KATSOMASI RESEPTIT

Pää­siäis­kat­tauk­sen tähdet: hyasintit ja onnenpensas

Hyasintti ja kakadu.JPG

Hyasinttiko ainoastaan joulukukka? Ei suinkaan vaan se on myös mitä sulostuttavin kevään tuoja! Keski-Euroopassa, josta tiedätte juurieni olevan peräisin, hyasintti on nimen omaan kevätkukka. Mikä olisikaan siis parempi kaunistaja pääsiäispöytään kuin suloportaisesti tuoksuvat hyasintit.

Eilen nappasin nämä ihanuudet mukaan Helsingin keskustan Stockmannilta. Myyjän mukaan nyt näitä alkaa tulla mukavasti saataville. Joten ellette kärsi huomattavasta hajusteherkkyydestä, suositan vahvasti kokeilemaan hyasintteja pääsiäispöydän juhlistajana. Minun pöydässäni hyasinttien takaa saattaa kurkistaa myös oma rakas papukaijani!

Ihmepensas.JPG

Toinen suositukseni keväisiin kattauksiin on hehkuvan keltaisena kukkiva onnenpensas. Keski-Euroopassa yleisen onnenpensaan voi saada menestymään myös pohjoisen arktisissa oloissamme. Mutta minä luotan mieluummin ylipuutarhurini osaamiseen (tai vaivattomammin kukkakaupan apuun) kuin ryhdyn jakelemaan tässä sen tarkempia kasviopillisia neuvoja. Onnenpensas kukkii kotimaljakossakin ilahduttavan pitkään.

Hyasintit ja ihmepensas.JPG

Sekä hyasintit että onnepensas täydentävät hyvin toisiaan. Pääsiäiseen onkin aikaa enää vain muutama viikko, joten mahtipontisten kattaustenkin suunnittelu on hyvä käynnistää tuota pikaa!

Olen vieläkin onnesta kiekuralla Kruununprinsessa Victorian ja Prinssi Danielin pari päivää sitten saapuneesta ilouutisesta, uuden pikkuprinssin syntymästä. Päätin näillä hyasinteillakin juhlistaa Ruotsin hovin uusinta tulokasta, Oscar Carl Olofia, Skånen herttuaa!

Ja jos kaipaatte lisäideoita pääsiäiskattaukseen, kurkatkaa ihmeessä myös viime vuoden pöytääni, jotka koristi myös muhkea sitruuna-salmiakkikakku! Saanen suositella teille kevään juhlapöytiin myös mehevää matcha-pistaasikakkua!

Hyvää ja inspiroivaa viikonloppua kaikille ja iloista pääsiäisen odotusta!

Teitä tervehtien,

Eleanora

Kauden kauneimmat pi­ka­lei­von­nai­set: Omenaruusut

Omenaruusut.jpg

 

"Leivonta kuljettaa meidät hetkeksi maailmaan, jonne arjen utu ei edes yllä!"

 

Murretaanpas tässä ensialkuun eräs myytti: Eleanora von Smöör ei muka koskaan koske valmistaikinoihin! Pötyä, kissan viikset ja huuhkajan pyrstösulat sanon minä! Totta kai minä kosken, ilollakin vielä!

Elämä on paitsi ihmisen parasta aikaa myös aivan liian lyhyt ja arvokas tuhlattavaksi mustavalkoiseen ehdottomuuteen. Valmistaikinat ovat lukuisia kertoja pelastaneet minut pinteestä nopeudellaan ja helppoudellaan. En myöskään koe pystyväni esimerkiksi voitaikinan kaulimisessa samaan laatuun kuin siihen varta vasten kehitetyt leipomoteollisuuden laitteet pystyvät.

Joitakin kertoja olen hiki hatussa kaulinut ja lepuuttanut itse tehtyä voitaikinaa. Tuntien työn lopputulos on ollut toki maukas mutta ei sanalla sanoen mitenkään ylimaallisen lehtevä.

Kuvavirroissa olen törmännyt tuon tuosta todella kauniisiin omenaleivonnaisiin, joten päätin kehitellä valmiista voitaikinasta ja omenoista kauden nopeimmat ja näyttävimmät leivonnaiset.

Pahoittelen, että olin toiminnassani jälleen hieman malttamaton, joten monivaiheiset työsarjakuvat loistavat tällä kertaa poissaolollaan. Mutta tämä ei ole vaikeaa. Jos MINÄ pystyn siihen, pystyt SINÄKIN!

1. Sulata esikaulitut ja valmiit voitaikinalevyt huoneenlämmössä. Nopeimmin sulaminen etenee, jos levität taikinalevyt heti, kun ne suostuvat irtoamaan toisistaan.

2. Kauli jauhojen avulla kukin taikinalevy ohuemmaksi ja laajemmaksi levyksi. Leikkaa kukin taikinalevy pituussuunnassa kahteen osaan. Näin et tee jättimäisiä leivonnaisia (vaikka "more is more" onkin usein mottoni).

3. Sivele jokaiselle taikinakaistaleelle hilloa ja sitten perään ropaus mantelirouhetta.

4. Kuori (kotimaisia omenoita ei tarvitse kuoria) omenat ja leikkaa ne mahdollisimman ohuiksi viipaleiksi. Asettele viipaleet hillokerroksen päälle lomittain.

5. Nosta taikinalevyn alareuna täytteen päälle niin, että omenatäyte jää taikinakerrosten väliin.

6. Kiepauta koko komeus rullalle. Nosta leivonnaiset kierrepuoli ylöspäin muffinivuokiin, mielellään muffinipellille, jotta leivonnaiset säilyttävät paistamisen aikana muotonsa.

7. Paista uunissa kypsiksi ja kauniin värisiksi. Koska kyseessä on raskas voitaikina, jonka välissä on täytettä, malta paistaa riittävän pitkään jotta sisäkerrokset ehtivät kypsyä. Jos uunisi on kovin ärhäkkää laatua, madalla paistolämpötilaa.

8. Tarjoa hieman jäähtyneenä tomusokerilla puuteroituna tai vaniljajäätelön kera.

Tärkein työvaihe on toki muistaa ihastella valmista, kuvankaunista lopputulosta! Näin ihanaa on leivonta! Se tuo estetiikkaa ja kultareunaa arjen usvaan. Tai itse asiassa leivonta kuljettaa meidät hetkeksi maailmaan, jonne arjen utu ei edes yllä!

Ihanaa, aurinkoista loppukesää ja herkullista alkavaa viikkoa! Bake more!

Teitä tervehtien,

Eleanora

Kuva: Satu Nyström

Keisarillinen herkkupala: Karpaloiset alek­san­te­rin­lei­vok­set

Aleksanterinleivokset vadilla.jpg

 

Kaipaan niin Korkeasaaren flamingoja! Tässä päivänä muutamana olin makeisiin mietteisiini vajonneena, kun kuulin selkeästi korvissani sanat: flamingo ja aleksanterinleivos. Intuitiivinen, tietoisen leivontaläsnäolon metodi toimi jälleen kerran loistavasti. Niin mikäkö on tietoisen leivontaläsnäolon metodi? No, se on tietysti mindfullnessin seuraava aalto, minun kehittämäni. Saatan nimittäin olla joskus niin hermostollisen ylikuormituksen tilassa, että leivontaan keskittyminenkin tuottaa silloin vaikeuksia. Tämä metodi on lisännyt merkittävästi hyvinvointiani. Ja tuottanut kerrassaan loistavia leivonnaisohjeita.

Flamingo on kerrassaan hykerryttävä esimerkki siitä, miten pinkkiys saa suorastaan surrealistiset mittakaavat. Että katkarapujen syöminen voi tosiaan muuttaa sinänsä maantienvärisen ja haljun linnun lasvegasmaiseksi ilmestykseksi. Näillä linnuilla on todellista shown ja draaman tajua! Kun ajattelin flamingon suorastaan neonväristä pinkkiä ulkomuotoa, muistin oitis aleksanterinleivokset. Tyylikkäät leivonnaisten aateliset, jotka ansaitsevat tulla nostetuiksi jälleen makeuden parrasvaloihin!

Täytyy sanoa, että entisajan keisareilla ei ollut lainkaan hullummat oltavat. Eri maista saapuneet hovileipurit suorastaan kilpailivat siitä, kuka kehittää hallitsijan seuraavan lempileivonnaisen. Aleksanterinleivosten historiasta liikkuu kahdenlaista huhua. Herkkupalan kehitti joko Venäjän Keisari I:n hovissa vieraillut sokerileipuri Careme tai sitten baakkelssin loihtivat Helsingissä vaikuttaneet sveitsiläiset sokerileipurit. Nimittäin Aleksanterin vuonna 1819 Suomeen tekemän visiitin kunniaksi.

Olkoon tämä samalla avoin kirje Korkeasaaren johdolle siitä, että josko pian lähitulevaisuudessa saaressa nähtäisiin taas pinkkien tikkujalkojen verraton parvi. Ja joskus vielä tulen lentämään pienkoneella sellaisen lintulahdelman yli, jossa tuhannet flamingot ojentelevat siroja nilkkojaan. Otan mielellään vinkkejä vastaan sopivista vierailukohteista.

Palaan vielä näihin aatelistason leivonnaisiin. Luulitteko, että aleksanterinleivokset ovat pelkkää kuivakkaa murotaikinan pöllähdystä? Korjatkaa moinen ennakkoluulo oitis, sillä tässä minun kehittelemässäni versiossa voin mehevöittämät leivospohjat kätkevät hellään huomaansa täyteläisen mantelimassan ja kirpeän pirteän karpalohyytelön. Kaiken kruununa loistaa suorastaan häpeämättömän makea tomusokerikuorrutus. Tämän elegantimpaa kahvipöydän herkkua saa totisesti hakea! Voin vaikka vannoa, että tämä versio olisi maistunut aikoinaan Aleksanterillekin! 

Lopuksi sinkautan teille vielä oivan haasteen. Seuraavan kerran kun saatte pitkästä aikaa rakkaan ystävänne tai mielitiettynne kylään, kehittäkää hänelle aivan oma leivos. Ele, joka varmasti huomataan!

Terveisin,

Eleanora

 

Aleksanterinleivokset paperin päällä.jpg

Kuvat: Laura Riihelä

Kimmellystä uuden vuoden leivonnaisiin

Miss Etoile -leivontakamat, ryhmä.JPG

Vihdoinkin löysin leivontatilpehöörit minun kimmellystä janoavalle sielulleni! Tanskalainen Miss Etoile nimittäin tuo kauneutta sinne, minne se olennaisesti kuuluukin - leivontaan. Nämä metallin hohtoiset pahvivuoat ja glitter-tähtikoristeet suorastaan vaativat tulla kutsutuiksi uuden vuoden juhliin.

Tähti-koristeet.JPG

Pahvisten vuokien suhteen muistuttaisin, että mikäli taikinanne on voin kyllästämä riemusaattue, vuoat voi vuorata leivinpaperilla, jotta rasva ei tihku niin nopeasti läpi.

Home made -tikut.JPG

Miss Etoilen hurmaavia tuotteita löytää muun muassa Mokosta, karkkikauppa Sweetheartista ja Vispilänkaupasta Järvenpäästä. 

Joulutapoihini kuuluu myös koristevalikoimani kartuttaminen. Nämä liki syötävän suloiset leivoskoristeet löytyivät Stockmannin joulumaailmasta.

Leivos-kuusenkoristeet.JPG

Hyviä ja kimaltelevia uuden vuoden juhlavalmisteluita!

Teitä tervehtien Eleanora

 

Joulupöydän kuningatar: Sitruunainen kree­mi­ker­ros­kak­ku

Joulukakku lähempää.jpg

"Kun ryhdyin liimaamaan timantteja kakkuun, huomasin koko makeuden instituution kallistuvan uhkaavasti!"

Joulu on kimmellyksen, kaikenlaisen loisteen ja glitterpölyn juhlaa! Minulle tämä ihana talven kohokohta on myös se ajanjakso, jolloin nautin makeudesta aivan erityisellä taajuudella. Jouluperinteekseni on jo vakiintunut suloinen tapa, että kehitän uuden juhlakakun, jollaista ei ole vielä pöydässäni nähty! Tänä vuonna on aika marssittaa jumalainen kerroskakku pöydän kiistattomaksi keskipisteeksi.

Joulukakku päältä päin kuvattuna.jpg

Kerroskakut ja minä emme suoranaisesti ole mikään taivaassa solmittu liitto. Hermostoni ei nimittäin tue sitä monimutkaista ja monivaiheista prosessia, jota monikerroksisten kakkujen työstäminen vaatii. Voin vain hämmästellä, miten suuresti arvostamani bloggarikollegani Emma (Painted By Cakes) kaikki ne vaadittavat temppunsa tekee, että hänen kakuistaan tulee todellisia taideteoksia.

Olen monet kerrat muistellut erästäkin suurudenhullua tempaustani, jolloin olin keksinyt rakentaa todella suuren kerroskakun. Ja koristella sen aidoin timantein. Hiki päässä virittelin sokerimassaa kakkujen päälle ja nostin kerrokset paikoilleen. Ai mitkä tukirakenteet? Enhän minä sellaisista tiennyt mitään vaan latasin kuorrutettuja kakkuja päällekkäin yksi toisensa perään. Kun ryhdyin liimaamaan timantteja kakkuun, huomasin koko makeuden instituution kallistuvan uhkaavasti. Kun viimeinenkin timanttirivi oli kiinnitetty, kakku näytti Pisan kaltevalta tornilta. Myös timantit alkoivat irrota. Hermoromahdustani lievitti hieman herkullinen vaikkakin täysin kenossa töröttävä kakku, joka minulla oli seuranani. 

Menneet ovat menneitä, joten päätin haastaa itseni ja kilvoitella menneisyyden haamujen kanssa. Olen sittemmin luopunut monitasoisista viritelmistä ja tajunnut, että kerroskakku voi olla myös yksi kakku, jossa on vaan riittävän monta kerrosta. Ja onnistumisen A ja O on riittävän voimäärän mehevöittämä jämäkkä kakkupohja, joka ei vähästä hätkähdä edes hieman vieraanvaraisempaa täytemäärää.

Joulukakku, avattu, lähis.jpg

Tätä ihanuutta kehitellessäni törmäsin todella kiinnostavaan kreemivaihtoehtoon, nimittäin marenki-voikreemiin. En ole koskaan ollut pelkkien voikreemien ystävä. Tässä versiossa yhdistyvät suuresti rakastama, pumpulinpehmeä marenki ja täyteläinen voi. Rakenne on todella miellyttävä ja kakku pysyy mehevänä pitkään. En myöskään lakkaa ylistämästä tuorejuustotäytteeseen lisättävää sitruunatahnaa. Lemon Curd on yksi parhaimmista asioista, joita makeassa maailmassani on. Siksi varaankin sitä aina tölkkikaupalla kaappeihini. Varmuusvarastot ovat nykyään täysin aliarvioitu ilmiö.

Joulukakku, avattu.jpg

Kuten kuvasta näkyy, intouduin hieman hulluttelemaan joulupallo-ostoksilla. Kerään lasipalloja, muista koristeista nyt puhumattakaan. Mutta voin taata, että vieraanne tulevat haukkomaan henkeään silkasta glitterin aiheuttamasta tunnekuohusta, kun koristelette joulupöytänne tähän tapaan. Ja kun kakkua koristelee avokätisesti, on sanomattakin selvää, että osa muruista lentää pöydälle. Mutta tuleehan ne syödyksi siitäkin! 

Välkkyköön joulupöydässänne herkuttelun ja innostumisen ilo! Sekä koko pöydän täyttävä makeuden yltäkylläisyys!

Kimmeltävin jouluterveisin,

Eleanora

PS. Jos innostuitte kerroskakkujen maailmasta, kurkkaa myös  Emman hurmaava kakkublogi Painted By Cakes. Maku-sivustolta löydät myös todella hyvän vadelmamoussella täytetyn kerroskakun ohjeen.

Kuvat: Katri Kapanen