KATSOMASI RESEPTIT

Grande Finale eli jäähyväiset Eleanoran tapaan: Kol­mi­ker­rok­si­nen mahtikakku

Grande Finale -överikakku, kokonainen.jpg

"Jäähyväiset ovat aina vaikeita. Kurkkua kuristaa ja betasalpaajaa kuluu enemmän kuin lääkelaki sallii. Mutta ratkaisin asian itselleni ominaisimmalla tavalla, nimittäin kakulla!"

 

Baking Instinct. Nuo sanat piirtyivät kuin tulikirjaimina muistivihkoni sivuille neljä vuotta sitten. Oheen teippasin suuresti arvostamani, Saksasta aikoinaan paenneen esi-isäni, Baltazar "Babbis" von Smöörin aatelisvaakunan. Istuin raukeana talvipuutarhassani ja etsin levottomalle mielelleni jotain projektia, johon saisin uppoutua sydänjuuriani myöten. Näille perustuksille syntyi leivontablogini.

Sokerikirjurin sukupuusta veistettynä, minut liitettiin jo syntymässäni herkkusuiden joukkoon. Vieläpä niin yltiöpäisten herkkusuiden, joiden ravintoympyrä koostuu ainoastaan makeasta, makeammasta ja makeimmasta, kuohuviinillä täydennettynä.

Halusin kohottaa paitsi ennen kaikkea universaalia leivontakulttuuria mutta ennen kaikkea Suomen baakkelssiperinteitä. Halusin suunnitella ohjeita, joiden fantastinen makumaailma saisi makusilmut puhkeamaan ylistykseen niin yksityiskotien salongeissa kuin kahviloissakin. Sillä jokainen mauton, mitäänsanomaton ja kuivakka leivonnainen on liikaa!

Grande Finale -överikakku, käsi ja marengit.jpg

Kuluneet vuodet ovat olleet voin, sokerin, mantelimassan korkeaveisuuta. Olen täysin vakuttunut siitä, että sulkakynäni jätti jäljen tämän maan herkkusuihin. Sillä maailma muuttuu kirjain ja leivonnainen kerrallaan. Ei Roomaakaan rakennettu päivässä!

Olen ajoittain vedonnut ailahtelevaiseen mielenlaatuuni (no kertokaa edes yksi taiteilija, jolla ei olisi havaittavissa tiettyä sisäistä disonanssia tai epästabiliteettia) ja nyt sisäiset kompassinneulani ovat asettuneet sellaiseen asentoon, jossa blogin jatkaminen tässä muodossaan on tullut makean polkunsa päähän. 

Mieleni täyttää samaan aikaan sekä pakahduttava haikeus että suunnaton helpotus. Mutta kerrankin olen täysin tyyni, sillä olen tehnyt kaiken tuhatprosenttisella hybriksellä, taistellen parempien leivonnaisten puolesta. Sillä te rakkaat lukijani ansaitsette vain parasta!

Jäähyväiset ovat aina vaikeita. Kurkkua kuristaa ja betasalpaajaa kuluu enemmän kuin lääkelaki sallii. Mutta ratkaisin asian itselleni ominaisimmalla tavalla, nimittäin kakulla.

Jäähyväiskakkuni on kolmikerroksinen installaatio, joka saa innoituksensa Danten kolmiosaisesta jumalaisesta näytelmästä (La divina commedia).

Suklaa-lakritsikakku.jpg

Pohjalla on Inferno eli Tuonela, jota edustaa suklaa-lakritsikakku. Tiedätte varmaan, että luovaan työhön liittyy kosoltui myös alhoja, uskon puutetta, alakuloa ja epätoivoa. Tumma suklaa ja lakritsi muodostavat tässä vuoropuhelun pimeyden porttien kanssa. Sillä ilman pimeyttä ei ole kykyä aistia valon kajoa.

Appelsiini-chilikakku.jpg

Keskimmäinen kakku, appelsiini-chilikakku, symboloi Kiirastulta. Joskus hybris on niin päällekäyvän voimakas, että tuntuu kuin kiirastulen lieskat nuolisivat herkkuholvin ovia.

Painajaisissani suklaat, marsipaanit ja jopa sokerit sulavat ja kakut kärventyvät yksi toisensa perään pohjattomiin uuneihin kadoten. Appelsiinin väri yhdessä chilin poltteen kanssa ovat kuin sisäinen tuleni.

Passion-brita.jpg

Kaiken tämän vaivan jälkeen triptyykkikakkuni kruunaa Passion-brita, joka on kuin Paradiso eli Paratiisi. Parhaimmillaan uusien leivonnaisten luominen avaa ovet kirkkaimpiin saleihin, joihin verrattuna Versaillesin peilisali on liki mitäänsanomaton esitys.

VonSmöörin jäähyväiset, silmänisku.jpg

Jäähyväiseni ovat yhtä överi kuin minäkin. Se ken hillittömyyttäni yrittää ohjeistuksin suitsia, saa vastaansa ylenpalttisuuden vastarinnan. Mottoni on aina tuleva olemaan More is More.

Minusta ette ikinä saa niukkuuden ja skandinaavisen eleettömyyden airutta, joka kulkisi nudenvärisessä mekossa ja tuohivirsuissaan maailman turuilla ja toreilla, koivikkoon huudellen.

Olkoon nämä jäähyväiseni kuin makeuden Suvivirsi, joka saa kesän täyteen loistoonsa. Vaikka olen ajoittain kokenut olevani kuin paratiisista karannut outolintu (siihen olen toki saanut aina tottua), olen silti hykerrellyt ja nauttinut joka hetkestä.

Erityisen pakahduttavana tulen iäti muistamaan ne hetket, jolloin olen kuullut teidän leiponeen ohjeillani jotain fantastisen hyvää! Sillä käyttöönhän leivontaohjeet ovat aina luotuja, eivät holviston pölyisiksi aarteiksi.

VonSmöörin jäähyväiset-1.jpg

Blogin varrella yksi parhaimmista lahjoista on ollut yhteistyö lahjakkaiden, hurmaavien ja hauskojen henkilöiden kanssa. Mieluiten lausuisin nämä sanat kasvotusten, mutta joudun tyytymään kompromissiin ja laittamaan ne tähän.

Päivi Häikiö: Tämän Universumin timanttisin visualisti ja graafinen suunnittelija, leivontakirjani maaginen AD

Laura Riihelä, Reetta Pasanen, Katri Kapanen, Sami Repo, Sanna Peurakoski, Satu Nyström, Timo Pyykkö, Johanna Myllymäki: maan maniot ja ehdottomaan ruokakuvauseliittiin kuuluvat valokuvaajat, jotka ovat ikuistaneet visioni

Satu Koivisto: Maku-lehden päätoimittaja, joka uskalsi ottaa tällaisen eksentrikon maku.fi-blogiyhteisöön.

Sekä muu Maku-lehden kannustava ja rakas toimitus: Uura Hagberg, Emilia Kolari, Tanja Pellikka, Jasmin Raitakari, Annika Elomaa ja Johanna Falck 

Rakastettu perheeni ja lähipiirini, jonka apu, kannustus, tuki ja kaikenlainen vaivannäkö (sekä kärsivällisyys) on ollut kultaharkkovuoren arvoinen asia. 

Maku.fi-bloggaajat, joiden avarakatseisuus ja huumori on sallinut kaltaiseni läsnäolon. Pitäkää vaakuna korkealla!

Sekä tietysti te hyvät lukijani, jotka ovat pysyneet kaltaiseni makeuden outolinnun matkassa!

VonSmöörin jäähyväiset, silmät kiinni.jpg

Nyt on tullut aika lähteä Kultaisen Palmun alle, lämpimien tuulten ja turkoosin veden äärelle. Mutta olen kuin Makeuden Hyvä Haltijatar, jota voitte aina muistaa silmäniskuin ja kannustavin huudahduksin!

Teitä ikuisesti lämmöllä muistaen sekä voin, sokerin ja marsipaanin ikiaikaiseen liittoon tukeutuen,

Absobakinglutely!

Eleanora von Smöör

VonSmöörin jäähyväiset, hopeiset tossut.jpg

Kuvat: Reetta Pasanen

Vatkaamatta valmis: Raparperi-blondies

Raparperi-blondies.JPG

"Olen vasta viime aikoina alkanut syvällisemmin ymmärtää "Hiljaisen leivonnan" salatun viisauden."

 

Vaikka en suosikaan kaikenlaista asioiden vatkaamista ja ylenmääräistä vatulointia, leivonnassa sinnikäs vatkaaminen takaa yleensä parhaimman lopputuloksen! Ylivertaisista marengeista ja kakkupohjista on usein kiittäminen sekä tehokasta sähkövatkainta että leipojan oivallista näppituntumaa. Mutta joskus minäkin ajan mutkat suoriksi!

Alkukesän viherrys ja ensimmäiset pihalle katetut kahvi- ja teehetket ovat liian kallisarvoisia uhrattavaksi tuntikausien puuhastelulle keittiössä. Tästä tarpeesta sekä arvoisan kollegani toimittamasta raparperilähetyksestä on kiittäminen tätä reseptiä. Annoin itselleni pienen aivopähkinän ja päätin kehittää taikinan, joka valmistuu vatkaamatta, yhdessä kattilassa.

Eräs suuresti arvostamani kollegani, kutsuttakoon häntä tässä vaikka Emilie-nimellä, on lanseerannut mielestäni kerrassaan nerokkaan yhteisnimittäjän vatkaamatta valmistuville taikinoille. Nimittäin kyseessä on "hiljainen leivonta"!

Raparperi-blondeis, lähis.JPG

Hiljaisuuden vaatimus voi kummuta hyvinkin erinäisistä syistä, leipojan elämäntilanteesta tai elinpiiristä johtuen. Perheen pienokainen saattaa olla juuri vaivutettu suurella työllä päivä- tai iltaunilleen, kun olisi juuri passeli ajankohta leipoa. Tällöin kovaääniset tehomoottoreilla varustellut kodinkoneet eivät tule kuuloonkaan vaan keittiössä on toimittava hiiskumatta.

Joskus leipomisen on tapahduttava salassa, etenkin jos baakkelssin on tarkoitus toimittaa lahjan virkaa ja päivänsankarin kakku on leivottava yön hämärissä. Tai jos leipojalla herää pakottava tarve leipoa jotain vain itselleen. Tai jos vatkaimen hurina on riittävä syy naapurin provosoitua ja syyttää meluongelmista. 

Olen vasta viime aikoina alkanut syvällisemmin ymmärtää "Hiljaisen leivonnan" salatun viisauden. Siinä ollaan lähes meditatiivisessa tilassa, kattilan ylle kumartuneena. Poissa ovat laitteiden synnyttämä metakka. Sen sijaan olen dialogissa sisäisen leivontavaistoni kanssa.

Raparperi-blondies, lähis2.JPG

Hiljainen leivonta ei missään nimessä (ainakaan omalla kohdallani) tarkoita vajoamista sellaiseen askeesiin, jossa tingittäisiin raaka-aineiden täyteläisyydestä ja laadusta! Päin vastoin, tämä raparperi-blondies on suorastaan hulppea hiukopala herkutteluhetkiin. 

Jos kattilassa yhdistyvät voi, valkosuklaa, sokeri, siirappi, munat, mantelijauhot, vehnäjauhot, kookoshiutaleet - raparperia unohtamatta, en kutsuisi makumaailmaa köyhäksi saatika yksinkertaiseksi!

Tehkää tekin tutkimusmatka Hiljaisen Leivonnan maahan tämän raparperi-blondiesin myötä! Saatatte löytää sivupolun, jonne poikkeatte silloin tällöin suurella lämmöllä ja rakkaudella. Luovutte hetkellisesti vatkaimesta mutta saatte tilalle jotain ihan uutta.

Toukokuun valoa ja raparperikauden suloista kirpeyttä toivottaen,

Eleanora

Leivo äidille: Porkkana-ki­nus­ki­kup­pi­ka­kut

Porkkana-kinuskikuppikakku.JPG

"Äidit jos ketkä ansaitsevat sekä makeutta että blingblingiä - unohtamatta runsasta määrää strösseliä!"

 

Joskus inspiraation hyökyaalto lähtee liikkeelle muffinivuoan maagisesta voimasta!

Jo tovi sitten tein leivontaliikkeestä hankintoja ja mukaani tarttuivät nämä hulvattomat fashionista-koiraa esittävät pahviset muffinivuoat. Olen enemmän siivekkäiden eläinten ja ystävä (kuten lemmikkihuuhkajani antaa osviittaa). Samoin isot kissapedot puhuttelevat minua. Mutta huumorin hengessä oli myönnettävä, että tässä blingbling-mopsissa oli jotain vastaansanomattoman hupaisaa.

Olikin jo vierähtänyt aikaa siitä, kun olin viimeksi tehnyt aivan klassisia kuppikakkuja! Joten tuumasta toimeen ja annoin ainesten valikoitua herkkukaapeistani hyväksi havaitsemani leivontavaistoni ohjaamana.

Mutta myönnettäköön, näistä tuli nyt klassista kuppikakkua hieman makeammat versiot. Ette varmaan suoraan sanottuna juurikaan enää ylläty tästä tiedosta..

Näiden kuppikakkujen tenho on kinuskisessa sydämessä ja makeassa tuorejuustokuorrutuksessa. Käytin kuorrutukseen vaniljalla maustettua tuorejuustoa. Ja ne kevytversiot jättäkää suosiolla jollekin toiselle, sillä kuorrutukseen tarvitaan aina jykevärakenteista tuorejuustoa. Muuten tulee ihan lirularua.

Kinuskinen sydän pursotetaan vastapaistettuihin muffineihin pursotinpussin ja tyllan avulla. Tuoreiden leivonnaisten huokoinen solurakenne soveltuu täyttämiseen erinomaisesti. 

Äitienpäiväviikonlopun lähestyessä nämä sopivatkin juuri parahiksi kaikkien äitien juhlistamiseksi. Sillä äidit jos ketkä ansaitsevat sekä makeutta että blingblingiä - unohtamatta runsasta määrää strösseliä!

Aurinkoisin terveisin,

Eleanora

Marsipaania ja mansikoita

Mansikat.JPG

"Oma kirjanpitoni kattaa kultakannan lisäksi myös liki kaikki elämäni aikana nauttimani marsipaaniharkot!"

 

Kävin iltakävelyllä Stockmannin Herkussa. Kun näin silminkantamattomiin kauniisti lajiteltuja mansikkalaatikoita (ja vieläpä kullan kurssiin verrattuna liki mitättömän edulliseen hintaan), olin myyty! Ummistin silmäni ja annoin vaistoni ohjata sormeni valitsemaan sen parhaimman pakkauksen. Miten kauniita ja kiinteitä, makeitakin vielä! Kesä on vihdoin saapunut lautaselleni!

MarzipanTorte, pakkaus.JPG

Mansikoiden lisäksi mukaani tarttui toki muutakin. Nimittäin taattua tavaraa ja perusruokavaliooni olennaisesti kuuluvaa Niedereggerin marsipaania suoraan Lyypekistä! Yleensä olen ostanut kerralla kilokaupalla marsipaanipatukoita mutta ilolla tervehdin tällaista somaa pikkutorttua. 

Muistannette saksalaiset sukujuureni, joten Marzi Pane eli Maaliskuun Leipä on minulle Jokapäiväinen Leipäni. Asia jota ilman en kertakaikkiaan kykene elämään! Ja marsipaanin on toki tultava perinteikkäästä hansakaupungista, Lyypekistä

Olen toki vieraillut Saksanmaalla useammin kuin jaksan tähän hätään muistaa. Mutta erityisen kirkkaat muistot minulla on Lyypekistä kultaiselta 1980-luvulta, jolloin erään turneen yhteydessä vanhempani veivät minut paikalliseen parhaimpaan marsipaanipuotiin. Kaikista houkutuksista huolimatta katseeni naulitui heti marsipaanista valmistettuun leppäkerttuun, joka istui vihreällä lehdellä. Leppäkertun yhteydessä luki saksaksi "viel Glück"eli paljon onnea.

Onnenkerttuni säilyi näin jälkikäteen katsottuna ällistyttävän pitkään kokonaisena, sillä säästin sitä tovin kuin kalleinta aarrettani. Kun vihdoin ymmärsin, ettei marsipaani mihinkään maailmasta lopu, puraisin jo kovettuneeksi muuttunutta kerttua. Sittemmin olen oppinut nauttimaan marsipaanin aina viivyttelemättä.

MarzipanTorte, kokonaine.JPG

Marsipaanitorttu on mielestäni aivan loistava iltapala, sillä sisältäähän se runsaasti superfoodiksikin luokiteltavaa mantelia hyvine, pehmeine rasvoineen. Lisäksi muistuttaisin, että päällyste on tummaa suklaata, pumpattuna täyteen antioksidanttisia flavonoideja.

Minäkään en nuorru, joten olen tiedostanut sen, että minun on suojeltava solujani vapaiden radikaalien aiheuttamalta hapettumiselta. Ja se tapahtuu parhaiten syömällä MARSIPAANIA! 

MarzipanTorte, avattu.JPG

Tiedän, marsipaani jakaa mielipiteitä kuin veitsi voikimpaleen. Mutta onko loistavampaa leipää olemassakaan! Jaakko Kolmonen pitää kirjaa elämänsä aikana syömistään ruisleivistä. Onnea hänelle. Vastineeksi voisin todeta, että oma kirjanpitoni kattaa kultakannan lisäksi myös liki kaikki elämäni aikana nauttimani marsipaaniharkot. 

IMG_0800.JPG

Kieltämättä marsipaani on täyttä ravintoa, joten tasapainoitin makusilmujani nauttimalla heti perään laatikollisen makeita mansikoita. Ei hullumpaa tämä kesäelämä! Nyt vielä päälle lasillinen kuohuvaa..

Aurinkoista ja jatkuvaa korkeapaineen rintamaa teille rakaat lukijani!

Eleanora

 

Ei pöllömpi herkku: Porkkana-ambrosiakakku

Porkkana-ambrosiakakku, pöllö.JPG

"Suljin loput kakusta aikaviiveellä lukittavaan holviini ja ajastin ovet aukeamaan vuorokauden päähän."

 

Antaa kuvan puhua puolestaan. Rakkauteni pöllöihin näkyy myös kakkuvuokavalikoimissani! Tämä pöllövuoka tuli vastaan pyytämättä ja yllättäen Stockmannin alkuvuoden alelaarissa. Sen nähtyäni hamstrasin valon nopeudella itselleni kokonaisen pöllöpesueen. Pääsin jostain ihme syystä vasta nyt testaamaan vuokaa. Tarkempi selitys taitaa tosin olla se, että leivontavuokia on kokonainen huoneellinen.. Nämä olivat näemmä hautautuneet jonkun kasan alle. Mutta nyt on pöllövuoka korkattu ja se on totta tosiaan aika mainio - vaikka itse sanonkin! 

Kun mietin kuumeisesti, millä kakkuihanuudella vuokaani koeajaisin, muistin yhtäkkiä ambrosiakakun. Ambrosia kuului lapsuuteni lempimakuihin. Äitini Silvia nimittäin kulutti hiirenkorville aikakautemme yhden legendaarisimmista leivontaopuksista; Sju sorters kakor -teoksen. Sitä on myyty Suomessa nimellä "Kodin herkkuleivonnaiset". Tässä kohtaa nyt kröhäisen pienen reklamaationi kääntäjälle, silä kirjan nimi kuuluisi ehdottomasti olla oikeassa asussaan toki "Seitsemän sortin kakut"!

Porkkana-ambrosiakakku, lähis.JPG

Ambrosia on kuin armoitettu oopperakuorolainen. Ei pääse liki koskaan eturiviin mutta puhtaasti muodostetuilla sulosoinnuillaan ja täsmällisesti osuvilla iskuillaan kuuluu tähtikaartin taustavaikuttajiin. Voisin vaikka kirjoittaa ambrosiakakusta novellisarjan, mutta jätettäköön se johonkin toiseen ajankohtaan. Nimittäin tätä ihanampaa ja helpompaa kakkua saa hakemalla hakea. Voi sulatetaan, munat ja sokeri vatkataan, kuivat aineet sekoitetaan ja lopuksi kaikki ainekset yhdistetään. Ja kaiken kruunaa sitruunan puraisema tomusokerikuorrutus, joka tekee kakusta vielä erityisen mehevän ja kostean.

Päätin haastaa tutun ambrosian kokeilulle, jossa lisään taikinaan saman verran mantelijauhoja ja vehnäjauhoja sekä erittäin hienoksi raastettua porkkanaa ynnä sen pariksi kardemummaa ja sitruunankuorta. Ja nyt ne karkeaa kaninkuiviketta jauhavat porkkanasirkkelit oitis pois käytöstä sillä tähän kakkuun tarvitaan tirskuvan kosteaa ja hienojakoista porkkanaraastetta!

Porkkana-ambrosiakakku, avattu.JPG

Ja katsokaa tätä upeaa väriä ja rakennetta! Manteli todella tekee temppunsa, samoin porkkanaraaste. Tuloksena on upottavan pehmeä mutta samalla voisulan rikastama kakku, josta on tylsyys kaukana.

Maistoin kakkua ensimmäisen kerran vastakuorrutettuna, leivontapäivänä. "Upeaa, fantastista!" mumelsin murut suupielistäni singahdellen. Otin lisää mutta samalla tajusin, että tieteellinen leivontaeksperimentti vaatii aina vetäytymiskokeen. Suljin loput kakusta aikaviiveellä lukittavaan holviini ja ajastin ovet aukeamaan vuorokauden päähän. 

POrkkana-ambrosiakakku.JPG

Koville otti odotus, mutta kyllä se kannattikin! Pieni vetäytyminen teki kakusta sensaatiomaisen hyvää. Sitruunainen kuorrutus oli mehevöittänyt kakkua vielä entisestään ja kardemumman maku nousi esiin huilumaisen kirkkaana.

Joten ambrosiakakussa on vastaus kevään kakkupulmiinne!

Tässä on syy siihen, miksi kotona on AINA oltava VOITA, MUNIA, SOKERIA, MANTELIJAUHOJA, SITRUUNAA JA KARDEMUMMAA sekä toki myös PORKKANAA! Ja mikäli sääkarttoja on uskominen, vappu taitaa olla kolea (kuinka yllättävää). Joten pientä sääapatiaa voi hyvin hoitaa keväisellä kakulla!

Ihanaa kevättä ja herkullista vappua!

Eleanora

Kevättä ilmassa: Marjasuukot

Marjasuukot.jpg

"Valkuaisvaahto on sopivan kiiltävää, kun siitä voi lähes tulkoon peilata kuvajaisensa!"

Kevät on tullut jo Pohjolan perukoillekin. Tämän merkkinä suomalaisten katseet nousevat vähitellen taas maanrajasta. Kun räntäsade ei paina päätä alaviistoon, voidaan huomata jopa hieman vastaantulijoitakin. Kohdistavatpa rohkeimmat yksilöt katseensa jopa suoraan vastaantulijoiden silmiinkin.

Mikä siis parempi herkku orastavaan lämpöön ja luonnon heräämiseen kuin ihanat marjasuukot! Nämä ovat kyllä tuhatkertaisesti teollista tuotantoa paremmat, sillä pohja on tietysti tapani mukaisesti mantelimassaa eikä mikään kuiva ja kurkkuun juuttuva vohveliöylätti.

Suukkojen onnistumiseen vaikuttaa se, että malttaa vatkata valkuaisvaahdon riittävän kovaksi. Huoneenlämpöiset valkuaiset vatkautuvat parhaiten. Lisäksi vatkauskulhon on oltava kuiva ja puhdas. Valkuaisvaahto on sopivan kiiltävää, kun siitä voi lähes tulkoon peilata kuvajaisensa.

Sitten vaan sekaan lämmin (mutta ei kiehuvan kuuma) liivateliemi, ohuena nauhana. Tämän jälkeen vatkataan vielä hetki ja maustetaan seos marjajauheella. Enää pursotus ja siirto jääkaappiin, jonka jälkeen suukot ovatkin valmiit kuorrutettaviksi.

Voit tuunata suukot oman makusi mukaisiksi, käyttämällä joko tummaa tai vaaleampaa suklaata. Varmemmaksi vakuudeksi päälle vielä marjajauhetta, pähkinärouhetta tai strösseleitä. Tai kuten tapanani on, vaikka hyvin hienoksi jauhettua kultaa tai hopeaa..

Itse tehdyt suukot ovat varma menestys kevään juhlapöydässä. Saattavatpa ne jopa toimittaa Amorin nuolen virkaa. Sillä sen, ken osaa valmistaa tällaisia herkkuja, täytyy olla kerrassaan vastustamaton tapaus!

Hempeää ja makeaa kevättä itse kullekin säädylle toivottaen,

Eleanora

Kuva: Katri Kapanen

Pavlovan teoria: Mango-musco­va­do­pav­lo­van taika

Mango-passionpavlova.jpg

Pavlovin teoria, mikä se on? Vaikka minut herätettäisiin keskellä yötä, voisin sujuvasti vastata kysyjälle näin:

Kyseessä on venäläisen tunnetun fysiologin, Ivan Pavlovin, teoria. Opetuksen eli tässä tapauksessa toistojen seurauksena syntyneen ehdollistamisen keinoin voidaan valitulla ärsykkeellä saada aikaan yksilössä haluttu toiminta tai reaktio (eli responssi), joka ei kuulu ehdollistetun yksilön tavanmukaiseen toimintatapaan.

Ivan näytti teoriansa toteen koirakokeissaan, joissa kelloa soitettiin juuri kuin koiraa syötettiin jauhetulla lihalla. Lopulta oltiin siinä jamassa, että jo pelkkä kellon kilkatus sai Pavlovin hauvelit erittämään runsaasti sylkeä. 

Huuhkajani Babbiksen ollessa vielä pieni pöllöpalleroinen, testasin soveltavan psykologian opinnoissani häneen tätä teoriaa. Mutta lihan sijaan ehdollistin Babbiksen parhaimpiin mantelimasariineihini soittamalla suvussani pitkään periytynyttä hopeista vellikelloa. Ja huoli pois, Babbista ei vahingoitettu saatika mitenkään pakotettu tämän testijakson aikana. Mutta ehdollistaminen meni kyllä niin pitkälle, että huuhkajastani sukeutui kerrassaan julmettu herkkupyrstö. 

Suvussani arvostetaan oppineisuutta ja sivistyksen ikiaikaista eetosta, joten olen lapsesta saakka halunnut jättää jälkeni tieteellisen teorian merkeissä myös makeuden maailmaan. Niinpä erään kerran kun olin taas valmistanut suuresti rakastamaani Pavlovaa, nojauduin kupu täynnä marenkikakkua nojatuolini uumeniin ja aloin sanella näin:

Pavlovan teoria

Monikerroksisen marenkiherkun nostaminen pöytään synnyttää lähes hallitsematonta kiihkoa.

Rapean ja pehmeän sekä makean ja raikkaan yhdistelmä hidastaa hetkellisesti muut kognitiiviset toiminnot.

Makuaistimukset syöksyvät kieleltä aivoihin kolmen aivohermon moottoritietä pitkin.

Makuaistimusten synnyttämät hermoimpulssit kulkeutuvat aivorunkoon.

Jokainen maku aktivoi primaarisella makuaivokuorella erillisen alueen.

Pavlova anastaa hetkellisesti maistajiensa täyden huomion.

Ulkomaailma sulkeutuu etäisen usvan taakse.

Vieläkö löytyy joukosta joku, joka epäilee teoriani toimivuutta?

Tämän muscovadosokerilla twistatun marenkikakun väliin kun lataa rommissa maustunutta tuoretta mangoa sekä pumpulinpehmeää kerma-ranskankermaseosta sekä passionhedelmää, sekä silaa kokonaisuuden tummalla suklaalla ja pistaaseilla, voin taata ulkomaailman jäävän kauas taakse.

Tämän kakun myötä syntyi kuuluisa Eleanora von Smöörin Pavlovan teoria. Tervetuloa kenttäkurssille makuaistimusten jaloon maailmaan!

Herkkujen täyteistä kevättä ja kiurun laulua teille kaikille toivottaen,

Eleanora

Kuva: Reetta Pasanen

My Little Pony Moment: yksisarvisen sa­teen­kaa­ri­suklaa

Unicorn-suklaa ja MyLittlePony.JPG

"Värjää arjen harmaus piiloon tällä herkulla, sillä sateenkaarisuklaa toimii kuin taikapensseli!"

 

Tiedättekö mikä on My Little Pony Moment? Sehän on tikahduttavan söpö ja pastellinen hetki, jolloin maailma näyttäytyy kaikissa sateenkaaren väreissä lempeänä ja herkullisena! Juuri sellaisen hetken teille tarjoaa kehittelemäni sateenkaarisuklaa eli yksisarvisen suklaa!

En ole koskaan ymmärtänyt, miksi ruoalla ei saisi leikkiä. No juu, en minäkään lähtisi heittelemään herneitä Kuningatar Elisabethin lautaselle mutta ruoalla leikkimisen voi ymmärtää paljon kauniimmin ja avarakatseisemmin. Leikki ja ilo tulisi aina sisällyttää mukaan herkkujen luomiseen. Jokaisella leipojalla tai ruoanlaittajalla tulisi olla aina lapsen mieli - aina avoin luoville ja hieman hupsuillekin ratkaisuille.

Unicorn-suklaa ja MyLittlePony, lähis.JPG

Tämän suklaan suunnittelu lähti nostalgia-aallosta, jonka koin löytäessäni lapsuuteni rakkaat My Little Pony -leluni sinetöidystä aarrearkustani. Pystyn vieläkin palauttamaan sen onnen läikähdyksen, jonka pastellinväriset ja hulmuavaharjaksiset pikkuponit minussa aiheuttivat. Muistatko sinäkin? Suosikkini oli erityisesti tämä vaaleanpunainen yksilö, jota koristavat jäätelötötteröt. Tämä oli absoluuttisesti ihaninta, mitä tiesin (kunnes keksin korkokengät ja käsilaukut). Käsi ylös siellä kotikatsomoissa, jos sinullakin oli tämä jätskiponi!

Unicorn-suklaa ja MyLittlePony, häntä.JPG

Jahka olin selvinnyt ponien löytämisestä aiheutuneesta tunnekuohusta, aloin välittömästi suunnitella herkkua, joka heijastelisi My Little Ponyn söpöä ja pastellista maailmankuvaa. Onneksi herkkukeijut olivat puolellani, sillä kuiva-ainelaatikostani löytyikin sopiva erä valkosuklaata. Siihen vielä elintarvikevärejä ja reipas kattaus erilaisia nonparelleja ja strösseleitä. Olin valmis maalaamaan kauneimman sateenkaaren suklaaseen.

Unicorn-suklaa ja strösselit.JPG

Voiko todellakaan olla mitään kauniimpaa? Ja hauskempaa? Suorastaan intouduin hyräilemään kun sulattelin valkosuklaata mikrossa ja värjäsin suklaaerät eri sävyisiksi. Pohjalle levitin ensin värjäämätöntä valkosuklaata. Sen päälle nokareina eri värejä ja sitten vaan huis hais - kaikki onnellisesti sekaisin! Päälle ravistelin rennolla ranneliikkeellä erilaisia nonparelleja ja strösseleitä. Ja kas, komeus oli valmiina jääkaappiin jähmettymään.

Unicorn-suklaa ja terälehdet.JPG

Tämä suklaa on juuri Sinulle, joka koet, että elämäsi on juuri tällä hetkellä yhtä sirkusta. Tai Sinulle, joka kaipaat kipeästi sirkuksen riemua ja värejä elämääsi. Värjää arjen harmaus piiloon tällä herkulla, sillä sateenkaarisuklaa toimii kuin taikapensseli. Se sutii pastellista suloisuutta ympäristöönsä, saa elämän maistumaan makealta ja vetää väkisinkin suupielet hymyyn. 

Unicorn-suklaa, palat.JPG

Tämä suklaa toimii vappujuhlissa, lasten synttärikemuissa, hääjuhlissa, 100-vuotissynttäreillä, mökkitalkoissa, kevätmatineassa tai debytanttien tanssiaisissa. Ei yksinkertaisesti ole sellaista tilannetta, jossa sateenkaarisuklaa ei toimisi. Olkoon tämä yksisarvisen tervehdys kaikille universumimme herkkusuille!

Leikkisää ja pastellien sävyttämää kevättä toivottaen,

Eleanora

Mämmin haastaja: Appelsiini-suklaafondant

Suklaafondant, avattu.jpg

"Muotoseikoista viis, tärkeintä on maku!!"

Jos kuulut mämmin kaihtajiin, tarjoan sinulle paratiisimaisen ratkaisun pääsiäisen herkuksi. Jos taas kauhot onnessasi mämmituokkosen päivässä, tarjoan sinulle kerrassaan ylittämättömän hyvän vaihtoehdon. Saanen esitellä arvon rouvat ja herrat - tämän pääsiäisen Musta Hevonen on appelsiini-suklaafondant!

Fondant on periranskalainen jälkiruokaklassikko, joka seikkailee maailman jälkiruokalistoilla myös nimellä Lava Cake. Onko osuvampaa nimitystä kuin laavakakku. Sillä juuri siitä tässä hypnoottisen herkullisessa leivonnaisessa on kyse. Suklainen sisus jätetään juuri valuvan pehmeäksi, jolloin hopealusikan tökkäys paljastaa sisällä lymyävän suklaamagman.

Mämmi on minulle melkoinen haasterata ja käytän pääsiäisen aikaan huomattavan määrän energiaa vältelläkseni maltaista ja tahmaista perinneherkkua. Joskus sosiaaliset tilanteet ovat edenneet siihen kiusaannuttavaan pisteeseen saakka, jolloin lautaselleni on alettu ladata mämmiä, estelyistäni huolimatta. Silloin ovat olleet Eleanoran silmänkääntötemput tarpeen.

Kunnon aatelinen osaa kätkeä lautaselleen ilmaantuneen, epätoivottavan suupalan niin, että seurustelu jatkuu sujuvasti ja kenenkään huomaamatta lautasen sisältö vaihtuu johonkin mieleisempään. Kannan aina käsilaukussani erilaisia vaihtoehtoja, joilla voin korvata itselleni hankalat makumaailmat. 

Suklaafondant sai pääsiäiseen sopivan säväyksen tummasta oluesta, jauhetusta pomeranssista ja appelsiininkuoresta. Sokerina on käytetty lakritsiin vivahtavaa muscovadoa. Pidän aina kaapissani myös tummaa olutta, sillä se muodostaa tumman suklaan kanssa leivonnassa kerrassaan mykistävän herkullisen makuparin. Jos ette usko, maistakaa vaikka itse!

Fondant on todella loistava valinta kevään juhlahumun keskelle, sillä kätevä emäntä tai isäntä valmistaa annosvuoat jääkaappiin jo edellisenä päivänä. Näin herkku on lyhyttä paistamista vaille valmis. Esivalmisteluissa on maltettava voidella ja tomusokeroida vuoat huolellisesti. Sillä fondant irtoaa vain pieteetillä voidelluista vuoista.

Kylmäkarkaisu jääkaapissa on taikinalle välttämätön, sillä kylmässä se asettuu ja jämäköityy. Olennaista on siirtää vuoat suoraan jääkaapista suoraan uuniin (toki kehotan poistamaan vuokien suojana olevan muovikelmun ensin, ellette halua polymeerejä pöytämausteeksi). Kun kylmä kohtaa kuuman, fondant kypsyy vain pinnaltaan mutta jää viekoittelevan laavamaiseksi keskeltä.

Fondant vaatii paistajalta pientä tarkkuutta, sillä liian pitkä paistoaika muuttaa löllön sisuksen kuivakakkumaiseksi. Mutta muutoin fondant on mainettaan huomattavasti helpompi! Jos osaat voidella vuoat, vatkata sokerin ja munat sekä sulattaa voin ja suklaan kattilassa, pystyt kyllä siihen!

Paistamisen jälkeen fondant kumotaan lautasille ja valmista on! Ja jos fondant jostakin syystä jämähtäisi vuokiinsa, käännä vuoat salamannopeasti takaisin alkusentoonsa ja tarjoa suklainen herkku suoraan vuoista. Muotoseikoista viis, tärkeintä on maku!!

Herkkujen täyttämä pääsiäisen aikaa teille rakkaat lukijani!

Teitä tervehtien,

Eleanora

Kuva: Johanna Myllymäki

Mämmin haastaja: Appelsiini-suklaafondant

Suklaafondant, avattu.jpg

"Muotoseikoista viis, tärkeintä on maku!!"

Jos kuulut mämmin kaihtajiin, tarjoan sinulle paratiisimaisen ratkaisun pääsiäisen herkuksi. Jos taas kauhot onnessasi mämmituokkosen päivässä, tarjoan sinulle kerrassaan ylittämättömän hyvän vaihtoehdon. Saanen esitellä arvon rouvat ja herrat - tämän pääsiäisen Musta Hevonen on appelsiini-suklaafondant!

Fondant on periranskalainen jälkiruokaklassikko, joka seikkailee maailman jälkiruokalistoilla myös nimellä Lava Cake. Onko osuvampaa nimitystä kuin laavakakku. Sillä juuri siitä tässä hypnoottisen herkullisessa leivonnaisessa on kyse. Suklainen sisus jätetään juuri valuvan pehmeäksi, jolloin hopealusikan tökkäys paljastaa sisällä lymyävän suklaamagman.

Mämmi on minulle melkoinen haasterata ja käytän pääsiäisen aikaan huomattavan määrän energiaa vältelläkseni maltaista ja tahmaista perinneherkkua. Joskus sosiaaliset tilanteet ovat edenneet siihen kiusaannuttavaan pisteeseen saakka, jolloin lautaselleni on alettu ladata mämmiä, estelyistäni huolimatta. Silloin ovat olleet Eleanoran silmänkääntötemput tarpeen.

Kunnon aatelinen osaa kätkeä lautaselleen ilmaantuneen, epätoivottavan suupalan niin, että seurustelu jatkuu sujuvasti ja kenenkään huomaamatta lautasen sisältö vaihtuu johonkin mieleisempään. Kannan aina käsilaukussani erilaisia vaihtoehtoja, joilla voin korvata itselleni hankalat makumaailmat. 

Suklaafondant sai pääsiäiseen sopivan säväyksen tummasta oluesta, jauhetusta pomeranssista ja appelsiininkuoresta. Sokerina on käytetty lakritsiin vivahtavaa muscovadoa. Pidän aina kaapissani myös tummaa olutta, sillä se muodostaa tumman suklaan kanssa leivonnassa kerrassaan mykistävän herkullisen makuparin. Jos ette usko, maistakaa vaikka itse!

Fondant on todella loistava valinta kevään juhlahumun keskelle, sillä kätevä emäntä tai isäntä valmistaa annosvuoat jääkaappiin jo edellisenä päivänä. Näin herkku on lyhyttä paistamista vaille valmis. Esivalmisteluissa on maltettava voidella ja tomusokeroida vuoat huolellisesti. Sillä fondant irtoaa vain pieteetillä voidelluista vuoista.

Kylmäkarkaisu jääkaapissa on taikinalle välttämätön, sillä kylmässä se asettuu ja jämäköityy. Olennaista on siirtää vuoat suoraan jääkaapista suoraan uuniin (toki kehotan poistamaan vuokien suojana olevan muovikelmun ensin, ellette halua polymeerejä pöytämausteeksi). Kun kylmä kohtaa kuuman, fondant kypsyy vain pinnaltaan mutta jää viekoittelevan laavamaiseksi keskeltä.

Fondant vaatii paistajalta pientä tarkkuutta, sillä liian pitkä paistoaika muuttaa löllön sisuksen kuivakakkumaiseksi. Mutta muutoin fondant on mainettaan huomattavasti helpompi! Jos osaat voidella vuoat, vatkata sokerin ja munat sekä sulattaa voin ja suklaan kattilassa, pystyt kyllä siihen!

Paistamisen jälkeen fondant kumotaan lautasille ja valmista on! Ja jos fondant jostakin syystä jämähtäisi vuokiinsa, käännä vuoat salamannopeasti takaisin alkusentoonsa ja tarjoa suklainen herkku suoraan vuoista. Muotoseikoista viis, tärkeintä on maku!!

Herkkujen täyttämä pääsiäisen aikaa teille rakkaat lukijani!

Teitä tervehtien,

Eleanora

Kuva: Johanna Myllymäki

Mämmin haastaja: Appelsiini-suklaafondant

Suklaafondant, avattu.jpg

"Muotoseikoista viis, tärkeintä on maku!!"

Jos kuulut mämmin kaihtajiin, tarjoan sinulle paratiisimaisen ratkaisun pääsiäisen herkuksi. Jos taas kauhot onnessasi mämmituokkosen päivässä, tarjoan sinulle kerrassaan ylittämättömän hyvän vaihtoehdon. Saanen esitellä arvon rouvat ja herrat - tämän pääsiäisen Musta Hevonen on appelsiini-suklaafondant!

Fondant on periranskalainen jälkiruokaklassikko, joka seikkailee maailman jälkiruokalistoilla myös nimellä Lava Cake. Onko osuvampaa nimitystä kuin laavakakku. Sillä juuri siitä tässä hypnoottisen herkullisessa leivonnaisessa on kyse. Suklainen sisus jätetään juuri valuvan pehmeäksi, jolloin hopealusikan tökkäys paljastaa sisällä lymyävän suklaamagman.

Mämmi on minulle melkoinen haasterata ja käytän pääsiäisen aikaan huomattavan määrän energiaa vältelläkseni maltaista ja tahmaista perinneherkkua. Joskus sosiaaliset tilanteet ovat edenneet siihen kiusaannuttavaan pisteeseen saakka, jolloin lautaselleni on alettu ladata mämmiä, estelyistäni huolimatta. Silloin ovat olleet Eleanoran silmänkääntötemput tarpeen.

Kunnon aatelinen osaa kätkeä lautaselleen ilmaantuneen, epätoivottavan suupalan niin, että seurustelu jatkuu sujuvasti ja kenenkään huomaamatta lautasen sisältö vaihtuu johonkin mieleisempään. Kannan aina käsilaukussani erilaisia vaihtoehtoja, joilla voin korvata itselleni hankalat makumaailmat. 

Suklaafondant sai pääsiäiseen sopivan säväyksen tummasta oluesta, jauhetusta pomeranssista ja appelsiininkuoresta. Sokerina on käytetty lakritsiin vivahtavaa muscovadoa. Pidän aina kaapissani myös tummaa olutta, sillä se muodostaa tumman suklaan kanssa leivonnassa kerrassaan mykistävän herkullisen makuparin. Jos ette usko, maistakaa vaikka itse!

Fondant on todella loistava valinta kevään juhlahumun keskelle, sillä kätevä emäntä tai isäntä valmistaa annosvuoat jääkaappiin jo edellisenä päivänä. Näin herkku on lyhyttä paistamista vaille valmis. Esivalmisteluissa on maltettava voidella ja tomusokeroida vuoat huolellisesti. Sillä fondant irtoaa vain pieteetillä voidelluista vuoista.

Kylmäkarkaisu jääkaapissa on taikinalle välttämätön, sillä kylmässä se asettuu ja jämäköityy. Olennaista on siirtää vuoat suoraan jääkaapista suoraan uuniin (toki kehotan poistamaan vuokien suojana olevan muovikelmun ensin, ellette halua polymeerejä pöytämausteeksi). Kun kylmä kohtaa kuuman, fondant kypsyy vain pinnaltaan mutta jää viekoittelevan laavamaiseksi keskeltä.

Fondant vaatii paistajalta pientä tarkkuutta, sillä liian pitkä paistoaika muuttaa löllön sisuksen kuivakakkumaiseksi. Mutta muutoin fondant on mainettaan huomattavasti helpompi! Jos osaat voidella vuoat, vatkata sokerin ja munat sekä sulattaa voin ja suklaan kattilassa, pystyt kyllä siihen!

Paistamisen jälkeen fondant kumotaan lautasille ja valmista on! Ja jos fondant jostakin syystä jämähtäisi vuokiinsa, käännä vuoat salamannopeasti takaisin alkusentoonsa ja tarjoa suklainen herkku suoraan vuoista. Muotoseikoista viis, tärkeintä on maku!!

Herkkujen täyttämä pääsiäisen aikaa teille rakkaat lukijani!

Teitä tervehtien,

Eleanora

Kuva: Johanna Myllymäki

Naistenpäivän herkku: Appelsiini-kar­de­mum­mac­hur­rot

Appelsiinichurrot.jpg

"Churrot ovat kevään vappumunkkien varteenotettava haastaja, joten pidä ne mielessä toukokuun koittaessa!"

 

Hersyvää Kansainvälistä naistenpäivää rakkaat lukijani! Toivon sydämestäni, että päivä on sujunut makeiden herkkupalojen ääressä divaanilla uusimpia muotilehtiä lukien, samalla kun lähetti on kiikuttanut jalkojenne juureen toinen toistaan upeampia lahjuksia kaikilta koti- ja ulkomaisilta ihailijoiltanne!

Unikuvissa minunkin päiväni on sujunut yllä mainituissa merkeissä. Todellisuuden ja valveen häilyvässä rajapinnassani totuus lienee kuitenkin hieman erilainen. Olen puuhannut ahkerana koko päivän erilaisten velvoitteiden merkeissä ja sitten vielä taistellut ikääntymistä ja maan vetovoimaa vastaan kuntokeskuksen laitteissa temppuillen.

Mutta kaiken vaivan jälkeen olikin suloista napata kuntosalin tarjoama naistenpäivän ruusu kainaloon ja kaasuttaa kodin rauhaan elpymään (ja nauttimaan totta kai muutama todella hyvin ansaittu herkkupala)!

Naistenpäivän iltaan sopii kuin nakutettu latinokulttuurin lahja maailman kaikille herkuttelijoille - nimittäin churrot! Tällä kertaa tarjoan ne teille vastustamattomasti appelsiinilla ja kardemummalla maustettuina. 

Churroilla tarkoitetaan espanjalaista uppopaistettua aamiaisleivonnaista, joka on äärettömän suosittu myös Etelä-Amerikassa. Mutta miten rajoittunutta ajattelua, että churrot olisivat vain aamupala. Mainioita ne ovat toki aamun aloittajina mutta minulle churrot maistuvat vuorokaudenajasta riippumatta!

Taannoisen Karibian matkani parasta jälkiruoka-antia olivat nimen omaan vastapaistetut churrot, jotka tarjoilija kiidätti pöytään suklaaganache-kastikkeen ja kanelijäätelön kanssa (kuva alla). Oi, miten sokerikiteet vain kimmelsivätkään suupielissäni, kun ryhdyin oitis tekemään churrosatsista selvää. 

Ohjeellani sinäkin voit kokea latinoherkkujen vetovoiman. Taikinan valmistus on helppoa kuin heinänteko (tosin en ole sitä koskaan tehnyt) ja mikä parasta, taikinan voi varastoida yöksi pursotuspussissaan jääkaappiin. Viikonloppuaamun koitaessa hipsit vain keittiöön ja tuikkaat öljykattilan liedelle kuumenemaan. Ja sim-sa-la-bim, hetkessä churrotaikina paistuu öljyssä ja laskeutuu rehvakkaasti sokeroituina herkutteilijoiden eteen.

Churrot ovat kevään vappumunkkien varteenotettava haastaja, joten pidä ne mielessä toukokuun koittaessa!

Churrojen kera ihanaa viikkoa sinulle ja koko pöytäkunnallesi!

Sokerihuurretuin terveisin,

Eleanora

 

Churrot.JPG

Kuvat: Reetta Pasanen ja Elina Jyväs

Näytä lisää