KATSOMASI RESEPTIT

Pääsiäisen raikkaimmat kuplat: Raparperi-in­ki­vää­ri­mal­jat

IMG_0148.JPG

"Se ken sokerissa säästää, katajaan kapsahtaa!"

 

Raparperikausi on kohta ovella! Ja mikä sopisikaan pääsiäiseen tyylikkäämmin kuin punertava ja kirpeän raikas raparperi-inkiväärimalja!

Kieltämättä kotimaista raparperia saamme ehkä odotella tovin. Sen verran pakkanen on pitänyt meitä vielä kurimuksessaan. Mutta onnekseni minulla on erittäin lämpimät suhteet Britannian kuningashuoneeseen ja siten mahdollisuudet saada itselleni varhaista satoa suoraan saarivaltiosta tuotettuna. Lämmin kiitokseni ja hoviniiaukseni Kuningattarelle!

Jos ette lukeudu Kuningattaren lähipiiriin, raparperia saa myös hyvinvarustetuista ruokakaupoista jo nyt. Myös pakastettua raparperia olen nähnyt myytävän mutta toki tuore on aina tuore, helakan väristä kuorta ja makua myöten.

IMG_9970.JPG

Yksi mielenkiintoisimpia tapoja kehitellä uusia reseptejä on heittäytyä täysin raaka-aineen vietäväksi. Kun olin pilkkonut raparperin, käteni alkoi kuin tahdosta riippumattomana ojentautua kohti inkiväärijuurakkoa. Katsoin sen merkiksi ja lisäsin inkivääriä sekaan. Sitten sitruunaa ja sokeria totta kai. Muutoin happamat raaka-aineet saavat suorastaan ikenet vetäytymään ja siitä on leikki kaukana. Se ken sokerissa säästää, katajaan kapsahtaa!

Keittelin raparista, inkivääristä, sitruunasta ja sokerista upean makuliemen, jonka jäähdytin hyvin jääkaapissa. Sitten muistin, että minullahan oli jääkaapissani myös mojovat varastot upeaa italialaista makeaa jälkiruokaviiniä. Käytin tähän ohjeeseen pirskahtelevaa ja kukkaisen päärynäistä La Caliera Borgo Maragliano Moscato d'Asti -viiniä. Sen huumaava makupaletti sopii jälkiruoaksi jo ihan sellaisenaan. Raparperin ja inkiväärin kanssa juoma muodostaa suorastaan taivaallisen kokonaisuuden. Tämän juoman etu on myös matala alkoholipitoisuus (5,0%), jolloin vaikutus ei ole tyrmäävä vaan hykerryttävän herkullinen.

Rairuoho ja kuohuva.JPG

Tämä malja on pullollaan niin ihania makuja, että se käy myös jälkiruoasta! Vaikken lihaa syökään, voisin kuvitella tämän päättävän upeasti ja raikkaasti vaikkapa pääsiäislampaasta valmistetun aterian.

Tämän kepeän ja pirskahtelevan maljan myötä toivotan teille mitä makeinta pääsiäisen aikaa! Ja orastavaa aurinkoista kevättä!

Teitä tervehtien,

Eleanora

Raparperi-inkiväärimaljat, lähis.JPG

 

Pää­siäis­kat­tauk­sen tähdet: hyasintit ja onnenpensas

Hyasintti ja kakadu.JPG

Hyasinttiko ainoastaan joulukukka? Ei suinkaan vaan se on myös mitä sulostuttavin kevään tuoja! Keski-Euroopassa, josta tiedätte juurieni olevan peräisin, hyasintti on nimen omaan kevätkukka. Mikä olisikaan siis parempi kaunistaja pääsiäispöytään kuin suloportaisesti tuoksuvat hyasintit.

Eilen nappasin nämä ihanuudet mukaan Helsingin keskustan Stockmannilta. Myyjän mukaan nyt näitä alkaa tulla mukavasti saataville. Joten ellette kärsi huomattavasta hajusteherkkyydestä, suositan vahvasti kokeilemaan hyasintteja pääsiäispöydän juhlistajana. Minun pöydässäni hyasinttien takaa saattaa kurkistaa myös oma rakas papukaijani!

Ihmepensas.JPG

Toinen suositukseni keväisiin kattauksiin on hehkuvan keltaisena kukkiva onnenpensas. Keski-Euroopassa yleisen onnenpensaan voi saada menestymään myös pohjoisen arktisissa oloissamme. Mutta minä luotan mieluummin ylipuutarhurini osaamiseen (tai vaivattomammin kukkakaupan apuun) kuin ryhdyn jakelemaan tässä sen tarkempia kasviopillisia neuvoja. Onnenpensas kukkii kotimaljakossakin ilahduttavan pitkään.

Hyasintit ja ihmepensas.JPG

Sekä hyasintit että onnepensas täydentävät hyvin toisiaan. Pääsiäiseen onkin aikaa enää vain muutama viikko, joten mahtipontisten kattaustenkin suunnittelu on hyvä käynnistää tuota pikaa!

Olen vieläkin onnesta kiekuralla Kruununprinsessa Victorian ja Prinssi Danielin pari päivää sitten saapuneesta ilouutisesta, uuden pikkuprinssin syntymästä. Päätin näillä hyasinteillakin juhlistaa Ruotsin hovin uusinta tulokasta, Oscar Carl Olofia, Skånen herttuaa!

Ja jos kaipaatte lisäideoita pääsiäiskattaukseen, kurkatkaa ihmeessä myös viime vuoden pöytääni, jotka koristi myös muhkea sitruuna-salmiakkikakku! Saanen suositella teille kevään juhlapöytiin myös mehevää matcha-pistaasikakkua!

Hyvää ja inspiroivaa viikonloppua kaikille ja iloista pääsiäisen odotusta!

Teitä tervehtien,

Eleanora

Malja joululle: Granaattiomena-kuohumalja

Granaattiomena-kuohuva.JPG

"Ja kun tahti kiihtyy liiaksi, on korkea aika sekoittaa itselleen välidrinkki!"

Nyt riittää vilinää ja vilskettä! Lahjoja kääritään, ruokalistoja laaditaan ja herkkuja hankitaan. Onhan jouluun enää vain muutama päivä!

Joulukauden alkumaljan on syystäkin oltava helppo ja nopea. Niin ihanaa kuin olisikin sekoitella artesaanityönä toinen toistaan näyttävämpiä cocktaileja, arvostan suuresti tiettyä suoraviivaisuutta. 

Tässä eräänä päivänä ideoin talvipalatsini suojissa raikkaan, joulun punaisen alkumaljan. Koska rakastan yli kaiken granaattiomenoita, tämän juoman lumo perustuu juuri granaattiomenan rubiinin lailla hehkuviin siemeniin.

Annostele lasien pohjalle ensin siemeniä, sitten päälle granaattiomenamehua ja päälle kuohuvaa. Ta-daa, tämän helpommaksi juhlien emännöinti tai isännöinti ei enää voi muodostua.

Mutta jämäkästi kehotan teitä esivalmistelemaan siemenet hyvissä ajoin etukäteen, nehän säilyvät jääkaapissa rasiassa hyvinä vaikka pari päivää. Sillä mikään ei ole tuhoisampaa kuin aloittaa granaattiomenan siementen irrotus vieraiden ollessa jo eteisessä. Siemenet sisältävät nimittäin äärettömän vahvaa grenadiini-väriainetta, joka on kerrassaan tuhoisaa valkoiselle silkille laskeutuessaan!

Vaikka muuten inhoankin essuja (ne rajoittavat ja kahlitsevat), granaattiomenan edessä minäkin nöyrryn. Vyötän itseni suojaavaan essuun (ja jätän gaalamekon vielä tässä vaiheessa henkariin odottamaan), ennen kuin ryhdyn perkaustoimeen. Sain mainion vinkin myös, miten hedelmää kannattaa kämmenellä "mankeloida"ensin pöytää vasten hetki, ennen kuin sen halkaisee. Lempeä makelointi irrottaa siemenet koloistaan. Teen yleensä veitsellä pienen viillon hedelmän kylkeen. Sitten halkaisen hedelmän varovasti sormien avulla ja irrotan siemenet nyppimällä irti kennoistaan.

Granaattiomenan mehua voi puristaa joko itse tai ostaa valmiina. Kuohuviininä voi käyttää maun mukaan joko tavallista versiota tai sitten roseeta. Näin juhlakaudella rosee on mielestäni vallan mainio ehdokas. Kuvassa oleva Jaume Serra Rosado Cava Brut on muuten hinta-laatusuhteeltaan varsin lyömätön löytö! Maultaan marjainen, sopivan hapokas ja sitruksinen cava irtoaa alle kympillä, joten loistovalinta myös suuriin karkeloihin.

Mielenrauhaa jouluvalmisteluihin toivotan itse kullekin säädylle! Ja kun tahti kiihtyy liiaksi, on korkea aika sekoittaa itselleen välidrinkki! Vaikka juuri tällainen!

Teitä tervehtien,

Eleanora

Granaattiomena.jpg

Granaattiomenan kuva: Laura Riihelä

Vieraana tyylin suur­lä­het­ti­läs: Mirva Saukkola

Mirva Saukkolan tyylikirja.JPG

"Kun hankit kaappiisi täydennystä, mieti onko vaate sekä funktionaalinen että kaunis!"

 

Syksyinen Helsinki syöksee taivaalta sadetta ja tuulta. Olen kutsunut residenssiini aamukahville Suomen tyylin suurlähettilään, Mirva Saukkolan. Mirvalta ilmestyi tänä syksynä opus, jonka soisin kuuluvan jokaisen huushollin kirjahyllyyn. Toimittaja-kirjailijan sekä ansioituneen tyyli- ja tapa-asiantuntijan uusin luomus on nimeltään "Kaikki mitä olet aina halunnut tietää pukeutumisesta" (WSOY 2015).

 

Nyt minua kieltämättä huolettaa hieman Mirvan kenkien puolesta, mutta sade on onneksi juuri laantunut ja hän purjehtii paikalle yhtä aurinkoisena kuin aina ennenkin. Jahka saamme lehtevät croissantit ja täyteläisen aamukahvin eteemme, universumi on jälleen tasapainossa.

 

Mirvan ja minun reittimme ovat ristenneet vuosien varrella monasti. Minuun on lukemattomia kertoja tehnyt virkistävän vaikutuksen se ilo ja värikäs tyylikkyys, joka hänestä huokuu. Suomi todellakin tarvitsee hänen kaltaisiaan paratiisilintuja, joiden sulat valaisevat tätä skandinaavista, minimalismia sekä ultrajärkevää pukeutumista suosivaa ilmapiiriä. Halusin ehdottomasti onnitella häntä uusimmasta kirjaluomuksesta ja vaihtaa samalla kuulumisia tyylin ja pukeutumisen maailmasta.

 

Miten kiinnostuit tyylistä?

 

"Olen aina ollut kiinnostunut tyylistä ja kauneudesta! Muistan jo lapsena selanneeni aarteina pitämiäni Vogue-lehtiä. Coco Chanelin elämänkerran luin ensimmäisen kerran noin 10-vuotiaana ja vaikutuin siitä todella.

 

Oi, miten rakastinkaan vanhoja elokuvia! Ikonisimpia olivat Aamiainen Tiffanylla, Varkaitten paratiisi sekä muut 1950- ja 1960 -lukujen elokuvat, jotka huokuivat tyyliä ja eleganssia. Lapsuudenkotini Salorasta tuijotettiin elokuvia aina kun niitä vain lähetettiin. Nuoruuteni ikonisia tyyliesikuvia olivat myös Charlien enkelit haalareineen. Mutta olkatoppaukset ovat totisesti sellainen lehti muodin historiassa, jota en kaipaa takaisin!"

 

Miten kuvailisit omaa tyyliäsi?

 

”Oma tyylini on kehittynyt vuosien varrella erinäisten vaiheiden ja kokeilujen kautta. Etenkin teini-ikään ja nuoruuteen kuuluivat erilaiset lookit, joille voin jo nyt hymähdellä. Pääsin Gloria-lehteen töihin 2000-luvun alussa. Se aika edusti omassa pukeutumisessani äärikonservatiivista aikaa Max Maran kamelinkarvatakkeineen päivineen. Nuorena naistoimittajana laadukas ja asiallinen pukeutuminen oli tapa lunastaa uskottavuutta.”

 

Myöhemmin löysin pukeutumisen ja tyylin, joka kuvastaa omaa sieluani parhaiten. Mielestäni pukeutumisessa täytyy olla kerroksia – uutta ja vanhaa, vintagea ja modernia sekä tyylillisesti erilaisia ulottuvuuksia.

 

Kiehtovassa pukeutumisessa on vastakohtia ja särmää. Naisellinen tyyli vaatii aina jonkin särön, jotta kokonaisuudesta sukeutuu mielenkiintoinen. Elegantin mekon kumppaniksi voi valita sporttiset kengät, jolloin lopputulos ei ole liian vakava.”

 

Miten kuvailisit Suomen tyyli-ilmapiiriä?

 

”Suomalaisessa tyylikeskustelussa inhoan yli kaiken ilmapiiriä, jossa ratsataan tyylimokia ja esitetään tyylipoliisien mielipiteitä. Tämä saa ihmiset suotta arastelemaan vauhdikkaita kokeiluja, sillä etikettimokia pelätään yli kaiken. Jos ei uskalleta kokeilla rohkeasti ja luovasti, huikeat yhdistelmät jäävät löytämättä. So what, jos esiintyy jossakin tilaisuudessa muiden mielestä erikoisessa asuyhdistelmässä. Ihmishenkiä ei kuitenkaan vaarannu sen takia!”

 

Mainitse karismaattinen henkilö, joka on vaikuttanut esikuvana omaan tyylikäsitykseesi?

 

”Joitakin vuosia sitten minulla oli ilo ja kunnia tavata ranskalainen Ines de la Fressange. Tyyli-ikoni, Karl Lagerfeldin muusa ja monipuolinen muotivaikuttaja. Hänen tyylissään ihastutti simppeli mutta ei todellakaan koruton tyyli. Hän yhdisteli asuunsa vanhoja koruja huumorintajuisesti. Hän huokui kepeää asennoitumista eämään. Kun tiedustelin, oliko hän mahdollisesti kiireinen, Ines tokaisi, että ei suinkaan, hän yrittää välttää kiireen tuntua. Sillä laiskuus on uusi musta! Todella viehättävää!”

 

Liikut paljon ulkomailla. Miten suomalainen pukeutuminen eroaa muista?

 

"Pohjoismainen tyyli on ylipäänsä hyvin käytännöllistä. Täällä naiset käyttävät julkisia liikennevälineitä, autoilevat, avaavat itse ovensa ja kantavat raskaat kassit ilman apuun ojentautuvia käsiä.

 

Suomalaiset ovat kyllä pukeutumisessaan yksilöllisempiä kuin vaikka ruotsalaiset tai italialaiset, jotka muodostavat kulloinkin vallitsevista pukeutumistrendeistä todellisia massailmiöitä. Suomalaiset tuunaavat tyyliään mutta eivät toisaalta korosta liiemmin naisellisuuttaan."

 

Mitä vinkkejä antaisit suomalaiselle naiselle?

 

"Mieti asukokonaisuutta valitessasi, minkä kauniin asian lisääminen ilahduttaa sinua. Kun hankit kaappiisi täydennystä, mieti onko vaate sekä funktionaalinen että kaunis. Nämä kaksi eivät todellakaan sulje toisiaan pois!

 

Korviini särähtää ehkä eniten fraasi "järkevät kengät". Mielikuvissani kysymys on harmaista ja mustista, massaan häviävistä jalkineista. Oranssit ballerinat voivat olla yhtä järkevät, etenkin jos niissä on piilotettuna hieman korkoa, joka estää jalan väsymisen.

 

Jokainen itsestään huolehtiva on kaunis! Muoti ja kauneus on moninainen käsite. Suomalaisten naisten haaste on, että omissa mittasuhteissa ei nähdä kauneutta. Surkutellaan ennemmin leveää lantiota, jolloin unohdetaan se upea vyötärö, jota voisi vyöllä korostaa.”

 

Mirva Saukkola, Cafe Engel-1b.jpg

 

Oi miten olinkaan virkistynyt tämän aamukahvittelumme jäljiltä! Toivon todella, että tuleva juhlasesonki voisi olla suomalaisille rohkaistumisen aikaa, jolloin häpeämättömän runsaat koruröykkiöt peittävät alleen turhan vaatimattomuuden.

 

Mirvan kirjasta saa lukuisten käytännöllisten ja tuiki tarpeellisten vinkkien lisäksi myös hyvän mielen. Sen verran hersyvästi Mirvan kielikuvat soljuvat. Loppuun lainaus tyyliasiantuntijamme kirjasta. Sähäkästä siluetista – joka on myös juhlakauden tärkein muistettava.

 

”Muutamasta tavanomaisesta ketjuliikkeen rekistä bongatusta vaatekappaleesta saa koottua upean yhdistelmän, mutta toisaalta myös joukosta laadukkaita ja arvokkaita vaatteita saa kömpelön kökkökokonaisuuden. Salaisuus piilee siluetissa. Jos kokonaisuus piirtää kehon parhaat puolet esiin, lopputulos on onnistunut. Mikäli linja puolestaan jää määrittelemättömän kaapumaiseksi, keho näyttää raskaalta möykyltä ja lopputulos on kaikkea muuta kuin viehkeä.”

 

Näin juuri. Ryhti ojoon, strassit kaulalle ja hymy punatuille huulille!

 

Teitä tervehtien,

 

Eleanora

 

 

 

 

 

Lastenjuhlien makea tähti: Halloweenin kurpitsakakku

Halloweenin kurpitsakakku.JPG

Tiedän, tiedän! Halloweenit on tältä vuodelta vietetty ja joulukoristeet on vuorostaan kannettu esiin. Ainakin minun residenssissäni. Mutta haluan vielä hetkisen tunnelmoida lastenkekkereiden hulvattomassa tunnelmassa. Toisaalta hyvä valmistautuminen on aina onnistuneiden juhlien A ja O, joten nyt voitte hyvissä ajoin virittäytyä seuraavan vuoden halloweenia varten.

Minulla oli kunniakas tehtävä emännöidä lehdistösihteerini pojan syntymäpäiviä. Suunnittelin juhlapäivän menun ja koristelut tiiviisti yhdessä päivänsankarin kanssa. Ja totisesti pojasta polvi juhlahumuisemmaksi muuttuu! Tässä tapauksessa 7-vuotiaalla päivänsankarilla oli jo viikkoja etukäteen selkeä suunnitelma tarjottavista ruokalajeista sekä vieraslista. Veikkaampa, että 2000-luvulla syntyneet saavat viimeistään suomalaiset rakastamaan suuren mittakaavan juhlia. Sellaisella hartaudella näitäkin juhlia rakennettiin. Onneksi olen kannukseni hankkinut monissa eurooppalaisten kuningashuoneitten perhejuhlissa. Silti tunsin ajoittain lievää hengästymistä. 

Haamukoriste.JPG

Teemaan sopivaa tunnelmaa loihdin juhlahuoneistoon haamukoristeiden, viirinauhojen ja lepakkokuvioiden avulla. Ja voin tässä luottamuksellisessa ilmapirissä paljastaa teille salaisuuden: Minun pikkukätöseni eivät todellakaan leikanneet näitä silkkipaperista itse vaan turvauduin häpeämättömän iloisena kaupan apuun. Yhdessä sankarin kanssa klikkailimme tuotteet Confetin nettikaupasta ja jo parin päivän päästä halloween-tilpehööri liihotteli perille. Vaivatonta ja inspiroivaa. Ainakin silloin kuin Suomen postilaitos ei ole lakossa!

Halloween-haamutalo ja karkit.JPG

Tein hieman pitkin hampan myönnytyksen myös muutamille makeistuotteille, kuten näille kammottaville Draculan hampaille. Mutta myöntää täytyy, että kauppojen valikoimat laajenevat Halloweenin suhteen vuosi vuodelta ja houkutuksia on todella moneen lähtöön. 

Hämähäkkikoristeet.JPG

Lastenkutsuilla on varsin mielenrauhaa edistävää, että turvautuu suosiolla muovisiin pöytäliinoihin. Olin jo ottamassa suvussamme pitkään kulkeneita silkkibrokadikankaita naftaliinista esille, kunnes tulin järkiini. Etenkin kun kuulin kemuihin osallistuvan yhteensä 22 lasta! Nämä pöytäliinat löytyivät myös Confetin valikoimista. Glitter-hämähäkit tarttuivat puolestaan haaviini Tigerista

Haamubrownies, lähis.JPG

Verrattoman hauskat tarjottavat olivat haamu-browniet! Suklaisen brownie-pohjan voi leipoa vaikka pari päivää aikaisemmin ja säilyttää hyvin peitettynä huoneenlämmössä. Vetäytyneenä brownies on helppo leikata neliöiksi. Tämän jälkeen jokaiselle neliölle nostetaan vaahtokarkki, joka "hitsataan" kiinni sulatetulla valkosuklaalla. Silmiksi sopivat suklaarusinat. Suositun halloween-ohjeen löydät maku.fi:n sivuilta täältä.

Halloween-kattaus.JPG

Tämä pahvinen kummitustalo oli todella riemastuttava pöytäkoriste, joka samalla toimi haamuleivonnaisten tarjoilualustana. Kuvassa on kaksi taloa rinta rinnan. Ne löytyivät myös Confetin halloween-tuotteiden valikoimista. Pahviset alustat olivat jämäkkää tekoa, tosin niiden kokoamisessa vaadittiin Lego-mestarin pientä avustusta. Mutta kerrassaan hykerryttävän hauskaa, mitä kaikkea pahvista voikaan saada aikaan. 

Juustokakkupalat.JPG

Lepakkokoristeet seinällä.JPG

Lepakkokoristeet kiinnitin seinään sisustusteipillä. Hyytävän helppoa!

Pallot ja koristeet, Halloween.JPG

Ilmapallot löysin Stockmannilta. Kennopallokoristeet ovat Miss Etoile -sarjan tuotantoa. Miss Etoile -tuotteita myyvät esimerkiksi Karkkikauppa Sweetheart, ja Vispilänkauppa.

Kupirsakakku ja kattaus.JPG

Mutta sitten siihen juhlien varsinaiseen tähteen eli hulvattomaan kurpitsakakkuun. Seitsenvuotias asiakkaani ilmoitti jo hyvissä ajoin syksyllä, että hän haluaa juhliinsa kurpitsakakun. Nielaisin siinä vaiheessa mutta suostuin toki pyyntöön. Vaikka makeuden suurlähettiläs olenkin, ansioni niin sanottujen fantasiakakkujen saralla ovat hyvin hatarat. Mutta tulta päin! Haasteet pitävät mielen vireänä ja sykkeen korkeana!

Kurpitsakakun pohjaksi leivoin asteen verran tavallista mehevämmän sokerikakun. Leivoin sen pyöreään teräskulhoon, jolloin sain viehättävän kupolimuodon. Teräsvuoka kannattaa voidella ja jauhottaa hyvin. Olen myös nähnyt leivontakauppojen valikoimissa puolipallon muotoisia, pinnoitettuja vuokia. 

Leivoin kakkupohjan täyttämistä edeltävänä päivänä, jolloin sain sen sahattua ilman ongelmia useammaksi kerrokseksi. Sitten vain hilloa ja kerma-rahkaa väleihin sekä myös kupolin päälle. Tämän jälkeen alkoi se hauskin osuus, jonka toteutuksesta minulla ei ollut etukäteen selkeää käsitystä.

Yhdistin 250 g keltaista ja 250 g punaista marsipaania ja kaulin ne ohuemmaksi levyksi leivinpaperien välissä. Näin värit sekoittuivat marmorimaisesti yhteen, lisäten tiettyä psykedeelistä vaikutelmaa. Nostin kaulitun marsipaanilevyn kakun päälle ja peittelin sillä kakun mahdollisimman tasaisesti. Sitten vielä mustasta marsipaanista omintakeinen hattu, silmät ja suu. Siistin ylimääräisen marsipaanin veitsellä - ja pistelin sen toki suuhuni. Marsipaania ei koskaan heitetä hukkaan! Loppusilaukseksi vielä kiero katse sokerikuorrutteella. Kas näin!

Lastenjuhlat tekevät aikuisillekin vieraille hyvää, sillä tosielämässä jokainen meistä haluaisi synttärijuhliinsa jotain hulvatonta. Ja kaamoksen keskellä makeat pippalot ovat parasta, mitä ihminen voi toivoa. Memento vivere - muista elää! Ja etenkin juhlia!

Teitä tervehtien,

Eleanora

Vapun vallattomin herkku: Munkkitikkarit

Munkkitikkarit ja bambi.jpg

Vappu lähestyy - ja minä olen niin valmis!

Loputtoman talven viimein päätyttyä, haluan tassutella uunituoreella ruohikolla, poimia suuhuni sateenkaaren väreissä hohtavia karkkirakeita ja nauttia suurella antaumuksella vaaleanpunaisen bambin tarjoaman munkkitikkarin! Tai siis vaikka useammankin tikkarin..

Edessämme on kansakuntamme suurin munkkijuhla. Minulla ei tosin ole haaleaa aavistustakaan siitä, miksi munkkien syönnin pitäisi rajautua ainoastaan vappuun. Päin vastoin. Vastapaistettu, sokerikristallien tai tomusokerikuorrutuksen viimeistelemä munkkipallero on parasta, mitä ihmismieli voi toivoa. Etenkin veikeinä minitikkareina tarjoiltuina munkit solahtavat pikavauhdilla suupieliin. Tikussa niiden nauttiminen on mahdollista vaikka upouusien säämiskähansikkaiden kera. Siistiä ja eleganttia!

Muistelen näiden ihastuttavien herkkupallojen kera myös lapsuuttani. Nimittäin tämä suurisilmäinen ja vaaleanpunaiseksi punastunut bambi tai mikä lie herkkukauris, oli yksi rakastetuimpia lelujani. Olen edelleen viehättynyt sen muotokielestä. 

Mutta vielä munkkeihin. Nimittäin eipä ole helpompaa ja verrattomampaa tapaa tuunata munkit uuteen uskoon kuin lisätä raastettua sitruunankuorta taikinaan. Myös limetin- tai appelsiininkuori ajaa mainiosti saman, raikastavan asian. Näissä leivonnaisissa on myös reilu tujaus vaniljasokeria sekä jauhettua kardemummaa. Mutta en lakkaa korostamasta sitä tosiasiaa, että leivonnassa tulee turvautua vain ja ainoastaan aitoon vaniljasokeriin!  

Munkit ovat tuoretuote. Mutta jos teihin iskee aivan vimmattu munkinpaistoaddiktio, voitte toki pakastaa osan vastapaistetuista ja jäähtyneistä munkeista myöhempää juhlahetkeä varten. Siinä tapauksessa säästäkää sokerit ja muut koristetykötarpeet vasta sulatuksen jälkeiseen hetkeen. Munkit voi myös tuoreuttaa lämmittämällä niitä hetken joko uunissa tai mikroaaltouunissa. Mutta nämä vinkit ovat mielestäni täysin epäolennaisia. Sillä vastapaistettujen munkkien kierähtäessä tarjoiluvadille, on harvoin ongelmaa yli jääneiden leivonnaisten kanssa. Niin autuaallisen hyviä ne ovat. Ennemmin varoisin kaikenlaisia palovammoja. Puhun nyt vaan omasta kokemuksestani, sillä kieli ja näpit ovat olleet usein vaarassa. Niin malttamattomasti käyn usein vastapaistettujen munkkien testaukseen. 

Mikäli mielenne tekee donitseja, perehtykää toki bloggarikollegani Emman viehättäviin pastellisiin donitseihin. Saanen myös suositella maku.fi-sivuston suosikkiohjetta eli munkkirinkilöitä!

Keväistä mieltä, orastavaa kasvukautta ja lähestyvän vapun odotusta!

Munkkikattilan ääreltä toivottaen,

Eleanora

Munkkitikkarit.jpg

Kuvat: Reettta Pasanen

Pää­siäis­kat­taus ja muhkea sitruuna-salmiakkikakku

Duni, lautaset ja helminauha.jpg

Kaupallinen kampanja / Yhteistyössä Duni

Hyvää alkanutta pääsiäisviikkoa rakkaat lukijani! Viimeistään nyt on korkea aika kaivaa varastojen kätköistä rakkaat pääsiäiskoristeet, puleerata juhla-aterimet ja ostaa tukkuerä koristerakeita ja suklaamunia!

Olkoonkin, että takatalvi sotki ikävästi krookusten ja idän sinililjojen kukinnan juuri pääsiäiseksi, en anna pienen meteorologisen yksityiskohdan hälventää juhlamieltäni. Olen aloittanut jo residenssini pukemisen juhla-asuunsa. Totta puhuen pieninkin ristiveto aiheuttaa sankan höyhenpyörteen huushollissani. Sen verran innolla olen koristanut kotini untuvaisilla ja henkäyksen keveillä höyhenillä.

Duni, pääsiäismunat.jpg

Paitsi höyhenistä ja erilaisista koristemunista, pöytäni on saanut pukeutua parhaimpiinsa Dunin viehättävillä ja vaativaa silmääni miellyttävillä uutuustuotteilla. Nimittäin kerrankin olen löytänyt niin sanotut kertakäyttölautaset, joista voisi nauttia cocktailpaloja vaikka Milanon muotiviikoilla. Näitä graafisesti neliön malliseksi muotoiltuja Milan design plates -lautasia saa useassa eri koossa. Rakenteeltaan muovilautaset ovat varsin tukevat, joten kestävät reilummankin annostelun. 

Duni, kattaus, pääsiäisrakeet.jpg

Juhlapöytä verhoillaan arvonsa mukaisesti, kauniilla liinalla. Mutta etenkin jos haluatte kattaa tietyn värikoodin mukaisesti, juhlissa on pikkuväkeä tai mikäli pelkäätte korvaamattoman arvokkaan silkkibrokadikankaanne puolesta - luottakaa paperiin. Tämä marmoria muistuttava kuvio koristaa pehmeää kaitaliinaa, jonka voi leiskauttaa koko pituudeltaan pöydälle - tai sitten käyttää annostabletteina. Myös pitsimäisen herkkä musta tabletti anasti välittömästi huomioni!

Liian usein seurueen leidit joutuvat tilanteeseen, jossa he eivät voi tarkistaa vaivihkaa huulipunauksen tilaa esimerkiksi hyvin kiillotetuista aterimista. Nämä hopeiset muoviaterimet kiiltelevät sen sijaan todella hulppeasti. Testasin, että hyvin soveltuivat myös peilaamiseen. Sitä paitsi suomalaisissa juhlapöydissä arastellaan syyttä suotta rohkeaa bling bling -ulottuvuutta!

Duni, servietti, lähis.jpg

Servieteistä juhla tunnetaan! Nimittäin onko surkeampaa kohtaloa kuin joutua tuputtelemaan suupieliä liukkaalla, mitään imemättömällä pinnoitteella. Tai niin kitsaan ohuella tuotteella, joka ritsahtaa oitis puhki. Nämä luonnonvalkoiset Elegance-servietit ovat ruhtinaallisen kokoisia (40 cm x 40 cm) ja menevät liki kankaisesta versiosta. "Se joka servietissä säästää, tuoliltaan putoaa" - voisi kuulua myös äitini Silvian suusta.

Duni, serviettikaruselli, lähis.jpg

Pöytääni pääsivät myös nämä toiset, vielä muhkeammat lautasliinat. Mikäli upea efekti ei välity kuvasta verkkokalvoillenne, nämä ovat kuin suoraan Tuhkimon tanssiaisista. Hienostunut glitterpinnoite hehkuu hopeisena valossa. Rakenteeltaan nämä ovat niin jämäkät, että niistä saa hulvattoman helpon mutta näyttävän pöytäkoristeen - serviettikarusellin. Näitä voisin suositella lämpimästi myös kaikille tuleville morsiuspareille, joiden tärkeään päivään tulee sisältyä myös riittävästi kimallusta ja näyttävyyttä.

Duni, servietti ja kangasnauha.jpg

Yhtä seikkaa jaksan ihmetellä. Ihmiset voivat käyttää tunti- tai jopa päiväkausia täydellisen aterian suunnitteluun ja valmistukseen. Mutta kun tulee kattamisen hetki, kaapeista sinkautetaan pöytään hätäpäissään mitä lie eriparisia astioita, pahimmassa tapauksessa vielä pölyyntyneitä. Sallikaa minun antaa teille kokeneen juhlajärjestäjän rakkauden täyttämä neuvo: Panosta aina näyttävään kattaukseen! Ja kata juhlapöytä jo edellisenä päivänä mahdollisimman valmiiksi. Näin voit käydä elvyttäville unille mieli rauhallisena, koska juhla on jo liki puoliksi tehty. Olen nähnyt elämäni aikana kaikenlaista. Joskus pöytää on katettu isoihin juhliin vasta vieraiden odottaessa jo eteisessä. Hermostoni ei kuuna päivänä kestäisi moista ylikuormitusta! 

Näyttävän kattauksen saa muutamalla silmänkääntötempulla. Kiedo kauden kukka servietin lomaan kauniin kangasnauhan ryydittämänä. Koristele pöytä ennakkoluulottomasti. Miksi esimerkiksi korurasian kauneimmat aarteet pidetään suurimmaksi osaksi katseilta piilossa. Helmet ja muut tykötarpeet suorastaan huutavat pääsyä parrasvaloihin. Karista mielestäsi turha vaatimattomuus! 

Duni, yleiskuva kattauksesta.jpg

Juhlassa kynttilätkin saavat hehkua metalliväreissä, kuten nämä hopean hohtoiset ja testaukseni perusteella erittäin tasaisesti palavat antiikkikynttilät. Kätevä kynttilänjalka syntyy muuten, kun lataat lasimaljakon täyteen koristehiekkaa tai -rakeita. Varmista, että hiekkaa tai rakeita on sen verran syvälti, että kynttilät pysyvät tukevasti pystyssä. Koristeena olevat kynttilät saavat olla myös eri korkuisissa telineissä. Mottona tietysti se, että kukaan ei joudu kirjaimellisesti tulilinjalle ja että kynttilät pyysvät varmasti pystyssä. 

Ihastuin myös näihin kimalteella koristeltuihin kuohuviinilaseihin. Miten viehättävää ja stressitöntä, kun ei tarvitse jännittää suupuhallettujen keräilyaarteeksi muodostuneiden samppanjalasien puolesta. On nimittäin myös ihmisiä, jotka selostaessaan pöydän ääressä tarinoitaan, viuhtovat käsillään vimmatusti ympäriinsä, kuin ensilennolle lähtevät lokinpojat. Ja silloin ovat lasitkin vaarassa.

Duni, yleiskuva kattauksesta, lähis.jpg

Pääsiäisen juhlakukaksi sopivat mielestäni mainiosti myös eri väriset neilikat. Niillä saa juuri oikeat väriyhdistelmät, ovat melko kohtuuhintaisia - ja ennen kaikkea erittäin kestäviä!

Duni, kattaus, pääsiäisrakeet, lähis.jpg

Unohtaa ei sovi ihanan pastellisia koristemunia ja -rakeita, jotka täydentävät mielestäni todella herkällä ja herkullisella tavalla kattausta. Ja joiden äärellä voi vaivihkaa nostattaa verensokeriaan, jos tarjoilun alkaminen sattuisi jostakin syystä hieman viivähtämään. Yleensä kätken käsilaukkuuni kaikenlaista pientä herkkua siltä varalta, että joudun hieman odottamaan suun huvituksia.

Duni, yleiskuva kattauksesta kakun kanssa.jpg

Duni, kattaus, kakku, kokonainen.jpg

Ja sokerina pohjalla! Totta kai pääsiäisen juhlapöydässä on oltava arvoisensa muhkea kerroskakku. Minun tapauksessani juhla voi rakentua myös yhden upean kakun ympärille! Mieltäni oli jo tovin kutkuttanut kehitellä kakku, jossa raikas keväinen sitruuna ja tummanpuhuvan tymäkkä salmiakki liittoutuisivat elegantilla tavalla.

Duni, kattaus, kakku, avattu.jpg

Muhkeat kakkupohjat leivotaan totta kai voihin ja maustetaan sitruunankuorella. Kerroskakkuihin tulevat pohjat on oltava aina riittävän järeää tekoa, jotta koko komeus ei keikkaa ennen aikojaan. Pumpulinpehmeillä ja kuohkeilla kakkupohjilla on oma tärkeä roolinsa mutta kerroskakuissa kannattaa luottaa voin, sokerin ja kananmunien hyvää tekevään ja maukkaaseen voimaan.

Duni, kattaus, kakkupala, lähis.jpg

Kakku saa täytteekseen raikkaan rahkan ja sitruunatahnan yhdistelmän. Kuorrutus on taattua tomusokerin, voin ja tuorejuuston kerrontaa. Mutta hyvät herkkusuut. Ei kuorrutusta ilman sen päälle tulevaa kastiketta! Sanon vaan, että jouduin keittämään salmiakkikastiketta tuplasatsin, sillä ensimmäinen erä holahti kurkustani alas, kun pääsin maistelun makuun.

Salmiakkikastikkeessa kannattaa luottaa apteekin asiantuntemukseen. Nimittäin Haganolin mixer on nestemäistä salmiakkia - jokaisen salmiakkihullun unelmatuote. Riittävän vahvaa ja nestemäisenä helposti sekoittuvaa.

Ottakaa tänä pääsiäisenä pieni haasteeni vastaan ja löytäkää itsestänne todellinen kattausten kuningatar tai kuningas! Juhlava kattaus saa vieraanne esteettisen kuohun ja hyväntuulisen hengästymisen valtaan. Pienillä ja helpoilla nikseillä nousette arjen harmaan usvan yläpuolelle. Hetkiin, joissa timantit säihkyvät, helmet kiiltelevät ja hopeahippuset loistavat kilpaa kevätauringon kanssa!

Ihanaa pääsiäisjuhlaa ja aurinkoista kevättä toivottaen,

Eleanora

 

Tarjoilija, lautasellani on papukaija!

Keltainen papukaijalautanen.JPG

Suurenmoista! Viimeinkin lautasia, jotka hehkuvat väriä. Ja joiden pääosassa ovat suuresti rakastamani papukaijat! Nämä ihanuudet ovat H&M Homen mallistosta. Löysin ne Helsingin  Aleksanterinkadun myymälästä. 

Päivä oli juuri niin keskinkertaisen harmaa ja loskan kuorruttama, kuin talvinen Helsinki usein on. Vaelsin päämäärää vailla kaupungilla, niin kuin tapanani on silloin, kun etsin kuumeisesti inspiraatiota johonkin uuteen luomukseeni. Astuin kauppojen ovista sisään ja silmäilin intensiivisesti hyllyjen tarjontaa.

Olin jo uupumuksesta hiestynyt ja liki valmis luovuttamaan. Mutta nostaessani katseeni, siinä ne vihdoin olivat. Hyllyllä, suoraan edessäni. Värien ilotulitusta ja papukaijojen eksotiikkaa. Sävyt kuin suoraan Miamista. Tätä juuri tarvitsin!

Pinkki papukaijalautanen.JPG

Pääni sisällä kuului suorastaan "Pim, olette hypnoosissa!". Käsieni liikeradat olivat tahdonalaisen hermostoni ulottumattomissa ja ennen kuin ehdin edes huokaista ihastuksesta, olin jo tyhjentänyt koko hyllyllisen näitä lautasia ostoskoriini. Päättämättömyys ja vitkastelu eivät ole koskaan kuuluneet ostoskäyttäytymiseeni. 

Näissä lautasissa on lupaus trooppisista juhlista, joihin nämä istuvat kuin pähkinä papukaijan nokkaan. Iloa, väriä, huumoria, herkullisuutta, kepeyttä.. Olen varma, että nämä pienet linnut saavat todistaa vielä monta herkullista hetkeä!

Väriä ja iloa viikonloppuunne!

Teitä tervehtien, 

Eleanora

Kimmellystä uuden vuoden leivonnaisiin

Miss Etoile -leivontakamat, ryhmä.JPG

Vihdoinkin löysin leivontatilpehöörit minun kimmellystä janoavalle sielulleni! Tanskalainen Miss Etoile nimittäin tuo kauneutta sinne, minne se olennaisesti kuuluukin - leivontaan. Nämä metallin hohtoiset pahvivuoat ja glitter-tähtikoristeet suorastaan vaativat tulla kutsutuiksi uuden vuoden juhliin.

Tähti-koristeet.JPG

Pahvisten vuokien suhteen muistuttaisin, että mikäli taikinanne on voin kyllästämä riemusaattue, vuoat voi vuorata leivinpaperilla, jotta rasva ei tihku niin nopeasti läpi.

Home made -tikut.JPG

Miss Etoilen hurmaavia tuotteita löytää muun muassa Mokosta, karkkikauppa Sweetheartista ja Vispilänkaupasta Järvenpäästä. 

Joulutapoihini kuuluu myös koristevalikoimani kartuttaminen. Nämä liki syötävän suloiset leivoskoristeet löytyivät Stockmannin joulumaailmasta.

Leivos-kuusenkoristeet.JPG

Hyviä ja kimaltelevia uuden vuoden juhlavalmisteluita!

Teitä tervehtien Eleanora

 

Joulupöydän kuningatar: Sitruunainen kree­mi­ker­ros­kak­ku

Joulukakku lähempää.jpg

"Kun ryhdyin liimaamaan timantteja kakkuun, huomasin koko makeuden instituution kallistuvan uhkaavasti!"

Joulu on kimmellyksen, kaikenlaisen loisteen ja glitterpölyn juhlaa! Minulle tämä ihana talven kohokohta on myös se ajanjakso, jolloin nautin makeudesta aivan erityisellä taajuudella. Jouluperinteekseni on jo vakiintunut suloinen tapa, että kehitän uuden juhlakakun, jollaista ei ole vielä pöydässäni nähty! Tänä vuonna on aika marssittaa jumalainen kerroskakku pöydän kiistattomaksi keskipisteeksi.

Joulukakku päältä päin kuvattuna.jpg

Kerroskakut ja minä emme suoranaisesti ole mikään taivaassa solmittu liitto. Hermostoni ei nimittäin tue sitä monimutkaista ja monivaiheista prosessia, jota monikerroksisten kakkujen työstäminen vaatii. Voin vain hämmästellä, miten suuresti arvostamani bloggarikollegani Emma (Painted By Cakes) kaikki ne vaadittavat temppunsa tekee, että hänen kakuistaan tulee todellisia taideteoksia.

Olen monet kerrat muistellut erästäkin suurudenhullua tempaustani, jolloin olin keksinyt rakentaa todella suuren kerroskakun. Ja koristella sen aidoin timantein. Hiki päässä virittelin sokerimassaa kakkujen päälle ja nostin kerrokset paikoilleen. Ai mitkä tukirakenteet? Enhän minä sellaisista tiennyt mitään vaan latasin kuorrutettuja kakkuja päällekkäin yksi toisensa perään. Kun ryhdyin liimaamaan timantteja kakkuun, huomasin koko makeuden instituution kallistuvan uhkaavasti. Kun viimeinenkin timanttirivi oli kiinnitetty, kakku näytti Pisan kaltevalta tornilta. Myös timantit alkoivat irrota. Hermoromahdustani lievitti hieman herkullinen vaikkakin täysin kenossa töröttävä kakku, joka minulla oli seuranani. 

Menneet ovat menneitä, joten päätin haastaa itseni ja kilvoitella menneisyyden haamujen kanssa. Olen sittemmin luopunut monitasoisista viritelmistä ja tajunnut, että kerroskakku voi olla myös yksi kakku, jossa on vaan riittävän monta kerrosta. Ja onnistumisen A ja O on riittävän voimäärän mehevöittämä jämäkkä kakkupohja, joka ei vähästä hätkähdä edes hieman vieraanvaraisempaa täytemäärää.

Joulukakku, avattu, lähis.jpg

Tätä ihanuutta kehitellessäni törmäsin todella kiinnostavaan kreemivaihtoehtoon, nimittäin marenki-voikreemiin. En ole koskaan ollut pelkkien voikreemien ystävä. Tässä versiossa yhdistyvät suuresti rakastama, pumpulinpehmeä marenki ja täyteläinen voi. Rakenne on todella miellyttävä ja kakku pysyy mehevänä pitkään. En myöskään lakkaa ylistämästä tuorejuustotäytteeseen lisättävää sitruunatahnaa. Lemon Curd on yksi parhaimmista asioista, joita makeassa maailmassani on. Siksi varaankin sitä aina tölkkikaupalla kaappeihini. Varmuusvarastot ovat nykyään täysin aliarvioitu ilmiö.

Joulukakku, avattu.jpg

Kuten kuvasta näkyy, intouduin hieman hulluttelemaan joulupallo-ostoksilla. Kerään lasipalloja, muista koristeista nyt puhumattakaan. Mutta voin taata, että vieraanne tulevat haukkomaan henkeään silkasta glitterin aiheuttamasta tunnekuohusta, kun koristelette joulupöytänne tähän tapaan. Ja kun kakkua koristelee avokätisesti, on sanomattakin selvää, että osa muruista lentää pöydälle. Mutta tuleehan ne syödyksi siitäkin! 

Välkkyköön joulupöydässänne herkuttelun ja innostumisen ilo! Sekä koko pöydän täyttävä makeuden yltäkylläisyys!

Kimmeltävin jouluterveisin,

Eleanora

PS. Jos innostuitte kerroskakkujen maailmasta, kurkkaa myös  Emman hurmaava kakkublogi Painted By Cakes. Maku-sivustolta löydät myös todella hyvän vadelmamoussella täytetyn kerroskakun ohjeen.

Kuvat: Katri Kapanen