Grande Finale -överikakku, kokonainen.jpg

"Jäähyväiset ovat aina vaikeita. Kurkkua kuristaa ja betasalpaajaa kuluu enemmän kuin lääkelaki sallii. Mutta ratkaisin asian itselleni ominaisimmalla tavalla, nimittäin kakulla!"

 

Baking Instinct. Nuo sanat piirtyivät kuin tulikirjaimina muistivihkoni sivuille neljä vuotta sitten. Oheen teippasin suuresti arvostamani, Saksasta aikoinaan paenneen esi-isäni, Baltazar "Babbis" von Smöörin aatelisvaakunan. Istuin raukeana talvipuutarhassani ja etsin levottomalle mielelleni jotain projektia, johon saisin uppoutua sydänjuuriani myöten. Näille perustuksille syntyi leivontablogini.

Sokerikirjurin sukupuusta veistettynä, minut liitettiin jo syntymässäni herkkusuiden joukkoon. Vieläpä niin yltiöpäisten herkkusuiden, joiden ravintoympyrä koostuu ainoastaan makeasta, makeammasta ja makeimmasta, kuohuviinillä täydennettynä.

Halusin kohottaa paitsi ennen kaikkea universaalia leivontakulttuuria mutta ennen kaikkea Suomen baakkelssiperinteitä. Halusin suunnitella ohjeita, joiden fantastinen makumaailma saisi makusilmut puhkeamaan ylistykseen niin yksityiskotien salongeissa kuin kahviloissakin. Sillä jokainen mauton, mitäänsanomaton ja kuivakka leivonnainen on liikaa!

Grande Finale -överikakku, käsi ja marengit.jpg

Kuluneet vuodet ovat olleet voin, sokerin, mantelimassan korkeaveisuuta. Olen täysin vakuttunut siitä, että sulkakynäni jätti jäljen tämän maan herkkusuihin. Sillä maailma muuttuu kirjain ja leivonnainen kerrallaan. Ei Roomaakaan rakennettu päivässä!

Olen ajoittain vedonnut ailahtelevaiseen mielenlaatuuni (no kertokaa edes yksi taiteilija, jolla ei olisi havaittavissa tiettyä sisäistä disonanssia tai epästabiliteettia) ja nyt sisäiset kompassinneulani ovat asettuneet sellaiseen asentoon, jossa blogin jatkaminen tässä muodossaan on tullut makean polkunsa päähän. 

Mieleni täyttää samaan aikaan sekä pakahduttava haikeus että suunnaton helpotus. Mutta kerrankin olen täysin tyyni, sillä olen tehnyt kaiken tuhatprosenttisella hybriksellä, taistellen parempien leivonnaisten puolesta. Sillä te rakkaat lukijani ansaitsette vain parasta!

Jäähyväiset ovat aina vaikeita. Kurkkua kuristaa ja betasalpaajaa kuluu enemmän kuin lääkelaki sallii. Mutta ratkaisin asian itselleni ominaisimmalla tavalla, nimittäin kakulla.

Jäähyväiskakkuni on kolmikerroksinen installaatio, joka saa innoituksensa Danten kolmiosaisesta jumalaisesta näytelmästä (La divina commedia).

Suklaa-lakritsikakku.jpg

Pohjalla on Inferno eli Tuonela, jota edustaa suklaa-lakritsikakku. Tiedätte varmaan, että luovaan työhön liittyy kosoltui myös alhoja, uskon puutetta, alakuloa ja epätoivoa. Tumma suklaa ja lakritsi muodostavat tässä vuoropuhelun pimeyden porttien kanssa. Sillä ilman pimeyttä ei ole kykyä aistia valon kajoa.

Appelsiini-chilikakku.jpg

Keskimmäinen kakku, appelsiini-chilikakku, symboloi Kiirastulta. Joskus hybris on niin päällekäyvän voimakas, että tuntuu kuin kiirastulen lieskat nuolisivat herkkuholvin ovia.

Painajaisissani suklaat, marsipaanit ja jopa sokerit sulavat ja kakut kärventyvät yksi toisensa perään pohjattomiin uuneihin kadoten. Appelsiinin väri yhdessä chilin poltteen kanssa ovat kuin sisäinen tuleni.

Passion-brita.jpg

Kaiken tämän vaivan jälkeen triptyykkikakkuni kruunaa Passion-brita, joka on kuin Paradiso eli Paratiisi. Parhaimmillaan uusien leivonnaisten luominen avaa ovet kirkkaimpiin saleihin, joihin verrattuna Versaillesin peilisali on liki mitäänsanomaton esitys.

VonSmöörin jäähyväiset, silmänisku.jpg

Jäähyväiseni ovat yhtä överi kuin minäkin. Se ken hillittömyyttäni yrittää ohjeistuksin suitsia, saa vastaansa ylenpalttisuuden vastarinnan. Mottoni on aina tuleva olemaan More is More.

Minusta ette ikinä saa niukkuuden ja skandinaavisen eleettömyyden airutta, joka kulkisi nudenvärisessä mekossa ja tuohivirsuissaan maailman turuilla ja toreilla, koivikkoon huudellen.

Olkoon nämä jäähyväiseni kuin makeuden Suvivirsi, joka saa kesän täyteen loistoonsa. Vaikka olen ajoittain kokenut olevani kuin paratiisista karannut outolintu (siihen olen toki saanut aina tottua), olen silti hykerrellyt ja nauttinut joka hetkestä.

Erityisen pakahduttavana tulen iäti muistamaan ne hetket, jolloin olen kuullut teidän leiponeen ohjeillani jotain fantastisen hyvää! Sillä käyttöönhän leivontaohjeet ovat aina luotuja, eivät holviston pölyisiksi aarteiksi.

VonSmöörin jäähyväiset-1.jpg

Blogin varrella yksi parhaimmista lahjoista on ollut yhteistyö lahjakkaiden, hurmaavien ja hauskojen henkilöiden kanssa. Mieluiten lausuisin nämä sanat kasvotusten, mutta joudun tyytymään kompromissiin ja laittamaan ne tähän.

Päivi Häikiö: Tämän Universumin timanttisin visualisti ja graafinen suunnittelija, leivontakirjani maaginen AD

Laura Riihelä, Reetta Pasanen, Katri Kapanen, Sami Repo, Sanna Peurakoski, Satu Nyström, Timo Pyykkö, Johanna Myllymäki: maan maniot ja ehdottomaan ruokakuvauseliittiin kuuluvat valokuvaajat, jotka ovat ikuistaneet visioni

Satu Koivisto: Maku-lehden päätoimittaja, joka uskalsi ottaa tällaisen eksentrikon maku.fi-blogiyhteisöön.

Sekä muu Maku-lehden kannustava ja rakas toimitus: Uura Hagberg, Emilia Kolari, Tanja Pellikka, Jasmin Raitakari, Annika Elomaa ja Johanna Falck 

Rakastettu perheeni ja lähipiirini, jonka apu, kannustus, tuki ja kaikenlainen vaivannäkö (sekä kärsivällisyys) on ollut kultaharkkovuoren arvoinen asia. 

Maku.fi-bloggaajat, joiden avarakatseisuus ja huumori on sallinut kaltaiseni läsnäolon. Pitäkää vaakuna korkealla!

Sekä tietysti te hyvät lukijani, jotka ovat pysyneet kaltaiseni makeuden outolinnun matkassa!

VonSmöörin jäähyväiset, silmät kiinni.jpg

Nyt on tullut aika lähteä Kultaisen Palmun alle, lämpimien tuulten ja turkoosin veden äärelle. Mutta olen kuin Makeuden Hyvä Haltijatar, jota voitte aina muistaa silmäniskuin ja kannustavin huudahduksin!

Teitä ikuisesti lämmöllä muistaen sekä voin, sokerin ja marsipaanin ikiaikaiseen liittoon tukeutuen,

Absobakinglutely!

Eleanora von Smöör

VonSmöörin jäähyväiset, hopeiset tossut.jpg

Kuvat: Reetta Pasanen