KATSOMASI RESEPTIT

Pääsiäisen raikkaimmat kuplat: Raparperi-in­ki­vää­ri­mal­jat

IMG_0148.JPG

"Se ken sokerissa säästää, katajaan kapsahtaa!"

 

Raparperikausi on kohta ovella! Ja mikä sopisikaan pääsiäiseen tyylikkäämmin kuin punertava ja kirpeän raikas raparperi-inkiväärimalja!

Kieltämättä kotimaista raparperia saamme ehkä odotella tovin. Sen verran pakkanen on pitänyt meitä vielä kurimuksessaan. Mutta onnekseni minulla on erittäin lämpimät suhteet Britannian kuningashuoneeseen ja siten mahdollisuudet saada itselleni varhaista satoa suoraan saarivaltiosta tuotettuna. Lämmin kiitokseni ja hoviniiaukseni Kuningattarelle!

Jos ette lukeudu Kuningattaren lähipiiriin, raparperia saa myös hyvinvarustetuista ruokakaupoista jo nyt. Myös pakastettua raparperia olen nähnyt myytävän mutta toki tuore on aina tuore, helakan väristä kuorta ja makua myöten.

IMG_9970.JPG

Yksi mielenkiintoisimpia tapoja kehitellä uusia reseptejä on heittäytyä täysin raaka-aineen vietäväksi. Kun olin pilkkonut raparperin, käteni alkoi kuin tahdosta riippumattomana ojentautua kohti inkiväärijuurakkoa. Katsoin sen merkiksi ja lisäsin inkivääriä sekaan. Sitten sitruunaa ja sokeria totta kai. Muutoin happamat raaka-aineet saavat suorastaan ikenet vetäytymään ja siitä on leikki kaukana. Se ken sokerissa säästää, katajaan kapsahtaa!

Keittelin raparista, inkivääristä, sitruunasta ja sokerista upean makuliemen, jonka jäähdytin hyvin jääkaapissa. Sitten muistin, että minullahan oli jääkaapissani myös mojovat varastot upeaa italialaista makeaa jälkiruokaviiniä. Käytin tähän ohjeeseen pirskahtelevaa ja kukkaisen päärynäistä La Caliera Borgo Maragliano Moscato d'Asti -viiniä. Sen huumaava makupaletti sopii jälkiruoaksi jo ihan sellaisenaan. Raparperin ja inkiväärin kanssa juoma muodostaa suorastaan taivaallisen kokonaisuuden. Tämän juoman etu on myös matala alkoholipitoisuus (5,0%), jolloin vaikutus ei ole tyrmäävä vaan hykerryttävän herkullinen.

Rairuoho ja kuohuva.JPG

Tämä malja on pullollaan niin ihania makuja, että se käy myös jälkiruoasta! Vaikken lihaa syökään, voisin kuvitella tämän päättävän upeasti ja raikkaasti vaikkapa pääsiäislampaasta valmistetun aterian.

Tämän kepeän ja pirskahtelevan maljan myötä toivotan teille mitä makeinta pääsiäisen aikaa! Ja orastavaa aurinkoista kevättä!

Teitä tervehtien,

Eleanora

Raparperi-inkiväärimaljat, lähis.JPG

 

Malja joululle: Granaattiomena-kuohumalja

Granaattiomena-kuohuva.JPG

"Ja kun tahti kiihtyy liiaksi, on korkea aika sekoittaa itselleen välidrinkki!"

Nyt riittää vilinää ja vilskettä! Lahjoja kääritään, ruokalistoja laaditaan ja herkkuja hankitaan. Onhan jouluun enää vain muutama päivä!

Joulukauden alkumaljan on syystäkin oltava helppo ja nopea. Niin ihanaa kuin olisikin sekoitella artesaanityönä toinen toistaan näyttävämpiä cocktaileja, arvostan suuresti tiettyä suoraviivaisuutta. 

Tässä eräänä päivänä ideoin talvipalatsini suojissa raikkaan, joulun punaisen alkumaljan. Koska rakastan yli kaiken granaattiomenoita, tämän juoman lumo perustuu juuri granaattiomenan rubiinin lailla hehkuviin siemeniin.

Annostele lasien pohjalle ensin siemeniä, sitten päälle granaattiomenamehua ja päälle kuohuvaa. Ta-daa, tämän helpommaksi juhlien emännöinti tai isännöinti ei enää voi muodostua.

Mutta jämäkästi kehotan teitä esivalmistelemaan siemenet hyvissä ajoin etukäteen, nehän säilyvät jääkaapissa rasiassa hyvinä vaikka pari päivää. Sillä mikään ei ole tuhoisampaa kuin aloittaa granaattiomenan siementen irrotus vieraiden ollessa jo eteisessä. Siemenet sisältävät nimittäin äärettömän vahvaa grenadiini-väriainetta, joka on kerrassaan tuhoisaa valkoiselle silkille laskeutuessaan!

Vaikka muuten inhoankin essuja (ne rajoittavat ja kahlitsevat), granaattiomenan edessä minäkin nöyrryn. Vyötän itseni suojaavaan essuun (ja jätän gaalamekon vielä tässä vaiheessa henkariin odottamaan), ennen kuin ryhdyn perkaustoimeen. Sain mainion vinkin myös, miten hedelmää kannattaa kämmenellä "mankeloida"ensin pöytää vasten hetki, ennen kuin sen halkaisee. Lempeä makelointi irrottaa siemenet koloistaan. Teen yleensä veitsellä pienen viillon hedelmän kylkeen. Sitten halkaisen hedelmän varovasti sormien avulla ja irrotan siemenet nyppimällä irti kennoistaan.

Granaattiomenan mehua voi puristaa joko itse tai ostaa valmiina. Kuohuviininä voi käyttää maun mukaan joko tavallista versiota tai sitten roseeta. Näin juhlakaudella rosee on mielestäni vallan mainio ehdokas. Kuvassa oleva Jaume Serra Rosado Cava Brut on muuten hinta-laatusuhteeltaan varsin lyömätön löytö! Maultaan marjainen, sopivan hapokas ja sitruksinen cava irtoaa alle kympillä, joten loistovalinta myös suuriin karkeloihin.

Mielenrauhaa jouluvalmisteluihin toivotan itse kullekin säädylle! Ja kun tahti kiihtyy liiaksi, on korkea aika sekoittaa itselleen välidrinkki! Vaikka juuri tällainen!

Teitä tervehtien,

Eleanora

Granaattiomena.jpg

Granaattiomenan kuva: Laura Riihelä

Täydellinen kesädrinkki: Sitruuna-vadelmacooler

Kesädrinkki.JPG

Mistä on kesän helpoin drinkki tehty? Hetken oivalluksesta, helppoudesta, nopeudesta, sitrusten raikkaudesta, tuoreista hedelmistä..

Tässä eräänä iltana huomasin kuin ohimennen sekoittaneeni kesän parhaimmistoon kuuluneen juoman. Jos helle ei helli, pidetään tunnelmaa yllä edes kesäisillä juomilla.. =)

Sitruslikööri saattaa olla vanhanaikaisen maineessa mutta puhaltakaa oitis pölyt ennakkoluulojenne päältä. Nimittäin tämän monikäyttöisempää tuotetta saa hakea.

Marinoin sitrusliköörissä kesän mansikat, vadelmat ja raparperinkin. Lurautan tilkkasen erilaisten piirakoiden ja tartalettien täytettä maustamaan. Terästän sorbetit ja jäätelöt suloisiksi. Pieni määrä sitruslikööriä sopii myös kuohuviinimaljan maustajaksi.

Ihanaa ja eleganttia loppuviikkoa teille! Skål!

Terveisin,

Eleanora

Ravintola Bröd ja kauden kiinnostavin makuyhdistelmä

Raparperi, suklaafinancier, lakritsi.JPG

Kauden kiinnostavin makuyhdistelmä on tässä - raparperi ja lakritsi! Raparperisesongin kolkutellessa kohta ovella, pääni alkoi heti sauhuta toinen toistaan herkullisempia ohjeita, joissa voisin hyödyntää tätä taianomaista yhdistelmää.

Jokin aika sitten kuulin huhuja, että kaupunkiin oltaisiin avaamassa uutta hotellia ja sen mukana myös ravintola. Koska olin näihin aikoihin joka tapauksessa vetäytymässä säännölliselle kulttuuririentojen täyttämälle keskustaviikonlopulleni, päätin mäiskäyttää kaksi kultakuoriaista samalla iskulla. Koeajoin innostunein mielin Bulevardilla sijaitsevan hotellin.

Designhotelli Indigon alakerrassa sijaitsevaa Ravintola Brödiä luonnehditaan urbaaniksi skandinaaviseksi bistroksi. No ainakin skandinaavista oli muotokieleltään pohjoismaisen oljenvaalea ja puun sävyttämä sisustus. Tuolit sentään soivat punaista. Olkoonkin, että tunnen oloni kotoisammaksi Versaillesin peilisalissa, sisustus toki noudatti pohjoismaisen eleetöntä mallia, jossa designklassikot puhuvat puolestaan ja räväkät tilaratkaisut loistavat poissaolollaan. Mikäs siinä, kunnioitan toki isäntien makua, enkä tällä kertaa alkanut uudelleensisustaa oman pöytäni ympäristöä. Sitäkin olen joskus yrittänyt..

Ravintola Bröd.JPG

Sillä välin kun seuralaiseni nautti täydelliseen kyspyysasteeseen sirkulaattorissa valmistettua lohta, päädyin tutkailemaan muutamaa vallan mainota cocktailvaihtoehtoa hieman lähemmin. Brödin drinkkipohjat sekoittaa eksklusiivisesti salakapakka Trillby & Chadwickistä tuttu Son of a Punch -baarimestarien toimisto. Mistään imelänesanssisista drinkkipohjista ei ole kyse vaan varta vasten tätä ravintolaa varten suunnitelluista, erittäin eleganteista juomista, jotka pullotetaan erityisellä etiketillä varustettuna, numeroiduissa pienissä sarjoissa. Viehätyin erityisesti talviseen Martiniin, jonka sävykäs ja hienostunut aromi vei minut täysin mennessään. Huh, jopa siinä määrin, että näitä todellakin voisi hujahtaa salakavalasti muutamakin. Myös Negroni oli suutamyötäilevän pirteä, sopivasti katkeron sävyttämä, kuin aikuisempaan makuun viritetty Aperol Spritz.

Martini, ravintola Bröd.JPG

Onneksi etenin myös jälkiruokaan, sillä se vasta olikin illan huipentuma. Minulle on helppo myydä vaikka vääriä rahoja kirstullinen, jos kaiken päällä lukee "lakritsi". Valitsin listalta sekunnin sadasosan nopeudella annoksen, jossa oli raparperia, suklaafinancier ja lakritsikinuskia. Annos oli kaunis kuin taideteos. Jopa siinä määrin, että seuralaiseni vihertyi välittömästi kateudesta. Vaikka ei hänenkään omenapiirakassaan mitään moitteen sijaa ollut.

Raparperi lepäsi suklaafinancierin sylissä sekä virkistävänä jäätelönä että raikkaana hillokkeena. Suklaafinancier oli sopivan tahmainen, ei ylikypsäksi paistettu vaan juuri täydellisen al dente. Mutta pohjana tälle koko komeudelle oli mystisen täyteläinen lakritsikinuski tai -kastike. Kun vein suuhuni samanaikaisesti sekä raparperia, suklaata ja lakritsia, atomien uudelleen järjestäytyminen synnytti makureseptoreissani täydellisen fuusioreaktion. Kun näin käy, silmäni alkavat liki devioida oikealta vasemmalle. Niin hurmoksellinen voi parhaimmillaan olla makuyhdistelmien täydellinen harmonia. Harmonia, joka syntyy jopa keskenään hyvinkin erilaisista elementeistä. Oksaalihapon kirpeyttämä raparperi ja anikselta vivahtava lakritsi eivät ole makuparina niitä ilmeisimpiä - mutta taivaallisuusasteeltaan ehdoton uusi suosikkini!

Tässä jälkiruoassa yhdistyi skandinaavinen makumaailma mitä hykerryttävimmällä tavalla. Voiko olla pohjoisen kansaa voimakkaammin helkyttelevät raaka-aineet kuin liki routamaasta elinvoimaisesti puskeva kirpeän täräkkä raparperi ja mustaakin mustempi voimamakeisemme lakritsi.

Raparperisesonkia jo sydän pamppaillen odottaen ja uusia reseptejä kehitellen,

Eleanora

ps. Joko sinulle tulee Maku-utuiskirje? Klikkaa itsesi maku.fi-saitille, jonka alaosasta pääset tilaamaan itsellesi viikottain ilmestyvän uutiskirjeen. Uutiskirje antaa parhaimmat vinkit ja ohjeet, joilla ratkaiset arjen ruokapulmat ja kestitset vieraat.