakkuvitriini mahtaakaan ikimaailmassa näyttää!

Kaikki leivonnaiset valmistetaan paikan päällä. Harva kahvila Suomessa voi ylpeillä Kinuskillan tapaan omasta kondiittorista, joka tuotekehittelee ja valmistaa kaikki tuotteet itse. Tarjoiluja voi tilata etukäteen tai ostaa paikan päällä mukaan. Painakaa mieleenne kesäjuhlia ajatellen. Niin paljon kuin kotileivonnan asiaa edistänkin, suositan etenkin ainutkertaisissa juhlatilanteissa luottamaan myös valmiiden konditoriatuotteiden tarjoamaan iloon ja apuun.

Kinuskilla, focaccia.jpg

Myös muhkeat leivät ovat omaa tuotantoa. Jos olisin suolaisten tuotteiden perään, tämä ciabatta olisi ehdottomasti lähtenyt mukaani. Mutta kuten jo varmasti tiedättekin, ruokaympyräni koostuu vain ja ainoastaan makeista herkuista.

Kinuskilla, kakkupala.jpg

Kahvilan Signature-leivonnainen on Kinuskilla-kakku. Suklaapohjien välissä on raikas puolukka-mansikkatäyte ja kaiken sinettinä yltäkylläisen makea kinuskikuorrutus. Kokonaisuus on todella oivallinen yhdistelmä makeaa ja raikasta. Tätä kakkua on kuulemma saatavilla aina, niin rakastettu se jo on. 

Sibeliaanisen makumatkani jälkeen olin todella häkeltynyt siitä herkkujen ja makeuden määrästä, joka matkailijaa Uudellamaalla odottaakaan! Ja ihanista, uutterista, yritteliäistä ja kekseliäistä ihmisistä näiden kaikkien yritysten takana.

Suosittelen lämpimästi kesäpäivän elämysretkeä kakkujen ja kauniiden maisemien äärelle!

Lämpimin terveisin oma kakkureportterinne,

Eleanora

Sibeliaaninen makumatka osa 1: Tuusulanjärven museotie ja Ainola

Marin Putiikki, mustavalkoiset tavarat.jpg

Lähimatkailu avartaa! Ja bonuksena saa freesin olon ilman tuskallista jet lagia. Sain ainutlaatuisen mahdollisuuden suunnata elämyskierrokselle Tuusulanjärven maisemiin. Peräti aivan oman kuljettajan ja paikallisoppaan kera! Suuret kiitokset vielä Sarille!

Olen vakuuttunut, että lähitienoot jäävät usein vähemmälle huomiolle. Suomalaisetkin alkavat kohta luetella sujuvammin Thaimaan rantakohteita ulkoa kuin muistaa kulttuurihistoriallisesti merkittävien seutujemme sijaintia. Puolen tunnin päästä Helsingin keskustasta sijaitsee monipuolisten elämysten keidas, jonka matkailulehti Mondokin juuri hiljattain listasi yhdeksi vuoden 2015 parhaimmista matkailukohteista. Vapise Malta tai Sri Lanka. Nyt tulee Tuusulanjärvi!

Vietämmehän parhaillaan rakkaan kansallissäveltäjämme Sibeliuksen 150-vuotisjuhlavuotta, joten päätin sivistää itseäni sibeliaanisella kierroksella Tuusulanjärven ja sen lähiseudun putiikeissa ja kahviloissa.

Kun kurvaa Tuusulan rantatien varrelta vanhan pittoreskin navetan pihaan, vastassa odottaa Memories Marin putiikki. Navetan ovien takana odottaa todellinen esteetikon tavarataivas. Kauniisti kunnostettu tila on pullollaan toinen toistaan vastustamattomia houkutuksia, jotka suorastaan ojentautuvat kohti matkailijaa.

Marin Putiikki, tuikkulasit ja kynttilät.jpg

Valikoimissa on kaikkea houkuttelevaa; kynttilöitä, koruja, astioita.. Putiikin hengettärellä ja omistajalla, Mari Kylänpäällä, on hyppysissään kadehdittava taito luoda ihastuttavia asetelmia. Täältä löytää myös paljon valmiiksi koostettuja lahjapakkauksia. Oivallinen vaihtoehto näin kevätjuhlien ja tulevien kesäpippaloiden sesongin ollessa kuumimmillaan.

Marin Putiikki, tyynyt.jpg

Viehko myymälä on taiten kunnostettu vanhaan navettaan. Täällä toisilleen lyövät sujuvasti kättä vanha ja uusi. Aikakausien kerrokset saavat näkyä somasti. Niin sisustuksessa, koruissa kuin leivonnaisohjeissakin paras lopputulos tulee vanhan ja uuden kudelmasta.

Marin Putiikki, vanhat Arabian lautaset.jpg

Valikoimissa on myös vanhoja Arabian astioita, antiikkia ja uusvanhaa esineistöä, mikä helkyttelee kaltaiseni nostalgikon mieltä. En tietenkään voinut jättää muutamaa Arabian kaunokaista ottamatta. Ja paljon jäi vielä seuraavallekin kerralle hankittavaa..

Cafe Aulis, sisänäkymä.jpg

Tuusulan rantatieltä on kivenheitto suuresti rakastamaani Ainolaan, kansallissäveltäjämme Jean Sibeliuksen kotimuseoon. Ainolan lipunmyyntirakennuksessa toimii viehättävä kahvila. Kahvila Aulis remontoitiin vuosina 2009-2010 entiseen talonmiehen asuntoon. Arkkitehti Aulis Blomstedtin piirtämä rakennus henkii 70-lukulaista virtaviivaisuutta. Tilavat ikkunat tarjoavat mainion näkymän sekä Ainolaan että puutarhaan. Sään salliessa antimet voi nauttia ulkoterassilla. Kakkuvitriinin tuotteet ovat itse leivottuja. Kahvila Aulis on mahdollista varata myös yksityistilaisuuksiin ympäri vuoden. Kahvila on tunnettu herkullisista kakuistaan, joita voi tilata myös juhliin.

Cafe Aulis, näkymä Ainolaan.jpg

Jos oikein siristää kahvikupposen äärellä silmiään, voi nähdä mielessään Ainolan pihalla vanhan Sibeliuksen vaaleassa kesäpuvussaan ja hatussaan. Aino taas tuolla näyttää käyskentelevän hyötypuutarhassaan, uuden sadon kasvua seuraten ja satunnaisia rikkaruohoja kitkien. Olen varma, että Sibelius olisi ollut hykerryksissään, jos hänen aikoinaan oman pihan kahvilasta olisi saanut mitä ihanampia kakkupaloja! Maailmanmies ja herkuttelija kun oli.

Sibeliaanisen kierroksen jälkeen olin todella häkeltynyt siitä makeuden ja kauneuden määrästä, joka matkailijaa Uudellamaalla odottaakaan! Suosittelen lämpimästi kesäpäivän elämysretkeä kakkujen, kansallismaisemien ja kauniiden esineiden pariin! Raporttini jatkuu ensi viikolla, jolloin paljastan lisää lyömättömän hyviä matkailuvinkkejä.

Kulturellein kesäterveisin,

Eleanora

Maailman paras pulla: Fabriquen sak­san­päh­ki­nä­kier­re

Fabrique, Stenugnsbageri, Östermalm, sisätilat.jpg

"Pullan kierteiden välistä suorastaan pursuili ruotsalaisen yltäkylläisyyden ja pitkäaikaisen makeuden kulttuurin aikaansaama määrä voita, fariinisokeria ja pähkinöitä!"

Terveisiä Östermalmin virvoittavien pullakeitaitten ääreltä!

Näihin aikoihin vuodesta koen aina lähes pakottavaa tarvetta lähteä inspiroitumaan Tukholmaan. Saanhan samalla hoidettua myös kaikki tärkeät ajankohtaispalaverit Ruotsin hovin kanssa. Tälläkin hetkellä kuhina on nimittäin melkoinen - Sofian ja prinssi Carl Philipin kesäkuussa pidettävät häät ovat edenneet järjestelyidensä osalta jo pitkälle. Olen lupautunut toimimaan makeuden neuvonantajana heidän häätarjoilujensa suhteen. Todella miellyttävä tehtävä, varsinkin kun prinssillä on designerin vankkumattoman varma estetiikan taju.

Lukuisten koemaisteluhetkien ohella ehdin toki viilettää pari ihastuttavaa päivää Östermalmin viehättävillä kaduilla. Siellähän nyt tuttuja tulee vastaan ihan solkenaan, kuten Madde ja Chris. Pysäytin heidätkin vain kysyäkseni, mistä nykyään ostetaan  kulmakunnan parhaat pullat. Vinkkasivat sitten minut Fabrique Stenugnsbageri -konditoriaan, joka sijaitsee Nybrogatan 6:ssa, lähellä Dramatenia ja Östermalmin kauppahallia.

Stenugnsbageri, Östermalm, pullat, lähis.jpg

Polveni notkahtivat lähes setsuurille nähdessäni tämän näyn! Kauniisti kaakeloitu kauppahuoneisto oli täynnä toinen toistaan ihanampia luomuksia. Tilassa yhdistyi varsin viehättävällä tavalla ranskalainen pittoreski korttelileipomon henki ja ruotsalaisen pettämättömän trendivaiston luoma, liki industrial-tyylinen sisustus raffeine metalliritilöineen ja suurine lamppuineen.

Mutta se tuoksu! Voi, sokeri, kardemumma ja kaneli suorastaan tulvahtivat sieraimiini. Tällaisissa tilanteissa menen vaistoni varassa kohti parhainta mahdollista makuelämystä. Suljin silmäni ja etenin hitaasti myyntitiskillä, samalla ympäröivää ilmaa nautinnollisesti syvään hengittäen. Mahdoin herättää hilpeyttä mutta siitä viis. Tämä on se metodi, joka kohdallani toimii parhaiten.

Yhtäkkiä sain vahvan näyn siitä, että olen herkkutaivaan porteilla. Voin, fariinisokerin, kanelin ja saksanpähkinöiden yhdistelmä sai minut täysin vakuuttuneeksi. Avasin silmäni ja edessäni lepäsi sanoin kuvaamattoman kaunis rivi saksanpähkinäkierrepullia. "En Wallonbulle, tack!" sain vain vaivoin hengähdettyä.

Stenugnsbageri, Östermalm, sisätilat, tuolit.jpg

Istahdin pullapussin ja aamukahvin kera näille vanhoille klaffituoleille. Ryhdyin heti rapistelemaan pullan murenia pussin kätköistä huulilleni. Ja siinä se oli; tähän astisen elämäntaipaleeni paras ostopulla! Itse leivottujahan ei tässä lasketa.. Nyt tiedän, mihin suuntaan Tukholmassa jatkossakin. Nimittäin tässä saksanpähkinäkierteessä oli kaikki elementit kohdillaan. Pullataikina, jossa oli juuri tismalleen oikea määrä sokeria, suolaa ja kardemummaa. Onnettomia ovat ne pullat, jotka leivotaan tyystin ilman suolaa! Suola korostaa muita makuja ja vaikuttaa myös pullataikinan rakenteeseen, tehden siitä kimmoisan.

Ja mikä täytteiden määrä! Pullan kierteiden välistä suorastaan pursuili ruotsalaisen yltäkylläisyyden ja pitkäaikaisen makeuden kulttuurin aikaansaama määrä voita, fariinisokeria ja pähkinöitä. Sanotaanko näin, että en turhia aikallut vaan tein herkkupalasta hetkessä selvää. Ja ostin mojovan kassilllisen näitä mukaankin! Minun on ilman muuta kehiteltävä joku vastaava versio myös suomalaisten herkkusuiden iloksi!

Fabrique, Stenugnsbageri, Östermalm, näyteikkuna.jpg

Fabrique Stenugnsbageri -ketjulla on toistakymmentä liikettä ympäri Tukholmaa. Katso putiikkien sijainti täältä! Lämmin suositukseni sekä pullasta että matkakohteesta. Nimittäin Tukholma tekee ihmiselle aina hyvää! Niin nautittavaa ruotsalainen estetiikka ja herkuttelukulttuuri on. Kalliiksi se voi tosin käydä, etenkin jos riehaantuu Östermalmilla.. =)

Kerro toki, mistä Suomessa voi ostaa parasta pullaa! Otan kaikki vinkit mieluusti vastaan! 

Pullanmuruja suupielistäni vielä pyyhkien,

Eleanora

Gumbostrand: Brunssia ja taidetta

Gumbostrand, vitriini.JPG

Olinhan minä siitä kuullut. Monet ihmiset olivat vuolaasti kehuneet ja kehottaneet vierailemaan. Kuulemma kaunista ja inspiroivaa. Epäsuomalaisen esteettistä. Vihdoin tuli se harmaa sunnuntai, joka tarjosi täydellisen syyn vetäytyä hetkeksi suojaan. Pois kevättalven epämääräisestä sumusta. Hengittämään elämän kauneutta. Käänsin kaarani keulan kohti Sipoon Gumbostrandia.

Joskus isommalta tieltä kannattaa todellakin poiketa. Vanhalta Porvoontieltä puikahdin pikkutielle, tietämättä vielä, mitä muutaman mutkan päässä odottaakaan. Tie mutkitteli polveilevan maaston syleilyssä, saaden kaasujalkani automaattisesti höllentämään otettaan. Mikä ihana merenlahti muutaman tovin päästä eteeni aukesikaan. Viehättävät talot vartioivat maisemaa kukkuloiden päältä. Lukuisat laiturit kertoivat tämän olevan kesäaikaan veneilijöiden paratiisi. Tarkistin jopa navigaattorista, että olemme vielä Suomessa. Niin ihana ruotsalaisuuden henki veti minut syleilyynsä, aivan kuin sieluni olisi kääritty kashmirhuivin pehmeään turvaan.

Gumbostrand, kukat.JPG

Noudatin kerrankin opaskylttejä tunnollisesti ja kaarsin viimein vanhan tehdasrakennuksen pihalle. Tämä 1950-luvulta peräisin oleva Hartwallin tehdas on liki täydellinen oppikirjaesimerkki 2010-luvun kulttuurimesenaattitoiminnasta. Gumbostrand Konst & Form on taide- ja tapahtumakeskus, joka avasi ovensa yleisölle loppuvuodesta 2012. Aikoinaan täällä valmistettiin limonadipullojen keraamisten korkkien sinkkiosia. 

Avarat tehdashallit ovat täynnä taidetta. Juuri parhaillaan voi nauttia kuuden naistaiteilijan yhteisnäyttelystä, Eläköön moniNaisuus. Tuijotin liki hypnoottisena Ritva-Liisa Pohjalaisen maagista lasitaidetta sekä Carolina von Schantzin unenomaisia maalauksia, jotka saivat alitajuntani värähtelemään. Jos jokin teos miellyttää silmää, sen voi ostaa samalla omakseen. Muutaman teoksen kohdalla harkitsen vieläkin, varaisinko ne omakseni.

Gumbostrand, lasitaidetta.JPG

Heti sisääntulon yhteydessä on sisustus- ja designtuotteiden myymälä. Se on hyvällä maulla valikoitu kattaus etenkin ruotsalaista ja tanskalaista muotoilua ja designia. Mukana on myös grafiikanlehtiä ja valokuvataidetta. Ooh, mikä houkutusten vuolas virta!

Vaikka taide olisi kuinka upeaa tahansa, eihän sitä pelkällä hengen ravinnolla pärjää. Suuntasin rakennuksen toisella puolella olevaan bistroon, jossa oli meneillään sunnuntain brunssikattaus. Kyllähän nuori tarjoilijatar hieman hämmentyi, kun kerroin nauttivani vain pelkkää makeaa. Mutta maksoin täyden hinnan, joten pulinat pois. Silmäilin toki kiinnostuneena muiden ruokailijoiden annoksia. Pöydässä tuntui olevan raikas ja monipuolinen valikoima salaatteja, lohta, lämpimiä kasvislisäkkeitä..

Gumbostrand, tikkarit.JPG

Jälkiruoista sananen. Toki croissant taitaa olla nykyään liki synonyymi brunssille mutta miten virkistävän minikokoisia nämä sarvet olivatkaan, tarjoiltuna kahden hillon kera. Mutta sitten ne muut herkut. Maukkaalla granolalla viimeisteltyä birchermysliä, kotoisaa mansikkakiisseliä sekä nekkumaisia viipalepikkuleipiä. Etenkin näistä houkuttelevan sitkeistä pikkuleivistä erityiskiitos! Paljon mieluummin isken herkkuhampaani voin mureuttamaan pikkuleipään kuin kuivaan muffiniin. Pikkuleivät ovat vielä altavastaajan asemassa suomalaisessa kahvila- ja ravintolapöydissä. Mutta aion suunnata tarmoni myös viipalepikkuleipien renesanssiliikkeeseen.

Brunssimuruja vielä suupielistäni pyyhkien,

Eleanora

Gumbostrand, jälkiruoat.JPG

 

Matkavinkki Las Palmasiin: Old Chocolate Factory

Vanha suklaatehdas, käytävä.JPG

OO Las Palmas, oo Las Palmas, Ooo-ooo-ooo Las Palmas, Helmaas aina jään.. Näin jo laulaa lurautettiin aikoinaan suomalaisessa ikonisessa iskelmävärssyssäkin. Enpä tiennyt, mitä onnettaren arpa minulle tarjosi, kun sain pyytämättä ja yllättäen oivan mahdollisuuden tutustua tähän kohteeseen. Pettämätön trendinenäni sanoo, että tämä kaupunki on todellisessa nousussa! 

Las Palmasin kylän perusti aikoinaan Juan Rejón, ollen vuosi 1478. Kristoffer Kolumbuksen uskotaan myös viivähtäneen hetken Las Palmasissa, ennen kuin hän käänsi aluksensa kokan kohti kuvittelemaansa Intiaa - päätyen tosin Amerikkaan. Amerikan löytöretket saivat grankanarialaiset muuttamaan suurina määrinä Venezuelaan ja Karibialle. Nykyään pikkukylästä on tullut Kanariansaarten suurin kaupunki, yksi Euroopan suurimpia satamia ja vilkas yliopistokaupunki.

Haluan toisinaan, että matkakohteeni arvotaan. Tällöin henkilökohtainen matka-assistenttini nostaa arpalipukkeen, jossa lukee tuleva lomakohteeni. Toki olen antanut hänelle tietyt ennakkokriteerit ynnä leveys- ja pituuspiirit, joihin kohteen on sijoituttava. Asiantunteva assistenttini oli tehnyt huolellista työtä. Sain kunnian majoittua vanhaan suklaatehtaaseen. Old Chocolate Factory - voiko olla osuvampaa paikkaa kaltaiselleni herkkusuulle!

Kun saavuin chaufföörini kuljettamana Las Palmasin vanhankaupungin, Veguetan, kapeille kujille. Korvani olivat vielä laskeutumisesta arat. Koska suuni sisältää huomattavat määrät makureseptoreja, vastaavasti saan kärsiä hyvin ahtaista korvakäytävistä. Onneksi ystävällinen kanssamatkustaja huomasi tuskatilani; olin nimittäin pää polviin painettuna viiltävän painekivun takia. Hän ojensi minulle pahviset Angry Birds -juomakupit, jotka painoin tiukasti korvilleni. Viis naurunhörähdyksistä vierelläni, niin sitä vaan laskeuduttiin vihaisten lintujen siivittämänä.

Mutta ymmärtänette, että olin toisin sanoen hieman nuutuneessa tilassa saapuessani vanhan kaupungin idylliin. Väsymykseni oli kuin pois puhallettu, kun avasin korkeat pariovet ja astuin tehtaan eteiseen. Mikä ihana olikaan se tuoksu, joka vanhan talon muureihin oli vuosikymmenten saatossa muurautunut. Jos talossa keitetään vuosikymmenet kaakaon, kaakaovoin ja sokerin yhdistelmää höystettynä vaniljalla, minä kyllä vainuan sen.

Sain majoittua hurmaavaan loft-huoneistoon, jossa oli tilaa koko seitsenhenkiselle matkaseurueelleni ynnä lukuisille pakaaseille. Tällä kertaa näet päätin pelastaa Suomen talviharmaudelta lehdistösihteerini perheineen sekä muutaman rakkaan ystäväni. Loft osoittautui kerrassaan nappivalinnaksi. Tilaa oli yllin kyllin ajatusten virrata ja eri-ikäisten matkaajien elää ja olla.

Vanha suklaatehdas, sisäovi.JPG

Tehtaan sisäpihan lattiaa koristavat ikivanhat kaakelit. Korkeaa seinää pitkin köynöskasvit ojentautuvat kohti taivasta. Illan tullen sen huomasimme. Sisäpihaa ei ole katettu vaan tähdet siellä vapaasti tuikkivat. Pienempien matkaajien mieleen oli sisäpihan kultakala-allas.

Kun katsoo tätä kerrassaan hurmaavaa atmosfääriä, on mieletöntä kuvitella, missä jamassa kiinteistö oli joitakin vuosia sitten. Vanhan suklaatehtaan uutterat ja näkemykselliset taustavoimat ovat suomalainen arkkitehtipariskunta. Sirkku ja Mikael näkivät pimeässä ja labyrinttimaisen sokkeloiseksi rakennetussa mörskässä mielettömän mahdollisuuden. Vuosien työn jälkeen tomun ja pölyn keskeltä on kuoriutunut todellinen helmi. Puuhaa riittää toki edelleen, kuten vanhoissa taloissa on tapana. Alakerran loft-huoneiston lisäksi tehdaskiinteistössä on muitakin huoneita. Jykeviä vanhoja portaita pitkin noustaan seuraavaan kerrokseen. Antiikkivalaisinten koristaman sisäkäytävän varrella on muutama Bed & Breakfast -huone, kaikki uniikisti sisustettuja.

vanha suklaatehdas, Buenos Aires-huone.JPG

Sydämeni anasti kiistatta tämä vaaleaksi ja elegantin romanttisesti sisustettu Buenos Aires -huoneisto, jonka ranskalainen parveke avautuu hurmaavasti vanhankaupungin kadulle. Koin lähes Firenze-syndrooman eli suunnattoman esteettisen elämyksen aiheuttaman tunnekuohun! Tähän huoneeseen teen ehdottomasti seuraavaksi varauksen.

Vanha suklaatehdas, sisäpiha.JPG

Nyt voin sen jo myöntää. Lensin Las Palmasiin Babbis kainalossani, kaniliivini reteästi auki liehuen ja hieman kulmakarvat kohollaan. Mutta tässä kaupungissa on sitä jotain; tunnelmalliset vanhat kujat, aito kaupunkikuhina, kolmen kilometrin upea hiekkaranta keskellä kaupunkia - ja kahta puolen kaupunkia kuohuava Atlantti. Ja se tunne, kun on osa paikalliselämää, eikä eristettynä resortissa. Vaikka sitäkin on kokeiltu, kun hermostoni on vaatinut täydellistä nollausta. Miten sieluni elpyikään seuratessani karnevaaliajan värikylläistä ja hyväntuulista fiestaa. Lähetin muuten siltä seisomalta pääministerillemme viestin, jossa toivon suomalaisen vapun vaihtamista latinokarnevaaleiksi.

Vanha suklaatehdas, kylppäri.JPG

Kiinnostuitko? Kurkkaa lisätietoa Vanhan Suklaatehtaan huoneista ja palveluista. Las Palmasiin muuten lentää näppärästi Norwegianin suorin lennoin.

Tein vuosia työtä kovinsäästin, ahkeroinSain viihtyisän BungalowinLas PalmasissaNiin kauas kuin silmä kantaaMerta nähdä voinKäyn päivisin hiekkarantaa

Las Palmasissa

(Irwin Goodman)

Terveiset Atlantin virkistävisä tuulista ja ihanaa alkavaa viikkoa!

Eleanora

Loma kutsuu!

Lomafiilis-2.JPG

Makeuden suurlähettilään työ on unelmatehtävä! Mutta ette arvaakaan, miten paljon jatkuva luomistyö silti verottaa voimia. Henkilääkärini on jo ajat sitten laatinut minulle suunnitelman, joka jakaa kalenterivuoden sekä intensiivisen luomistyön kausiin että levollisiin, elpymisen suvantoihin. 

Osa matkoistani on puhtaasti työmatkoja. Hovihankkijoiden luona käymistä, kenttätyötä, laadunvalvontaa, sadon tarkastusta.. Siitä on kiireetön resort-tunnelma kaukana, kun muutaman päivän perusteella pitää arvioida kaakaosadon koko tai vaniljan käypä markkinahinta. 

Sitten on ne keidasmatkat, joko hartaasti suunnitellut tai pikaisesti minulle räätälöidyt. Olette varmaan kuulleet numeroista, joihin soittamalla saa limusiinin hetken kuluttua ovelle, matkaliput valmiina ja kaikki eteen katettuna. Mutta koen lähes partiotyttömäistä riemua myös matkoista, joita olen pitkään odottanut, perehtyen huolellisesti kohteeseen ja varustautuen äärimmäisen laajalla ja hyvin varustetuilla matka-arkkujen rivistöllä.

Lähden hetkeksi eteläisimmille leveyspiireille, suurempien laineiden äärelle. Luominen ja makeuden maailmassa taiteileminen vaatii pääsyä valtamerten äärelle. Mutta olen varustautunut etukäteen ja blogistani tulee postauksia myös matkani ajan. En vielä tiedä paikallisyhteyksien tasosta, joten en välttämättä ole hyvin tavoitettavissa.

Tämä matkani on siitä erikoinen, että kohde vaihtui lennossa. Pienellä Karibian saarella on sydämessäni on aivan erityinen paikka. Mutta ylitsepääsemättömien ja minusta täysin riippumattomien tekijöiden takia matkaankin kohtalon oikusta muualla. Alun pettymyksen jälkeen hyvällä ja sangen odottavalla mielellä. Kohteeni on melkoinen Musta Hevonen, jota en voinut vielä hetki sitten kuvitellakaan omalle matkailukartalleni. Mutta elämä on seikkailu, johon sinut on kutsuttu! Matkaan siis ja karnevaaleja kohti!

Bon Voyage!

Aurinkoisin terveisin,

Eleanora

Mar­si­paa­ni­por­sas - terveiset Skansenin jou­lu­mark­ki­noil­ta

Marsipaanipossu.JPG

"Täällä voi todellakin katsoa sutta silmiin, samalla turvallisesti glögiä siemaillen!"

Heittäydyin viime viikonloppuna marsipaanivenepakolaiseksi! Halusin eläytyä tähän rooliini niin voimallisesti, että varasin pitkästä aikaa risteilyn. Tai suoraan sanottuna koin pientä painostusta lehdistösihteerini suunnalta. Mutta päätin ottaa tämänkin elämän moninaisten kokemusten kannalta, avartavana ekskursiona. Rehellisyyden nimissä viihdyn kyllä paremmin purjealusten esteettisessä maailmassa.

Merelle päästyämme matkaseurueeni nautti joulupöydän antimista. Sillä välin minä tein useita kierroksia jälkiruokapöydässä ja raportoin uutterasti, mitä sorttimentteja lautaselle kannattaa poimia. Pienenä vinkkinä varustamoille, että buffetaterioiden hinnoittelu syrjii mielestäni niitä, jotka keskittyvät vain ja ainoastaan jälkiruokiin.

Tukholmassa kohteemme oli Skansenin lumoavat ja kerrassaan ihastuttavalla tavalla toteutetut joulumarkkinat. Kehotan kaikkia lempeydellä mutta jämäkkyydellä vierailemaan oitis tässä keitaassa, joka on vain kivenheiton päässä Östermalmin houkutuksista. Skansen on kuin yhdistelmä Seurasaarta ja Korkeasaarta. Kauniisti entisöityjä vanhoja rakennuksia, suun huvituksia, kaiken ikäisille sovitettuja viihdykkeitä ja eläinpuisto pohjoismaisine ja eksoottisine eläimineen. Täällä voi todellakin katsoa sutta silmiin, samalla turvallisesti glögiä siemaillen.

Skansenin keskustori muuttuu ensimmäisestä adventista lähtien joulumarkkinoiksi. Pienistä kojuista saa ostaa vanhan ajan nekkuja, höyryävän kuumia sokerimanteleita, sahramipullia ja tietysti  - marsipaania! En voinut ohittaa tätä muhkeaa marsipaaniporsasta. Kuin ihmeen kaupalla olen malttanut säästellä sitä vielä hetken.

Skansenin sahramipullat.JPG

Sahramipulliin oli todellakin ropsautettu vieraanvaraisesti sahramia. Suosikkini oli kierteinen voi-sahramipulla. Ja kun Ruotsissa ollaan, myyjillä oli esteettisesti yhdenmukaiset perinneasut ja myytävät tuotteet pakattiin ruskeisiin paperipusseihin. 

Markkinoiden sydän oli viehättävä pyöreä tanssilava, jonka keskelle oli pystytetty joulupuu. Orkesteri polki vimmattua tahtia, esitanssijat hytkyivät kansallispuvuissaan ja koko lava oli pullollaan hyrrän lailla kieppuvia lapsia ja aikuisia.

Näkemäni perusteella olen täysin vakuuttunut, että pitkän iän ja onnellisuuden ydin on nimen omaan sahramipullissa, marsipaanipossuissa ja hyväntuulisessa polkassa kuusen ympäri. Unohtamatta romanttisia mistelinoksia!

Tunnelmallista ja herkkujen täyttämää jouluaikaa! Jos haluat pikalähdön ruotsalaiseen jouluun, kokeile upottavan pehmeitä ja täyteläisiä sahramipulliani!

Mistelioksa.JPG