KATSOMASI RESEPTIT

Grande Finale eli jäähyväiset Eleanoran tapaan: Kol­mi­ker­rok­si­nen mahtikakku

Grande Finale -överikakku, kokonainen.jpg

"Jäähyväiset ovat aina vaikeita. Kurkkua kuristaa ja betasalpaajaa kuluu enemmän kuin lääkelaki sallii. Mutta ratkaisin asian itselleni ominaisimmalla tavalla, nimittäin kakulla!"

 

Baking Instinct. Nuo sanat piirtyivät kuin tulikirjaimina muistivihkoni sivuille neljä vuotta sitten. Oheen teippasin suuresti arvostamani, Saksasta aikoinaan paenneen esi-isäni, Baltazar "Babbis" von Smöörin aatelisvaakunan. Istuin raukeana talvipuutarhassani ja etsin levottomalle mielelleni jotain projektia, johon saisin uppoutua sydänjuuriani myöten. Näille perustuksille syntyi leivontablogini.

Sokerikirjurin sukupuusta veistettynä, minut liitettiin jo syntymässäni herkkusuiden joukkoon. Vieläpä niin yltiöpäisten herkkusuiden, joiden ravintoympyrä koostuu ainoastaan makeasta, makeammasta ja makeimmasta, kuohuviinillä täydennettynä.

Halusin kohottaa paitsi ennen kaikkea universaalia leivontakulttuuria mutta ennen kaikkea Suomen baakkelssiperinteitä. Halusin suunnitella ohjeita, joiden fantastinen makumaailma saisi makusilmut puhkeamaan ylistykseen niin yksityiskotien salongeissa kuin kahviloissakin. Sillä jokainen mauton, mitäänsanomaton ja kuivakka leivonnainen on liikaa!

Grande Finale -överikakku, käsi ja marengit.jpg

Kuluneet vuodet ovat olleet voin, sokerin, mantelimassan korkeaveisuuta. Olen täysin vakuttunut siitä, että sulkakynäni jätti jäljen tämän maan herkkusuihin. Sillä maailma muuttuu kirjain ja leivonnainen kerrallaan. Ei Roomaakaan rakennettu päivässä!

Olen ajoittain vedonnut ailahtelevaiseen mielenlaatuuni (no kertokaa edes yksi taiteilija, jolla ei olisi havaittavissa tiettyä sisäistä disonanssia tai epästabiliteettia) ja nyt sisäiset kompassinneulani ovat asettuneet sellaiseen asentoon, jossa blogin jatkaminen tässä muodossaan on tullut makean polkunsa päähän. 

Mieleni täyttää samaan aikaan sekä pakahduttava haikeus että suunnaton helpotus. Mutta kerrankin olen täysin tyyni, sillä olen tehnyt kaiken tuhatprosenttisella hybriksellä, taistellen parempien leivonnaisten puolesta. Sillä te rakkaat lukijani ansaitsette vain parasta!

Jäähyväiset ovat aina vaikeita. Kurkkua kuristaa ja betasalpaajaa kuluu enemmän kuin lääkelaki sallii. Mutta ratkaisin asian itselleni ominaisimmalla tavalla, nimittäin kakulla.

Jäähyväiskakkuni on kolmikerroksinen installaatio, joka saa innoituksensa Danten kolmiosaisesta jumalaisesta näytelmästä (La divina commedia).

Suklaa-lakritsikakku.jpg

Pohjalla on Inferno eli Tuonela, jota edustaa suklaa-lakritsikakku. Tiedätte varmaan, että luovaan työhön liittyy kosoltui myös alhoja, uskon puutetta, alakuloa ja epätoivoa. Tumma suklaa ja lakritsi muodostavat tässä vuoropuhelun pimeyden porttien kanssa. Sillä ilman pimeyttä ei ole kykyä aistia valon kajoa.

Appelsiini-chilikakku.jpg

Keskimmäinen kakku, appelsiini-chilikakku, symboloi Kiirastulta. Joskus hybris on niin päällekäyvän voimakas, että tuntuu kuin kiirastulen lieskat nuolisivat herkkuholvin ovia.

Painajaisissani suklaat, marsipaanit ja jopa sokerit sulavat ja kakut kärventyvät yksi toisensa perään pohjattomiin uuneihin kadoten. Appelsiinin väri yhdessä chilin poltteen kanssa ovat kuin sisäinen tuleni.

Passion-brita.jpg

Kaiken tämän vaivan jälkeen triptyykkikakkuni kruunaa Passion-brita, joka on kuin Paradiso eli Paratiisi. Parhaimmillaan uusien leivonnaisten luominen avaa ovet kirkkaimpiin saleihin, joihin verrattuna Versaillesin peilisali on liki mitäänsanomaton esitys.

VonSmöörin jäähyväiset, silmänisku.jpg

Jäähyväiseni ovat yhtä överi kuin minäkin. Se ken hillittömyyttäni yrittää ohjeistuksin suitsia, saa vastaansa ylenpalttisuuden vastarinnan. Mottoni on aina tuleva olemaan More is More.

Minusta ette ikinä saa niukkuuden ja skandinaavisen eleettömyyden airutta, joka kulkisi nudenvärisessä mekossa ja tuohivirsuissaan maailman turuilla ja toreilla, koivikkoon huudellen.

Olkoon nämä jäähyväiseni kuin makeuden Suvivirsi, joka saa kesän täyteen loistoonsa. Vaikka olen ajoittain kokenut olevani kuin paratiisista karannut outolintu (siihen olen toki saanut aina tottua), olen silti hykerrellyt ja nauttinut joka hetkestä.

Erityisen pakahduttavana tulen iäti muistamaan ne hetket, jolloin olen kuullut teidän leiponeen ohjeillani jotain fantastisen hyvää! Sillä käyttöönhän leivontaohjeet ovat aina luotuja, eivät holviston pölyisiksi aarteiksi.

VonSmöörin jäähyväiset-1.jpg

Blogin varrella yksi parhaimmista lahjoista on ollut yhteistyö lahjakkaiden, hurmaavien ja hauskojen henkilöiden kanssa. Mieluiten lausuisin nämä sanat kasvotusten, mutta joudun tyytymään kompromissiin ja laittamaan ne tähän.

Päivi Häikiö: Tämän Universumin timanttisin visualisti ja graafinen suunnittelija, leivontakirjani maaginen AD

Laura Riihelä, Reetta Pasanen, Katri Kapanen, Sami Repo, Sanna Peurakoski, Satu Nyström, Timo Pyykkö, Johanna Myllymäki: maan maniot ja ehdottomaan ruokakuvauseliittiin kuuluvat valokuvaajat, jotka ovat ikuistaneet visioni

Satu Koivisto: Maku-lehden päätoimittaja, joka uskalsi ottaa tällaisen eksentrikon maku.fi-blogiyhteisöön.

Sekä muu Maku-lehden kannustava ja rakas toimitus: Uura Hagberg, Emilia Kolari, Tanja Pellikka, Jasmin Raitakari, Annika Elomaa ja Johanna Falck 

Rakastettu perheeni ja lähipiirini, jonka apu, kannustus, tuki ja kaikenlainen vaivannäkö (sekä kärsivällisyys) on ollut kultaharkkovuoren arvoinen asia. 

Maku.fi-bloggaajat, joiden avarakatseisuus ja huumori on sallinut kaltaiseni läsnäolon. Pitäkää vaakuna korkealla!

Sekä tietysti te hyvät lukijani, jotka ovat pysyneet kaltaiseni makeuden outolinnun matkassa!

VonSmöörin jäähyväiset, silmät kiinni.jpg

Nyt on tullut aika lähteä Kultaisen Palmun alle, lämpimien tuulten ja turkoosin veden äärelle. Mutta olen kuin Makeuden Hyvä Haltijatar, jota voitte aina muistaa silmäniskuin ja kannustavin huudahduksin!

Teitä ikuisesti lämmöllä muistaen sekä voin, sokerin ja marsipaanin ikiaikaiseen liittoon tukeutuen,

Absobakinglutely!

Eleanora von Smöör

VonSmöörin jäähyväiset, hopeiset tossut.jpg

Kuvat: Reetta Pasanen

Vatkaamatta valmis: Raparperi-blondies

Raparperi-blondies.JPG

"Olen vasta viime aikoina alkanut syvällisemmin ymmärtää "Hiljaisen leivonnan" salatun viisauden."

 

Vaikka en suosikaan kaikenlaista asioiden vatkaamista ja ylenmääräistä vatulointia, leivonnassa sinnikäs vatkaaminen takaa yleensä parhaimman lopputuloksen! Ylivertaisista marengeista ja kakkupohjista on usein kiittäminen sekä tehokasta sähkövatkainta että leipojan oivallista näppituntumaa. Mutta joskus minäkin ajan mutkat suoriksi!

Alkukesän viherrys ja ensimmäiset pihalle katetut kahvi- ja teehetket ovat liian kallisarvoisia uhrattavaksi tuntikausien puuhastelulle keittiössä. Tästä tarpeesta sekä arvoisan kollegani toimittamasta raparperilähetyksestä on kiittäminen tätä reseptiä. Annoin itselleni pienen aivopähkinän ja päätin kehittää taikinan, joka valmistuu vatkaamatta, yhdessä kattilassa.

Eräs suuresti arvostamani kollegani, kutsuttakoon häntä tässä vaikka Emilie-nimellä, on lanseerannut mielestäni kerrassaan nerokkaan yhteisnimittäjän vatkaamatta valmistuville taikinoille. Nimittäin kyseessä on "hiljainen leivonta"!

Raparperi-blondeis, lähis.JPG

Hiljaisuuden vaatimus voi kummuta hyvinkin erinäisistä syistä, leipojan elämäntilanteesta tai elinpiiristä johtuen. Perheen pienokainen saattaa olla juuri vaivutettu suurella työllä päivä- tai iltaunilleen, kun olisi juuri passeli ajankohta leipoa. Tällöin kovaääniset tehomoottoreilla varustellut kodinkoneet eivät tule kuuloonkaan vaan keittiössä on toimittava hiiskumatta.

Joskus leipomisen on tapahduttava salassa, etenkin jos baakkelssin on tarkoitus toimittaa lahjan virkaa ja päivänsankarin kakku on leivottava yön hämärissä. Tai jos leipojalla herää pakottava tarve leipoa jotain vain itselleen. Tai jos vatkaimen hurina on riittävä syy naapurin provosoitua ja syyttää meluongelmista. 

Olen vasta viime aikoina alkanut syvällisemmin ymmärtää "Hiljaisen leivonnan" salatun viisauden. Siinä ollaan lähes meditatiivisessa tilassa, kattilan ylle kumartuneena. Poissa ovat laitteiden synnyttämä metakka. Sen sijaan olen dialogissa sisäisen leivontavaistoni kanssa.

Raparperi-blondies, lähis2.JPG

Hiljainen leivonta ei missään nimessä (ainakaan omalla kohdallani) tarkoita vajoamista sellaiseen askeesiin, jossa tingittäisiin raaka-aineiden täyteläisyydestä ja laadusta! Päin vastoin, tämä raparperi-blondies on suorastaan hulppea hiukopala herkutteluhetkiin. 

Jos kattilassa yhdistyvät voi, valkosuklaa, sokeri, siirappi, munat, mantelijauhot, vehnäjauhot, kookoshiutaleet - raparperia unohtamatta, en kutsuisi makumaailmaa köyhäksi saatika yksinkertaiseksi!

Tehkää tekin tutkimusmatka Hiljaisen Leivonnan maahan tämän raparperi-blondiesin myötä! Saatatte löytää sivupolun, jonne poikkeatte silloin tällöin suurella lämmöllä ja rakkaudella. Luovutte hetkellisesti vatkaimesta mutta saatte tilalle jotain ihan uutta.

Toukokuun valoa ja raparperikauden suloista kirpeyttä toivottaen,

Eleanora

Ei pöllömpi herkku: Porkkana-ambrosiakakku

Porkkana-ambrosiakakku, pöllö.JPG

"Suljin loput kakusta aikaviiveellä lukittavaan holviini ja ajastin ovet aukeamaan vuorokauden päähän."

 

Antaa kuvan puhua puolestaan. Rakkauteni pöllöihin näkyy myös kakkuvuokavalikoimissani! Tämä pöllövuoka tuli vastaan pyytämättä ja yllättäen Stockmannin alkuvuoden alelaarissa. Sen nähtyäni hamstrasin valon nopeudella itselleni kokonaisen pöllöpesueen. Pääsin jostain ihme syystä vasta nyt testaamaan vuokaa. Tarkempi selitys taitaa tosin olla se, että leivontavuokia on kokonainen huoneellinen.. Nämä olivat näemmä hautautuneet jonkun kasan alle. Mutta nyt on pöllövuoka korkattu ja se on totta tosiaan aika mainio - vaikka itse sanonkin! 

Kun mietin kuumeisesti, millä kakkuihanuudella vuokaani koeajaisin, muistin yhtäkkiä ambrosiakakun. Ambrosia kuului lapsuuteni lempimakuihin. Äitini Silvia nimittäin kulutti hiirenkorville aikakautemme yhden legendaarisimmista leivontaopuksista; Sju sorters kakor -teoksen. Sitä on myyty Suomessa nimellä "Kodin herkkuleivonnaiset". Tässä kohtaa nyt kröhäisen pienen reklamaationi kääntäjälle, silä kirjan nimi kuuluisi ehdottomasti olla oikeassa asussaan toki "Seitsemän sortin kakut"!

Porkkana-ambrosiakakku, lähis.JPG

Ambrosia on kuin armoitettu oopperakuorolainen. Ei pääse liki koskaan eturiviin mutta puhtaasti muodostetuilla sulosoinnuillaan ja täsmällisesti osuvilla iskuillaan kuuluu tähtikaartin taustavaikuttajiin. Voisin vaikka kirjoittaa ambrosiakakusta novellisarjan, mutta jätettäköön se johonkin toiseen ajankohtaan. Nimittäin tätä ihanampaa ja helpompaa kakkua saa hakemalla hakea. Voi sulatetaan, munat ja sokeri vatkataan, kuivat aineet sekoitetaan ja lopuksi kaikki ainekset yhdistetään. Ja kaiken kruunaa sitruunan puraisema tomusokerikuorrutus, joka tekee kakusta vielä erityisen mehevän ja kostean.

Päätin haastaa tutun ambrosian kokeilulle, jossa lisään taikinaan saman verran mantelijauhoja ja vehnäjauhoja sekä erittäin hienoksi raastettua porkkanaa ynnä sen pariksi kardemummaa ja sitruunankuorta. Ja nyt ne karkeaa kaninkuiviketta jauhavat porkkanasirkkelit oitis pois käytöstä sillä tähän kakkuun tarvitaan tirskuvan kosteaa ja hienojakoista porkkanaraastetta!

Porkkana-ambrosiakakku, avattu.JPG

Ja katsokaa tätä upeaa väriä ja rakennetta! Manteli todella tekee temppunsa, samoin porkkanaraaste. Tuloksena on upottavan pehmeä mutta samalla voisulan rikastama kakku, josta on tylsyys kaukana.

Maistoin kakkua ensimmäisen kerran vastakuorrutettuna, leivontapäivänä. "Upeaa, fantastista!" mumelsin murut suupielistäni singahdellen. Otin lisää mutta samalla tajusin, että tieteellinen leivontaeksperimentti vaatii aina vetäytymiskokeen. Suljin loput kakusta aikaviiveellä lukittavaan holviini ja ajastin ovet aukeamaan vuorokauden päähän. 

POrkkana-ambrosiakakku.JPG

Koville otti odotus, mutta kyllä se kannattikin! Pieni vetäytyminen teki kakusta sensaatiomaisen hyvää. Sitruunainen kuorrutus oli mehevöittänyt kakkua vielä entisestään ja kardemumman maku nousi esiin huilumaisen kirkkaana.

Joten ambrosiakakussa on vastaus kevään kakkupulmiinne!

Tässä on syy siihen, miksi kotona on AINA oltava VOITA, MUNIA, SOKERIA, MANTELIJAUHOJA, SITRUUNAA JA KARDEMUMMAA sekä toki myös PORKKANAA! Ja mikäli sääkarttoja on uskominen, vappu taitaa olla kolea (kuinka yllättävää). Joten pientä sääapatiaa voi hyvin hoitaa keväisellä kakulla!

Ihanaa kevättä ja herkullista vappua!

Eleanora

Pavlovan teoria: Mango-musco­va­do­pav­lo­van taika

Mango-passionpavlova.jpg

Pavlovin teoria, mikä se on? Vaikka minut herätettäisiin keskellä yötä, voisin sujuvasti vastata kysyjälle näin:

Kyseessä on venäläisen tunnetun fysiologin, Ivan Pavlovin, teoria. Opetuksen eli tässä tapauksessa toistojen seurauksena syntyneen ehdollistamisen keinoin voidaan valitulla ärsykkeellä saada aikaan yksilössä haluttu toiminta tai reaktio (eli responssi), joka ei kuulu ehdollistetun yksilön tavanmukaiseen toimintatapaan.

Ivan näytti teoriansa toteen koirakokeissaan, joissa kelloa soitettiin juuri kuin koiraa syötettiin jauhetulla lihalla. Lopulta oltiin siinä jamassa, että jo pelkkä kellon kilkatus sai Pavlovin hauvelit erittämään runsaasti sylkeä. 

Huuhkajani Babbiksen ollessa vielä pieni pöllöpalleroinen, testasin soveltavan psykologian opinnoissani häneen tätä teoriaa. Mutta lihan sijaan ehdollistin Babbiksen parhaimpiin mantelimasariineihini soittamalla suvussani pitkään periytynyttä hopeista vellikelloa. Ja huoli pois, Babbista ei vahingoitettu saatika mitenkään pakotettu tämän testijakson aikana. Mutta ehdollistaminen meni kyllä niin pitkälle, että huuhkajastani sukeutui kerrassaan julmettu herkkupyrstö. 

Suvussani arvostetaan oppineisuutta ja sivistyksen ikiaikaista eetosta, joten olen lapsesta saakka halunnut jättää jälkeni tieteellisen teorian merkeissä myös makeuden maailmaan. Niinpä erään kerran kun olin taas valmistanut suuresti rakastamaani Pavlovaa, nojauduin kupu täynnä marenkikakkua nojatuolini uumeniin ja aloin sanella näin:

Pavlovan teoria

Monikerroksisen marenkiherkun nostaminen pöytään synnyttää lähes hallitsematonta kiihkoa.

Rapean ja pehmeän sekä makean ja raikkaan yhdistelmä hidastaa hetkellisesti muut kognitiiviset toiminnot.

Makuaistimukset syöksyvät kieleltä aivoihin kolmen aivohermon moottoritietä pitkin.

Makuaistimusten synnyttämät hermoimpulssit kulkeutuvat aivorunkoon.

Jokainen maku aktivoi primaarisella makuaivokuorella erillisen alueen.

Pavlova anastaa hetkellisesti maistajiensa täyden huomion.

Ulkomaailma sulkeutuu etäisen usvan taakse.

Vieläkö löytyy joukosta joku, joka epäilee teoriani toimivuutta?

Tämän muscovadosokerilla twistatun marenkikakun väliin kun lataa rommissa maustunutta tuoretta mangoa sekä pumpulinpehmeää kerma-ranskankermaseosta sekä passionhedelmää, sekä silaa kokonaisuuden tummalla suklaalla ja pistaaseilla, voin taata ulkomaailman jäävän kauas taakse.

Tämän kakun myötä syntyi kuuluisa Eleanora von Smöörin Pavlovan teoria. Tervetuloa kenttäkurssille makuaistimusten jaloon maailmaan!

Herkkujen täyteistä kevättä ja kiurun laulua teille kaikille toivottaen,

Eleanora

Kuva: Reetta Pasanen

Rullaava herkku: Gluteeniton has­sel­päh­ki­nä­kää­re­tort­tu

Hasselpähkinäkääretorttu.jpg

Monille lienevät hasselpähkinät pihapiirissä ihan silkkaa absurditeettia. Mutta lapsuuteni vietin suuren puutarhan keskellä, jossa lukuisten omena-, kirsikka- ja luumupuiden ohella pitivät majaansa myös hasselpähkinäpensaaat. 

Hasselpähkinät vaativat kasvaakseen kalkkipitoisen maan, joten ne kuuluvat lähinnä rannikkoseudun valikoimiin. Paitsi esteettisesti kauniita, pähkinäpensaat tarjoavat suurta ilahdutusta houkuttelemalla herkkunälkäisiä lintuja pihapiiriin. Meillä oli joskus lintujen kanssa tapana huvitella sillä, kumpi nappaa ensin kypsyneet hasselpähkinät. Kehityin siinä urheilulajissa jo melko nopeaksi ja sain kuin sainkin silloin tällöin pähkinän linnun nokan edestä haltuuni.

Suomalaiset hasselpähkinät ovat kyllä todella pieniä, joten tuhannesti helpommalla pääset tämän tortun valmistamisessa siten, että turvaudut kaupan hienojakoisen pähkinäjauheen varaan. Ei lainkaan hullumpi vaihtoehto sekään.

Tärkeintä on, että pähkinäjauhot ovat hienojakoisia. Mitään karkeaa rouhetta ei tähän leipomukseen käytetä! Hienojakoiset pähkinäjauhot ja perunajauhot tekevät tästä kääretortusta kuohkean ja maukkaan. Plussaa tietysti myös gluteenittomuudesta.

Koska tänään vietän merkkipäiviäni, haluan juhlistaa niitä kanssanne tällä muhkealla torttusella. Kääretortulla on aivan suotta arkisen tekeleen maine, sillä onko verrattomampaa leivonnaista! Nopeasti kypsyvä ja erilaisin täyttein varioitava. Ja miksi syntymäpäiväkakun tulisi aina olla pyöreä? Kääretorttu sopii mainiosti myös juhlakynttilöiden alustaksi. 

Tämän version täytin kuohkealla kerma-rahkalla, johon livautin tilkkasen makuaineeksi myös väkevää kahvia ja likööriä (jos yleisössänne on lapsia, voitte toki jättää nämä ainekset pois). Marenkimurut taasen tuovat herkkupalaan tekstuurien vaihtelevutta. Rulla kannattaa tosin tarjota melko pian täyttämisen jälkeen, jotta marenki ei pehmene kermavaahdon syleilyssä.

Vietän merkkipäivääni ulkomailla. Missä, siihen palaan tuonnempana. Mutta älkää vain kysykö, paljonko täytän. Tyydyn vain komentoimaan, että juurikin sopivasti!

Makeaa juhlapäivää myös kaikille muille helmikuun sankareille! Tuttavapiirissäni olevia herkkusuita on syntynyt erityisen paljon juuri helmikuussa. Joten tässä ajassa on todellakin sitä makeuden taikaa!

Teitä juhlaresidenssistäni iloisesti tervehtien,

Eleanora

 

Pähkinä-vadelmakääretorttu-1.jpg

 

Kuvat: Reetta Pasanen

Ystävänpäivän leivoskimara

Aleksanterinleivokset paperin päällä.jpg

Leivos ystävyydelle! Tai pikemminkin yltäkylläinen vadillinen kaikkea ihanaa rakkaille ihmisille!

14.2. vietettävä Ystävänpäivä on meillä Atlantin takaa saapuneen hubbabubba-juhlan maineessa. Ystävänpäivästä tulee mieleen pinkit hörsellykset, sydänkonvehtirasioiden röykkiöt ja kaikki sen sellainen. Mutta totuus löytyy paljon lähempää. Tässäkin asiassa nimittäin kaikki tiet vievät antiikin Roomaan.

Antiikin aikoina 15.2. oli Lupercalia-juhlan aikaa. Karkeloilla juhlistettiin naisten ja avioliiton jumalatarta Junoa sekä luonnon jumalaa Pania. Palatinus-kukkulan luoliin kokoontui nuoria miehiä, jotka uhrasivat vuohia.

Vielä oudompaa oli luvassa, sillä tämän jälkeen nuorukaiset heittivät olalleen vuohentaljat ja läiskivät vastaantulijoita vuohennahasta tehdyillä remmeillä. Melko omintakeinen tapa yrittää parantaa hedelmällisyyttä, läiskimisellä nimittäin pyrittiin lapsionnen turvaamiseen.

Voi pojat! Olisitte tarjonneet vastaantulijoille paljon mieluummin näitä karpalohillolla täytettyjä ja mureapohjaisia Aleksanterinleivoksiani!

Aleksanterinleivokset vadilla.jpg

Myöhemmin juhlinnan kohteeksi vakiintui kristittyjen Valentinus-pyhimys ja päiväksi 14.2. Etenkin Ranskassa ja Englannissa ystävyyttä ja rakkautta on juhlistettu jo 1300-luvulta lähtien rusettiluisteluin ja erilaisin romantillisin arpajaismenoin.

No, sanonpahan vaan, että ehkä silloin talven olivat vielä talvia. Vaikea nimittäin kuvitella ainakaan eteläisessä Suomessa rusettiluistelua viime viikkojen vesisateiden keskellä! Luistinkentällä pyllähtelyn sijaan voitte sen sijaan tarjota mielitietyllenne näitä hurmaavia karpalo-kookosmuffineitani!

kookos-karpalomuffini, avattu, lähis.jpg

Euroopassa oli juhlittu rakkautta jo parituhatta vuotta, kun se viimein 1800-luvulla löysi tiensä Atlantin yli Amerikkaan. Jenkkilässä osataan business, joten eipä aikaakaan kun talvisen juhlan ympärille viritettiin muhkea tuote- ja tapahtumakaruselli.

Siitä on vain tahti koko ajan kasvanut ja nykyään Valentine's Day on suuren luokan dollarijuhla! Olen aivan varma, että nämä kreemitäytteiset minimarenkini olisivat miljoonaluokan bisnes, jos jakelisin niitä vaikkapa keskellä New Yorkin hulinaa!

Kreemitäytteiset minimarengit.jpg

Viime vuodet ovat osoittaneet, että Ystävänpäivä tulee yhä voimallisemmin takaisin syntysijoilleen eli Eurooppaan! Joten seuraavan kerran kun tietämättömät sielut haukkuvat juhlaa amerikkalaiseksi kaupalliseksi hapatukseksi, voit muistuttaa kaiken lähteneen keisarillisesta antiikin Roomasta!

Oi miten upealta rusettiluistelut näyttäisivätkään iltavalaistulla Colosseumilla! Jospa sen saisi hetkellisesti muutettua jääradaksi.. Ehkäpä toteutan hankkeeni vielä jonakin päivänä ja myyn tuhansille osallistujille näitä kultahipuilla koristeltuja tyrni-vadelmatartalettejani! Korkea aika italialaistenkin tutustua tyrnin ja vadelman huumaavaan liittoon!

Tyrni-vadelmatartaletit-2.jpg

Lopuksi toivotan teille ihanaa sekä ylen romanttista Ystävänpäivän viikonloppua! Sen sijaan, että menettäisitte hermonne murehtiessanne sopivaa lahjusta tahi samppanjamerkkiä, leipokaa mieluummin jotain todella hyvää! Kuten tätä mustaherukkamarmorilla kruunattua valkosuklaaleivonnaistani

Aimo annos ystävyyttä ja rakkautta helmikuuhunne!

Toivottaa Eleanora

Valkosuklaa-mustaherukkamarmorikakku-1.jpg

Kuvat: Laura Riihelä ja Satu Nyström

Lakufanin mahtipulla: Jät­ti­las­kiais­pul­la laku-vaah­to­kark­ki­täyt­teel­lä

Laskiaisjättipulla salmiakkikastikkeella ja vaahtokarkeilla-1.jpg

"Pienistä peruspullista ei vielä parta paukahda!"

 

Laskiainen lähestyy! Talvikarkeloita riemastuttamaan halusin marssittaa eteenne talven muhkeimman pullan. Heidän kuninkaalliset korkeutensa, hyvät naiset ja herrat, arvon tytöt ja pojat sekä rakkaat metsän eläimet: tässä on jättilaskiaispulla salmiakki-vaahtokarkkitäytteellä silattuna! Kyllä, hän on kerrassaan mykistävän runsas ja yltäkylläinen. Niin, meillä Varsinais-Suomessa (jossa vietin lapsuuteni) leivonnaisista ja eläimistä käytetään aina nimitystä Hän.

Tämän pullan tuotekehitysprosessi on mainio esimerkki siitä, mitä makeat verkostot parhaimmillaan saavat aikaan. Hyvän ja luotetun hovihankkijani, karkkikauppa Sweetheartin omistaja Marianne, lähestyi minua alkuvuodesta. Yhdessä sitten mietimme, mitä hauskaa leivontarintamalle olisi mukava marssittaa. Ja näin alkoi tämän pullan tie kohti maailmanvalloitusta.

Mantelimassalla vai hillolla? Se on kysymys, joka esitetään aina laskiaispullaostosten yhteydessä. NO MOLEMMILLA tietysti. Tai minun tapauksessa RUNSAALLA mantelimassalla tietysti. Huh, laskiaispulla ilman mantelimassaa on likimain huijausta, joten päätin kätkeä mantelisuuden jo taikinaan. Pullataikinaan nimittäin sujautetaan muitta mutkitta myös raastettua mantelimassaa sekä hippunen raastettua sitruunankuorta. 

Valmis taikina on todella painavaa, joten se kohoaa myös hieman tavallista pullataikinaa hitaammin. Mutta odotus palkitaan!

Laskiaisjättipulla salmiakkikastikkeella ja vaahtokarkeilla-2.jpg

Katsokaa tätä pullavaa ihanutta, kermatäytteen viekoittelevaa aaltoilua, vaahtokarkkien pinkkiä pumpulia.. Mutta kaiken kruununa loistaa mustanpuhuvana, dramaattisena ja jyhkeänä - salmiakkikastike. Sitä sekoitin kermatäytteeseen sekä sivelin vielä varmemmaksi vakuudeksi valmiin pullan päälle. Ettei kenellekään nyt vaan jää epäselväksi se kiistaton tosiasia, että olen silmittömän addiktoitunut salmiakkiin!

Edellä mainitsemani karkkikauppa Sweetheart myy tätä maagista salmiakkikastiketta. Salmiakkolasås-herkku on ruotsalaisen Desserter utan gränser -yrityksen timanttinen tuote, joka sisältää kermaa, sokeria, glukoosia, lakritsijauhetta, salmiakkia, suolaa ja väriaineena mustaa kasvihiiltä. Pelkkää hyvyyttä siis, puhtaista ja aidoista raaka-aineista valmistettuna. Kyseisen yrityksen Salmiakkola eli salmiakkitoffee on jo valloittanut sydämeni. Ja monen muun. Kyseinen tuote on valittu jo kolme kertaa peräkkäin Ruotsin parhaaksi lakritsituotteeksi Lakritsfestivalen-tapahtumassa.

Niin, vielä tähän kastikkeeseen palatakseni. Sillä kun tähän purkkiin lusikkansa upottaa, paluuta entiseen elämään ei enää ole. Pidän toki todella täräkästi potkivista salmiakkimakeisista. Mutta tämän soosin koukuttavuus perustuu kermaiseen pyöreyteen, jota seuraa salmiakin suolainen aalto ja suun täyttävä, übertäyteläisyyden kokemus. Olisin mennyttä, jos jäisin lukkojen taakse varastoon, jossa olisi purkkikaupalla tätä ihanuutta. En todennäköisesti pystyisi lopettamaan. Joten muistakaa, teitä on varoitettu!

Pullan kermatäytteen voi toki muitta mutkitta maustaa haluamallaan tavalla, esimerkiksi laku-, kinuski- tai suklaakastikkeella. Tai hillolla. Laskiaispullan ihanuus on juuri siinä, että sitä voi muunnella lähes rajattomasti. Ja nuo vaahtokarkit! Miten riemastuttavaa, että pullankin voi täyttää vaahtokarkeilla. Toimii upeasti!

Miksi sitten jättipulla, eivätkö ne tavalliset laskiaispullat kelpaa? No eivät. Nimittäin pienistä peruspullista ei vielä parta paukahda! Ei ainakaan kaltaiseni herkkusuun kohdalla. Joten tarvitaan jotain järeämpää lähestymistapaa. 

Tämän pullan kera toivotan teille pitkiä pellavia ja makeita laskuja!

Teitä tervehtien,

Eleanora

Salmiakkikastike.jpg

Kuvat: Satu Nyström

Eleanoran parhaat suklaa­lei­von­nai­set

Suklaamousse-2.jpg

"Takaan kautta sinettisormukseni, että tätä maistettuasi et enää perusmokkapalaa kaipaa!"

Se on sitten helmikuu! Kuukausista jaloin ja makein. Olenhan Aquariuksen makean tähtimerkin suojatti ja talven keskelle syntynyt. Kuin kuutti ikään. Lisäksi helmikuu sisältää suomalaisen herkuttelukalenterin muutamat merkittävimmät kohokohdat; sekä Runebergin päivän että laskiaisen, ystävänpäivää tokikaan unohtamatta. Mutta jos perinteisillä linjoilla ollaan, Runebergintorttujen ja laskiaispullien kuumin sesonki on juuri NYT!

Haluan ehdottomasti joskus toteuttaa oman versioni Runebergin ihanasta leivonnaisesta. Olenhan suuri mantelin ja punssin ystävä. Valitettavasti ajanlaskuni meni tässä suhteessa hieman sekaisin, enkä ehtinyt räätälöidä tähän saumaan teille omaa versiotani kansallisrunoilijamme herkkupalasta.

Mutta ei anneta sen haitata tahtia. Olen nimittäin koonnut teille talven ihanimmat suklaiset herkkupalani, joita ilman ei kannata yrittää selvitä talvisen arktisuuden keskellä.

Yksi ylellisimmistä suklaajälkiruoista on elegantti ja varsin vaivattomasti syntyvä sitrusliköörillä maustettu suklaamousse. Tarvitset vain hyvää suklaata, munia, sokeria, vaniljasokeria ja tilkkasen sitruslikööriä (kuten iki-ihana Cointreau). Ooh-la-laa! Vahva suositukseni ja tämä jos mikä on todellinen mielenterveyden edistämisteko viiman ja pimeyden keskellä. 

Brownies.jpg

Ohje, johon palaan aina uudelleen ja uudelleen, on legendaarinen brownies-reseptini. Tämä Rich & Royal Brownies sisältää kaiken, mitä suklaahullu herkuttelija vain voi kuvitella kaipaavansa. Ja vielä enemmänkin! Hysteerisen hyvä, liioittelevan runsas ja juurikin siksi häpeämättömän koukuttava taideteos sisältää runsain mitoin tummaa suklaata, valkosuklaata, kuivattuja karpaloita, pähkinöitä, kermatoffeeta, voita, sokeria.. Takaan kautta sinettisormukseni, että tätä maistettuasi et enää perusmokkapalaa kaipaa!

Suklaakakku ja marinoitut hedelmät.jpg

Ranskalainen suklaakakku ja marinoidut hedelmät ovat portviinin mehevöittämä oodi suklaan iloille! Juju on leipoa muhkea suklaakakku erottelemalla keltuaiset ja valkuaiset toisistaan. Pieni vaiva mutta iso nautinto. Valkuaisvaahto nimittäin tekee lopptuloksesta pökerryttävän kuohkean ja ylellisen. Kyllähän se suklaakakku maistuu sellaisenaankin, mutta taivaan porteille noustaan siinä vaiheessa, kun päälle annostellaan portviinissä tai mustaherukkaliköörissä keitettyjä kuivattuja hedelmiä. 

Brookie-1.jpg

Koska olen Brownie-monsteri, puhumattakaan siitä tahdista, millä hyvät cookiet laskeutuvat kurkustani alas, kehitin jokin aika sitten täydellisen yhdistelmän näistä kahdesta. Brookie on juuri Sinulle, jos kaipaat suklaan tahmeutta ja keksitaikinan rapeutta samassa paketissa. Tässä suklaapohjassa on myös tujaus suuresti rakastamaani lakritsijauhetta. Joillakin on pöydällään pippurimylly. Minä se taas jauhan vähän kaikkeen lakritsijauhetta!

Niin ne Runebergin kuuluisat leivokset. Vaikka en tähän hätään voinutkaan antaa teille omaa versiotani kuuluisista sesonkileivonnaisista, tarjoan teille mahdollisuuden leipoa ne itsensä Fredrika Runebergin tapaan! Vai mitä sanotte tästä ohjeesta:

"1 naula voita, 1 naula jauhoja, 1 naula sokeria, 1/4 naula makeita manteleita ja 1/4 samoin karvasmanteleita, 2 kpl munia. Kalttaamattomat mantelit survotaan, ei kuitenkaan hienoksi. Vaivataan erittäin, erittäin hyvin pöydällä, kaulitaan niinkuin tavallinen torttutaikina hieman paksummaksi kuin tavallisiin torttuihin. Pyöreällä pohjattomilla läkkipeltimuoteilla otetaan taikinaa ja paistetaan muoteissa pellillä, ei kovin kuumassa, kunnes ovat vaalean ruskeita, minkä jälkeen muotti painetaan taikinaan ja otetaan palasia siten, että raaka kiekko jää alle ja paistettu päälle. Sen jälkeen paistetulle osalle pannaan raa´asta taikinasta rengas ja kaksoisristi päälle ja vähän hilloa väliin, kaikki muotin sisään. Voidellaan munankeltuaisella ja pannaan uudelleen uuniin."

Lähde: Fredrika Runeberg, Reseptikirja. Porvoon museo 2003. Toimitus ja suomennos Marketta Tamminen.

Niin että tehkää perässä, jos uskallatte. Tunnustan, että minulla on vaikeuksia seurata ohjetta. Tiedän kyllä tismalleen, minkä kokoisia kultaharkkoja maailmalla myydään. Mutta mikä ihmeen mitta on naula?

Makeaa alkavaa helmikuuta teille toivottaen,

Eleanora

Kuvat: Laura Riihelä ja Sami Repo

Lämmittävä tal­vi­lei­von­nai­nen: Klementiini-chilikakku

Klementiini-chilikakku.jpg

"Täydellinen kieltäymys ruokkii kahta kauheampaa hillittömyyttä. Joten paras pitää kaasu pohjassa koko ajan!" 

 

Herkkusuiden almanakassa (Almanach perpétuel des gourmands, 1831) tammikuuta kuvaillaan näillä sanoilla:

"Ensimmäinen kahdestatoista kuukaudesta on suosiollisin herkuttelulle. Se on molemminpuolisten toivotusten, uudenvuodenlahjojen, sovintojen, perheaterioiden aikaa. Loppiaiseen huipentuu näiden suurten päivällisten loisto. Villisika, metsäkauris, jänis, fasaani ja teeri tuovat terveisiä metsästä ja tryffeli viettää loistonsa päiviä."

Ensimmäisen lauseen kanssa olen tismalleen samaa mieltä! Talven tuimia tuiverruksia on liennytettävä suloisilla herkkupaloilla. En ole koskaan voinut ymmärtää itserankaisun eetosta, joka iskee tammikuussa moniin kansalaisiin. Voidaan jopa puhua joukkoilmiöstä. Täydellinen kieltäymys ruokkii kahta kauheampaa hillittömyyttä. Joten paras pitää kaasu pohjassa koko ajan! 

Herkkusuiden almanakka on vallan mainio teos (Otava 2002), jota usein selailen. Mutta noudatan sitä vain soveltuvin osin. Enhän esimerkiksi ymmärrä riistan syömisestä mitään, koska ravitsemukseni koostuu ainoastaan makeista herkkupaloista. Harmikseni monet aateliset ovat suorastaan hullantuneet riistaan. Lukuisat ovat olleet ne pitkät illalliset, jolloin olen joutunut tilaamaan hovimestarilta alkupaloiksi jälkiruokakokin makeita tervehdyksiä, muiden seurustellessa kiihkeästi pienriistasta hurmioituneena. 

Alkuvuoden iloja ovat etenkin pikkusitrukset, jotka ovat uskomattoman monikäyttöisiä myös leivonnan saralla. Kehitin tämän klementiini-chilikakun ikään kuin moderniksi keikauskakuksi. Karamellisoidut sitrusviipaleet muodostavat kiiltävän koristeviitan mehevän kakun päälle. Ja entäs sitten kuivattu chili? Mikä huikea leivontamauste se onkaan!

Chilin käyttö on taitolaji, jossa elegantti lopputulos tarkoittaa miellyttävää lämpöä ja makumaailman täyteläisyyttä. Chilejä on lukemattomia eri voimakkuuksia, joten kehotan tutkimaan etukäteen tulisuuden. Ellet sitten tavoittele liekkiefektiä..

Suosittelen tammikuiseksi herkuksi tätä kakkuani. Klementiinien ja chilin lämmin liitto sulattaa routaisemmankin ulkoilijan! 

Teitä ilolla tervehtien,

Eleanora

ps. Jos olet innokas sitrusleipuri, kokeile ihmeessä myös jumalaista verigreippi-marenkipiirakkaani! Lämmin suositus!

Kuva: Sami Repo

Makea leivosmenu uudenvuoden juhlintaan

Aleksanterinleivokset vadilla.jpg

"Arvostakaa ja puhukaa leivonnaisistanne aina rakkauden täyttämään sävyyn. Sillä leivonta on liki suurinta rakkautta, jota ihminen voi lähipiirilleen tarjota!" 

 

Hyvää loppuvuotta! Vielä ehtii tehdä vaikka mitä, etenkin leipoa suut makeaksi ja mielet suopeiksi! Tässä vaiheessa vuoden kulkua laaditaan yleensä kaikenlaisia yhteenvetoja, synteesejä ja analyysejä. Minun tapani on muistella hetki makeimpia hetkiäni tämän vuoden varrelta. Ja jakaa ne kanssanne!

Unelmieni uudenvuoden aatto etenee leivoksesta toiseen. Kulaus kuohuvaa raikastaa toki makupalettia herkkupalojen välillä. Tässä ehdotukseni uudenvuoden makeimmaksi menuksi.

Alkuun keisarillinen fanfaari makeudelle, eli Karpaloiset Aleksanterinleivokset. Kerrassaan sofistikoitunut ja iätön leivospala kaikille niille, jotka vaalivat perinteitä mutta joilla on rohkeutta myös lisätä tuikkunen uutta vanhojen kerrosten päälle. Kirpsakka karpalohillo toimii äärettömän hyvin Aleksanterien kanssa!

Perunaleivokset.jpg

Vaan eipä ole perunaleivoksen voittanutta! Näihin voi toki ujuttaa vielä joulukakkujen viimeiset murenat mutta ohjeessani annetaan myös leivosmassan pohjana olevan kakun ohje. Siihen sitten sekaan vadelmahilloa, mantelimassaa, voita, punssia, lakritsijauhetta.. Takaan, että ohjeellani saat makumaailmaltaan äärettömän yltäkylläiset ja liki addiktiota aiheuttavat suupalat.

Sillä mikä järki on ryhtyä leipomaan, jollei tavoitteena ole häpeämättömän herkullinen lopputulos. Kuivuuttaan varisevat tekeleet ovat rikos ihmiskuntaa ja ennen kaikkea leivontataitoa kohtaan!!

Stollen-joulupulla, avattu.jpg

Minun ajanlaskussani elämme toki vielä jouluaikaa, joten saksalainen joulupulla Stollen kuuluu ilman muuta sesongin hurvittelevimpiin makuelämyksiin. Tästä ei pulla hevin parane; sahramia, mantelimassaa, rommissa uitettuja kuivattuja hedelmiä.. Ei heikkohermoisille vaan pullan tosirakastajille! Ja jos kantokyky loppuu kesken pitkon, loput voi vaikka kuivattaa äärettömän herkullisiksi korpuiksi. 

Rocky road -palat.jpg

Alkavan vuoden 2016 toivon olevan kuin nämä pastelliset päiväunet, makeaakin makeammat Rocky Road -palat! Tarjoten vuorotellen samettista täyteläisyyttä ja rapeaa puruvastusta, pehmeitä ja kovia makeita sattumia unohtamatta. 

Stollen-joulupulla & Eleanora.jpg

Suhtautukaa kaikkiin leivonnaisiinne kuin vastasyntyneeseen lapseen. Käsitelkää taikinoita hellävaroeen, ikään kuin kuulostellen, tarvitaanko jotakin ainesosaa vielä tuomaan lisämehevyyttä. Arvostakaa ja puhukaa leivonnaisistanne aina rakkauden täyttämään sävyyn. Sillä leivonta on liki suurinta rakkautta, jota ihminen voi lähipiirilleen tarjota! Alkakoon tästä siekailemattoman hauska ja herkullinen Makeuden Vuosi - Anno Dolci 2016!!

Lämmin ja nöyrin kiitokseni, että olette pysyneet matkassani mukana! Pysykää kyydissäni vauhdikkaissa käänteissä vastedeskin! Teitä lämpimästi tähtisadetikun loisteessa tervehtien,

Eleanora

Kuvat: Laura Riihelä

Joulun helpoin jälkiruoka: Persimon-keikauskakku

Persimon-keikauskakku.JPG

"Jos päätä pingottaa, on istuttava alas leivoskahveille! Siinä paras neuvoni joulurauhan (ja perhesovun) säilyttämiseksi!"

 

Persimon, sharon tai kaki - rakkaalla lapsella on monta nimeä! Olen vastaanottanut riemulla ja suurella tyytyväisyydellä tämän talvihedelmien aatelistoon kuuluvan oranssin herkkupalan lipumisen myös suomalaisten tietoisuuteen.

Edellä mainitut nimet perustuvat hedelmän kasvupaikkaan. Persimon on Espanjasta, sharon Israelista ja kaki taasen Japanista. Isäni Hesekielin äidin eli rakkaan mummini syntymätodistuksessa luki Japani. Miksi? No, aika on nyt kortilla, kerron toiste. Mutta muistan, miten mummini muisteli lämmöllä auringossa kuivatettuja kakiviipaleita ja kaki-hedelmistä tehtyä marmeladia. Itsekin sain sitä silloin tällöin nauttia.

Persimonin käyttötapa on monelle vielä aavistuksen hämärän peitossa. Oranssi kuula on usein kaupassa kivikova, vaikkakin ihailtavan edukas. Kehotankin lämpimästi tekemään persimon-hankinnat aina etukenoisesti, useita päiviä ennen käyttöä. Nimittäin persimonista kuoriutuu hovikelpoinen herkku vasta pehmetessään. Samalla hedelmälihaan ilmestyy mustia pilkkuja, jotka eivät suinkaan ole pahenemisen merkki. Päin vastoin! Joihinkin lajikkeisiin kehittyy liki läpikuultavaa hyytelöä hedelmän ollessa parhaimmillaan. Silloin halkaisen hedelmän ja lusikoin herkun oitis suupieliini.

Tässä taannoin hedelmävatini nitisi pehmeiden persimonien painosta. Tuumailin tovin, mihin ihanuuksia käyttäisin. Jostakin laskeutui päähäni kuva klassisesta keikauskakusta. Persimon toisi siihen aivan uuden säväyksen. Keikauskakulla on aivan syyttä suotta pölyisen retrokakun maine. Sillä onko helpompaa ja lystikkäämpää, kuin latoa makeat sattumat vuoan pohjalle, lusikoida päälle taikinaa ja antaa uunin tehdä taikansa.

Persimon-keikauksen mainio raaka-aine on myös tumma ja lakritsiin vivahtava muscovadosiirappi. Tuotteena vielä hieman tuntematon mutta nautinnollista myös sellaisenaan. Ulkoilupolulle varaudun usein muscovadosiirappipullolla ja rutistan siitä tarpeen niin vaatiessa suuhuni hieman "sporttijuomaa". 

Jos vain maltatte kypsyttää persimonit pehmeiksi, tämä keikauskakku tarjoaa teille joulukauden helpoimman leivonnaisen tai jälkiruoan! Ja jos sitä muscovadosiirappia ei syystä tahi toisesta sattuisi lähipuodistanne löytymään, lorauttakaa taikinaan tavallista ruskeaa siirappia!

Joulu lähestyy ja sen mukaisesti myös makeuden kiireeni! Onhan herkkuvasut täytettävä lukuisin tervehdyksin ja koekakut paistettava varsinaista joulun juhlaa silmällä pitäen. Mutta älkäämme päästäkö joulustressiä valloileen. Jos päätä pingottaa, on istuttava alas leivoskahveille! Siinä paras neuvoni joulurauhan (ja perhesovun) säilyttämiseksi!

Teitä makeasti tervehtien,

Eleanora

Kulloon kartanon ni­mik­ko­lei­von­nai­nen: Pähkinä-nougatkakku

Kulloon pähkinä-nougatkakku, viipale, lähis.JPG

"Mikä upeinta, tällä kakulla on todellinen yhteys Kulloon kartanon historiaan!"

 

Oi, tässä se vihdoinkin nyt on! Saanen esitellä syksyn tarkimmin varjellun ja makeimman salaisuuden, Kulloon kartanolle suunnittelemani pähkinä-nougatkakun! Tämä hanke on ollut yksi mieluisimpia, joka kohdalleni on osunut. Onko suurempaa kunniaa, kuin saada luoda nimikkoherkku kartanolle, jonka historia hakee vertaistaan Suomessa. 

Kulloon kartanon alkuvaiheet ulottuvat 1600-luvulle, Ruotsin kruunun aikaan. Nykyinen päärakennus on peräisin 1700-luvun lopulta. Ja miten kaunis se onkaan! Ensimmäisiä kertoja Kulloossa vieraillessani olin vähällä ajaa automobiilini kivipaateen, jäätyäni ihailemaan rinteellä kohoavaa päärakennusta. Kartanon nykyiset omistajat ovat arkkitehti Carl Frankenhaeuserin perillisiä. Frankenhaeuserin haltuun kartano siirtyi 1900-luvun alussa. 

Kulloon nimikkoleivonnainen, kokonainen kakku.JPG

Mutta palataanpa takaisin tähän lumoavaan kakkuun. Halusin suunnitella jotain, joka on samaan aikaan ylellinen, täyteläinen mutta silti helppo valmistaa ja vailla monimutkaisuuksia! Kakun pohja on kuin marenkia valmistaisi. Munanvalkuaiset vatkataan vaahdoksi ja lisätään sokeri. Vatkaamista jatketaan, kunnes valkuais-sokerivaahto on kiiltävää ja kovaa. Tämän jälkeen taikinaan käännellään hellävaroen pähkinä- ja mantelijauhot, raastettu appelsiininkuori, leivinjauhe ja ripaus suolaa. Niin, ripaus suolaa kuuluu etenkin suklaata sisältäviin leivonnaisiin. Suolan nerous perustuu siihen, että se korostaa muita makuja.

Tämä kakku nojaa hasselpähkinäjauhoihin, jotka ovat uskomattoman hieno tuote! Hasselpähkinä on aromaattinen superpähkinä, jonka makua pehmentämään päätin lisätä myös hieman mantelijauhoja. Mutta ystävät hyvät, tämän voi vallan mainiosti leipoa myös kokonaan mantelijauhoihin!

Nougatkuorrutus on kuin konvehtia söisi! Kattilassa kiehautetaan voita ja kermaa. Varmemmaksi vakuudeksi sekaan solahtaa myös reilu määrä rouhittua maitosuklaata. Kun suklaa vähitellen sulaa kuumaan voi-kermaseokseen, on kuin katsoisi taikurin silmänkääntötemppua. Vähin erin suklaa kietoutuu kerman ja voin syleilyyn ja tuloksena saadaan kiiltävä nougatmassa. Ripaus kanelia ja kardemummaa syventävät kuorrutuksen makua. Ja jos totta puhutaan, voisin syödä pelkkää kuorrutusta sammiokaupalla..

Kulloon nimikkoleivonnainen, kakku, avattu.JPG

Kuten kaikkien historiallisten tapahtumien edellä, tätäkin lanseeraustilaisuutta edelsi jännitystä ja joukko ennalta arvaamattomia käänteitä. Kakun lanseerausta edeltävinä päivinä sain hätäpuhelun kartanosta, että Porvoon seudulta ei saa yhden yhtäkään hasselpähkinäjauhopussia. Kokonaisia hasselpähkinöitä kyllä löytyy pilvin pimein. 

Vaadittiin hieman salapoliisin työtä mutta onneksi Heinon tukku pelasti tämän hankkeen ja kartanon Butiken på Landet -myymälään saatiin jauhoja myös myyntiin. Kyseessä oli joku hetkellinen maahantuonnillinen tulppatilanne, mutta ajoitus oli kieltämättä kiperä. Totta kai rahtialukseni olisi hakenut saman tien tonneittain pähkinöitä saksalaiselta hovihankkijaltani mutta realiteetit estivät tätä strategiaa toteutumasta. 

Mikä upeinta, tällä kakulla on todellinen yhteys Kulloon kartanon historiaan! Suunnittelimme tätä tilaisuutta jo marraskuussa, jolloin vein Kullooseen maisteltavaksi ensimmäisen luonnostelmani kakusta. Juuri kun nautimme ensimmäisiä kakkupaloja, sain selattavakseni Ebba Frankenhaeuserin 1930-luvulla käsin kirjoitetun reseptivihon.

Silmäni nauliutuivat oitis pähkinäkakun ohjeeseen. Sillä hetkellä tunsin, että kuuluisa leivontavaistoni oli ollut taas yhteydessä suurempaan ulottuvuuteen. Ilman muuta pähkinäkakku oli oleva mainio kartanon nimikkoleivonnainen, kun kerran näin selkeä historiallinen yhteys oli olemassa. Ajatuksena on myös sangen viehättävää, että kartanon mailla kasvavat hasselpähkinäpensaat näkyvät nimikkoleivonnaisessa. Vaikka pähkinät kuulemma hujahtavatkin lintujen suuhun.

Ebbas nöttårta.JPG

Lämminhenkinen joulutilaisuutemme pidettiin 5.12. kartanon pihapiirissä sijaitsevassa Butiken på Landet -myymälässä. Vieraat saivat nauttia takkatulen loimussa kahvista kera kakkupalan. Onko parempaa tapaa virittäytyä tuleviin ostoshetkiin kuin nauttia ensin pala kakkua! Kaunis ja tunnelmallinen myymälä on todellakin mainio vierailukohde. Vain noin puoli tuntia Helsingistä Porvoon moottoritietä ja ylös Kilpilahden liittymästä. Johan tuo vastaavan ajan saa Helsingissä kulumaan jo aivan mitättömälle matkalle, joten se auton keula kannattaa kääntää joskus vaihtelun vuoksi uuteen suuntaan.

Butiken på Landet on kerrassaan hykerryttävä kokonaisuus käsin poimittuja laatutuotteita, kauniisti aseteltuina ja lämpimän palvelun saattelemana. Erityisesti haluan nostaa tässä esiin ruotsalaisen muotisuunnittelija Camilla Thulinin upeat ja naiselliset mekot, joita en ole nähnyt muualla Suomessa myytävän. Uusi lempileninkini on Camillan syvän sininen silkkimekko, jossa esiintyvät niin huuhkajat, linnut kuin oravatkin ennen näkemättömän upeassa kuosissa!

Kulloon nimikkoleivonnainen, kaksi kakkua.JPG

Myymälästä löydät mainiot lahjat itse kullekin, sillä vaatteiden ja asusteiden ohella tarjolla on myös pieniä herkkuja ja vallan ihastuttavia ja pitkään palavia gotlantilaisia lumipallokynttilöitä. Nyt jos koska on tarvetta tarhatätien, opettajien, kummien ja sukulaisten muistiaisille! Jos et pääse paikan päälle, Butiken på Landet palvelee myös verkkokaupan avulla. Klikkaa itsesi houkutusten ääreen täältä.

Kulloon Butiken på Landet.JPG

Ilolla ilmoitan, että leivontakirjaani Baking Instinct - Eleanora von Smöörin herkkujen aateliset (Tammi) on myös saatavilla kartanon putiikista! Kirja on muuten verraton lahjavinkki Hänelle, joka rakastaa makeaa ja kaunista katseltavaa!

Jos et tällä kertaa päässyt paikalle makeaan tapahtumaamme, seuraavat suunnitelmat ovat jo hautumassa pääsiäisen tienoille. Pysy siis kuulolla!

Lämmin ja nöyrin kiitokseni vielä tässä lausuttakoon Kulloon kartanon ihanalle väelle! Soitte minulle verrattoman ilon ja kunnian rikastuttaa suomalaista leivontakulttuuria tällä nimikkoleivonnaisella! Uskon, että maailma todellakin muuttuu kakkupala ja leivos kerrallaan makeammaksi ja paremmaksi paikaksi meille kaikille! Mitä ihastuttavimpia leivontahetkiä Kulloon kartanon nimikkoleivonnaisen parissa! 

Ihanaa joulutunnelmaa teille toivottaen,

Eleanora

Näytä lisää