KATSOMASI RESEPTIT

Marsipaania ja mansikoita

Mansikat.JPG

"Oma kirjanpitoni kattaa kultakannan lisäksi myös liki kaikki elämäni aikana nauttimani marsipaaniharkot!"

 

Kävin iltakävelyllä Stockmannin Herkussa. Kun näin silminkantamattomiin kauniisti lajiteltuja mansikkalaatikoita (ja vieläpä kullan kurssiin verrattuna liki mitättömän edulliseen hintaan), olin myyty! Ummistin silmäni ja annoin vaistoni ohjata sormeni valitsemaan sen parhaimman pakkauksen. Miten kauniita ja kiinteitä, makeitakin vielä! Kesä on vihdoin saapunut lautaselleni!

MarzipanTorte, pakkaus.JPG

Mansikoiden lisäksi mukaani tarttui toki muutakin. Nimittäin taattua tavaraa ja perusruokavaliooni olennaisesti kuuluvaa Niedereggerin marsipaania suoraan Lyypekistä! Yleensä olen ostanut kerralla kilokaupalla marsipaanipatukoita mutta ilolla tervehdin tällaista somaa pikkutorttua. 

Muistannette saksalaiset sukujuureni, joten Marzi Pane eli Maaliskuun Leipä on minulle Jokapäiväinen Leipäni. Asia jota ilman en kertakaikkiaan kykene elämään! Ja marsipaanin on toki tultava perinteikkäästä hansakaupungista, Lyypekistä

Olen toki vieraillut Saksanmaalla useammin kuin jaksan tähän hätään muistaa. Mutta erityisen kirkkaat muistot minulla on Lyypekistä kultaiselta 1980-luvulta, jolloin erään turneen yhteydessä vanhempani veivät minut paikalliseen parhaimpaan marsipaanipuotiin. Kaikista houkutuksista huolimatta katseeni naulitui heti marsipaanista valmistettuun leppäkerttuun, joka istui vihreällä lehdellä. Leppäkertun yhteydessä luki saksaksi "viel Glück"eli paljon onnea.

Onnenkerttuni säilyi näin jälkikäteen katsottuna ällistyttävän pitkään kokonaisena, sillä säästin sitä tovin kuin kalleinta aarrettani. Kun vihdoin ymmärsin, ettei marsipaani mihinkään maailmasta lopu, puraisin jo kovettuneeksi muuttunutta kerttua. Sittemmin olen oppinut nauttimaan marsipaanin aina viivyttelemättä.

MarzipanTorte, kokonaine.JPG

Marsipaanitorttu on mielestäni aivan loistava iltapala, sillä sisältäähän se runsaasti superfoodiksikin luokiteltavaa mantelia hyvine, pehmeine rasvoineen. Lisäksi muistuttaisin, että päällyste on tummaa suklaata, pumpattuna täyteen antioksidanttisia flavonoideja.

Minäkään en nuorru, joten olen tiedostanut sen, että minun on suojeltava solujani vapaiden radikaalien aiheuttamalta hapettumiselta. Ja se tapahtuu parhaiten syömällä MARSIPAANIA! 

MarzipanTorte, avattu.JPG

Tiedän, marsipaani jakaa mielipiteitä kuin veitsi voikimpaleen. Mutta onko loistavampaa leipää olemassakaan! Jaakko Kolmonen pitää kirjaa elämänsä aikana syömistään ruisleivistä. Onnea hänelle. Vastineeksi voisin todeta, että oma kirjanpitoni kattaa kultakannan lisäksi myös liki kaikki elämäni aikana nauttimani marsipaaniharkot. 

IMG_0800.JPG

Kieltämättä marsipaani on täyttä ravintoa, joten tasapainoitin makusilmujani nauttimalla heti perään laatikollisen makeita mansikoita. Ei hullumpaa tämä kesäelämä! Nyt vielä päälle lasillinen kuohuvaa..

Aurinkoista ja jatkuvaa korkeapaineen rintamaa teille rakaat lukijani!

Eleanora

 

Naistenpäivän herkku: Appelsiini-kar­de­mum­mac­hur­rot

Appelsiinichurrot.jpg

"Churrot ovat kevään vappumunkkien varteenotettava haastaja, joten pidä ne mielessä toukokuun koittaessa!"

 

Hersyvää Kansainvälistä naistenpäivää rakkaat lukijani! Toivon sydämestäni, että päivä on sujunut makeiden herkkupalojen ääressä divaanilla uusimpia muotilehtiä lukien, samalla kun lähetti on kiikuttanut jalkojenne juureen toinen toistaan upeampia lahjuksia kaikilta koti- ja ulkomaisilta ihailijoiltanne!

Unikuvissa minunkin päiväni on sujunut yllä mainituissa merkeissä. Todellisuuden ja valveen häilyvässä rajapinnassani totuus lienee kuitenkin hieman erilainen. Olen puuhannut ahkerana koko päivän erilaisten velvoitteiden merkeissä ja sitten vielä taistellut ikääntymistä ja maan vetovoimaa vastaan kuntokeskuksen laitteissa temppuillen.

Mutta kaiken vaivan jälkeen olikin suloista napata kuntosalin tarjoama naistenpäivän ruusu kainaloon ja kaasuttaa kodin rauhaan elpymään (ja nauttimaan totta kai muutama todella hyvin ansaittu herkkupala)!

Naistenpäivän iltaan sopii kuin nakutettu latinokulttuurin lahja maailman kaikille herkuttelijoille - nimittäin churrot! Tällä kertaa tarjoan ne teille vastustamattomasti appelsiinilla ja kardemummalla maustettuina. 

Churroilla tarkoitetaan espanjalaista uppopaistettua aamiaisleivonnaista, joka on äärettömän suosittu myös Etelä-Amerikassa. Mutta miten rajoittunutta ajattelua, että churrot olisivat vain aamupala. Mainioita ne ovat toki aamun aloittajina mutta minulle churrot maistuvat vuorokaudenajasta riippumatta!

Taannoisen Karibian matkani parasta jälkiruoka-antia olivat nimen omaan vastapaistetut churrot, jotka tarjoilija kiidätti pöytään suklaaganache-kastikkeen ja kanelijäätelön kanssa (kuva alla). Oi, miten sokerikiteet vain kimmelsivätkään suupielissäni, kun ryhdyin oitis tekemään churrosatsista selvää. 

Ohjeellani sinäkin voit kokea latinoherkkujen vetovoiman. Taikinan valmistus on helppoa kuin heinänteko (tosin en ole sitä koskaan tehnyt) ja mikä parasta, taikinan voi varastoida yöksi pursotuspussissaan jääkaappiin. Viikonloppuaamun koitaessa hipsit vain keittiöön ja tuikkaat öljykattilan liedelle kuumenemaan. Ja sim-sa-la-bim, hetkessä churrotaikina paistuu öljyssä ja laskeutuu rehvakkaasti sokeroituina herkutteilijoiden eteen.

Churrot ovat kevään vappumunkkien varteenotettava haastaja, joten pidä ne mielessä toukokuun koittaessa!

Churrojen kera ihanaa viikkoa sinulle ja koko pöytäkunnallesi!

Sokerihuurretuin terveisin,

Eleanora

 

Churrot.JPG

Kuvat: Reetta Pasanen ja Elina Jyväs

Gumbostrand: Brunssia ja taidetta

Gumbostrand, vitriini.JPG

Olinhan minä siitä kuullut. Monet ihmiset olivat vuolaasti kehuneet ja kehottaneet vierailemaan. Kuulemma kaunista ja inspiroivaa. Epäsuomalaisen esteettistä. Vihdoin tuli se harmaa sunnuntai, joka tarjosi täydellisen syyn vetäytyä hetkeksi suojaan. Pois kevättalven epämääräisestä sumusta. Hengittämään elämän kauneutta. Käänsin kaarani keulan kohti Sipoon Gumbostrandia.

Joskus isommalta tieltä kannattaa todellakin poiketa. Vanhalta Porvoontieltä puikahdin pikkutielle, tietämättä vielä, mitä muutaman mutkan päässä odottaakaan. Tie mutkitteli polveilevan maaston syleilyssä, saaden kaasujalkani automaattisesti höllentämään otettaan. Mikä ihana merenlahti muutaman tovin päästä eteeni aukesikaan. Viehättävät talot vartioivat maisemaa kukkuloiden päältä. Lukuisat laiturit kertoivat tämän olevan kesäaikaan veneilijöiden paratiisi. Tarkistin jopa navigaattorista, että olemme vielä Suomessa. Niin ihana ruotsalaisuuden henki veti minut syleilyynsä, aivan kuin sieluni olisi kääritty kashmirhuivin pehmeään turvaan.

Gumbostrand, kukat.JPG

Noudatin kerrankin opaskylttejä tunnollisesti ja kaarsin viimein vanhan tehdasrakennuksen pihalle. Tämä 1950-luvulta peräisin oleva Hartwallin tehdas on liki täydellinen oppikirjaesimerkki 2010-luvun kulttuurimesenaattitoiminnasta. Gumbostrand Konst & Form on taide- ja tapahtumakeskus, joka avasi ovensa yleisölle loppuvuodesta 2012. Aikoinaan täällä valmistettiin limonadipullojen keraamisten korkkien sinkkiosia. 

Avarat tehdashallit ovat täynnä taidetta. Juuri parhaillaan voi nauttia kuuden naistaiteilijan yhteisnäyttelystä, Eläköön moniNaisuus. Tuijotin liki hypnoottisena Ritva-Liisa Pohjalaisen maagista lasitaidetta sekä Carolina von Schantzin unenomaisia maalauksia, jotka saivat alitajuntani värähtelemään. Jos jokin teos miellyttää silmää, sen voi ostaa samalla omakseen. Muutaman teoksen kohdalla harkitsen vieläkin, varaisinko ne omakseni.

Gumbostrand, lasitaidetta.JPG

Heti sisääntulon yhteydessä on sisustus- ja designtuotteiden myymälä. Se on hyvällä maulla valikoitu kattaus etenkin ruotsalaista ja tanskalaista muotoilua ja designia. Mukana on myös grafiikanlehtiä ja valokuvataidetta. Ooh, mikä houkutusten vuolas virta!

Vaikka taide olisi kuinka upeaa tahansa, eihän sitä pelkällä hengen ravinnolla pärjää. Suuntasin rakennuksen toisella puolella olevaan bistroon, jossa oli meneillään sunnuntain brunssikattaus. Kyllähän nuori tarjoilijatar hieman hämmentyi, kun kerroin nauttivani vain pelkkää makeaa. Mutta maksoin täyden hinnan, joten pulinat pois. Silmäilin toki kiinnostuneena muiden ruokailijoiden annoksia. Pöydässä tuntui olevan raikas ja monipuolinen valikoima salaatteja, lohta, lämpimiä kasvislisäkkeitä..

Gumbostrand, tikkarit.JPG

Jälkiruoista sananen. Toki croissant taitaa olla nykyään liki synonyymi brunssille mutta miten virkistävän minikokoisia nämä sarvet olivatkaan, tarjoiltuna kahden hillon kera. Mutta sitten ne muut herkut. Maukkaalla granolalla viimeisteltyä birchermysliä, kotoisaa mansikkakiisseliä sekä nekkumaisia viipalepikkuleipiä. Etenkin näistä houkuttelevan sitkeistä pikkuleivistä erityiskiitos! Paljon mieluummin isken herkkuhampaani voin mureuttamaan pikkuleipään kuin kuivaan muffiniin. Pikkuleivät ovat vielä altavastaajan asemassa suomalaisessa kahvila- ja ravintolapöydissä. Mutta aion suunnata tarmoni myös viipalepikkuleipien renesanssiliikkeeseen.

Brunssimuruja vielä suupielistäni pyyhkien,

Eleanora

Gumbostrand, jälkiruoat.JPG

 

Kaupungin paras aamiainen: Patisserie Teemu & Markus

TeemuMarkusaamupala.JPG

Kaupungin paras aamupala löytyy Helsingin Yrjönkadulta. Patisserie Teemu & Markuksen kattaus ei ylpeile kymmenillä sorttimenteillään tai avarilla loft-tiloilla. Se tyrmää täydellisellä croissantilla, sopivan tummalla cappuccinolla ja rapealla granolalla.

Olen toki monet kerrat törmännut huhuun, että kaupungin parhaat croissantit tekevät Teemu Aura ja Markus Hurskainen. Ja hyvällä ruokahalulla ja menestyksellä olen tehnyt tuttavuutta heidän baakkelssitaiteeseensa. Jokin aika sitten lähdin keskustaan heti herättyäni, ilman että ehdin edes aamupalan murenaakaan laittaa kupuuni. Tämä on minulle täysin poikkeuksellista, lähes luonteeni vastaista toimintaa. Mutta ainahan käsilaukkuuni on kätkettynä muutamia makeita ensiaputuotteita, jos verensokeri alkaisi dramaattisesti notkahtaa.

Selvisin Yrjönkadulle asti mainiosti ja minua onnisti, kahvilassa oli vielä tilaa. Liiketila on pieni mutta kahvitteluun löytyy tilaa myymälän ikkunan edestä ja takahuoneesta. Aamiaisella preferoin yksityisyyttä, joten valitsin herkutteluhetkeeni hauskan takahuoneen tilan. Aamupalani tilasin croissantilla. Ne, joille suolainen maistuu, voivat valita täytetyn sämpylän. Aamiaiseen sai lisäksi mehun sekä kahvin haluamallaan tavalla. Kokonaisuus täydentyi itse tehdyllä, rapean pähkinäisellä granolalla, paksun jogurtin kera tarjoiltuna.

Kaikki oli kaunista ja hyvää, tarjoiluastioita ja kahvin maitovaahtoon tehtyä koristelua myöten. Mutta se croissant! Kun tämä lehtevä kaunokainen laskettiin eteeni, ihastelin ensin tovin sen symmetristä ja täydellisyyttä hipovaa muotoilua. Näin eleganttiin toteutukseen en ole törmännyt edes herkkusarven kotimaassa, Ranskassa.

Nyhdin varovasti ensimmäisen palasen irti. Mikä huumaava voin tuoksu ja lukemattomien taikinakerrosten lehtevyys croissantin sisältä paljastuikaan. Ummistin silmäni ja puraisin. Voi tirskahti mahuhermoihini juuri autuaallisen sopivasti  Ei häivähdystäkään rasvalla tainnutetuista lötköistä paistopistecroissanteista vaan juuri fantastinen rasvan, suolan, makeuden, vehnäisyyden ja rapeuden tasapaino! Silmänräpäyksessä tämä leivonnaisten aatelinen kuljetti minut Azurin siniseen, Välimeren loma-aamujen autereeseen. 

Tämän aamiaiskokonaisuuden jälkeen kehräsin tyytyväisyydestä kuin jaloin arkistokatti. Ja vaikka croissant saattaisi teidät lähes transsiin, suosittelen poikkeamaan vielä leivosvitriinin kautta. Nappasin kotiin viemisiksi kappaleen kutakin sorttimenttia. Päättämätön kun olen. Maistettuanne Teemun ja Markuksen leivonnaisia, tiedätte, että estetiikkia ja maku on mahdollista yhdistää tavalla, jota Suomessa ei ole totuttu tekemään. Kaunista ja ah, niin herkullista!

Viikonlopun croissant-hetkestä jo haaveillen,

Eleanora

TeemujaMarkuslintuhäkki.JPG

Patisserie Teemu & Markus

Yrjönkatu 25, 00100 Helsinki

Avoinna ti-pe 08.00-18.00

la 09.00-16.00, su-ma suljettu

 

Laskiaispullan haastaja: Manteli-va­del­mao­hu­kai­set

Laskiaispancaket-2.jpg

Lähestyvä laskiainen ansaitsee pullan lisäksi myös muita nimikkoherkkuja. Ehdottomasti! Tässä iltana muutamana upotin herkkuhampaani hyvin kermoitettuun laskiaispullaan. Arvannette varmaan, että minun laskiaispullani täytetään aina mantelimassalla. Muutaman kerran olen ollut kyläilytilanteessa, jossa hillotäytteisestä pullasta kieltäytyminen olisi saattanut aiheuttaa myrskyn punssilasissa. Mutta aina silloin, kun voin itse päättää lautasellani lepäävien herkkujen sisällöstä, pullani on oikea mantelimassan tyyssija. Sopiva suhde on noin 150 grammaa mantelimassaa pullaa kohden.

Ihanan elvyttävän laskiaispullahetken aikana mietin, mikä muu talvinen herkku ansaitsisi tulla aateloiduksi mantelimassalla. Suljin silmäni ja käytin monet kerrat oivalliseksi toteamaani tietoisen leivontaläsnäolon kikkaa. Keskityin hetkeen ja hengitykseni vapaaseen virtaukseen. Juuri silloin se ajatus päähäni laskettiin - mantelimassaan leivotut, kuohkean pulleat pancake-ohukaiset. Siinäpä vasta todellinen haastaja laskiaispullalle!

Laskiaispancaket-1.jpg

Ryhdyin heti tuumasta toimeen. Vatkasin pehmeän mantelimassan ja keltuaiset tasaiseksi. Jos haluatte todella kuohkeita ohukaisia, keltuaiset ja valkuaiset on syytä erotella. Ja mantelimassan tulee olla huoneenlämpöistä, ei mitään pakkasen kohmettamaa. Nostaakseni ohukaisten mantelipitoisuuden täyteen maksimiinsa, lisäsin taikinaan myös mantelimaitoa ja mantelijauhetta. Lopuksi vaahdotin valkuaiset kuohkeaksi vaahdoksi. Hellävaroen ja liki tuutulaulua taikinalleni hyräillen, kääntelin lopuksi mukaan kohmeiset pakastevadelmat ja valkuaisvaahdon. Nämä ovat minun blinini! Minä kun en mihinkään suolaiseen ole vielä hopeahaarukkaani pistänyt. Mutta olen antanut itselleni ymmärtää, että kansalaiset syövät tähän vuodenaikaan blinejä.

Ohukaiset, paksukaiset, pancaket, pannarit, letut.. On nimi sitten mikä hyvänsä, nämä herkut nostattavat arki-illan täysin uudelle taajuudelle. Ja taikinaa voi muunnella loputtomiin vaihtamalla kermaviilin ranskankermaan tai turkkilaiseen jogurttiin. Mantelimaidon sijaan voi käyttää myös tavallista maitoa tai vaikka pähkinämaitoa. Vadelmat sopii korvata mustikoilla, mansikoilla, päärynän- tai omenanpaloilla. Antakaa luovuuden virrata vapaana! Ja nämä ohukaiset maistuvat, jos mahdollista, vielä paremmilta vetäytyneinä. Maut nimittäin vielä entisestään syvenevät. Etukäteen paistetut ohukaiset on helppo lämmittää vaikka uunissa folion alla. 

Olen viime päivinä valmistellut niin uutterasti Ruotsin kuningasparin tulevaa valtiovierailua, että menetin ilmeisesti hermostollisesta ylikuormituksesta johtuen jopa ääneni. Kulisseissa minulta vaadittiin suunnaton määrä esivalmisteluja ja vakuutteluita, että kuninkaalliseen päivyriin  saatiin vihdoin kirjattua ajankohdaksi 3.-5.3. Tänäänkin hovimarsalkka soitti muutamiin tarjoiluyksityiskohtiin liittyen ja minä kähisin femme fatale -äänelläni ehdotelmia aterioiden jälkiruoista. Mutta tärkeimmät seikat saatiin silti sovittua. Luulen, että korrekti ruotsalaiskollega ei tohtinut kysyä karismaattisen ääneni syytä. Ja näinä hashtagien luvattuna aikana, painakaa jo nyt muistienne syväsolmuihin #swefin2015. 

Ohukaispannun ääreltä teitä lämpimästi muistaen,

Eleanora

ps. Tiesittehän, että laskiaispulla on alun perin saksalaista kulttuuriperintöä. Tämä sykähdyttää minua suuresti, sillä sukumme perimätiedon mukaan esi-isälläni Babbiksella oli merkittävä rooli pullan rantautumisessa Suomeen. Mutta se onkin taas jo ihan toinen stoori..

Laskiaispancaket.jpg

Kuvat: Laura Riihelä